Supreme Court held employer liable for damages after employee terminated contract due to unpaid wages caused by employer's insolvency.

Ään.

Työnantajan jätettyä maksukyvyttömyyden takia palkan maksamatta työntekijä oli purkanut työsopimuksen. Työnantaja vastasi maksukyvystään eikä maksukyvyttömyys vapauttanut palkan maksuvelvollisuudesta. Työnantaja velvoitettiin työsopimuslain 51 §:n 2 momentin nojalla suorittamaan työntekijälle vahingonkorvausta sopimussuhteen ennenaikaisesta päättymisestä aiheutuneesta vahingosta.

TSL 51 § 2 mom

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Kanne Tohmajärven kihlakunnanoikeudessa

A ja B kertoivat Puutavaraliike F Ky:tä ja sen vastuunalaista yhtiömiestä E:tä sekä Suomen valtiota vastaan ajamassaan kanteessa, että A oli työskennellyt toistaiseksi voimassa olleessa työsuhteessa yhtiön palveluksessa 13.8.1985 - 13.9.1991 ja B 31.5.1978 - 16.9.1991. Työnantaja oli toistuvasti laiminlyönyt maksaa heille palkat ajallaan. He olivat työsopimuslain 43 §:n 3 momentin 6 kohdan nojalla purkaneet työsopimuksensa palkkojen maksamatta jättämisen takia.

Työsuhteensa purettuaan A ja B olivat jääneet työttömiksi. He olivat jättäneet palkkaturvahakemuksen Pohjois-Karjalan työvoimapiirin toimistoon 20.9.1991. Päätös palkkaturva-asiassa oli annettu 8.6.1992. Työvoimapiirin toimisto oli todennut yhtiön maksukyvyttömäksi ja maksanut palkkaturvana työsuhteesta johtuvina saatavina A:lle palkkaa, lomakorvausta sekä odotusajan palkkaa korkoineen yhteensä 11 413,78 markkaa sekä B:lle palkkaa, lomakorvausta, palvelusvuosilisää ja odotusajan palkkaa korkoineen yhteensä 9 030,19 markkaa.

Työvoimapiirin toimisto oli hylännyt A:n ja B:n irtisanomisajan palkkaa vastaavat työsopimuslain 51 §:n mukaiset vahingonkorvausvaatimukset, koska ne olivat tulleet riitaisiksi yhtiön kiistämisen vuoksi eikä vaatimuksen perustetta ja määrää ollut selvitetty.

Tämän vuoksi A ja B vaativat, että yhtiö ja E velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan A:lle vahingonkorvauksena kolmen kuukauden palkkaa vastaavan määrän 17 664 markkaa 16 prosentin korkoineen kihlakunnanoikeuden päätöksen julistamispäivästä lukien sekä B:lle vahingonkorvauksena viiden kuukauden palkkaa vastaavan määrän 29 440 markkaa 16 prosentin korkoineen kihlakunnanoikeuden päätöksen julistamispäivästä lukien sekä korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulunsa asiassa, ja että valtioon nähden vahvistetaan, että A:lla ja B:llä oli yhtiöltä edellä mainitut työsuhteesta johtuvat saatavat.

Vastaus

Yhtiö ja E kiistivät kanteen ja vaativat sen hylkäämistä. Työsopimusten purkamisen syynä ei ollut ollut työsopimuslain 51 §:ssä tarkoitettu työnantajan tahallinen tai huolimaton menettely, koska palkanmaksun viivästyminen ja laiminlyönti oli johtunut maksukyvyttömyydestä.

Kihlakunnanoikeuden päätös 17.3.1993

Kihlakunnanoikeus katsoi selvitetyksi, että B ja A olivat olleet yhtiön palveluksessa työsuhteessa, B 31.5.1978 - 16.9.1991 ja A 13.8.1985 - 13.9.1991. Molempien työsuhde oli päättynyt heidän purkaessaan työsopimuksensa työnantajan palkanmaksun laiminlyönnin ja viivästymisen vuoksi. A ja B olivat jääneet työttömiksi. Yhtiö ja E olivat myöntäneet, että A:lle ja B:lle oli syntynyt oikeus purkaa työsuhde, koska yhtiö ei ollut pystynyt maksamaan palkkaa ajallaan. Kihlakunnanoikeus katsoi, että A:n ja B:n työsuhteiden purkamisoikeuden osalta täyttyivät työsopimuslain 43 §:n 1 momentissa tarkoitetut yleiset edellytykset sekä 3 momentissa tarkoitetut erityiset edellytykset, koska palkkaa ei ollut maksettu sopimuksen mukaisesti eikä palkanmaksun laiminlyönti ollut määrältään vähäpätöinen.

Riitaista jutussa oli se, oliko A:lla ja B:llä oikeus työsopimuslain 51 §:n 2 momentin mukaiseen vahingonkorvaukseen, kun työsopimusten purkaminen oli johtunut työnantajan palkanmaksun laiminlyönnistä. Lainkohdan mukaan, jos työsopimuksen purkaminen on johtunut työnantajan tahallisesta tai huolimattomasta menettelystä, hänen on korvattava työntekijälle myös sopimussuhteen ennenaikaisesta lakkaamisesta aiheutunut vahinko. Kihlakunnanoikeus katsoi, että A:n ja B:n saamatta jäänyt irtisanomisajan palkka oli kyseistä vahinkoa. Sen lisäksi A:n ja B:n oli näytettävä, että työsopimuksen purkautuminen oli johtunut työnantajan tahallisesta tai huolimattomasta menettelystä (vrt. Korkein oikeus 1986 II 156).

Kihlakunnanoikeus totesi tahallisuuden edellyttävän velvollisuuden rikkomista tarkoituksella aiheuttaa vahinkoa. Tuottamus taas toteutui silloin kun velvollisuuden laiminlyönti oli tahallista lievempää, mutta laiminlyöjän syyksi luettavaa.

Yhtiö oli perustellut palkanmaksun laiminlyöntiä keväällä ja kesällä 1991 erään asiakasyhtiön kanssa tekemillään tappiollisilla sopimuksilla, joista oli näytetty aiheutuneen Puutavaraliike F Ky:lle noin 100 000 markan tappio. Yhtiön mukaan sillä ei ollut ollut rahaa palkkojen maksuun, kun se ei vastoin odotuksiaan ollut saanut kaupoista maksua. Muutoinkaan rahoitusta palkanmaksuun ei ollut kyetty järjestämään. Yrityksen huonoa taloudellista tilannetta todisti myös katteettomien shekkien käyttö palkanmaksussa. E oli informoinut työntekijöitä vallitsevasta tilanteesta ja pyytänyt heitä odottamaan palkkojaan, mihin osa työntekijöistä oli suostunut.

Kihlakunnanoikeus katsoi jääneen näyttämättä, että B:n ja A:n työsuhteen purkaminen olisi johtunut yhtiön tahallisesta tai huolimattomasta menettelystä.

Tämän vuoksi kihlakunnanoikeus hylkäsi kanteen.

Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 27.8.1993

A ja B valittivat hovioikeuteen. Hovioikeus ei muuttanut kihlakunnanoikeuden päätöstä.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

A:lle ja B:lle myönnettiin valituslupa.

Valituksessaan A ja B vaativat hovioikeuden tuomion kumoamista sekä yhtiön, E:n ja valtion velvoittamista suorittamaan vahingonkorvauksena A:lle 17 664 markkaa ja B:lle 29 440 markkaa, kumpikin määrä 16 prosentin korkoineen kihlakunnanoikeuden päätöksen julistamispäivästä lukien, ja korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulunsa jutussa.

B on kuollut 18.9.1993. Hänen kuolinpesänsä osakkaat, vaimo C ja tytär D, ovat ilmoittaneet jatkavansa kanteen ajamista.

Yhtiö ja E vastasivat valitukseen. Valtio ei antanut siltä pyydettyä vastausta.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 30.9.1994

Käsittelyratkaisu

A ja B eivät ole kihlakunnanoikeudessa ja hovioikeudessa vaatineet valtion velvoittamista korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulujaan. Tämän vuoksi näitä kuluja koskevat vaatimukset jätetään alempien oikeuksien osalta vasta Korkeimmassa oikeudessa tehtyinä tutkimatta.

Pääasia

Perustelut

Puutavaraliike F Kommandiittiyhtiö, jonka vastuunalaisena yhtiömiehenä on E, on maksukyvyttömyytensä vuoksi jättänyt A:n ja B:n palkat maksamatta. Työnantajan sanotun sopimuksen rikkomisen perusteella A ja B ovat purkaneet työsopimuksensa.

Maksukyvyttömyys ei yleensä vapauta sopimusvelvoitteen täyttämisestä eikä seuraamuksista sopimusrikkomuksen varalta. Työnantaja vastaa maksukyvystään, eikä maksukyvyttömyys ole vapauttanut yhtiötä maksamasta A:lle ja B:lle palkkaa. Työsopimusten purkaminen on siten johtunut yhtiön syystä.

A:lla ja B:llä on työsopimuslain 51 §:n 2 momentin nojalla oikeus saada vahingonkorvausta sopimussuhteen ennenaikaisesta päättymisestä. Tästä heille on aiheutunut vahinkoa heidän vaatimansa irtisanomisajan palkkoja vastaava määrä.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio ja kihlakunnanoikeuden päätös kumotaan.

Puutavaraliike F Kommandiittiyhtiö ja E velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan vahingonkorvauksena A:lle 17 664 markkaa ja B:n kuolinpesälle 29 440 markkaa, kumpikin määrä 16 prosentin korkoineen kihlakunnanoikeuden päätöksen julistamispäivästä 17.3.1993 lukien, sekä korvaamaan A:n sekä B:n ja hänen kuolinpesänsä yhteiset oikeudenkäyntikulut jutussa 13 000 markalla, mihin määrään valtion on osallistuttava täällä olleiden kulujen osalta 2 000 markalla.

Valtiota vastaan vahvistetaan, että A:lla on Puutavaraliike F Kommandiittiyhtiöltä 17 664 markan saatava 16 prosentin korkoineen kihlakunnanoikeuden päätöksen julistamispäivästä lukien ja B:n kuolinpesällä 29 440 markan saatava 16 prosentin korkoineen kihlakunnanoikeuden päätöksen julistamispäivästä lukien.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Oikeusneuvos Lehtimaja: Yleisten sopimusoikeudellisten periaatteiden mukaan maksukyvyttömyys ei vapauta sopimusvelvoitteen täyttämisestä. Palkan maksamatta jättämistä maksukyvyttömyyden takia on pidettävä työnantajan sopimusvelvoitteen tahallisena rikkomisena siitä riippumatta, mistä maksukyvyttömyyden syyksi esitetyt taloudelliset vastoinkäymiset ovat aiheutuneet. Näillä ja muutoin enemmistön lausumilla perusteilla olen Korkeimman oikeuden tuomiolauselmasta ilmenevällä kannalla.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Parviainen, Jokinen ja Tynjälä. Esittelijä Tuulikki Räsänen.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Portin, Lindholm, Taiple, Suhonen ja Lehtimaja (eri mieltä). Esittelijä Anna-Liisa Hyvärinen.

---

[SV]

Omröstn.

Arbetsgivaren hade på grund av betalningsoförmåga underlåtit att betala lön och arbetstagaren hade hävt arbetsavtalet. Arbetsgivaren svarade för sin solvens och betalningsoförmågan befriade inte från skyldigheten att erlägga lön. Arbetsgivaren ålades enligt 51 § 2 mom. lagen om arbetsavtal att till arbetstagaren erlägga skadestånd för den skada som förorsakats av avtalsförhållandets förtida upphörande.

L om arbetsavtal 51 § 2 mom

Hela rättsfallet är i FKKO-registret.