Supreme Court allows murder conviction with very mitigating circumstances due to immediate prior unlawful assault.

Ään.

Lyötyään hätävarjelussa vierastaan kahdesti putkitangolla päähän syytetty oli vielä viisi kertaa lyönyt vierasta tangolla päähän niin, että tämä oli kuollut kallo- ja aivovammoihin. Kun tekoon oli oleellisesti myötävaikuttanut sitä välittömästi edeltänyt vieraan oikeudeton hyökkäys, syytetty tuomittiin erittäin lieventävien asianhaarojen vallitessa tehdystä taposta.

RL 21 luku 1 §

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Kuopion raastuvanoikeuden päätös 29.7.1992

Raastuvanoikeus on virallisen syyttäjän syytteestä, johon C, alaikäisen D:n huoltaja ja E ovat asianomistajina yhtyneet, sekä varattua B:n muille oikeudenomistajille tilaisuuden tulla jutussa kuulluiksi, lausunut selvitetyksi, että A oli 24.5.1992 Kuopiossa asunnossaan osoitteessa Ilmarisentie 15 A tahallaan surmannut B:n.

Tapahtumien kulusta raastuvanoikeus on lausunut, että A oli 24.5.1992 iltapäivällä tavannut linja-autoaseman baarissa hänelle ennestään tuntemattoman B:n. A ja B olivat tämän jälkeen kello 16.00 - 17.00 aikoihin käyneet taksilla noutamassa pullon Koskenkorva-viinaa, minkä jälkeen taksi oli kyydinnyt miehet näiden pyynnön mukaisesti A:n asunnolle.

Asunnolla A ja B olivat alkaneet nauttia Koskenkorvaa B:n ostamasta pullosta. A:n ja B:n kesken oli kuitenkin syntynyt alkoholista riitaa, koska B ei lupauksistaan huolimatta ollut riittävästi tarjonnut A:lle alkoholia. A:n kitaransoitto oli puolestaan ärsyttänyt B:tä.

B oli olohuoneessa alkanut uhkailla A:ta väkivallalla. A:n käydessä WC:ssä oli B ottanut asunnosta käteensä noin 20 senttimetrin pituisen hedelmäveitsen. Palattuaan WC:stä A oli avannut asuntonsa porraskäytävään johtaneet ovet ja mennyt takaisin olohuoneeseen. Olohuoneessa A oli kehottanut B:tä ottamaan Koskenkorva-pullon mukaansa ja poistumaan asunnosta. A oli jatkanut kitaransoittoa.

Tämän jälkeen A oli ryhtynyt kantamaan B:tä ulos asunnosta, jolloin B oli potkaissut jollakin lailla olohuoneen pöytään. Tällöin A oli ottanut pöydälle asettamansa putken uudelleen käteensä ja lyönyt sillä kolmannen kerran B:tä päähän.

A oli jatkanut B:n poistamista asunnosta alkamalla kantaa B:tä eteiseen. A oli ottanut B:tä kiinni toisella kädellä vatsan alta ja toisella kädellä selästä vyötärön kohdalta. Kantamisen yhteydessä B oli saanut vielä vaatteisiinsa laittamansa Koskenkorva-pullon käteensä ja huitaissut sillä ylöspäin, jolloin pullo oli osunut A:n päälakeen. Tästä suuttuneena A oli heittänyt B:n eteisen lattialle ja lyönyt mukanaan olleella metalliputkella vielä kahdesti B:tä päähän.

Tämän jälkeen A oli noutanut olohuoneesta veitsen ja palannut takaisin eteiseen. Kun B oli vielä mutissut uhkauksia ja hamuillut povitaskuaan, jossa A oli olettanut olleen jonkun aseen, A oli vielä lyönyt B:tä metalliputkella kahdesti päähän.

B oli jäänyt makaamaan eteisen lattialle. A oli tämän jälkeen kirjoittanut muun muassa naapurin postiluukusta pudottamansa viestin ja poistunut asunnosta. Kello oli tällöin ollut 19.45.

A oli erään ystävänsä kanssa käynyt puolen yön jälkeen katsomassa eteisen lattialla makaamassa ollutta B:tä. Tämän jälkeen A oli kello 1.25 ilmoittanut puhelimitse asiasta poliisille.

B oli toimitettu sairaalaan, jossa hän oli 26.5.1992 kuollut. Oikeuslääketieteellisessä ruumiinavauksessa B:n oli todettu kuolleen metalliputken lyömisestä aiheutuneisiin vaikeisiin kallonpohjan ja osittain kalottiosan murtumiin sekä pikkuaivojen ja isojen aivojen ruhjevammoihin ja niistä aiheutuneeseen verenvuotoon.

Raastuvanoikeus on katsonut, että A oli toiminut hätävarjeluksessa lyödessään kahdella ensimmäisellä kerralla B:tä ja ottaessaan tällöin B:ltä veitsen pois. Sen sijaan A ei ollut enää tämän jälkeen toiminut hätävarjeluksessa lyödessään yhä enenevässä määrin puolustuskyvyttömäksi käynyttä B:tä metalliputkella päähän yhteensä viisi kertaa. A:n oli tällöin täytynyt käsittää, että metalliputkella lyömisestä saattoi todennäköisesti aiheutua B:n kuolema.

Itä-Suomen hovioikeuden päätös 6.11.1992

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A oli saattanut jutun, on lausunut, että A:n oli lyödessään hätävarjeluksessa tekemiensä lyöntien jälkeen B:tä raastuvanoikeuden päätöksessä kerrotuin tavoin vielä viisi kertaa metalliputkella päähän täytynyt käsittää, että lyönneistä varsin todennäköisesti seuraisi B:n kuolema. A oli näin ollen tahallaan surmannut B:n.

Jutussa ei ollut tullut esiin sellaisia vahingonkorvauslain 2 luvun 1 §:n 2 momentissa tarkoitettuja erityisiä syitä, joiden perusteella A:n maksettavaksi tuomittuja korvauksia olisi aihetta sovitella.

Näillä ja muutoin raastuvanoikeuden mainitsemilla perusteilla hovioikeus ei ole muuttanut raastuvanoikeuden päätöksen lopputulosta. A:lle tuomitusta rangaistuksesta on rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla vähennetty vapaudenmenetysaikaa 26.5. - 5.11.1992 vastaavat 5 kuukautta 11 päivää.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Valituslupa on myönnetty 16.3.1993. Valituksessaan A on katsonut B:n saaneen surmansa hätävarjelutilanteessa sekä vaatinut, että syyte ja korvausvaatimukset hylätään.

Virallinen syyttäjä ja D:n huoltaja ovat vastanneet valitukseen. C ja E eivät ole käyttäneet hyväkseen heille varattua tilaisuutta vastauksen antamiseen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 12.1.1994

Perustelut

A on raastuvanoikeuden päätöksessä selostetulla tavalla torjunut B:n häneen veitsellä sohimalla ja huitomalla kohdistaman väkivallan ja tällöin hätävarjelutilanteessa lyönyt B:tä kaksi kertaa metalliputkella. Saatuaan B:ltä veitsen pois ja B:n hätävarjeluun oikeuttavan väkivallan päätyttyä A on ryhtynyt kantamalla kuljettamaan jo osittain puolustuskyvytöntä B:tä pois asunnostaan. Vastaan haraavan B:n potkaistua olohuoneen pöytään A on kolmannen kerran lyönyt tätä metalliputkella päähän. B:n vielä huitaistua kantamisen aikana A:ta pullolla osuen päälakeen A on raastuvanoikeuden kertomalla tavalla lyönyt B:tä putkella niin, että näitä päähän kohdistuneita voimakkaita lyöntejä on hätävarjelutilanteen päätyttyä ollut kaikkiaan vielä viisi.

A on hovioikeuden mainitsemalla tavalla tahallaan surmannut B:n. Hänen tekoonsa on kuitenkin oleellisesti myötävaikuttanut tekoa välittömästi edeltänyt, hätävarjeluun oikeuttanut B:n väkivaltainen käyttäytyminen sekä sitä välittömästi seurannut, A:ta lisää suututtanut raastuvanoikeuden päätöksessä mainittu potkiminen ja pullolla lyöminen. Näissä olosuhteissa asianhaarat ovat olleet erittäin lieventävät A:n surmatessa hätävarjelun jälkeen tahallaan B:n.

Jos vahingon kärsineen puolelta on myötävaikutettu vahinkoon, voidaan vahingonkorvausta vahingonkorvauslain 6 luvun 1 §:n mukaan kohtuuden mukaan sovitella. B on käyttäytymällä kerrotuin tavoin uhkaavasti A:ta kohtaan osaltaan myötävaikuttanut A:n tekoon. Huomioon ottaen kuitenkin A:n käyttämän väkivallan voimakkuus verrattuna B:n A:han kohdistamaan väkivaltaan ja sillä uhkaamiseen sekä A:n korvattavien vahinkojen määrät Korkein oikeus katsoo, ettei A:n korvausvelvollisuutta ole mainitun lainkohdan mukaan kohtuullista sovitella.

Näillä perusteilla Korkein oikeus on tuominnut A:n tuomiolauselmasta ilmenevällä tavalla.

Lainkohdat

Rikoslaki 21 luku 1 § 1, 3 luku 6 § ja 9 § 1

Tuomiolauselma

Hovioikeuden päätöstä muutetaan.

A tuomitaan erittäin lieventävien asianhaarojen vallitessa tehdystä taposta sekä raastuvanoikeuden hänen syykseen lukemista pahoinpitelystä ja kahdesta näpistyksestä yhteiseen 6 vuoden vankeusrangaistukseen, josta rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla vähennetään hovioikeuden vähentämät 5 kuukautta 11 päivää.

Muilta osilta hovioikeuden päätös jää pysyväksi.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Oikeusneuvos Pellinen: Katson, ettei ole syytä muuttaa hovioikeuden päätöstä.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Launis, Ukkola ja Tiittanen-Setälä. Esittelijä Seppo Hyartt.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Lindholm, Roos, Suhonen, Tulokas ja Pellinen (eri mieltä). Esittelijä Pekka Haapaniemi.

---

[SV]

Omröstn.

Den åtalade hade i nödvärn två gånger slagit sin gäst i huvudet med ett rör. Därefter hade han ytterligare fem gånger med röret slagit gästen i huvudet så att denne hade dött av skall- och hjärnskador. Eftersom gästens orättmätiga angrepp strax innan hade varit en väsentligt bidragande orsak till gärningen, dömdes den åtalade för dråp under synnerligen mildrande omständigheter.

SL 21 kap 1 §

Hela rättsfallet är i FKKO-registret.