Supreme Court dismisses request to return children to Switzerland, ruling the mother's move was not wrongful retention under Hague Convention.
Finland (FI)
Legislator summary
AI generatedThe Supreme Court of Finland dismissed the father's appeal to return his two children to Switzerland, upholding the lower court's decision. The mother had moved the children to Finland without the father's consent, but the court found no evidence of a prior agreement requiring their return by a specific date. Consequently, the father's subsequent demand for return did not transform the mother's actions into wrongful retention under the relevant Finnish law implementing the Hague Convention.
Legislator headnote
AI generatedAct 186/1994 on the return of children; Act 186/1994 on custody and access rights: A parent's later demand for the return of children does not constitute wrongful retention if the other parent did not agree to a specific return deadline.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Ään.
Kysymys lapsen palauttamisesta Haagin sopimuksen nojalla.
L lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta 30 §, 32 §
Hakemus Helsingin hovioikeudessa
A lausui hovioikeuteen toimittamassaan hakemuksessa, että hänen vaimonsa B oli ilman A:n suostumusta marraskuussa 1993 vienyt puolisoiden yhteiset, vuosina 1987 ja 1989 syntyneet kaksi lasta perheen Sveitsissä olevasta kodista Suomeen ja jättänyt palauttamatta lapset kotiinsa Sveitsiin. B oli siten loukannut A:lle lasten isänä kuuluvia, lasten huoltoa koskevia oikeuksia.
Mainituin perustein A pyysi, että hovioikeus lasten huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain 30 ja 32 §:n nojalla määräisi lapset heti palautettaviksi A:n luo kotiinsa Sveitsiin.
Vastaus
B vaati hakemuksen hylkäämistä.
Hovioikeuden päätös 7.12.1994
Hovioikeus totesi A:n ja B:n 10.10.1994 väliaikaisesti sopineen, että lapset asuvat B:n luona Suomessa. Näyttöä siitä, että A olisi pakotettu tuon sopimuksen tekemiseen, ei ollut esitetty. A:n oli sopimuksella katsottava lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain 32 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla hyväksyneen lasten palauttamatta jättämisen, jota ei siten ollut pidettävä luvattomana.
Mainituin perustein hovioikeus hylkäsi hakemuksen.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
A on uudistanut hovioikeudessa esittämänsä vaatimuksen.
B on vastannut valitukseen.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 15.6.1995
Perustelut
Aviopuolisoilla A:lla ja B:llä sekä heidän alaikäisillä lapsillaan on ollut pysyvä asuinpaikka Sveitsissä. Puolisoiden keskinäiset välit ovat olleet ongelmalliset. B on vuonna 1993 ollut masennuksen vuoksi useita kertoja hoidettavana sairaalassa. Hänellä on ollut myös alkoholiongelma, johon hän on pyrkinyt saamaan apua. Hän on, sopimatta asiasta A:n kanssa, lähtenyt 3.11.1993 yhdessä lasten kanssa Sveitsistä Suomeen tarkoituksenaan hakeutua alkoholiongelmansa vuoksi sairaalahoitoon. Suomeen he ovat saapuneet 5.11.1993. B on ajan 10.11. -7.12.1993 ollut hoidettavana Järvenpään sosiaalisairaalassa lapset mukanaan. Sairaalahoidon päätyttyä hän on, palaamatta yhteiselämään A:n kanssa, jäänyt lasten kanssa asumaan Helsinkiin.
A:lle on hänen ilmoituksensa mukaan huhtikuun 1994 alussa selvinnyt, ettei hänen vaimonsa aio palata eikä sallia lasten palaamista Sveitsiin. Siitä lähtien A on vaatinut lasten palauttamista luokseen Sveitsiin. Vielä hän on lausunut, että saadakseen mahdollisuuden tavata lapsiaan käydessään Suomessa lokakuussa 1994 hänen oli ollut pakko 10.10.1994 vaimonsa kanssa väliaikaisesti sopia lasten asumisesta äidin luona Suomessa.
Kun Sveitsi on Haagin sopimuksen osapuoli, asia on ratkaistava tuon sopimuksen soveltamista koskevien, lakiin 186/94 sisältyvien säännösten mukaisesti. A:lla on tuon lain 32 §:n 1 momentissa tarkoitetut lapsen huoltoa koskevat oikeudet, joita hän olisi lain tullessa voimaan 1.8.1994 myös tosiasiallisesti käyttänyt, jos lasten palauttamatta jättämistä ei olisi tapahtunut. Sanotun lain tullessa voimaan hän ei ollut suostunut lasten jäämiseen Suomeen.
Kun lapset ovat jääneet B:n luo Suomeen A:n suostumuksetta, kysymyksessä on lain 186/94 voimaantulosta 1.8.1994 alkaen ollut tuossa laissa tarkoitettu lasten luvaton palauttamatta jättäminen.
Näin ollen A on mainitulla sopimuksella lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain 32 §:n 2 momentissa tarkoitetuin tavoin hyväksynyt lasten palauttamatta jättämisen, jota ei siten ole pidettävä luvattomana.
Tuomiolauselma
Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.
Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevien jäsenten lausunnot
Esittelijäneuvos Tuomola:
Korkein oikeus lausunee perusteluina seuraavaa:
Sveitsi on Haagin sopimuksen osapuoli. A:lla on ollut lain tarkoittamat huoltajan oikeudet, joita hän myös tosiasiallisesti on käyttänyt.
B on matkustanut lasten kanssa Suomeen A:n suostumuksella. Tuossa yhteydessä ei ollut sovittu mistään ajankohdasta, mihin mennessä lapset pitäisi palauttaa Sveitsiin, eikä voida olosuhteista päätellä hiljaisesti sovitun sellaisesta ajankohdasta. Sillä perusteella, että A on myöhemmin ryhtynyt esittämään vaatimuksia lasten palauttamisesta Sveitsiin, B:n menettely ei ole muuttunut lasten luvattomaksi palauttamatta jättämiseksi.
Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.
Ylimääräinen oikeusneuvos Vuori: Katson, etten voi ratkaista asiaa ilman suullista käsittelyä. Äänestyksen tuloksen johdosta velvollisena lausumaan asiasta olen Korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenevällä kannalla.
Oikeusneuvos Taipale: Hyväksyn esittelijän mietinnön.
Oikeusneuvos Lindholm: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Taipale.
Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Rosokivi, Karppinen ja Honka, joka on myös esitellyt asian.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Lindholm (eri mieltä), Taipale (eri mieltä), Tulokas ja Kivinen sekä ylimääräinen oikeusneuvos Vuori (eri mieltä). Esittelijä Anneli Tuomola.
---
[SV]
Omröstn.
Fråga om återlämnande av barn med stöd av Haagkonventionen.
L angående vårdnad om barn och umgängesrätt 30 §, 32 §
Hela rättsfallet är i FKKO-registret.