Supreme Court allows worker's compensation for fracture and osteomalacia resulting from a truck jump accident.
Finland (FI)
Legislator summary
AI generatedThe Supreme Court of Finland overturned the Insurance Supervisory Board's decision to deny compensation for a worker's subsequent wrist fracture and osteomalacia. Although initial X-rays missed the fracture, medical experts confirmed it was a direct consequence of the specific injury mechanism during the truck jump. The court ruled that the fracture and its resulting bone softening were inevitable outcomes of the accident, thereby mandating full compensation to the employee.
Legislator headnote
AI generatedAct on Workmen's Compensation; Act on Workmen's Compensation Act: A fracture and subsequent osteomalacia diagnosed later are considered direct consequences of an accident if the injury mechanism was sufficient to cause the fracture, even if the fracture was not visible on initial X-rays.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Työntekijä oli hypätessään kuorma-autosta ottanut vasemmalla kädellään tukea auton lokasuojasta, jolloin hänen kätensä oli vääntynyt. Korkein oikeus katsoi, että työntekijällä sittemmin todetut vasemman ranteen puolikuuluun murtuma ja pehmennystauti olivat tuon tapaturman seurauksia.
ASIAN AIKAISEMPI KÄSITTELY
A oli 20.7.1990 työssään hypätessään kuorma-autosta ottanut vasemmalla kädellään auton lokasuojasta tukea, jolloin hänen kätensä oli vääntynyt ranteesta yliojennukseen ja siitä oli kuulunut napsahdus. Tapaturman jälkeen ranne oli kipeytynyt ja hieman turvonnut. Neljä päivää tapaturman jälkeen suoritetussa röntgentutkimuksessa ranteessa ei ollut todettu murtumaa. Rannevaiva määritettiin vasemman ranteen venähdykseksi ja A:lle määrättiin viisi päivää sairauslomaa. Rannevaivan vuoksi A hakeutui uudelleen lääkäriin 10.9.1990 ja 23.11.1990, jolloin suoritetussa röntgentutkimuksessa hänellä todettiin vasemman ranteen puolikuuluun murtuma. Sittemmin A:lla todettiin sanotun puolikuuluun pehmennystauti.
Vakuutusosakeyhtiö Sammon päätös 26.2.1992
Vakuutusosakeyhtiö Sampo oli 7.2.1991 antamallaan ja 26.2.1992 pysyttämällään päätöksellä myöntänyt A:lle vasemman ranteen venähdysvamman johdosta päivärahaa 100 prosentin työkyvyn alentuman mukaan ajalle 23. -27.7.1990, minkä jälkeen työkyvyn alentuma arvioitiin alle 10 prosentiksi. A:n työkyvyttömyyden ja sairaanhoitokulujen ei katsottu enää 27.7.1990 jälkeen johtuneen korvatusta vammasta.
Tapaturmalautakunnan päätös 16.6.1992
Tapaturmalautakunta, jolta A haki muutosta vakuutuslaitoksen päätökseen, ei muuttanut vakuutuslaitoksen päätöstä. Perusteluissaan tapaturmalautakunta on katsonut, että A:n työkyky ei ollut korvatun venähdysvamman johdosta alentunut vähintään 10 prosenttia 27.7.1990 jälkeen. Enemmän työkyvyttömyyden ja sairaanhoitokulujen on katsottu johtuneen vasemman ranteen puolikuuluun murtumasta, joka ei syntynyt esitetyllä vammautumismekanismilla eikä siten oikeuttanut korvaukseen.
Vakuutusoikeuden päätös 9.3.1993
Vakuutusoikeus, jolta A haki muutosta, ei muuttanut tapaturmalautakunnan päätöksen lopputulosta. Perusteluissaan vakuutusoikeus on katsonut, että A:n enempi työkyvyttömyys ja sairaanhoitokulut 27.7.1990 jälkeen olivat johtuneet vasemman ranteen puolikuuluun murtumasta ja pehmennystaudista, jotka eivät olleet korvatun venähdysvamman seurausta.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
Valituslupa on myönnetty 16.12.1993. A on vaatinut vasemman ranteensa puolikuuluun murtuman ja pehmennystaudin korvaamista 20.7.1990 sattuneesta työtapaturmasta johtuvina.
Terveydenhuollon oikeusturvakeskus on antanut siltä pyydetyn lausunnon ja vakuutuslaitos vastauksen. A on antanut terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen lausunnon johdosta selityksen.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 30.8.1994
Perustelut
Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen hankkiman asiantuntijalausunnon mukaan A:n vasemman ranteen vammautumistapa ja vammautumisen voimakkuus ovat olleet riittävät aiheuttamaan ranteeseen puolikuuluun murtuman. Ranneluiden hyväasentoiset murtumat eivät aina näy ensimmäisessä röntgenkuvauksessa, minkä vuoksi ne tällöin jäävät usein toteamatta. Tämä ja tapaturmassa alkaneen rannevaivan jatkuminen huomioon ottaen on todennäköistä, että A:n ranteen puolikuuluun murtuma on syntynyt kysymyksessä olevan tapaturman yhteydessä. Samaan puolikuuluuhun myöhemmin kehittynyt pehmennystauti on lääketieteellisen tietämyksen mukaan puolikuuluun murtuman tavanomainen seuraus.
Tämän vuoksi Korkein oikeus katsoo, että A:n vasemman ranteen puolikuuluun murtuma ja pehmennystauti ovat häntä 20.7.1990 kohdanneen tapaturman seurauksia.
Tuomiolauselma
Vakuutusoikeuden päätös kumotaan ja Vakuutusosakeyhtiö Sampo määrätään suorittamaan A:lle vasemman ranteen puolikuuluun murtuman ja pehmennystaudin johdosta lainmukainen korvaus. Asia palautetaan vakuutusoikeuteen tästä aiheutuvia toimenpiteitä varten.
Asian ovat ratkaisseet vakuutusoikeuden jäsenet Villikka, Blomberg, Nieminen, Pirkanniemi ja Metsämäki. Esittelijä Rauli Rauankoski.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riihelä, Lindholm, Taiple, Möller ja Lehtimaja. Esittelijä Juha Pystynen.
---
[SV]
En arbetstagare hade då han hoppade från en lastbil med vänstra handen tagit stöd mot bilens stänkskärm, varvid hans hand vridits. Högsta domstolen ansåg att frakturen i vänstra handlovsbenet och osteomalacin (benuppmjukning) som sedermera konstaterats hos arbetstagaren var följder av detta olycksfall.
Hela rättsfallet är i FKKO-registret.