Supreme Court allows seizure extension but dismisses seizure due to failure to hear suspect on extension request.
Finland (FI)
Legislator summary
AI generatedThe Supreme Court of Finland allowed the extension of the seizure period but dismissed the seizure itself. The lower courts extended the prosecution deadline without hearing the suspect, A, who argued this violated his rights. The Supreme Court found the extension lacked sufficient justification given the case's complexity and the absence of a valid reason for delay, yet noted the procedural error did not affect the seizure's validity since A was heard later regarding its continuation.
Legislator headnote
AI generatedPakkokeinolain 4 luvun 11 § 2 momentin ja 13 §:n nojalla: Takavarikon kumoaminen vaatii syytteen nostamista määräajassa tai painavasti perustellun pidennyksen, ja pidennyksen harkinnassa on varattava asianosaisille kuulemisvelvollisuus.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Rikoksesta epäillylle, jota takavarikko koski, oli varattava tilaisuus tulla kuulluksi käsiteltäessä pyyntöä syytteen nostamista koskevan määräajan pidentämisestä.
Kysymys myös takavarikon voimassa pitämisestä.
PakkokeinoL 4 luku 11 § 2 mom
PakkokeinoL 4 luku 13 §
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Hakemus Espoon käräjäoikeudessa
A kertoi, että keskusrikospoliisin rikoskomisario oli 25.5.1993 erään henkilön asunnosta takavarikoinut huomattavan määrän hänelle kuuluvaa asiakirja-aineistoa sillä perusteella, että se saattoi olla todisteena rikosasiassa, jossa A oli epäiltynä mm. velallisen epärehellisyyksistä. Espoon kihlakunnanoikeus oli 27.8.1993 sen vuoksi, että esitutkinta oli kesken ja takavarikoidulla omaisuudella saattoi olla merkitystä todisteena asiassa, pidentänyt syytteen nostamisen määräaikaa 31.12.1993 saakka. Käräjäoikeus oli 8.12.1993 samoilla perusteilla jatkanut syytteen nostamisen määräaikaa vielä 30.9.1994 saakka.
Esitutkinta oli toimitettava ilman aiheetonta viivytystä eikä siinä saanut puuttua kenenkään oikeuksiin enempää kuin oli välttämätöntä esitutkintatavoitteiden saavuttamiseksi. Lain tarkoitus oli, että takavarikko voi kestää vain neljä kuukautta ja vain poikkeustapauksia varten voitiin myöntää jatkoaikaa. Asiassa ei ollut esitetty riittäviä syitä määräajan pidentämiseen. Sen vuoksi ja kun häntä ei edes ollut kuultu syytteen nostamista koskevaa määräaikaa pidennettäessä, A vaati, että takavarikko heti kumotaan.
Käräjäoikeuden päätös 28.1.1994
Käräjäoikeus kuultuaan takavarikon suorittanutta viranomaista totesi, että syyte takavarikon aiheuttaneesta rikoksesta oli pakkokeinolain 4 luvun 11 §:n 2 momentin mukaan nostettava määräajassa esineen takavarikoimisesta. Tuomioistuin sai pidättämiseen oikeutetun virkamiehen määräaikana tekemästä pyynnöstä pidentää tätä aikaa. Vallitseva käytäntö oli, ettei pidennyksen yhteydessä kuultu muita asiaan osallisia, koska tätä varten oli olemassa pakkokeinolain 4 luvun 13 §:ssä tarkoitettu menettely.
Takavarikon voimassaoloon oli oltava välttämättömät syyt siten, ettei syytettä olosuhteiden pakosta, esimerkiksi asiaan osallisten tavoittamattomuuden tai tutkinnan asian luonteesta johtuvan laajuuden vuoksi ole voitu nostaa määräajassa. Muutoinkin satunnaiset seikat saattoivat aiheuttaa tutkinnan epäonnistumisen selvitys- ja todistusaineiston puuttumisen vuoksi. Harkinta oli tehtävä huomioon ottaen takavarikon tarpeellisuus, rikostutkinnan yhdenvertaisuus ja asiaan osallisten oikeusturva. Esine voitiin takavarikoida, jos oli syytä olettaa, että se saattoi olla todisteena rikosasiassa.
Tutkinnassa oleva X Oy:n konkurssipesän rikosilmoitus koski velallisen epärehellisyyttä ja kirjanpitorikosta. Keskusrikospoliisin ilmoituksen mukaan asia oli laaja ja tutkinta oli kesken ja takavarikossa oleva A:n toimintaan liittyvä aineisto tarpeen hänen menettelynsä tutkimisessa. Keskusrikospoliisin ilmoituksen mukaan koko aineisto oli tarpeen olla käsillä tutkinnassa. Tutkintaa ei ollut voitu saattaa loppuun sen laajuuden johdosta.
Takavarikko koski suurta määrää asiakirja-aineistoa. Keskusrikospoliisin ilmoituksen mukaan asian viipyminen oli johtunut tutkittavana olevan asian laajuudesta. Tutkittavana olevan rikoksen laatuun nähden mitään asiakirja-aineistoa ei voitu pitää selvästi asiaan kuulumattomana.
Tämän vuoksi ja kun takavarikolle sekä syytteen nostamista koskevan määräajan pidentämiselle siten on ollut edellytykset, käräjäoikeus hylkäsi A:n vaatimuksen takavarikon kumoamisesta.
Helsingin hovioikeuden päätös 5.4.1994
Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A oli valittamalla saattanut asian, ei muuttanut käräjäoikeuden päätöstä.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
Valituslupa myönnettiin. A vaati takavarikon kumoamista sekä oikeudenkäyntikulujensa korvaamista korkoineen.
Keskusrikospoliisin asianomainen rikostarkastaja ei käyttänyt hänelle varattua tilaisuutta vastauksen antamiseen.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 12.9.1994
Perustelut
Asiassa ei ole edes väitetty, ettei A:ta olisi voitu kutsua kuultavaksi päätettäessä syytteen nostamista koskevan määräajan pidentämisestä. Espoon kihlakunnanoikeuden ja Espoon käräjäoikeuden olisi siten pitänyt varata A:lle tilaisuus tulla kuulluksi. Koska A on tullut kuulluksi päätettäessä tässä asiassa takavarikon voimassa olosta, virheellinen menettely ei kuitenkaan vaikuta takavarikon pysyvyyteen.
Pakkokeinolain 4 luvun 11 §:n 2 momentin mukaan takavarikko on kumottava, jollei syytettä sen aiheuttaneesta rikoksesta nosteta neljässä kuukaudessa esineen takavarikoimisesta. Tuomioistuimella on edellä kerrotulla tavalla oikeus pidentää tätä aikaa. Vaikka laissa ei ole asetettu pidennykselle määräaikaa, pidennyksen tulee esitutkinnan tavoitteet, joutuisuusvaatimus ja asianosaisten oikeusturvanäkökohdat huomioon ottaen olla mahdollisimman lyhyt. Määräajan pidentämiseen useampaan kertaan tai pidentämiseen enemmällä kuin syytteen nostamista varten säädetyllä neljällä kuukaudella tulee siten olla painava syy.
Takavarikon toimittaneen virkamiehen ilmoituksen mukaan tutkittavana oleva asiakirja-aineisto on laaja, yli 12 000 sivua, sekä asia tutkinnallisesti vaikea. Tätä ilmoitusta ei voida yksin pitää riittävänä perusteena syytteen nostamista koskevan määräajan pidentämiselle uudelleen. Kun syytteen nostamista koskevan määräajan pidentämiselle ei ole esitetty hyväksyttäviä perusteita, takavarikko on kumottava.
Asian laatuun nähden A:lle ei tule korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.
Päätöslauselma
Hovioikeuden päätös ja takavarikko (7001/PAK/21/93) kumotaan.
A:n vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hylätään.
Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Nikkarinen, Karttunen ja Arvo. Esittelijä Eero Arvo.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Portin, Lindholm, Tuleheimo-Takki, Taipale ja Pellinen. Esittelijä Eero Takkunen.
---
[SV]
Den för brottet misstänkte, från vilken ett beslag hade skett, skulle beredas tillfälle att bli hörd vid handläggningen av en begäran om förlängning av tiden för väckande av åtal.
Fråga också om beslagets bestånd.
TvångsmedelsL 4 kap 11 § 2 mom
TvångsmedelsL 14 kap 13 §
Hela rättsfallet är i FKKO-registret.