Supreme Court dismisses tort claim against employee for fire caused during employer's work duties.

ks.

KKO:1992:165

,

KKO:1992:166

ja

KKO:1993:38

.

Työntekijä oli tuomittu rangaistukseen tuottamuksellisesta tulipalon aiheuttamisesta sen johdosta, että hän suorittaessaan työnantajansa puolesta katon korjaustöitä kaasuliekillä oli varomattomuudellaan aiheuttanut tulipalon työn tilaajan rakennuksessa. Tilaajan vahingonkorvausvaatimus hylättiin, - työnantajaa vastaan, koska tilaaja oli laiminlyönyt sopimuksen mukaisen velvollisuutensa palovakuuttaa työn kohteen, ks. KKO:1982-II-139; - työntekijää vastaan, koska hänen tuottamuksensa oli ilmennyt vain hänen työnantajansa sopimusvelvoitteen täyttämisessä eikä teon rangaistavuus ollut tuottamuksen ohella itsenäinen korvausperuste,

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Virallisen syyttäjän syyte Helsingin raastuvanoikeudessa

Syyttäjä on lausunut, että A oli 9.11.1987 Helsingissä kiinnittäessään Icopal Oy:n palveluksessa D Ky:n omistaman ravintolan katolla kumibitumimattoa ja tällöin lämmittäessään vanhaa kattohuopaa ja uutta kumibitumimattoa kaasuliekillä saadakseen kumibitumimaton kiinnitetyksi alustaansa menetellyt varomattomasti siten, että kaasuliekki oli sytyttänyt kattohuovan tai kattorakenteen palamaan seurauksin, että palo oli levitessään tuhonnut koko ravintolarakennuksen irtaimistoineen, mistä irtaimistosta osan oli omistanut Mallasjuoma Oy. Lisäksi kaupungin omistama puistovalaisin oli vahingoittunut ja läheisyydessä sijainneita kaupungin puita oli tuhoutunut tai vahingoittunut.

Sen vuoksi syyttäjä on rikoslain 34 luvun 7 §:n nojalla vaatinut, että A tuomitaan rangaistukseen tuottamuksellisesta tulipalon aiheuttamisesta.

Asianomistajien vaatimukset

Mallasjuoma Oy ja kaupunki ovat asianomistajina yhtyneet syytteeseen ja esittäneet korvausvaatimuksensa.

Kommandiittiyhtiö on yhtynyt syyttäjän syytteeseen ja lisäksi rangaistusvaatimuksensa perusteena lausunut, että A oli joko törkeän huolimattomasti jättänyt henkilökohtaisen kaasupolttimen palamaan katolle poistuessaan kahvitauolle, jolloin kaasupoltin oli aiheuttanut tulipalon, tai kaasupolttimella lämmittänyt vanhaa, puiseen suojarakenteeseen kiinnitettyä huopaa, joka ei ollut kokonaan peittänyt suojarakennetta, jolloin liekki oli levinnyt suojaamattoman rakenteen lautojen rakoihin, joissa oli syttynyt kipinöitä. A oli itse kertonut havainneensa raot. Huovassa oli myös saattanut olla rakoja.

A:n vastaus

Kommandiittiyhtiön kanne

Kommandiittiyhtiö on Icopal Oy:lle ja A:lle tiedoksi toimitetun haasteen nojalla lausunut, että Icopal Oy oli sen ja kommandiittiyhtiön välisen urakkasopimuksen mukaisesti sitoutunut suorittamaan ravintolan katon korjaustyön kiinteää urakkasummaa vastaan. Katolla työskennellyt A oli ollut yhdessä muiden siellä työskennelleiden kanssa velvollinen huolehtimaan siitä, ettei kaasupolttimien liekki jäänyt palamaan katolle ilman valvontaa. A:n laiminlyönnistä oli siten osaltaan johtunut, että A:n poistuttua katolta noin kello 14:n aikaan kahville kaasuliekki oli jäänyt katolle palamaan valvonnatta ja sytyttänyt rakennuksen tuleen. Lisäksi A oli katolla työskennellessään käsitellyt tulta törkeän varomattomasti.

Tulipalossa kokonaan tuhoutuneen ravintolarakennuksen käypä arvo oli ollut siinä harjoitetun ravintolaliikkeen ja rakennuksen laadun huomioon ottaen 6 840 000 markkaa. Vakuutusosakeyhtiö Pohjola oli suorittanut rakennuksen tuhoutumisen johdosta palovakuutuskorvauksena 1 051 689,30 markkaa, joten korvattavaksi vahingoksi oli jäänyt 5 788 310,70 markkaa. Ravintolassa sijainneen, tulipalossa tuhoutuneen kommandiittiyhtiön kaluston käypä arvo oli ollut vahinkohetkellä 1 523 868 markkaa. Vakuutusosakeyhtiö Pohjola oli suorittanut tuhoutuneesta kalustosta 539 778 markkaa, joten korvattavaksi vahingoksi oli jäänyt 984 090 markkaa. Ravintolan ja sen kaluston tuhoutumisesta oli näin ollen aiheutunut vahinkoa yhteensä 6 772 400,70 markkaa.

Ravintolakiinteistöllä oli suoritettu alustavia raivaustöitä, joista kommandiittiyhtiö oli 28.12.1987 suorittanut yhteensä 38 847,15 markkaa. Rakennuksen perustusten poistamisesta johtuvista raivaustöistä tuli aiheutumaan kommandiittiyhtiölle kustannuksia enintään 200 000 markkaa.

Ravintolassa sijainneet puhelinyhdistykseltä vuokratut puhelinlaitteet olivat tuhoutuneet tulipalossa. Puhelinyhdistys oli vaatinut kommandiittiyhtiöltä korvaukseksi tuhoutuneista puhelinlaitteista 5 131 markkaa, minkä kommandiittiyhtiö oli suorittanut.

Kommandiittiyhtiö oli vuokrannut Pohjolan Jäätelö Oy:ltä sen omistamat puhelinosuudet ja sijoittanut puhelinlaitteet ravintolarakennukseen, mitkä laitteet olivat tuhoutuneet palossa. Puhelinyhdistys oli vaatinut Pohjolan Jäätelö Oy:ltä korvaukseksi tuhoutuneista puhelinlaitteista 1 718 markkaa. Pohjolan Jäätelö Oy:n ja kommandiittiyhtiön välisen sopimuksen mukaan kommandiittiyhtiö oli ollut vastuussa laitteista, minkä vuoksi se oli korvannut laitteet puhelinyhdistykselle.

Icopal Oy:n palveluksessa ollut A oli tuottamuksellaan aiheuttanut tulipalon. Icopal Oy oli A:n työnantajana sekä kommandiittiyhtiön ja Icopal Oy:n välisen urakkasopimuksen perusteella yhdessä A:n kanssa vastuussa kommandiittiyhtiön vahingosta. Icopal Oy:n korvausvelvollisuus perustui toisaalta yhtiön apulaisen A:n tuottamukseen ja toisaalta yhtiön sopimusvastuuseen.

Sen vuoksi kommandiittiyhtiö on vaatinut, että Icopal Oy ja A velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan kommandiittiyhtiölle korvaukseksi

tuhoutuneesta rakennuksesta ja ravintolan kalustosta yhteensä 6 772 400,70 markkaa 16 prosentin korkoineen 9.11.1987 lukien,

raivauskustannuksista enintään 238 847,15 markkaa 16 prosentin korkoineen 38 847,15 markalle 28.12.1987 lukien ja 200 000 markalle raastuvanoikeuden päätöksen julistamisesta lukien,

tuhoutuneista puhelimista yhteensä 6 849 markkaa 16 prosentin korkoineen 23.3.1988 lukien sekä

korvaamaan kommandiittiyhtiön oikeudenkäyntikulut korkoineen.

Icopal Oy ja A ovat kiistäneet kanteen.

Selvitys

Jutussa todistajana kuultu V on kertonut, että hän oli rakentanut ponttaamattomasta laudasta ikkunoiden päätyihin suojarakenteen. Todistaja oli havainnut, että kattokorjaajat olivat asentaneet suojarakenteen ja katon väliseen yhtymäkohtaan huopasuikaleen, jonka päälle oli ollut tarkoitus levittää toinen kerros kattohuopaa. Huopasuikale oli ulottunut 25 senttimetriä kattopinnasta ylöspäin ja ilman huopaa oli rakennelmasta jäänyt enimmillään noin 30 senttimetriä.

Raastuvanoikeuden päätös 11.10.1989

Ottaen huomioon A:n sekä katolla myös työskennelleiden B:n ja C:n yhtäpitävät kertomukset siitä, milloin tulipalon syttyminen oli havaittu, raastuvanoikeus on katsonut jääneen näyttämättä, että A olisi jättänyt kaasupolttimen palamaan poistuessaan kahvitauolle. Tämän vuoksi raastuvanoikeus on katsonut jääneen näyttämättä, että A olisi käsitellyt tulta törkeän huolimattomasti.

Raastuvanoikeus on katsonut, että A:n tuottamus oli ollut lievä. Sen vuoksi häntä ei ollut tuomittava korvausvelvolliseksi.

Helsingin hovioikeuden päätös 16.7.1991

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A, kommandiittiyhtiö ja Icopal Oy olivat saattaneet jutun, on lausunut, että A oli raastuvanoikeuden päätöksessä kerrotussa tilaisuudessa suorittaessaan kumibitumimaton kiinnittämistyötä menetellyt varomattomasti siten, että hän oli lämmittänyt katolle jo asennettua vanhaa kumibitumimattoa kaasuliekillä katon ja sille rakennetun suojarakenteen yhtymäkohdassa, vaikka siinä oli ollut havaittavissa rakoja, saadakseen uuden maton kiinnitetyksi alustaansa. A:n menettelyn seurauksena kaasuliekki oli sytyttänyt kattorakenteen sisällä olleet roskat ja rakennusjätteet palamaan, mistä oli aiheutunut raastuvanoikeuden päätöksessä kerrottu tulipalo.

Kommandiittiyhtiön rakennusta koskevasta korvausvaatimuksesta hovioikeus on lausunut, että rakennuksen arviolausunnon laatinut henkilö oli saanut siihen vaikuttaneet ikä- ja kuntotiedot kommandiittiyhtiön vastuunalaiselta yhtiömieheltä. Rakennus oli arvioitu vain kuusi vuotta vanhaksi ja kunnoltaan erinomaiseksi. Arvio ei ollut perustunut sen laatijan omakohtaisiin havaintoihin rakennuksesta vaan rakennuksen pääpiirustuksiin.

Asiakirjoista ei ollut saatavissa tukea kerrotuille ikä- ja kuntotiedoille. Arviolausunnosta ei ollut ilmennyt, millä tavoin ainoastaan kesäravintolana käytetty rakennus oli rakenteeltaan poikennut ympärivuotiseen käyttöön tarkoitetusta rakennuksesta ja oliko mainittu seikka otettu arviossa huomioon. Huomioon ottaen rakennuksen tilapäisen luonteen ja osan vuotta kestävän käyttömahdollisuuden rakennuksen arvo oli katsottava pienemmäksi kuin jälleenhankinta-arvon perusteella ikäja kuntotiedot huomioon ottaen ympärivuotiseen käyttöön tarkoitetun rakennuksen laskettu päivänarvo. Hovioikeus on katsonut rakennuksen olleen arvoltaan vähäisemmän kuin kommandiittiyhtiön puolesta oli raastuvanoikeudelle esitetty ja arvioinut rakennuksen arvoksi 2 700 000 markkaa.

Icopal Oy:n ja kommandiittiyhtiön välillä tehtyyn urakkasopimukseen sisältyneiden toimitusehtojen mukaan kommandiittiyhtiön tilaajana oli tullut pitää työn kohde palovakuutettuna. Kun kommandiittiyhtiö oli hyväksynyt Icopal Oy:n tilausvahvistuksen, joka oli sisältänyt viittauksen vakioehtoina pidettäviin toimitusehtoihin, reklamoimatta vakuuttamisehdosta, toimitusehdot olivat tältä osin tulleet sitoviksi kommandiittiyhtiöön nähden. Kommandiittiyhtiö oli ollut täten velvollinen ottamaan rakennuksen ja kaluston osalta niiden käypää arvoa vastaavan palovakuutuksen.

Kun kommandiittiyhtiö oli alivakuuttanut työn kohteen, minkä vuoksi se ei ollut saanut täyttä korvausta rakennuksen ja kaluston osalta kärsimälleen vahingolle, hovioikeus on katsonut, että Icopal Oy:n kommandiittiyhtiölle maksettava vahingonkorvaus eli rakennuksen ja kaluston arvon korvaaminen siltä osin kuin vakuutusyhtiö ei ollut sitä kommandiittiyhtiölle jo suorittanut oli kohtuullista sovitella kahteen kolmasosaan. Vahingonkorvauksen määrää sovitellessaan hovioikeus on toisaalta ottanut huomioon myös sen asiassa esitetyn selvityksen, että Icopal Oy:llä oli ollut toimintaansa liittyen 300 000, oikeastaan 3 000 000 markan vastuuvakuutus.

Mallasjuoma Oy:n korvausvaatimuksesta hovioikeus on lausunut, että siihen nähden, että palossa tuhoutunutta yhtiön omistamaa oluiden ja virvoitusjuomien annostelulaitteistoa oli käytetty ravintolassa siitä maksettavaa vuokraa vastaan ainakin noin vuoden ajan laitteiston käyttöiän ollessa noin viisi vuotta eikä kerrottua seikkaa ollut näytetty otetuksi vahingonkorvausta laskettaessa huomioon, oli osakeyhtiölle maksettava vahingonkorvaus alennettava 150 000 markaksi korkoineen.

Kaupungin korvausvaatimuksista hovioikeus on lausunut, että palossa tuhoutuneiden kaupungin omistamien kookkaiden puiden arvioimiseksi ei ollut yksiselitteistä arviointimenetelmää ja aiheutuneesta vahingosta oli siten vain vaikeuksin saatavissa näyttöä, minkä vuoksi vahingon määrä oli oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 6 §:n mukaisesti arvioitava.

Icopal Oy oli velvollinen maksamaan rakennuksesta ja kalustosta kommandiittiyhtiölle maksettavaksi määrätylle vahingonkorvaukselle viivästyskorkoa haasteen tiedoksiantopäivästä 19.4.1988 lukien.

Sen vuoksi hovioikeus on, muuttaen raastuvanoikeuden päätöstä, alentanut Icopal Oy:n kaupungille tuhoutuneista ja vahingoittuneista puista sekä puistovalaisimesta maksettavan korvauksen 135 671,05 markaksi 16 prosentin korkoineen 27.4.1988 lukien, Mallasjuoma Oy:lle tuhoutuneesta oluiden ja virvoitusjuomien annostelulaitteistosta maksettavan korvauksen 150 000 markaksi 16 prosentin korkoineen 27.4.1989 lukien ja kommandiittiyhtiölle tuhoutuneesta rakennuksesta ja kalustosta maksettavan korvauksen rakennuksen osalta 1 098 874 ja kaluston osalta 656 060 markaksi eli Icopal Oy:n korvattavaksi jäi siten näiltä osilta yhteensä 1 754 934 markkaa 16 prosentin korkoineen 19.4.1988 lukien.

Muilta osilta raastuvanoikeuden päätös on jäänyt pysyväksi.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Valituslupa on myönnetty 19.2.1992 A:lle ja Icopal Oy:lle sekä 5.3.1992 annetulla päätöksellä kommandiittiyhtiölle.

A ja Icopal Oy ovat yhteisessä valituksessaan vaatineet, että syyte ja korvausvaatimukset hylätään.

Kommandiittiyhtiö on vaatinut, että Icopal Oy ja A velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan kommandiittiyhtiölle korvaukseksi tuhoutuneesta rakennuksesta ja kalustosta 6 772 400,70 markkaa 16 prosentin korkoineen, osakeyhtiön osalta 19.4.1988 lukien ja A:n osalta 27.4.1988 lukien sekä A raivauskustannuksista 67 847,90 markkaa 16 prosentin korkoineen 38 847,90 markalle 28.12.1987 lukien ja 29 000 markalle 5.1.1989 lukien sekä tuhoutuneista puhelimista 6 849 markkaa 16 prosentin korkoineen 23.3.1988 lukien sekä yhteisvastuullisesti korvaamaan kommandiittiyhtiön oikeudenkäyntikulut korkoineen.

Virallinen syyttäjä on vastannut A:n valitukseen.

A ja Icopal Oy ovat yhteisesti vastanneet kommandiittiyhtiön valitukseen sekä vaatineet korvausta vastauskuluistaan korkoineen.

Kommandiittiyhtiö, Mallasjuoma Oy ja Helsingin kaupunki ovat kukin erikseen vastanneet A:n ja Icopal Oy:n valitukseen ja vaatineet korvausta vastauskuluista korkoineen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 21.1.1994

Pääasiaratkaisu

Perustelut

Näytön arviointi

Sen sijaan on jäänyt näyttämättä, että tulipalo olisi aiheutunut siitä, että A olisi jättänyt henkilökohtaisella vastuullaan olleen kaasupolttimen katolle ilman vartiointia kahvitauon ajaksi.

Icopal Oy:n vahingonkorvausvelvollisuus

Tulipalo on aiheutunut Icopal Oy:n työntekijän A:n tuottamuksesta hänen täyttäessään yhtiön sopimusvelvoitetta ja siten yhtiön sopimusrikkomuksesta. Yhtiö on sen vuoksi lähtökohtaisesti velvollinen korvaamaan sopimuskumppanilleen D Ky:lle tulipalon johdosta syntyneen vahingon.

Hovioikeuden mainitsemilla perusteilla Icopal Oy:n kommandiittiyhtiölle lähettämät toimitusehdot ovat tulleet osapuolten välisen sopimuksen osaksi. Jutussa esitetyn selvityksen mukaan katonkorjausalalla on epätavallista, että työn suorittaja palovakuuttaa työn kohteen. Velvoite, jonka mukaan rakennuksen omistajan tulee pitää työn kohde riittävästä määrästä palovakuutettuna, tarkoittaa, että omistaja on ottanut vastatakseen vahingoista, jotka saattavat johtua rakennuksessa syttyvästä tulipalosta. Omistajan vakuuttamisvelvollisuus käsittää siten myös rakennuksessa olevan irtaimiston. Tämä vakuuttamisehto ei ole sisällöltään yllättävä eikä ankara. Asiassa ei ole esitetty perusteita mainitun sopimuksen kohtuullistamiseksi. Laiminlyötyään palovakuuttaa työn kohteen Icopal Oy:n kanssa tekemänsä sopimuksen mukaisesti kommandiittiyhtiöllä ei ole oikeutta saada osakeyhtiöltä korvausta tuhoutuneesta rakennuksesta ja kalustosta, koska korvaus olisi suoritettu sopimuksessa edellytetystä vakuutuksesta.

A:n vahingonkorvausvelvollisuus

A ei ole D Ky:n ja Icopal Oy:n välisen sopimuksen osapuoli. Hänen korvausvelvollisuutensa ei määräydy näiden yhtiöiden sopimuksen perusteella. A on tosin menetellyt edellä kerrotulla tavalla varomattomasti tulta käsitellessään ja siten syyllistynyt tuottamukselliseen tulipalon aiheuttamiseen. Hänen varomattomuutensa on kuitenkin ilmennyt vain hänen työnantajansa Icopal Oy:n sopimusvelvoitteen täyttämisessä. Se seikka, että hänen menettelynsä on myös rikos, ei ole tuottamuksen ohella itsenäinen vahingonkorvausperuste. Näillä perusteilla A ei ole menettelynsä johdosta velvollinen korvaamaan kommandiittiyhtiön palovahinkoja.

A:n oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuus

Asian laadun vuoksi ei ole aihetta velvoittaa A:ta suorittamaan oikeudenkäyntikulujen korvausta Helsingin kaupungille, Mallasjuoma Oy:lle eikä kommandiittiyhtiölle.

Tuomiolauselma

Muutokset hovioikeuden päätökseen

Kommandiittiyhtiön Icopal Oy:öön kohdistama vahingonkorvausvaatimus hylätään ja osakeyhtiö vapautetaan velvollisuudesta suorittaa kommandiittiyhtiölle vahingonkorvausta ja korvausta oikeudenkäyntikuluista korkoineen.

A vapautetaan velvollisuudesta suorittaa kommandiittiyhtiölle ja Mallasjuoma Oy:lle korvausta oikeudenkäyntikuluista jutussa ja osallistua yhteisvastuullisesti Icopal Oy:n kanssa Helsingin kaupungille maksettavaksi tuomittujen oikeudenkäyntikulujen korvaukseen, mikä viimeksi mainittu korvaus jää siten yksin Icopal Oy:n kaupungille suoritettavaksi.

Icopal Oy velvoitetaan korvaamaan Mallasjuoma Oy:n oikeudenkäyntikulut jutussa kohtuulliseksi harkituilla 20 000 markalla 16 prosentin korkoineen 11.10.1989 lukien.

Muilta osilta hovioikeuden päätöstä ei muuteta.

Kommandiittiyhtiö velvoitetaan suorittamaan Icopal Oy:lle ja A:lle yhteisesti korvaukseksi vastauksen antamisesta aiheutuneista kuluista 2 000 markkaa 16 prosentin korkoineen Korkeimman oikeuden päätöksen antamispäivästä lukien. Icopal Oy velvoitetaan suorittamaan Mallasjuoma Oy:lle ja Helsingin kaupungille korvaukseksi vastauksen antamisesta aiheutuneista kuluista kummallekin erikseen 1 200 markkaa 16 prosentin korkoineen tästä päivästä lukien.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Ojantakanen, Velner ja Antila. Esittelijä Timo Martikainen.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Portin, Roos, Krook, Shonen ja Raulos. Esittelijä Pekka Haapaniemi

---

[SV]

En arbetstagare dömdes till straff för vållande av eldsvåda på den grund, att han, då han reparerade ett tak för sin arbetsgivares räkning, med en gaslåga av ovarsamhet förorsakat eldsvåda i byggnaden som tillhörde den som beställt arbetet. Beställarens skadeståndsyrkande förkastades, - mot arbetsgivaren, emedan beställaren försummat sin avtalsenliga skyldighet att brandförsäkra föremålet för arbetet, se KKO:1982-II-139; - mot arbetstagaren, emedan hans vållande yppat sig endast vid uppfyllandet av arbetsgivarens avtalsprestation och då gärningens straffbarhet inte utöver vållandet var en självständig ansvarsgrund, se KKO:1992:165, KKO:1992:166 och KKO:1993:38.

Hela rättsfallet är i FKKO-registret.