Swedish Supreme Court dismisses claim that spouse's unemployment or daycare spot justifies ending parental leave.

Hoitovapaalle jääneen työntekijän yhdessä puolisonsa kanssa harjoittama liiketoiminta osoittautui kannattamattomaksi eikä puolisolla ollut muutakaan työtä. Puolison työttömyydestä johtuneita taloudellisia toimeentulovaikeuksia ei olosuhteet huomioon ottaen pidetty työsopimuslain 34 b §:n 2 momentissa tarkoitettuna perusteltuna syynä hoitovapaan keskeyttämiseen. Kysymys myös siitä, mikä merkitys kunnallisen hoitopaikan saamisella oli hoitovapaan keskeyttämisoikeuteen.

TSL 34 b § 2 mom

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Helsingin raastuvanoikeuden päätös 9.9.1992

Raastuvanoikeus on A:n Suomen Matkatoimisto Oy:tä vastaan ajaman kanteen johdosta lausunut, että A oli työskennellyt yhtiöön sulautuneen Matkayhtymä Oy:n palveluksessa sen Kampin toimistossa Helsingissä. A oli 11.2.1991 kirjallisesti ilmoittanut työnantajalleen jäävänsä hoitovapaalle 23.5.1992 saakka, jolloin hänen lapsensa täyttäisi kaksi vuotta.

Maaliskuusta 1991 alkaen A oli työskennellyt yhdessä puolisonsa B:n kanssa heidän omistamassaan KTT-Yhtiö Oy:ssä. B oli ammatiltaan rakennustyömies ja hän oli joutunut työttömäksi kesäkuusta 1991 alkaen. A ja B olivat 1.7.1991 avanneet KTT Kumipiste -nimisen vähittäismyyntiliikkeen ja B oli ryhtynyt päätoimisesti työskentelemään liikkeenhoitajana. Tämä liike ei kuitenkaan ollut kyennyt suorittamaan palkkaa enää elokuun jälkeen.

B:lle oli maksettu työttömyyskorvausta 21.11.1991 lukien. Hän ei ollut ollut oikeutettu ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan vaan hän oli saanut ainoastaan peruspäivärahana 150 markkaa. A oli saanut toimeentulotukea kolmen kuukauden ajan 1.12.1991 alkaen.

Saatuaan vahvistuksen kunnallisen päivähoitopaikan myöntämisestä 1.10.1991 alkaen A oli syyskuussa 1991 ilmoittanut työnantajalleen keskeyttävänsä hoitovapaansa. Kunnallisen hoitopaikan saamisen jälkeen hänelle ei enää 30.9.1991 jälkeen ollut maksettu lasten kotihoidontukea 4 031 markkaa kuukaudessa.

Työsopimuslain 34 b §:n 2 momentin mukaan työtekijällä oli oikeus perustellusta syystä muuttaa hoitovapaan ajankohtaa ilmoittamalla siitä työnantajalle viimeistään kuukautta ennen muutoksen toteuttamista tai niin pian kuin mahdollista. Hallituksen esityksen (HE 203/1984) mukaan vanhempainloman ajankohdan muuttamisen syynä tuli kyseeseen sellainen ennalta-arvaamaton ja oleellinen muutos lapsen hoitamisedellytyksissä, jota työntekijä ei ollut voinut ottaa huomioon tehdessään ilmoitusta kyseisen loman ajankohdasta. Perusteltu syy ajankohdan muuttamiseen oli esimerkiksi lapsen tai lapsen toisen vanhemman sairastuminen tai kuolema taikka lapsen vanhemman avioero tai muu lapsen hoitoedellytyksissä tapahtunut olennainen muutos.

Vaikka Korkeimman oikeuden tuomiossa 20.6.1991 nro 2114 kysymyksessä olleessa tapauksessa hoitovapaan kesto oli alusta alkaen ollut riippuvainen kunnallisen hoitopaikan saamisesta, sanotusta ratkaisusta voitiin tehdä se yleinen johtopäätös, että kunnallisen hoitopaikan saaminen oli olennainen seikka työsopimuslain 34 b §:n 2 momentin tulkinnassa.

Raastuvanoikeus on katsonut, että työntekijän puolison työttömäksi joutuminen yhdessä kunnallisen hoitopaikan saamisen kanssa muodosti sellaisen lapsen kotona hoitamisen edellytyksissä tapahtuneen olennaisen muutoksen, ettei toisissa olosuhteissa hoitovapaalle jääneellä työntekijällä enää ollut ollut samoja taloudellisia edellytyksiä jatkaa lapsen kotona hoitamista.

Kieltäytyessään hyväksymästä A:n hoitovapaan ajankohdan muuttamista Suomen Matkatoimisto Oy oli aiheuttanut hänelle työsopimuslain 51 §:n nojalla korvattavaa vahinkoa. A oli vaatinut vahingonkorvausta ansionmenetyksestä 1.11.1991 - 7.4.1992 väliseltä ajalta. Koska A työhön palattuaan olisi jäänyt osittaiselle hoitovapaalle, hänen kuukausipalkkansa olisi työehtosopimuksen mukaan ollut 6 738,70 markkaa kuukaudessa. Huhtikuussa hänen ansionmenetyksensä olisi ollut 1 604,50 markkaa eli 7.4.1992 mennessä hänelle oli aiheutunut vahinkoa 5 x 6 738,70 markkaa + 1 604,50 markkaa eli yhteensä 35 298 markkaa. Vuosilomakorvaus 13 lomapäivältä oli 3 504,15 markkaa. Korvausmäärästä oli kuitenkin vähennettävä A:lta säästyneet työmatkakustannukset ja arvioitu palkan menetys yhtiössä toimitettujen lomautusten vuoksi eli 9 000 markkaa.

Tämän vuoksi raastuvanoikeus on velvoittanut yhtiön suorittamaan A:lle vahingonkorvauksena ja vuosilomakorvauksena yhteensä 29 802,15 markkaa 16 prosentin korkoineen 10.3.1992 lukien sekä korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa 8 000 markalla 16 prosentin korkoineen 9.9.1992 lukien.

Helsingin hovioikeuden tuomio 28.4.1993

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi yhtiö oli valittamalla saattanut jutun, on todennut A:n korvausvaatimuksen määräksi raastuvanoikeudessa erehdyksessä ilmoitetun 38 802 markkaa, vaikka sen oikea määrä oli ollut 38 481 markkaa.

Hovioikeus on, raastuvanoikeuden päätöstä oikaisten, alentanut yhtiön A:lle maksettavaksi tuomitun vahingonkorvauksen 29 481 markkaan raastuvanoikeuden määräämine korkoineen sekä velvoittanut yhtiön korvaamaan A:n vastauskulut hovioikeudessa 800 markalla.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Valituslupa on myönnetty 14.10.1993. Valituksessaan yhtiö on vaatinut hovioikeuden tuomion kumoamista ja kanteen hylkäämistä sekä A:n velvoittamista korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut korkoineen.

A on antanut häneltä pyydetyn vastauksen vaatien vastauskulujensa korvaamista korkoineen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 9.8.1994

Perustelut

Tapahtumatiedot

A on 11.2.1991 tehnyt työsopimuslain 34 b §:n 2 momentissa tarkoitetun hoitovapaata koskevan ilmoituksen tuolloiselle työnantajalleen Matkayhtymä Oy:lle. Siinä hän on ilmoittanut jäävänsä 26.3.1991 palkattomalle hoitovapaalle, jonka oli määrä jatkua yhtäjaksoisesti 23.5.1992 saakka.

Ilmoituksessa tarkoitetun hoitovapaajakson alettua A on kuitenkin kesäkuun 1991 alussa muuttanut suunnitelmaansa. Hän on hakenut lapselleen kunnallista hoitopaikkaa voidakseen itse ryhtyä työskentelemään päätoimisesti uudessa vähittäismyyntiliikkeessä, jota hän oli perustamassa yhdessä puolisonsa B:n kanssa. Samalla hänen tarkoituksensa on ollut irtisanoutua Matkayhtymä Oy:n palveluksesta.

Kesäkuun 1991 lopulla rakennusalan yrittäjänä toiminut B on kuitenkin jäänyt työttömäksi. Tällöin A ja B ovat jälleen muuttaneet suunnitelmaansa siten, että B olikin 1.7.1991 alkaen siirtynyt työskentelemään päätoimisesti puolisoiden perustamassa vähittäismyyntiliikkeessä. Kun mainittu perheyritys ei kuitenkaan ollut kyennyt maksamaan palkkaa enää elokuun 1991 jälkeen, A on päättänyt keskeyttää hoitovapaansa ja palata entiseen työhönsä. Saatuaan vahvistuksen jo aikaisemmin hakemansa kunnallisen hoitopaikan myöntämisestä, A on syyskuussa ilmoittanut työnantajalleen palaavansa työhön 1.11.1991. Syyksi hoitovapaan keskeyttämiseen hän on ilmoittanut kunnallisen hoitopaikan saamisen ja puolison työttömyydestä johtuvat taloudelliset toimeentulovaikeudet.

Oikeusohjeet

Johtopäätökset

Kunnallisen hoitopaikan saaminen ei voi A:n tapauksessa olla lain tarkoittama perusteltu syy hoitovapaan keskeyttämiseen. A ei ole edes väittänyt jääneensä hoitovapaalle sen takia, ettei hänellä olisi ollut mahdollisuutta saada lapselleen kunnallista hoitopaikkaa, eikä hoitovapaan pituutta ole muutoinkaan ilmoitettu riippuvaksi kunnallisen hoitopaikan saamisesta. Kunnallista hoitopaikkaa on haettu hoitovapaan alkamisen jälkeen sen johdosta, että A on muusta syystä päättänyt palata kesken hoitovapaata takaisin työelämään. Määräajaksi otetun hoitovapaan yksipuoliseen keskeyttämiseen ei synny oikeutta pelkästään sillä perusteella, että lapsenhoitoon tarjoutuu hoitovapaan aikana joku muukin järjestely kuin lapsen hoitaminen kotona.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio ja raastuvanoikeuden päätös kumotaan. Kanne hylätään ja yhtiö vapautetaan velvollisuudesta suorittaa A:lle oikeudenkäyntikulujen korvausta raastuvanoikeudessa ja hovioikeudessa. A velvoitetaan suorittamaan yhtiölle korvausta oikeudenkäyntikuluista Korkeimmassa oikeudessa 2 000 markkaa 16 prosentin korkoineen tämän tuomion antopäivästä lukien.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Varpu Lahti, Pertti Lattunen ja Leena Järvilahti, joka myös esitteli asian.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Portin, Taipale, Wirilander, Lehtimaja ja Hidén. Esittelijä Sari Ruokojärvi.

---

[SV]

En arbetstagare som åtnjöt vårdledighet drev tillsammans med sin make en affärsrörelse som blev olönsam. Maken hade inte heller något annat arbete. Makens ekonomiska utkomstsvårigheter ansågs med beaktande av omständigheterna inte utgöra i 34 b § 2 mom. lagen om arbetsavtal avsedd grundad anledning att ändra tidpunkten för vårdledigheten. Fråga även om vilken betydelse erhållandet av kommunal vårdplats hade för rätten att avbryta vårdledigheten.

L om arbetsavtal 34 b § 2 mom

Hela rättsfallet är i FKKO-registret