Supreme Court allows appeal to reduce murder sentence to aggravated assault due to lack of extreme cruelty.

Ään.

B:n maatessa asuntonsa vuoteessa A oli tahallaan surmannut B:n lyömällä tätä lukuisia kertoja päähän kirveen terällä ja hamaralla sekä vasaralla ja rautaputkella. B oli kuollut iskuista aiheutuneisiin kallonmurtumaan ja aivoruhjeisiin. Hän oli saattanut menettää tajuntansa jo ensimmäisestä iskusta eivätkä iskut siten olleet välttämättä aiheuttaneet hänelle erityisen suurta tuskaa. Kun kuitenkin otettiin huomioon A:n sitkeä surmaamispyrkimys sekä surmaamisvälineet ja niiden käyttötapa, surmaamisen katsottiin tapahtuneen erityistä raakuutta osoittaen. Sen vuoksi sekä rikokseen johtaneet ja siitä ilmenevät seikat kokonaisuudessaan huomioon ottaen tekoa oli pidettävä erityisen törkeänä. A tuomittiin rangaistukseen murhasta.

RL 21 luku 2 § 1 mom

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Nurmeksen käräjäoikeuden tuomio 19.4.1994

Käräjäoikeus lausui virallisen syyttäjän ajamasta syytteestä selvitetyksi, että A oli 19.12.1993 vastaisena yönä Juuassa tahallaan surmannut B:n lyömällä tätä päähän useita kertoja, ensin kirveen terällä ja hamaralla, kunnes kirveen varsi oli katkennut, sen jälkeen kilon painoisella rautavasaralla ja lopuksi vielä neljänneskilon painoisella, noin puolen metrin pituisella rautaputkella sekä kuristamalla B:tä lyöntien jälkeen kurkusta ensin käsin ja sen jälkeen puisella vaateripustimella. Päähän kohdistuneita iskuja oli ollut ainakin kolmetoista. Niistä viisi A oli lyönyt kirveen terällä. Iskut olivat aiheuttaneet B:lle kalloon pirstaleisen murtuma-alueen otsalle, siitä päälaelle oikealle ja kallonpohjaan vasemmalle sekä aivokudokseen ruhje- ja repeämävammoja sekä kovaan aivokalvoon repeämiä ja verenvuotoja. B oli kuollut iskujen aiheuttamiin kallonmurtumaan ja aivoruhjeisiin.

Tämän vuoksi käräjäoikeus, jonka määräyksestä A:lle oli suoritettu mielentilatutkimus, tuomitsi A:n rikoslain 21 luvun 2 §:n 1 momentin nojalla murhasta elinkaudeksi vankeuteen.

Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 30.8.1994

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A oli saattanut asian ja jossa A oli pyytänyt, että hänen mielentilansa tutkittaisiin uudelleen, lausui, että A:n mielentila oli käräjäoikeuden määräyksestä tutkittu Niuvanniemen sairaalassa. Mielentilatutkimuksen suorittaneen psykiatrian ja oikeuspsykiatrian erikoislääkärin lausuntoehdotuksen mukaan A oli ollut kysymyksessä olevan teon aikana täydessä ymmärryksessä. Terveydenhuollon oikeusturvakeskus oli 30.3.1994 esittänyt lausuntonaan, että A oli ollut kysymyksessä olevan teon aikana täydessä ymmärryksessä. Tämän vuoksi ja asiassa jo esitetty selvitys huomioon ottaen A:n pyyntö hänen mielentilansa uudelleen tutkimisesta hylättiin aiheettomana. Pääasian osalta hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

Vt. viskaalin Kultalan mietintö:

A:n mielentilan uudelleen tutkimisen osalta mietintö oli hovioikeuden ratkaisun mukainen. Pääasian osalta mietintö oli seuraava: A:n kertomuksesta käy ilmi, että surmaaminen on tapahtunut B:n suunsoitosta johtuneessa suuttumustilassa. Oikeuslääkärin lausunnosta ei ole pääteltävissä, että surmaaminen olisi aiheuttanut B:lle erityisen suurta tuskaa. Tekovälineistä ja niiden käyttötavasta, A:n osoittamasta päättäväisyydestä ja sitkeästä pyrkimyksestä B:n surmaamiseksi sekä teon kohdistumisesta vuoteessa makaavaan B:hen huolimatta hovioikeus katsonee, ettei A:n teko osoita muuta raakuutta ja julmuutta kuin mitä toisen tahallinen surmaaminen yleensä osoittaa ja ettei tekoa muutoinkaan rikokseen johtaneet ja siitä ilmenevät seikat kokonaisuudessaan huomioon ottaen ole pidettävä erityisen törkeänä.

Näillä ja käräjäoikeuden muutoin mainitsemilla perusteilla hovioikeus rikoslain 21 luvun 1 §:n 1 momentin nojalla tuominnee A:n taposta 10 vuoden vankeusrangaistukseen, josta rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla vähennettäneen 8 kuukautta 1 päivä.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto:

Hovioikeudenneuvos Ruotsalainen: Hyväksyn mietinnön.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

A:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan A vaati hovioikeuden tuomion muuttamista siten, että hänet tuomittaisiin rangaistukseen murhan asemesta taposta. Lisäksi A pyysi, että hänestä määrättäisiin tehtäväksi uusi mielentilatutkimus.

Virallinen syyttäjä antoi häneltä pyydetyn vastauksen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 9.6.1995

Käsittelyratkaisu

A:n pyyntö uuden mielentilatutkimuksen suorittamisesta hylätään aiheettomana.

Pääasiaratkaisu

Hovioikeuden tuomiota ei muuteta.

Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Virkaa toimittava nuorempi oikeussihteeri Nygård esitti käsittelyratkaisun osalta Korkeimman oikeuden ratkaisun mukaisen mietinnön. Pääasiaratkaisun osalta Nygård lausui mietintönään seuraavaa:

Perustelut

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan siten, että A tuomitaan hovioikeuden hänen syykseen lukeman rikoksen ja siitä määräämän rangaistuksen asemesta rikoslain 21 luvun 1 §:n 1 momentin nojalla taposta 10 vuoden vankeusrangaistukseen, josta rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla on vähennettävä 8 kuukautta 1 päivä ja mitä rangaistuksesta jo on pantu täytäntöön. Vapaudenmenetysaika 19.12.1993 - 20.6.1994 ja 1.7.1994 - 29.8.1994.

Oikeusneuvos Möller: Hyväksyn mietinnön.

Oikeusneuvos Suhonen: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Möller.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Kalle Parviainen, Ruotsalainen (eri mieltä) ja Jauhiainen. Esittelijä Kirsi-Marja Kultala (mietintö).

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Nikkarinen, Suhonen (eri mieltä), Möller (eri mieltä) ja Kivinen sekä ylimääräinen oikeusneuvos Vuori. Esittelijä Kenneth Nygård (mietintö).

---

[SV]

Omröstn.

Då B låg i sängen i sin bostad hade A uppsåtligen dödat honom genom att upprepade gånger slå honom i huvudet med en yxa både med yxeggen och -hammaren samt med en hammare och ett järnrör. B hade avlidit på grund av det skallbrott och den hjärnkontusion som slagen orsakat. Han hade möjligen mist medvetandet redan efter det första slaget och slagen hade därför inte nödvändigtvis förorsakat honom särdeles stor smärta. Med beaktande av A:s ihärdiga strävan att döda B samt brottsredskapen och det sätt på vilka dessa använts ansågs dödandet ha skett med ådagaläggande av särskild råhet. På grund härav och med beaktande av de omständigheter i sin helhet, vilka föranlett brottet och framgick av detsamma, måste gärningen anses synnerligen grov. A dömdes till straff för mord.

SL 21 kap 2 § 1 mom

Hela rättsfallet är i FKKO-registret.