Legislator Case Law & Legislation
HD:1994:68 AI generated

Court held that a road within an expropriated railway zone is not a public road under the Public Roads Act.

Case Number HD:1994:68
Court / Authority
Jurisdiction Finland (FI)
Decision Date
Outcome Dismissed

Legislator summary

AI generated

The Supreme Court dismissed Espoo City's request to transfer road boundaries within expropriated railway zones back to the city. Although these areas had been used for public transport and maintained by the municipality, the court found they remained part of the expropriated railway units. Consequently, the specific provisions of the Public Roads Act regarding road boundaries did not apply to these areas.

Legislator headnote

AI generated

L om allmänna vägar 33 §; A road area included in a railway zone expropriated for public transport purposes does not constitute a public road as defined in section 33 of the Public Roads Act.

Keywords

AI generated
public roads act expropriation railway zone road boundaries public transport use

Cited Legislation

AI generated
L om allmänna vägar 33 §
L om allmänna vägar 33 §

Cited Case Law

AI generated
KKO:1968-II-26
Yleiseen liikenteeseen käytetty tiealue, joka oli sisältynyt rautatiealueeksi pakkolunastettuun tilusalaan, ei ollut sellaista yleistä tietä, jota yleisistä teistä annetun lain 33 §:ssä tarkoitetaan. Ks. myös KKO:1968-II-26
AI generated

Need to analyze how this precedent applies to your matter?

Cross-reference this judgment against statutes, commentaries, and subsequent citing case law inside Legislator AI.

Open in Legislator →

Full text

Yleiseen liikenteeseen käytetty tiealue, joka oli sisältynyt rautatiealueeksi pakkolunastettuun tilusalaan, ei ollut sellaista yleistä tietä, jota yleisistä teistä annetun lain 33 §:ssä tarkoitetaan. Ks. myös KKO:1968-II-26

L yleisistä teistä 33 §

ASIAN AIKAISEMPI KÄSITTELY

Toimitus

Yleisistä teistä annetun lain mukaisessa tietoimituksessa, joka koski Valtatie 1:n parantamiseksi rakennettua niin sanottua Tuomarilan eritasoliittymää ja sen myötä eräiden yleiseen liikenteeseen käytettyjen tieosuuksien lakkauttamista yleisenä tienä Espoon kaupungin Suvelan ja Karvasmäen kylissä, oli todettu, että lakkautettaviin tieosuuksiin kuului muun muassa alueita Valtionrautateille lainvoimaisissa pakkolunastustoimituksissa lunastetuista pakkolunastusyksiköistä 5:3, 2:8, 2:75, 2:43, 2:44, 5:230, 5:231 ja 5:235, joista osaa oli käytetty yleiseen liikenteeseen.

Espoon kaupunki vaati toimituksessa, että mainittuihin pakkolunastusyksiköihin kuuluvat yleisenä tienä käytetyt reuna-alueet siirretään yleisistä teistä annetun lain 33 §:n ja oikeudesta entiseen tiealueeseen annetun lain säännösten nojalla kaupungille.

Toimitusmiehet totesivat, että alueet oli aikanaan lunastettu omistusoikeudella Valtionrautateitten tarpeita varten. Vaikka osa alueista rautatiealueen rajoilla oli lunastettu tiealueeksi, nämä tiealueet kuuluivat kuitenkin lunastusyksiköihin kuten muutkin lunastetut alueet eikä tiealueita ollut koskaan vähennetty lunastusyksiköiden pinta-aloista.

Mainituilla perusteilla toimitusmiehet katsoivat, että lunastusyksiköiden alueella olevat tienosat kuuluivat omistusoikeuksin Valtionrautateitten tarpeita varten lunastettuihin lunastusyksiköihin eivätkä nämä tiealueet olleet sellaisia tiealueita, joihin olisi sovellettava yleisistä teistä annetun lain 33 §:n tai oikeudesta entiseen tiealueeseen annetun lain säännöksiä siitäkään huolimatta, että alueet olivat olleet tielaitoksen tai kaupungin kunnossapitämiä ja yleisen liikenteen käytössä. Toimitusmiehet hylkäsivät Espoon kaupungin vaatimuksen ja päättivät, että pakkolunastusyksiköihin kuuluvat tiealueet lakkasivat yleisinä teinä ja jäivät noihin lunastusyksiköihin.

Toimitus lopetettiin 13.11.1990.

Etelä-Suomen maaoikeuden päätös 29.1.1992

Espoon kaupunki valitti maaoikeuteen toistaen toimituksessa esittämänsä vaatimuksen. Maaoikeus katsoi selvitetyksi, että aikanaan Valtionrautateille pakkolunastetuilla alueilla oli yleistä tietä sekä varsinaisella rautatiealueella että sellaisella alueella, joka jo alun pitäen oli muodostettu varsinaisen rautatiealueen reunaan tiealueeksi lähinnä yksityistilojen käyttöä varten. Tämän vuoksi jälkimmäinen alue oli yleisistä teistä annetun lain 33 §:n mukaista aluetta. Maaoikeus kumoten toimitusmiesten päätöksen palautti asian tältä osalta toimitusmiehille uudelleen käsiteltäväksi.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Maaoikeustuomari Sirén: Kysymyksessä oleva paikallistie on osa aikanaan Valtionrautateille pakkolunastettua aluetta. Se ei ole yleisen tielain 33 §:ssä tarkoitettua tiealuetta. Näin ollen hylkään Espoon kaupungin valituksen.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Valtionrautateille myönnettiin 25.6.1992 valituslupa. Valituksessaan Valtionrautatiet vaati maaoikeuden päätöksen kumoamista ja asian jättämistä toimitusmiesten päätöksen varaan.

Espoon kaupunki vastasi valitukseen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 16.8.1994

Perustelut

Korkein oikeus hyväksyy toimitusmiesten perustelut.

Tuomiolauselma

Maaoikeuden päätös kumotaan ja asia jätetään toimitusmiesten päätöksen varaan.

Asian ovat ratkaisseet maaoikeustuomari Sirén (eri mieltä), maaoikeusinsinööri Lehtonen ja lautamiehet Mauramo sekä Salomaa.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Portin, Tulenheimo-Takki, Taipale, Wirilander ja Hidén. Esittelijä Eeva-Liisa SarvilinnaHeimonen.

---

[SV]

Se även KKO:1968-II-26

Ett vägområde som hade använts för allmän samfärdsel och som hade ingått i ägofigurer som exproprierats till järnvägsområde var inte sådan allmän väg som avses i 33 § lagen om allmänna vägar.

L om allmänna vägar 33 §

Hela rättsfallet är i FKKO-registret.