Legislator Case Law & Legislation
HD:1995:125 AI generated

Court holds mentally disabled man liable for fire via gross negligence despite lack of criminal intent.

Case Number HD:1995:125
Court / Authority
Jurisdiction Finland (FI)
Decision Date
Outcome Allowed / Granted

Legislator summary

AI generated

The Supreme Court of Finland upheld a lower court's order requiring a mentally disabled man to pay insurance subrogation damages for a fire he started. Although the defendant had Down syndrome and was deemed unable to understand the criminal nature of his act, the court found he possessed sufficient awareness of the fire risk due to prior similar behavior. Consequently, the court ruled that his conduct constituted gross negligence under the Insurance Contracts Act, establishing liability for civil compensation despite the absence of criminal culpability.

Legislator headnote

AI generated

Vakuutussopimuslain 25 § 1 momentin (132/33) nojalla; Vahingonkorvauslain 2 luvun 3 §:n nojalla: A mentally disabled person may be held liable for civil damages caused by gross negligence even if they lack criminal intent due to cognitive impairment.

Keywords

AI generated
gross negligence mental disability insurance subrogation civil liability Down syndrome fire damage criminal vs civil

Cited Legislation

AI generated
Vakuutussopimuslain 25 § 1 moment (132/33)
Vahingonkorvauslain 2 luvun 3 §
Siten hänen vastuunsa tuottamuksellaan asianomistajille aiheuttamistaan vahingoista määräytyy vahingonkorvauslain 2 luvun 3 §:ään nojautuvan harkinnan perusteella.
AI generated

Need to analyze how this precedent applies to your matter?

Cross-reference this judgment against statutes, commentaries, and subsequent citing case law inside Legislator AI.

Open in Legislator →

Full text

Ään.

Vastaaja, joka oli 29-vuotias ja jonka älyllinen toimintataso synnynnäisestä kromosomihäiriöstä (downin oireyhtymä) johtuen vastasi 6 - 7-vuotiaan tasoa, oli pannut palavan savukkeen roskalaatikkoon. Roskat olivat syttyneet tuleen seurauksin, että myös vieressä ollut kioskirakennus oli palanut. Vastaajan, joka oli vajaata vuotta aikaisemmin sytyttänyt roskalaatikon tuleen ja muulloinkin uhkaillut roskalaatikkojen polttamisella, katsottiin aiheuttaneen tulipalon ja siitä seuranneet vahingot vakuutussopimuslain 25 §:n 1 momentissa (132/33) tarkoitetulla törkeällä huolimattomuudella.

VakuutussopimusL 25 § 1 mom (132/33)

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Varkauden kihlakunnanoikeuden päätös 26.11.1992

Virallisen syyttäjän ja eräiden asianomistajien vaatiessa A:n tuomitsemista rangaistukseen tuottamuksellisesta tulipalon aiheuttamisesta Työväen Keskinäinen Vakuutusyhtiö Turva on sivuväliintulijana vakuutussopimuslain 25 §:n 1 momentin nojalla vaatinut A:n velvoittamista suorittamaan sille vakuutuskorvauksesta johtuvaan takautumisoikeuteen perustuvia korvauksia. Kihlakunnanoikeus on kysymyksessä olevalta osalta lausunut selvitetyksi seuraavan.

A oli 8.7.1992 Varkaudessa pannut palavan savukkeen Kisa-Grilli B Ky:n omistaman kioskin varastorakennuksessa olevaan roskalaatikkoon, josta siinä olleet roskat olivat syttyneet tuleen ja josta tuli oli levinnyt yhdistettyyn varastorakennukseen ja -katokseen sekä edelleen ilmastointiaukon kautta sisälle kioskirakennukseen. A:n varomattomasta menettelystä oli aiheutunut se, että yhtiön omistamat kaksi roskalaatikkoa, yhdistetty varastorakennus ja -katos sekä kioskin sisätiloja ja irtaimistoa oli palanut. Tulipalosta oli aiheutunut vahinkoa myös yhtiön vastuunalaiselle yhtiömiehelle.

Työväen Keskinäinen Vakuutusyhtiö Turva oli myöntämiensä vakuutusten perusteella korvannut yhtiömiehelle 16 660 markkaa ja yhtiölle 483 788,02 markkaa eli yhteensä 500 448,02 markkaa.

Kihlakunnanoikeudelle esitetyn lääkärinlausunnon mukaan A oli kehitysvammainen. Kehitysvamman syynä oli synnynnäinen kromosomihäiriö, downin oireyhtymä. A:n älyllinen toimintataso vastasi 6 - 7-vuotiaan tasoa. Lausunnon antaja oli pitänyt A:ta osittain syyntakeettomana kioskin palamiseen nähden.

Kihlakunnanoikeus katsoi sanotun lausunnon perusteella, että A ei kehitysvammaisuudestaan ja siihen liittyvästä alhaisesta älyllisestä toimintatasosta johtuen ollut ymmärtänyt tekonsa tosiasiallista luonnetta ja että hän oli ollut tekonsa tehdessään ymmärrystä vailla. A oli kuitenkin aiheuttanut vahinkoa törkeäksi tuottamukseksi katsottavalla menettelyllään.

Sen vuoksi kihlakunnanoikeus, samalla kun se rikoslain 3 luvun 3 §:n 1 kohdan nojalla jätti A:n hänen syykseen lukemastaan rikoslain 34 luvun 7 §:ssä tarkoitetusta tuottamuksellisesta tulipalon aiheuttamisesta rangaistukseen tuomitsematta, vakuutussopimuslain 25 §:n nojalla velvoitti A:n suorittamaan vakuutusyhtiölle kohtuullisena vahingonkorvauksena, korvausta vahingonkorvauslain 2 luvun 3 §:n mukaan sovitellen, 25 000 markkaa 16 prosentin korkoineen 26.11.1992 alkaen.

Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 19.5.1994

A valitti hovioikeuteen ja vaati, että vakuutusyhtiön korvausvaatimukset hylättäisiin, koska hän ei ollut aiheuttanut vakuutustapahtumaa törkeällä huolimattomuudella.

Hovioikeus jätti kihlakunnanoikeuden päätöksen pysyväksi.

Eri mieltä olevan ylimääräisen hovioikeudenneuvoksen Mäkisen lausunto: Katson kihlakunnanoikeuden tavoin, ettei A ole kehitysvammaisuutensa ja siihen liittyvän alhaisen älyllisen toimintatasonsa vuoksi ymmärtänyt tekonsa tosiasiallista luonnetta ja että hän on ollut teon tehdessään ymmärrystä vailla. Tämän vuoksi katson, ettei hän ole aiheuttanut vakuutustapahtumaa törkeällä huolimattomuudella. Sen vuoksi muutan kihlakunnanoikeuden päätöstä siten, että hylkään vakuutusyhtiön A:ta vastaan esittämät korvausvaatimukset ja vapautan A:n kihlakunnanoikeuden tuomitsemasta maksuvelvollisuudesta.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Valituslupa on myönnetty 2.11.1994. Valituksessaan A on vaatinut hovioikeuden tuomion ja kihlakunnanoikeuden päätöksen muuttamista siten, että vakuutusyhtiön korvausvaatimukset hylätään kokonaisuudessaan. Vakuutusyhtiö on antanut siltä pyydetyn vastauksen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 29.6.1995

Perustelut

A on menetellyt kihlakunnanoikeuden päätöksessä selostetulla tavalla ja siinä todetuin seurauksin.

A on tyytynyt kihlakunnanoikeuden päätökseen siltä osin kuin hänen on menettelyllään todettu syyllistyneen tuottamukselliseen tulipalon aiheuttamiseen ja jätetty ymmärrystä vailla olevana teostaan rangaistukseen tuomitsematta. Lisäksi A on hakiessaan muutosta korvauksen osalta nimenomaisesti tunnustanut tulipalon aiheutuneen hänen huolimattomuutensa seurauksena mutta kiistänyt vakuutusyhtiön oikeuden korvaukseen sillä perusteella, että hänen tekonsa ei ollut tapahtunut törkeästä huolimattomuudesta.

Kuten kihlakunnanoikeus on todennut, A:n älyllinen toimintataso vastaa synnynnäisestä kromosomihäiriöstä (downin oireyhtymä) johtuen 6 - 7-vuotiaan tasoa. Siten hänen vastuunsa tuottamuksellaan asianomistajille aiheuttamistaan vahingoista määräytyy vahingonkorvauslain 2 luvun 3 §:ään nojautuvan harkinnan perusteella. Jotta näin määräytyvä oikeus korvaukseen olisi siirtynyt korvauksen asianomistajille suorittaneelle vakuutusyhtiölle, se edellyttää 12.5.1933 annetun vakuutussopimuslain 25 §:n 1 momentin mukaan, että A on tahallisesti tai törkeällä huolimattomuudella aiheuttanut vahingon.

A on vajaata vuotta aikaisemmin asuntolassaan sytyttänyt roskalaatikon tuleen. Lisäksi hän on uhkaillut roskalaatikkojen polttamisella kaupungilla. Tästä voidaan päätellä hänen älyllisen suoritustasonsa vajavaisuudesta riippumatta varsin hyvin ymmärtäneen sen palovaaran, mikä aiheutui sammuttamattoman savukkeen heittämisestä roskien sekaan. Siten Korkein oikeus katsoo hänen aiheuttaneen tulipalon ja siitä seuranneet vahingot törkeällä huolimattomuudella.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Oikeusneuvos Palaja: A:ta vastaan ajetussa syytejutussa Varkauden kihlakunnanoikeus on 26.11.1992 julistamassaan, tältä osin lainvoimaisessa päätöksessä katsonut, että A:n teko vastaa tuottamuksellista tulipalon aiheuttamista. Koska A teon tehdessään on ollut ymmärrystä vailla, häntä ei ole tuomittu rangaistukseen.

Esitetyn lääketieteellisen selvityksen mukaan A on kehitysvammainen sairastaen synnynnäistä downin oireyhtymää. Älyllisesti hän vastaa 6 - 7-vuotiaan tasoa. Hän on siinä tilassa voinut käsittää tulipalon syttymisen mahdollisuuden. Vahingonkorvauslain 2 luvun 3 §:n mukaan olisi olemassa perusteita velvoittaa A suorittamaan vahingonkorvausta. Vakuutusyhtiön takautumisoikeuden edellytyksenä on 12.5.1933 annetun vakuutussopimuslain 25 §:n 1 momentin (132/33) mukaan, että vakuutuksensaajan vahinko on aiheutettu tahallisesti tai törkeällä huolimattomuudella. Ottaen huomioon A:n kehitystason katson, ettei A:n huolimattomuutta ole luokiteltava törkeäksi.

Näillä perusteilla muutan alempien oikeuksien päätöksiä ja hylkään Työväen Keskinäinen Vakuutusyhtiö Turvan A:han kohdistamat korvausvaatimukset ja vapautan A:n kaikesta korvausvelvollisuudesta.

Oikeusneuvos Portin: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Palaja.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Ukkola, Jokinen ja Mäkinen (eri mieltä). Esittelijä Tuija Silvento.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Portin (eri mieltä), Pasikoski, Krook, Pellinen ja Palaja (eri mieltä). Esittelijä esittelijäneuvos Mats Wiklund.

---

[SV]

Omröstn.

Svaranden, som hade fyllt 29 år och vars intellektuella prestationsnivå på grund av en medfödd kromosomstörning (downs syndrom) motsvarade en 6 - 7-årings, hade satt en brinnande cigarett i en skräplåda. Skräpet hade fattat eld och en närbelägen kiosk hade brunnit ner. Svaranden, som knappt ett år därförinnan hade tänt på en skräplåda och också i andra sammanhang hade hotat att sätta eld på skräplådor, ansågs ha förorsakat eldsvådan och därigenom uppkomna skador genom sådan grov vårdslöshet som avses i 25 § 1 mom. lagen om försäkringsavtal (132/33).

L om försäkringsavtal 25 § 1 mom (132/33)

Hela rättsfallet är i FKKO-registret.