Finnish Supreme Court dismisses copyright claim where pre-1995 commissioned photos' rights belonged to the client, not the photographer.

Kustannusyhtiö oli vuonna 1984 julkaissut eräässä teoksessa presidentti X:stä vuosina 1912 - 1925 A:n omistaman valokuvausliikkeen toimesta otettuja ja valmistettuja valokuvia ilman teoksen julkaisuhetkellä valokuvausliikkeen omistaneen B:n suostumusta.

Valokuvien tarkastelun perusteella Korkein oikeus katsoi, että kuvat oli valmistettu tilauksesta. Ennen 1.5.1995 voimaan tullutta lain muutosta (446 ja 447/95) vallinneen tilattuja kuvia koskevan oikeusperiaatteen mukaan oikeudet valokuvaan siirtyivät tilaajalle. Tämän vuoksi valokuvausliikkeen nykyisellä omistajalla C Ky:llä, joka oli saanut liikkeen omistukseensa B:ltä, ei ollut oikeutta saada kustannusyhtiöltä hyvitystä ja korvausta valokuvien julkaisemisen johdosta. Korkein oikeus katsoi myös, ettei C Ky:llä ollut puhevaltaa vaatia korvausta valokuvaajan niin sanotun isyysoikeuden loukkauksen perusteella.

L oikeudesta valokuvaan 2 § (405/61)

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Kanne Jyväskylän raastuvanoikeudessa

C Ky lausui Gummerus Oy:lle 16.2.1993 tiedoksi toimitetun haasteen nojalla, että kajaanilainen Atelier A oli vuosina 1912 - 1925 ottanut ja valmistanut Presidentti X:stä seuraavat valokuvat: 1912 sisaruskuvan, 1913 ja 1914 luokkakuvat, 1916 henkilökuvan ja urheiluseuran kuvan, 1917 suojeluskunnan kuvan ja henkilökuvan, 1919 ylioppilaskuvan, 1924 perhekuvan ja 1925 henkilökuvan. Valokuvat valmistaessaan Atelier A oli saanut yksinomaisen oikeuden määrätä niistä. Mainitut valokuvat oli ensimmäisen kerran julkistettu vuonna 1968 pidetyssä näyttelyssä.

Kuvat Gummerus Oy oli julkaissut vuonna 1984 Z:n kirjoittaman teoksen "X" sivuilla 19 - 46. Kahden kuvan kohdalla oli mainittu kuvan valokuvaajan nimi, kun taas muiden kuvien kohdalla ei ollut mainittu valokuvaajaa. Kommandiittiyhtiön kanssa ei ollut sovittu kuvien julkaisemisesta eikä sille edes ollut ilmoitettu julkaisemisesta.

A oli Kajaanissa harjoittanut liiketoimintaa toiminimellä Atelier A. Toiminimi oli myöhemmin muutettu Valokuvaamo A:ksi. B oli saanut testamentin ja 16.6.1953 allekirjoitetun lahjakirjan nojalla A:lta mainittuun valokuvausliikkeeseen liittyneet oikeudet ja asiakirjoissa mainitun irtaimen omaisuuden lukuun ottamatta sitä omaisuutta, joka oli erityismääräyksillä annettu muille henkilöille. B oli jatkanut samaa liiketoimintaa toiminimellä Valokuvausliike A, omistaja B 12.8.1953 tehdyn elinkeinoilmoituksen perusteella. Liike oli vuonna 1977 rekisteröity ensin avoimena yhtiönä ja sitten kommandiittiyhtiönä. Vuodesta 1985 alkaen liiketoimintaa oli harjoitettu toiminimellä C Ky.

Mainitulla perusteella kommandiittiyhtiö katsoi, että se oli Atelier A:n seuraaja ja että sille kuuluivat Atelier A:lle kuuluneet oikeudet valokuviin.

Valokuvia ei ollut valmistettu tilauksesta eikä yksinoikeus valokuviin kuulunut X:n oikeudenomistajille. Atelier A:ssa oli myös ollut liiketapana, että valokuvaamo pidätti kaikkien valmistamiensa kuvien osalta oikeudet kuviin.

Oikeudesta valokuvaan annetussa laissa tarkoitettu suoja-aika oli alkanut kuvien julkistamisesta vuonna 1968. Suoja oli siten ollut vuonna 1984 voimassa. Gummerus Oy:n menettely oli mainitun lain vastaista. Valokuvien julkaiseminen ensimmäisen kerran kommandiittiyhtiön toimesta oli käynyt mahdottomaksi ja niiden arvo oli vähentynyt vastaisuudessa tehtäviä julkaisusopimuksia ajatellen. Valokuvia voitiin myös pitää harvinaislaatuisina ja arvokkaina.

Gummerus Oy oli velvollinen suorittamaan kommandiittiyhtiölle valokuvien laittomasta julkaisemisesta hyvitystä sekä korvausta menetyksestä, haitasta ja kärsimyksestä. Velvollisuus kärsimyksen korvaamiseen perustui siihen, että niiden valokuvien osalta, joiden kohdalla ei ollut mainittu valokuvaajaa, oli loukattu valokuvaajan niin sanottua isyysoikeutta. Hyvityksen ja korvauksen määrää harkittaessa oli otettava huomioon valokuvien julkaisemisen laittomuus, julkaisemisesta aiheutuneet seuraamukset sekä valokuvien harvinaislaatuisuus ja arvo. Kommandiittiyhtiö katsoi korvattavan hyvityksen määräksi 1 200 markkaa kultakin valokuvalta, menetyksen ja haitan määräksi 1 200 markkaa kultakin valokuvalta ja kärsimyksen määräksi 1 000 markkaa kahdeksalta valokuvalta.

Tämän vuoksi kommandiittiyhtiö vaati, että Gummerus Oy velvoitetaan suorittamaan sille valokuvien laittomasta julkaisusta hyvityksenä 12 000 markkaa sekä korvaukseksi menetyksestä ja haitasta 12 000 markkaa ja kärsimyksestä 8 000 markkaa eli yhteensä 32 000 markkaa 16 prosentin korkoineen 26.7.1984 lukien.

Gummerus Oy:n vastaus

Gummerus Oy vastusti kannetta ja lausui muun muassa, että se oli saanut kuvat käyttöönsä marraskuussa 1983 tehdyn kustannussopimuksen nojalla "X"-teoksen kirjoittajalta Z:lta. Yhtiö oli pitänyt selvänä, että Z:lla oli ollut X:n asioita hoitaneiden henkilöiden lupa käyttää kuvia. X:n oikeudenomistajat eivät olleet huomauttaneet yhtiön toiminnasta.

Gummerus Oy katsoi, että valokuvat olivat oikeudesta valokuvaan annetun lain 15 §:ssä tarkoitettuja tilattuja kuvia, jolloin oikeus niihin oli tilaajalla. Kommandiittiyhtiö ei ollut näyttänyt, että valokuvien ottajan oikeudet olisivat siirtyneet sille.

Raastuvanoikeuden päätös 20.9.1993

Kommandiittiyhtiön asiavaltuuden johdosta raastuvanoikeus lausui, että Kajaanin maistraatin pöytäkirjanjäljennöksen mukaan maistraatti oli 16.11.1908 käsitellyt A:nn anomuksen oikeudesta harjoittaa valokuvausliikettä kaupungissa eli ottanut vastaan hänen elinkeinoilmoituksensa. A oli 16.6.1953 allekirjoittamallaan lahjakirjalla lahjoittanut omistamansa Valokuvaamo A -nimiseen toiminimeen liittyvät kaikki edut ja oikeudet sekä liikkeen irtaimen omaisuuden B:lle. B:n oli tällä asiakirjalla katsottava saaneen omistukseensa kaikki mainitulle valokuvaamoliikkeelle kuuluneet oikeudet. B:n saamat oikeudet olivat 1.12.1992 laaditulla kauppakirjalla siirtyneet kommandiittiyhtiölle.

Mainituilla perusteilla raastuvanoikeus katsoi, että kommandiittiyhtiöllä oli asiavaltuus.

Pääasian osalta raastuvanoikeus lausui, ettei laissa ollut määritelty, mitä tilauksesta valmistetuilla valokuvilla tarkoitettiin. Näin ollen ei Gummerus Oy:ltä voitu edellyttää tilaustoimeksiannon yksityiskohtaista näyttövelvollisuutta, koska kaikki kanteessa tarkoitetut valokuvat olivat jo kuvauskohteiltaankin sellaisia muotokuvaan ja perhekuvaan rinnastettavia kuvia, jollaisia yleisesti pidettiin tilauksesta valmistettuina valokuvaamojen tuotteina.

Kommandiittiyhtiö ei ollut edes väittänyt, että valokuvien ottamiseen olisi liittynyt poikkeavia tekijöitä. Sillä seikalla, mitä asiassa oli ilmennyt X:n lausumana, ei ollut merkitystä.

Näin ollen valokuvat olivat oikeudesta valokuvaan annetun lain 15 §:ssä ja sitä aikaisemmin voimassa olleissa laeissa tarkoitettuja tilauksesta valmistettuja valokuvia, joihin liittyvät oikeudet olivat viimeistään tilauksen yhteydessä siirtyneet tilaajalle.

Tämän vuoksi raastuvanoikeus mainitun lainkohdan nojalla hylkäsi kanteen.

Vaasan hovioikeuden tuomio 20.4.1994

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi kommandiittiyhtiö valittamalla saattoi asian, pysytti raastuvanoikeuden päätöksen.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Valituslupa on myönnetty 16.9.1994.

C Ky on vaatinut hovioikeuden tuomion ja raastuvanoikeuden päätöksen kumoamista ja kanteensa hyväksymistä.

Gummerus Oy on antanut vastauksen, jossa yhtiö on vaatinut valituksen hylkäämistä.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 29.6.1995

Perustelut

Kommandiittiyhtiö on kanteessaan vaatinut Gummerus Oy:n velvoittamista suorittamaan korvausta sillä perusteella, että Gummerus Oy oli julkaissut kysymyksessä olevassa teoksessa kahdeksan Atelier A:n valmistamaa valokuvaa valokuvaajaa mainitsematta.

Asiassa on muutoin ensisijaisesti kysymys siitä, ovatko kanteessa tarkoitetut valokuvat tilattuja valokuvia.

Valokuvat on valmistettu vuosina 1912 - 1925. Valokuvien ottamiseen liittyvistä seikoista ei ole esitetty selvitystä. Näin ollen ratkaisu kuvien luonteesta on tehtävä niitä tarkastelemalla. Kuvattujen henkilöiden asennoista ja sijoittumisesta sekä kuvien taustoista on pääteltävissä, että kuvat on otettu valokuvaamossa. Kuvat ovat muutoinkin tyypillisesti sellaisia henkilötai ryhmäkuvia, jotka valokuvaaja ottaa kuvattavan tai muun henkilön pyynnöstä ja siten toimeksiannon perusteella. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että valokuvat on valmistettu tilauksesta. Valokuvien tilaajan ei ole näytetty luovuttaneen oikeuksiaan valokuviin takaisin valokuvaajalle.

Ennen 1.5.1995 voimaan tulleita lakia oikeudesta valokuvaan 8.7.1961 annetun lain kumoamisesta (447/95) ja lakia tekijänoikeuslain muuttamisesta (446/95) ovat valokuvia koskevan oikeusperiaatteen mukaan tilatun kuvan osalta oikeudet valokuvaan siirtyneet tilaajalle. Tämä periaate on kirjoitettu eri muodoissa myös lakiin, vuoden 1880 Keisarilliseen asetukseen kirjailijan ja taiteilijan oikeudesta työnsä tuloksiin, vuonna 1927 oikeudesta valokuviin ja mainittuun vuonna 1961 annettuun lakiin oikeudesta valokuvaan annettuun lakiin.

Valokuvia koskevat taloudelliset oikeudet ovat siten siirtyneet valokuvaajalta kuvien tilaajalle eikä kommandiittiyhtiöllä ole oikeutta saada Gummerus Oy:ltä vaatimaansa hyvitystä ja korvausta valokuvien julkaisemisen johdosta.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio ja raastuvanoikeuden päätös kumotaan siltä osalta kuin kanne isyysoikeuden loukkaamisesta esitetystä korvausvaatimuksesta on hylätty ja kanne sanotuilta osiltaan jätetään tutkimatta.

Hovioikeuden tuomion lopputulos jää pysyväksi siltä osalta kuin kanne Gummerus Oy:n velvoittamisesta suorittamaan valokuvien laittomasta julkaisemisesta hyvitystä sekä korvausta menetyksestä ja haitasta on hylätty.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Heinonen sekä oikeusneuvokset Haarmann, Taipale ja Raulos sekä ylimääräinen oikeusneuvos Vuori. Esittelijä Kari Kitunen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Halmelinna, Silvennoinen ja Raija Liljenfeldt. Esittelijä Heikki Rautiola.

---

[SV]

Ett förlag hade 1984 i ett verk publicerat fotografier förställande president Urho Kekkonen. Fotografierna hade tagits och framställts under åren 1912 - 1925 av en fotografiatelj‚ som ägdes av A och de publicerades utan samtycke av B som ägde atelj‚n då verket utgavs.

Högsta domstolen ansåg på grundvalen av en granskning av fotografierna att de hade framställts på beställning. Rätten till ett fotografi övergick till beställaren enligt den rättsprincip som var rådande före den lagändring som trädde i kraft 1.5.1995 (446 och 447/95). Därför hade fotografiatelj‚ns nuvarande ägare C, som hade förvärvat atelj‚n av B, inte rätt att få gottgörelse och ersättning av förlaget för publiceringen av fotografierna. Högsta domstolen ansåg också att C inte hade talerätt beträffande yrkandet på ersättning för en kränkning av den så kallade paternitetsrätten.

L om rätt till fotografisk bild 2 § (405/61)

Hela rättsfallet är i FKKO-registret.