Supreme Court allows dismissal due to business transfer providing a justified reason under Labor Code 40 § 2.

Kysymys siitä, oliko luovutuksensaajalla ollut liikkeen luovutuksesta johtuva perusteltu syy irtisanoa työntekijän työsopimus.

TSL 40 § 2 mom (723/88)

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Kanne Kemin kihlakunnanoikeudessa

B on A:lle 16.8.1991 tiedoksi toimitetun haasteen nojalla lausunut, että hän oli toiminut Keminmaan Tennishallissa työsuhteessa muun muassa kahvion hoitajana Avoin Yhtiö Keminmaan Kuntopaikan palveluksessa 1.3.1989 lukien. Uudelleen järjestelyjen seurauksena osa avoimen yhtiön liiketoiminnasta tennishallissa oli siirtynyt A:lle vuoden 1991 alussa. B:n työsuhde oli avoimen yhtiön suorittaman irtisanomisen johdosta päättynyt 3.3.1991. B on katsonut, että avoimen yhtiön ja A:n välillä oli tapahtunut liikkeen luovutus. Avoimella yhtiöllä ei ollut ollut oikeutta irtisanoa B:n työsopimusta, joten irtisanominen oli pätemätön. Myöskään A:lla ei ollut ollut oikeutta B:n työsopimuksen irtisanomiseen. A oli ottanut B:n tilalle uuden työntekijän tarjoamatta B:lle mahdollisuutta jatkaa työsuhdetta.

Tämän vuoksi B on vaatinut, että A velvoitetaan suorittamaan hänelle irtisanomismenettelylain mukaisena korvauksena työsuhteen lainvastaisesta päättämisestä 12 kuukauden palkkaa vastaava määrä 64 596 markkaa 16 prosentin korkoineen 16.8.1991 lukien tai toissijaisesti työsopimuslain 51 §:n mukaisena korvauksena 9 kuukauden palkkaa vastaava määrä 48 447 markkaa sekä korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa korkoineen.

Vastaus

A on vaatinut kanteen hylkäämistä ja oikeudenkäyntikulujensa korvaamista korkoineen.

Kihlakunnanoikeuden päätös 28.11.1991

Kihlakunnanoikeus on katsonut selvitetyksi, että avoin yhtiö oli 3.1.1991 irtisanonut B:n työsuhteen päättyväksi 3.3.1991. Syyksi irtisanomiseen oli ilmoitettu, että avoin yhtiö luopui tennishallin tennis-, squash- ja sulkapallopelivuorojen varausten hoitamisesta sekä kahvion pidosta ja siivouksesta. Avoin yhtiö oli 11.12.1990 tehdyllä yrittäjäsopimuksen purkamissopimuksella purkanut muun muassa sanottuja toimintoja koskeneen sopimuksen ja samana päivänä tehdyllä vuokrasopimuksella vuokrannut Keminmaa-halli Oy:ltä tennishallin toisen kerroksen tilat kuntosalia ja hierontaa varten. A oli 10.12.1990 tehdyllä sopimuksella solminut 1.1.1991 voimaan tulleen yrittäjäsopimuksen Keminmaa-halli Oy:n kanssa tennishallista.

Jutussa ei ollut näytetty, että A olisi tehnyt liikkeen luovutusta koskevaa sopimusta taikka muutakaan sopimusta avoimen yhtiön kanssa. Vaikka A Keminmaahalli Oy:n kanssa tekemänsä yrittäjäsopimuksen nojalla harjoittikin 1.1.1991 alkaen samoissa tiloissa samanlaista toimintaa kuin aikaisemmin avoin yhtiö, kihlakunnanoikeus on katsonut, ettei kysymyksessä kuitenkaan ollut liikkeen luovutus avoimen yhtiön ja A:n välillä. Avoin yhtiö oli 1.1.1991 alkaen lopettanut sen toiminnan, johon B oli palkattu. Kihlakunnanoikeus on katsonut, että B oli työskennellessään tennishallissa 3.3.1991 saakka ollut koko ajan avoimen yhtiön palveluksessa eikä ollut missään vaiheessa siirtynyt A:n palvelukseen.

Tämän vuoksi kihlakunnanoikeus on hylännyt kanteen sekä velvoittanut B:n suorittamaan A:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista 11 000 markkaa 16 prosentin korkoineen 28.11.1991 lukien.

Rovaniemen hovioikeuden tuomio 22.9.1992

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi B oli saattanut jutun, on lausunut, että B oli työskennellyt avoimen yhtiön palveluksessa 1.3.1989 - 3.3.1991 Keminmaan Tennishallissa avoimen yhtiön 23.1.1989 tehdyllä vuokra- ja yrittäjäsopimuksella vuokraamissa tiloissa. Hänen tehtäviinsä oli kuulunut kahvion ylläpito, tennis-, squash-, sulkapalloja kuntosalivuorojen varausten hoitaminen sekä hallin päivittäissiivous. Edellä mainitun vuokra- ja yrittäjäsopimuksen tultua puretuksi 11.12.1990 tehdyllä sopimuksella avoin yhtiö oli 31.12.1990 lopettanut tennis-, squash- ja sulkapallovuorojen varausten hoitamisen, kahvion pidon ja siivouksen hallissa.

Avoin yhtiö oli 11.12.1990 tehdyllä sopimuksella vuokrannut Keminmaa-halli Oy:ltä tennishallin toisen kerroksen tilat ja jatkanut siellä kuntosali- ja hierontatoimintaa 1.1.1991 alkaen.

A oli 10.12.1990 Keminmaa-halli Oy:n kanssa allekirjoittamansa yrittäjäsopimuksen perusteella 1.1.1991 ryhtynyt jatkamaan hallin ensimmäisessä kerroksessa avoimen yhtiön aikaisemmin harjoittamaa pelikenttien vuokrausta ja kahvion pitoa. Sanotun yrittäjäsopimuksen mukaan hallin siivous oli siirtynyt A:lle.

Avoin yhtiö oli 3.1.1991 irtisanonut B:n työsuhteen päättyväksi 3.3.1991.

X:n kertomuksen perusteella hovioikeus on katsonut selvitetyksi, että avoin yhtiö ja A olivat keskenään yhteisymmärryksessä sopineet sellaisesta avoimen yhtiön toiminnan osan luovuttamisesta A:lle, joka oli tosiasiallisesti toteutunut Keminmaa-halli Oy:n ja A:n välisellä sopimusjärjestelyllä. A:lle oli luovutettu hallin alakerrassa sijaitsevien pelikenttien vuokraustoiminta, kahvion pito ja hallin siivous. Luovutettu osa avoimen yhtiön liiketoiminnasta muodosti itsenäisen ja toiminnallisen kokonaisuuden. Luovutuksen vaikutukset B:n työsuhteeseen määräytyivät työsopimuslain 7 §:n 2 ja 3 momentin sekä 40 §:n liikkeen luovutusta koskevien säännösten mukaan. Ensiksi mainitun lainkohdan mukaan avoimen yhtiön oikeudet ja velvollisuudet olivat luovutetun liikkeenosan osalta välittömästi siirtyneet A:lle.

Pääosa B:n työtehtävistä oli kuulunut A:lle luovutettuun liiketoiminnan osaan. B oli ilmoittanut, että A:n aloitettua liiketoiminnan harjoittamisen hän ja A olivat yhdessä tehneet hänelle aikaisemmin kuuluneita töitä. B:n oli katsottava näiden töiden osalta siirtyneen työskentelemään A:n johdon ja valvonnan alaisena, vaikka hän oli tehnyt jossain määrin myös avoimen yhtiön töitä ja vaikka avoin yhtiö oli maksanut hänen palkkansa irtisanomisajalta. Kun B:n kanssa ei ollut tehty luovutuksen yhteydessä uutta työsopimusta, hänen työsuhteensa olisi tullut luovutuksen jälkeen jatkua entisellään A:n palveluksessa.

Avoin yhtiö oli irtisanonut B:n työsopimuksen kahden päivän kuluttua luovutuksesta. Irtisanomisperusteena oli ollut se, että avoimen yhtiön työt vähenivät oleellisesti sen luopuessa liiketoiminnan harjoittamisesta A:lle luovutetulta osalta. A oli B:n ilmoituksen mukaan, jota ei ollut väitetty vääräksi, ottanut uuden työntekijän tekemään B:lle kuuluneita töitä.

Hovioikeus on katsonut, että avoimen yhtiön ja A:n välisillä B:n työsuhdetta koskeneilla järjestelyillä ei ollut voitu heikentää B:lle työsopimuslain 40 §:n 2 momentin mukaan liikkeen luovutuksen yhteydessä kuulunutta irtisanomissuojaa. B:n irtisanomiseen A:lle luovutetun liikkeenosan palveluksesta ei ollut ollut sanotussa lainkohdassa tarkoitettua luovutuksesta johtunutta perusteltua syytä. A oli työsopimuksen irtisanomismenettelystä annetun lain (124/84) 19 §:n mukaan velvollinen maksamaan B:lle korvausta työsopimuksen perusteettomasta irtisanomisesta. Ottaen huomioon työsuhteen kestoaika, B:n arvioitu ansionmenetys, hänen ikänsä ja mahdollisuutensa saada myöhemmin ammattiaan vastaavaa työtä, A:n oli maksettava B:lle työsopimuksen irtisanomismenettelystä annetun lain mukaista korvausta kuuden kuukauden palkkaa vastaava määrä.

Edellä mainituilla perusteilla hovioikeus on kumonnut kihlakunnanoikeuden päätöksen ja vapauttanut B:n suorittamasta A:lle oikeudenkäyntikuluja 11 000 markkaa korkoineen.

A on velvoitettu maksamaan B:lle korvaukseksi perusteettomasta irtisanomisesta kuuden kuukauden palkkaa vastaava määrä 32 298 markkaa 16 prosentin korkoineen 16.8.1991 lukien ja korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista jutussa, vaatimukset enemmälti hyläten, 10 000 markkaa 16 prosentin korkoineen hovioikeuden tuomion antopäivästä lukien.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Valituslupa on myönnetty 19.1.1993. A on vaatinut, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja asia jätetään kihlakunnanoikeuden päätöksen varaan. Toissijaisesti A on vaatinut, että hänen maksuvelvollisuuttaan kohtuullistetaan. Lisäksi A on vaatinut, että B velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa myös hovioikeudessa ja Korkeimmassa oikeudessa korkoineen.

B on antanut pyydetyn vastauksen ja vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

Korkein oikeus on toimittanut jutussa suullisen käsittelyn 4.11.1993.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 17.1.1994

Perustelut

Avoimelta yhtiöltä on mainituilla sopimusjärjestelyillä siirtynyt A:lle yrittäjäsopimuksen mukainen liiketoiminta, joka on muodostanut itsenäisen toiminnallisen kokonaisuuden. Tämä merkitsee, että on tapahtunut liikkeen luovuttaminen työsopimuslain 7 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla.

B on suullisessa käsittelyssä Korkeimmassa oikeudessa kertonut, että avoimessa yhtiössä ei ollut hänen lisäkseen ollut muita työntekijöitä. B oli hoitanut yksin pelikenttien varaukset ja kahvion. Irtisanomisen jälkeen B oli edelleen suorittanut samoja tehtäviä hallin alakerrassa. Hän oli hoitanut myös avoimen yhtiön asiakkaiden ajanvaraukset. B oli opettanut A:lle työt ja he olivat yhdessä tehneet töitä. A on suullisessa käsittelyssä kertonut, että B oli näyttänyt hänelle, miten työt tehtiin. B oli irtisanomisaikana työskennellyt kahviotilassa, jossa avoimella yhtiöllä ja A:lla oli kummallakin ollut oma kassa. A:n suullisessa käsittelyssä kertoman mukaan kuntosalin käyttäjiä oli ollut paljon ja he olivat suorittaneet maksut kahviossa olleeseen avoimen yhtiön kassaan.

Korkein oikeus katsoo selvitetyksi, että liikkeen luovutuksen jälkeen B on edelleen suorittanut hänelle aikaisemmin kuuluneita tehtäviä. Pääosa työtehtävistä on liittynyt luovutetun liikkeen osan toimintaan. Tältä osalta B on työskennellyt A:n lukuun tämän johdon ja valvonnan alaisena, ja avoimen yhtiön velvollisuudet B:n työnantajana ovat mainitun 7 §:n 2 momentin nojalla siirtyneet A:lle. B:n työsuhde on päättynyt siten, että avoimen yhtiön irtisanottua B:n työsopimuksen A ei ole irtisanomisajan kuluttua umpeen tarjonnut enää työtä B:lle.

A:n yrityksen toiminta on ollut pienimuotoista. Hän on vuoden 1991 itse päätoimisesti työskennellyt yrityksessään, joka muodosti vain osan B:n ennen liikkeen luovutusta työllistäneestä toiminnasta, eikä hänellä ole ollut taloudellisia mahdollisuuksia palkata yritykseensä itsensä lisäksi työntekijää. Mainitut seikat huomioon ottaen Korkein oikeus katsoo, että A:lla on ollut työsopimuslain 40 §:n 2 momentissa tarkoitettu liikkeen luovutuksesta johtuva perusteltu syy B:n työsuhteen päättämiseen.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan ja kanne hylätään. A vapautetaan suorittamasta B:lle perusteettomasta irtisanomisesta tuomittua korvausta ja oikeudenkäyntikuluja.

Asian laatuun nähden A saa pitää oikeudenkäyntikulunsa jutussa vahinkonaan.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Supponen, Kankkunen ja Unkila. Esittelijä Marja Pirinen.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riihelä, Haarmann, Roos, Suhonen ja Raulos. Esittelijä Anna-Liisa Hyvärinen

---

[SV]

Fråga om den till vilken en rörelse hade överlåtits hade haft motiverad anledning på grund av överlåtelsen att säga upp en arbetstagares arbetsavtal.

L om arbetsavtal 40 § 2 mom (723/88)

Hela rättsfallet är i FKKO-registret