Supreme Court quashes appeal court decision for holding witnesses in absentia when defendant escaped prison without notice.

Hovioikeus oli päättänyt kutsua suulliseen käsittelyyn henkilökohtaisesti asianomistajia ja etupäässä näiden tunnistuksen perusteella alioikeudessa vankeusrangaistukseen tuomitun vastaajan. Suullisessa käsittelyssä oli käynyt ilmi, ettei kutsua ollut annettu vastaajalle tiedoksi, koska hän oli karannut vankilasta.

Vastaajan oikeusturva edellytti, että hänellä oli mahdollisuus olla läsnä suullisessa käsittelyssä kuultaessa uudelleen hänet tunnistaneita asianomistajia. Kun karkaamisesta oli suullisen käsittelyn pitämiseen kulunut vain lyhyt aika, ei voitu pitää ilmeisenä, ettei kutsua olisi saatu annetuksi vastaajalle tiedoksi. Hovioikeuden ei olisi näin ollen tullut kuulla asianomistajia vastaajan poissaollessa, vaan lykätä suullisen käsittelyn toimittamista. Asia palautettiin hovioikeuteen.

OK 26 luku 9 §

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Espoon kihlakunnanoikeuden päätös 18.8.1992

Hyläten syytetty A:n lykkäyspyynnön kihlakunnanoikeus katsoi jutussa selvitetyksi, että A oli 8.3.1990 Espoossa

1) kätkenyt omistajaltaan anastetun katkaistun haulikon tietäen kyseisen ampuma-aseen varkauden kautta saaduksi itse olematta anastusrikoksessa osallisena,

2) pitänyt sanottua haulikkoa luvattomasti hallussaan ja

3) yksissä tuumin erään toisen henkilön kanssa hankkiakseen itselleen hyötyä pään yli vedetyllä villapipolla naamioituneena uhannut ampuma-aseella sekä pankkikonttorin henkilökuntaan kuuluvia että asiakkaina olleita henkilöitä ja siten uhkauksella, jossa pakottava hengen- tai terveydenvaara oli ollut tarjona, saanut pankin henkilökuntaan kuuluvat luovuttamaan itselleen pankin hallussa ollutta rahaa yhteensä 141 930 markkaa.

Uhkauksen aikana A oli seissyt ulko-oven vieressä, mistä hän oli suunnannut pankkisalissa olleita henkilöitä kohti 1 ja 2 kohdassa tarkoitetun ladatun haulikon. Oikeudessa henkilökohtaisesti kuullut kuusi pankkivirkailijaa olivat kaikki kertoneet, että A muistutti kasvoiltaan ja erityisesti suun seudulta sitä pankin ovella vartioinutta miestä, jolla oli ollut kädessään katkaistu haulikko. Kolme heistä oli ilmoittanut tunnistavansa A:n.

Ottaen huomioon pankkivirkailijoiden tunnistuksen ja muunkin jutussa esitetyn näytön kihlakunnanoikeus tuomitsi A:n 1-2 kohdassa tarkoitetuista yksin teoin tehdyistä varastetun tavaran kätkemisestä ja ampuma-aserikoksesta sekä 3 kohdassa tarkoitetusta törkeästä ryöstöntapaisesta kiristämisestä yhteiseen 4 vuoden 6 kuukauden vankeusrangaistukseen.

Käsittely Helsingin hovioikeudessa

A valitti hovioikeuteen vaatien syytteen hylkäämistä ja toissijaisesti suullisen käsittelyn toimittamista hovioikeudessa tai asian palauttamista kihlakunnanoikeuteen.

Hovioikeus toimitti suullisen käsittelyn 16.3.1993, jolloin kävi ilmi, että A oli karannut vankilasta 28.2.1993 ennen kuin hän oli saanut tiedon kutsusta suulliseen käsittelyyn. A ei ollut paikalla hovioikeudessa. A:n asiamies ilmoitti, ettei hän ollut päämiehen poissaolon vuoksi toimittanut näyttöä istuntopäiväksi ja pyysi käsittelyn lykkäämistä, jotta päämies ja kuultavaksi kutsuttavat henkilöt saataisiin kutsutuksi hovioikeuteen. Hovioikeus hylkäsi lykkäyspyynnön aiheettomana.

Helsingin hovioikeuden päätös 15.4.1993

Hovioikeus täydensi kihlakunnanoikeuden päätöksen perusteluja, mutta pysytti lopputuloksen.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

A:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan A katsoi, että asian käsittelyssä hovioikeudessa oli tapahtunut oikeudenkäyntivirhe, koska hovioikeus oli suullisessa käsittelyssä kuullut eräitä asianomistajia henkilökohtaisesti todistelu- ja tunnistustarkoituksessa sekä hylännyt A:n avustajan pyynnön suullisen käsittelyn lykkäämisestä, vaikkei A:lle itselleen ollut annettu tietoa suullisesta käsittelystä ja hän oli siten ollut siitä poissa. Asian käsittelyssä kihlakunnanoikeudessa ja hovioikeudessa A:lle ei myöskään ollut tarpeellisessa määrin varattu tilaisuutta esittää haluamaansa näyttöä. Sen vuoksi A vaati jutun palauttamista alioikeuteen uudelleen tutkittavaksi tai syytteen hylkäämistä välittömästi Korkeimmassa oikeudessa.

Virallinen syyttäjä vastasi valitukseen. Kukaan asianomistajista ei antanut heiltä pyydettyä vastausta.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 2.5.1994

Perustelut

Hovioikeus on päättänyt kutsua 16.3.1993 pidettäväksi määrättyyn suulliseen käsittelyyn henkilökohtaisesti muun muassa A:n ja kihlakunnanoikeudessa asianomistajina kuultuja pankkivirkailijoita. Suullisessa käsittelyssä on käynyt ilmi, että A oli 28.2.1993 karannut vankilasta ja että hänelle ei tämän vuoksi ollut annettu tiedoksi kutsua suulliseen käsittelyyn. A:n avustajalle toimitetussa ilmoituksessa suullisesta käsittelystä on mainittu, että A:lla on suullisessa käsittelyssä mahdollisuus esittää tarpeelliseksi katsomaansa näyttöä. Suullisessa käsittelyssä avustaja on kuitenkin ilmoittanut, ettei hän A:n poissaolon vuoksi ole kutsunut todistajia tuohon käsittelyyn, ja pyytänyt suullisen käsittelyn lykkäämistä. Hovioikeus on suullisessa käsittelyssä kuullut muun muassa siihen henkilökohtaisesti kutsuttuja asianomistajia ja välipäätöksellään hylännyt lykkäyspyynnön aiheettomana.

A on jäänyt kiinni 16.3.1993 ja hän suorittaa aikaisempia vankeusrangaistuksia.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätös kumotaan ja asia palautetaan hovioikeuteen ilmoituksetta uudelleen käsiteltäväksi.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Korhonen, Monika Kuhlefelt ja Koski. Esittelijä Kimmo Vanne.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riihelä, Lindholm, Taipale, Möller ja Pellinen. Esittelijä Anita Räty.

---

[SV]

Hovrätten hade beslutat att till muntlig förhandling kalla personligen flere målsägande och svaranden, som främst på grund av dessa målsägandes igenkännande dömts till fängelsestraff i underrätten. Vid den muntliga förhandlingen hade det framgått att kallelse att inställa sig inte delgivits svaranden, då han rymt från fängelset.

Svarandens rättsskydd förutsatte att han haft möjlighet att vara närvarande vid den muntliga förhandlingen då de målsäganden som känt igen honom förhördes på nytt. Då den muntliga förhandlingen hölls endast en kort tid efter rymningen, kunde det inte anses uppenbart att en kallelse att inställa sig inte skulle ha kunnat delges svaranden. Hovrätten hade därför inte bort förhöra målsägandena i svarandens frånvaro utan istället bort uppskjuta den muntliga förhandlingen. Målet återförvisades till hovrätten.

RB 26 kap 9 §

Hela rättsfallet är i FKKO-registret