Supreme Court allows fire insurance claim when subsidiary acquires parent's assets, ruling internal corporate transfers do not constitute owner change triggering policy lapse.

Ään.

Palovakuutussopimuksen ehdon mukaan vakuutus lakkasi, jos vakuutettu omaisuus siirtyi muulle uudelle omistajalle kuin vakuutuksenottajan kuolinpesälle. Kysymys ehdon tulkinnasta ja sovittelusta, kun yhtiön palovahingon varalta vakuuttama tehdaslaitos oli tuhoutunut tulipalossa siirryttyään yhtiön täysin omistamalle tytäryhtiölle.

VakuutussopimusL 54 §

VakuutussopimusL 34 §

OikTL 36 §

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Kanne Turun raastuvanoikeudessa

Mellamino Oy ja Nelko Oy esittivät Vakuutusosakeyhtiö Sammolle (Sampo) 11.3.1991 tiedoksi annetun haasteen nojalla, että Mellamino Oy:n tehdasrakennus irtaimistoineen oli 13.11.1990 sattuneessa tulipalossa tuhoutunut. Nelko Oy, joka vielä toukokuussa 1990 yhtiömuodoltaan oli avoin yhtiö, oli hankkinut Mellamino Oy:n koko osakekannan omistukseensa ja siirtänyt kysymyksessä olevan omaisuuden 17.5.1990 allekirjoitetulla kauppakirjalla täysin omistamalleen tytäryhtiölle Mellamino Oy:lle. Palossa tuhoutunut omaisuus oli palovakuutettu Sammossa.

Sampo oli kieltäytynyt suorittamasta vakuutuskorvausta perusteluin, että 13.11.1990 tulipalossa tuhoutunut tehdasrakennus irtaimistoineen oli 17.5.1990 päivätyllä kauppakirjalla siirtynyt mainitusta päivästä lukien Mellamino Oy:n omistukseen. Sammon yleisten vakuutusehtojen kohdan 44.4. mukaan vakuutus oli uuden omistajan hyväksi voimassa 14 vuorokautta omistajan vaihdoksesta. Edellä mainittu vakuutus oli siten lopullisesti päättynyt Sammossa 31.5.1990.

Sampo oli näin ollen kieltäytynyt suorittamasta vakuutuskorvausta sillä perusteella, että mainittu vakuutus oli palon tapahtuessa ollut edelleen Nelko Oy:n nimissä.

Vakuutussopimuslain 54 §:n 2 momentin mukaan "milloin vakuutus on sopimuksen mukaan lakkaava omaisuuden siirtyessä toiselle, olkoon uudella omistajalla, jos vakuutustapahtuma sattuu 14 päivän kuluessa sen jälkeen, kuitenkin oikeus korvaukseen kärsimästään vahingosta, mikäli hänellä ei ole sellaista oikeutta itse ottamansa vakuutuksen nojalla". Sammon viittaaman vakuutusehdon mukaan: "44.4. omistajanvaihdos. Vakuutussopimus lakkaa, jos vakuutettu omaisuus siirtyy muulle uudelle omistajalle kuin vakuutuksenottajan kuolinpesälle. Jos vahinkotapahtuma sattuu 14 päivän kuluessa omistajanvaihdoksesta, vakuutuksenottajaa lähinnä seuraavalla omistajalla on kuitenkin oikeus vastuu- ja kiinteistönomistajan oikeusturvavakuutusta lukuunottamatta korvaukseen siltä osin, kuin hänellä ei ole oikeutta korvaukseen itse ottamastaan vakuutuksesta."

Edellä viitatut seikat huomioon ottaen lainattua vakuutuskohtaa tulkittiin vastoin sen tarkoitusta, jos katsottiin, että Sampo mainitun luovutustoimen tapahtumisen johdosta oli vapautunut suorittamasta vakuutuskorvausta. Mainittu lainkohta ja vakuutusehto tarkoittivat omistajan vaihdosta normaalissa merkityksessä, jolloin omaisuuden määräämisvallassa tapahtuu todella muutos. Mainittua ehtoa ei voitu tulkita siten, että Nelkon ja Mellamino Oy:n välillä tehtyä kauppakirjaa voitaisiin pitää ehdon tarkoittamana sellaisena omistajanvaihdoksena, josta seuraisi vakuutusyhtiön vapautuminen vakuutuskorvauksen suorittamisvelvollisuudesta. Mitkään Sammon suojanarvoiset intressit eivät myöskään puoltaneet tällaista tulkintaa. Ehdossa tehtiin nimenomainen poikkeus kuolemantapauksen osalta, vaikka siinä omaisuuden määräämisvallassa tapahtuu reaalinen muutos omaisuuden siirtyessä kuolinpesälle.

Mainittu vakuutusehto johtaisi Sammon kannan mukaisesti sovellettuna kohtuuttomuuteen niin, että se oli joka tapauksessa tällä perusteella jätettävä esillä olevassa tapauksessa huomioon ottamatta, ottaen huomioon oikeustoimilain 36 §:ssä tarkoitetut sopimusehtojen sovittelussa huomioon otettavat seikat.

Kun kysymyksessä oleva omaisuus oli siirretty Nelkon taseesta Mellamino Oy:n taseeseen 17.5.1990, Sammon edustaja oli tullut tästä järjestelystä tietoiseksi sekä ennen sen toteuttamista, että välittömästi sen toteuttamisen jälkeen. Myöskään Sampo ei tuolloin ollut pitänyt omaisuuden tällaista sisäistä siirtoa vakuutusehtojen mukaisena omistajanvaihdoksena, koska se ei ollut edellyttänyt vakuutuksen siirtoa muodollisesti Nelkon nimistä Mellamino Oy:n nimiin. Sammossa omaisuutta koskevan palovakuutusturvan oli tarkoitettu olevan voimassa vuoden 1990 loppuun saakka ja tämän mukaisesti Sampo esimerkiksi oli toimittanut omaisuuden osakiinnityksenhaltija Ylä-Savon Säästöpankille 5.9.1990 päivätyn vakuutustodistuksen entisen vakuutuksen voimassaolosta vuoden 1990 loppuun saakka.

Mainitussa tulipalossa oli tuhoutunut kokonaisuudessaan vakuutuskirjassa tarkoitettu seuraava omaisuus:

- tuotantotilat, sosiaali- ja konttoritilat sekä lähettämön ja varastointitilat käsittänyt tehdasrakennus, josta korvausvaatimus oli vakuutusmäärä eli 4 900 000 markkaa lisättynä vakuutusehtojen mukaisesti vahinkotapahtuma-ajankohtaa viimeksi edeltäneen eräpäivän 6.4.1990 ja vahinkotapahtuma-ajankohdan välisenä aikana tapahtuneella rakennuskustannusindeksin muutoksella,

- koneet ja kaluston käsittänyt irtain käyttöomaisuus, josta korvausvaatimus oli vakuutusehtojen mukainen vakuutusmäärä 6 066 885 markkaa lisättynä vakuutusehtojen mukaisesti mainitulla indeksikorotuksella ja

- vaihto-omaisuus, josta korvausvaatimus oli vakuutusehtojen mukainen vakuutusmäärä 1 500 000 markkaa lisättynä edellä mainitulla indeksikorotuksella.

Sammon maksettua myöntämänsä vakuutuksen perusteella oikeudenkäynnin aikana 1 227 018,21 markan korvauksen Kansallisrahoitus Oy:lle irtaimeen käyttöomaisuuteen sisältyneestä, tulipalossa tuhoutuneesta hiomakonelinjasta, johon rahoitusyhtiöllä osamaksumyyjänä oli omistuksenpidätysehtoon perustuva vakuusoikeus kauppahintasaatavansa turvaamiseksi, Nelko Oy ja Mellamino Oy ilmoittivat luopuvansa vaatimasta korvausta hiomakonelinjasta ja siten alentavansa irtainta käyttöomaisuutta koskevaa korvausvaatimusta maksetulla 1 227 018,21 markan korvausmäärällä.

Edellä mainituilla perusteilla Nelko Oy ja Mellamino Oy vaativat Sammon velvoittamista suorittamaan Mellamino Oy:lle vakuutuskorvauksena tuhoutuneesta rakennuksesta 5 087 665 markkaa, irtaimesta käyttöomaisuudesta 5 072 222 markkaa ja vaihto-omaisuudesta 1 557 448 markkaa eli yhteensä 11 717 335 markkaa indeksikorotuksineen 6.4.1990 - 13.11.1990 väliseltä ajalta ja 16 prosentin vuotuisine korkoineen 13.12.1990 lukien.

Vastine

Sampo vastusti kannetta ja vaati vakuutuskorvauksesta joka tapauksessa vähennettäväksi vakuutusyhtiön kiinnityksenhaltijalle suorittamat 5 036 388 markkaa.

Perusteluinaan kanteen vastustamiselle Sampo totesi, että vakuutussopimus oli kiinteistön kaupan johdosta päättynyt 31.5.1990, ettei Sampo ollut ennen vahinkopäivää 13.11.1990 saanut tietoa omistajanvaihdoksesta eikä ollut nimenomaisesti tai muilla toimenpiteillään hiljaisestikaan hyväksynyt Mellamino Oy:tä uudeksi vakuutuksenottajaksi ja että vaatimus vakuutusehdon sovittelemisesta jättämällä se huomiotta oli perusteeton.

Raastuvanoikeuden päätös 7.4.1992

Sampo oli 6.4.1990 tehdyllä yhdistelmävakuutuksella muun muassa tulipalon varalta vakuuttanut Nelko-Kaluste avoimen yhtiön omistaman kanteessa mainitun kiinteistön sekä sillä sijainneen ovitehdasrakennuksen, siinä sijainneet koneet, kalusteet, tarvikkeet ja vaihto-omaisuuden. Nelko-Kaluste avoin yhtiö, oli kaupparekisteriin 30.5.1990 merkitty osakeyhtiöksi. Sen nykyinen toiminimi on Nelko Oy.

Nelko-Kaluste, avoin yhtiö oli 17.5.1990 päivätyllä kauppakirjalla myynyt edellä mainitun kiinteistön ja sillä sijainneen teollisuuslaitoksen Mellamino Oy:lle 10 000 000 markan hinnasta, jonka Nelko Oy ja Mellamino Oy olivat 2.11.1990 päivätyllä asiakirjalla oikaisseet 10 355 430 markaksi. Omistus- ja hallintaoikeus myytyyn omaisuuteen oli siirtynyt Mellamino Oy:lle kauppakirjan 17.5.1990 allekirjoituksella. Oikaistu kauppahinta oli oikaisuasiakirjan 2.11.1990 mukaan kokonaisuudessaan suoritettu. Mellamino Oy:lle oli 15.11.1990 myönnetty lainhuuto tilaan RN:o 21:38 Lapinlahden kunnan Ollikkalan kylässä. Mellamino Oy ei ollut tehnyt kaupan jälkeen omaisuutta koskenutta palovakuutusta Sammon kanssa.

Edellä tarkoitettu omaisuus oli tuhoutunut tulipalossa 13.11.1990. Vakuutusta koskeneiden yleisten vakuutusehtojen kohdan 44.4. mukaan vakuutussopimus lakkasi, jos vakuutettu omaisuus siirtyi muulle uudelle omistajalle kuin vakuutuksenottajan kuolinpesälle. Jos vakuutustapahtuma sattui 14 päivän kuluessa omistajan vaihdoksesta, vakuutuksenottajaa lähinnä seuraavalla omistajalla oli kuitenkin oikeus vastuu- ja kiinteistönomistajan oikeusturvavakuutusta lukuunottamatta korvaukseen siltä osin, kun hänellä ei ollut oikeutta korvaukseen itse ottamastaan vakuutuksesta.

Vakuutustapahtuma oli siis sattunut enemmän kuin 14 päivää omaisuuden siirtymisestä Mellamino Oy:lle. Sampo, katsoen vakuutuksen päättyneen 31.5.1990 oli kieltäytynyt suorittamasta Nelko Oy:lle ja Mellamino Oy:lle niiden vaatimaa vakuutuskorvausta.

Sampo oli kylläkin kiinnityksenhaltijalle Ylä-Savon Säästöpankille toimittanut 5.9.1990 päivätyn todistuksen vakuutussopimuksen voimassaolosta, ja 5.9.1990 päivätyn todistuksen vakuutussopimuksen voimassaolon päättymisestä 31.12.1990 Nelko Oy:n irtisanomisen johdosta, mutta niistä ei voitu päätellä Sammon tietäneen kiinteistön omistajan vaihdoksesta.

Mitä tuli vaatimukseen vakuutussopimukseen liittyneiden yleisten ehtojen kohdan 44.4. sovittelemisesta jättämällä se huomiotta, lähtökohtana oli, että vakuutuksenottajana oli ollut liiketaloudellisin hyötymistarkoituksin toiminut teollinen yritys, jonka liikevaihto 1.1. - 31.12.1990 oli ollut 24 467 308,94 markkaa. Konsernitilinpäätöksen mukaan liikevaihto oli ollut 50 255 754,90 markkaa. Liikkeen johtamiseen kuului muun muassa tieto vakuutusten olemassaolosta ja niiden pitäminen ajan tasalla. Mainitun vakuutusehdon soveltaminen ei johtanut kohtuuttomaan tulokseen. Varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetun lain 36 §:n mukaan ei ollut aihetta sovitella vakuutusehtoa.

Edellä selostetuilla perusteilla raastuvanoikeus katsoi, että vakuutusehto sitoi Nelko Oy:tä ja Mellamino Oy:tä sekä niiden konkurssipesiä. Vakuutussopimus oli siten päättynyt 31.5.1990. Vakuutustapahtuman sattuessa 13.11.1990 kyseinen kiinteistö ja sillä ollut tuotantolaitos eivät olleet palovakuutettuja Sammossa. Sampo ei ollut velvollinen suorittamaan Nelko Oy:n ja Mellamino Oy:n konkurssipesien vaatimia vakuutuskorvauksia.

Näillä perusteilla raastuvanoikeus, ottaen lisäksi huomioon vakuutussopimuslain 54 §:n 2 momentin säännöksen, hylkäsi kanteen.

Vaatimukset hovioikeudessa

Mellamino Oy:n ja Nelko Oy:n konkurssipesät toistaen kanteensa vaativat, ottaen huomioon Sammon oikeuskäsittelyn aikana alkuperäisen kannevaatimuksen mukaisesta määrästä maksama 1 227 018,21 markkaa, että Sampo velvoitetaan suorittamaan Mellamino Oy:n konkurssipesälle vakuutuskorvauksena tuhoutuneesta rakennuksesta 4 900 000 markkaa, irtaimesta käyttöomaisuudesta 4 839 866 markkaa ja vaihto-omaisuudesta 1 500 000 markkaa eli yhteensä 11 239 866 markkaa indeksikorotuksineen 6.4.1990 ja 13.11.1990 väliseltä ajalta ja 16 prosentin korkoineen 13.12.1990 lukien.

Sampo vastasi muutoksenhakemukseen ja vaati sen hylkäämistä.

Turun hovioikeuden tuomio 25.3.1993

Hovioikeus ei muuttanut raastuvanoikeuden päätöstä.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Mellamino Oy:n konkurssipesälle on 18.11.1993 myönnetty valituslupa. Nelko Oy:n konkurssipesän osalta kysymys luvan myöntämisestä on siirretty valituksen käsittelyn yhteydessä ratkaistavaksi.

Valituksessaan Mellamino Oy:n konkurssipesä on uudistanut hovioikeudessa vaatimansa.

Sampo on antanut siltä pyydetyn vastauksen ja vaatinut valituksen hylkäämistä.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 13.12.1994

Käsittelyratkaisu

Nelko Oy:n konkurssipesälle ei myönnetä valituslupaa.

Pääasiaratkaisun perustelut

Nelko-Kaluste avoin yhtiö on 17.5.1990 toisaalta ostanut Mellamino Oy:n koko osakekannan viideltä yksityishenkilöltä ja toisaalta myynyt tälle kysymyksessä olevan tehdaskiinteistön ja siellä olevat koneet, laitteet ja kaluston sekä vaihto-omaisuuden. Osakkeiden kauppahinta on ollut 17 000 000 markkaa ja tehdaslaitoksen 10 000 000 markkaa, joka 2.11.1990 on oikaistu 10 355 430 markaksi. Kaupparekisteritietojen mukaan avoin yhtiö on 30.5.1990 muuttunut osakeyhtiöksi, jonka toiminimi 19.9.1990 lähtien on ollut Nelko Oy. Näillä järjestelyillä kiinteistö käyttö- ja vaihto-omaisuuksineen on tullut Nelko Oy:n täysin omistaman tytäryhtiön omaisuudeksi.

Tämä omaisuus on kaupantekohetkellä ollut vakuutettu muun muassa palovahingon varalta Sammon avoimelle yhtiölle myöntämällä, 31.12.1990 päättyväksi sovitulla yhdistelmävakuutuksella. Omaisuus on tuhoutunut kiinteistöllä 13.11.1990 sattuneessa tulipalossa. Vakuutusyhtiö on kieltäytynyt suorittamasta Mellamino Oy:n vaatimaa vakuutuskorvausta ja kieltäytymisensä syyksi vedonnut vakuutuksen yleisten vakuutusehtojen 44.4. kohtaan, jonka mukaisesti vakuutus oli päättynyt 14 päivän kuluttua omistajanvaihdoksesta eli 31.5.1990.

Puheena olevan vakuutuksen yleisiin vakuutusehtoihin sisältyvä 44.4. kohdan rajoitusehto, jonka perusteella Sampo on kieltäytynyt suorittamasta Mellamino Oy:n vaatimaa vakuutuskorvausta, kuuluu seuraavasti: "Vakuutussopimus lakkaa, jos vakuutettu omaisuus siirtyy muulle uudelle omistajalle kuin vakuutuksenottajan kuolinpesälle. Jos vahinkotapahtuma sattuu 14 päivän kuluessa omistajan vaihdoksesta, vakuutuksenottajaa lähinnä seuraavalla omistajalla on kuitenkin oikeus vastuu- ja kiinteistönomistajan oikeusturvavakuutusta lukuunottamatta korvaukseen siltä osin, kun hänellä ei ole oikeutta korvaukseen itse ottamastaan vakuutuksesta."

Rajoitusehto on sanamuodoltaan nyt kysymyksessä olevalta osalta sikäli selvä, että se käsittää kaikki omistajanvaihdostilanteet paitsi omaisuuden siirtymistä vakuutuksenottajan kuolinpesälle. Myös sellainen omaisuuden luovutus, jonka yhtiö tekee täysin omistamalleen tytäryhtiölle, tarkoittaa epäilyksettä omaisuuden siirtymistä uudelle omistajalle, vaikka omaisuuden välillinen omistus jääkin emoyhtiölle tytäryhtiön osakekannan omistajana. Ottaen huomioon senkin, että kysymys koskee nimenomaisesti vakuutetun omaisuuden omistajan vaihtumisen eikä vaaran lisääntymisen vaikutusta vakuutussuhteeseen, Korkein oikeus katsoo, ettei ole perusteita tulkita esillä olevaa rajoitusehtoa vastoin sen selvää sanamuotoa tällaisia luovutuksia tarkoittamattomaksi.

Alempien oikeuksien tavoin Korkein oikeus katsoo lisäksi jääneen näyttämättä, että Sampo olisi omistajanvaihdoksen jälkeisillä toimillaan hyväksynyt Mellamino Oy:n tulon vakuutuksenottajaksi tai menettänyt oikeutensa vedota rajoitusehtoon.

Arvioidessaan rajoitusehdon soveltamisen kohtuullisuutta esillä olevassa tilanteessa Korkein oikeus kiinnittää huomiota seuraavaan.

Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että rajoitusehdon soveltaminen tässä tapauksessa johtaa kohtuuttomaan lopputulokseen ja että ehto sen vuoksi on jätettävä huomioon ottamatta varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetun lain 36 §:n sovittelusäännöksen nojalla, jota vakuutussopimuslain 34 §:n nimenomaisen viittaussäännöksen mukaisesti on sovellettava myös vakuutusehtoihin.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio ja raastuvanoikeuden päätös kumotaan Mellamino Oy:n konkurssipesää koskevalta osalta. Sampo velvoitetaan suorittamaan Mellamino Oy:n konkurssipesälle korvaukseksi Sammossa yhdistelmävakuutuksella nro 86-1746142 vakuutetuista, tulipalossa 13.11.1990 tuhoutuneista tehdasrakennuksesta 4 900 000 markkaa, irtaimesta käyttöomaisuudesta 4 839 866 markkaa ja vaihto-omaisuudesta 1 500 000 markkaa eli yhteensä 11 239 866 markkaa vakuutusehtojen mukaisine indeksikorotuksineen ajalta 6.4. - 13.11.1990, josta kuitenkin on vähennettävä Sammon kiinnityksenhaltijalle Ylä-Savon Säästöpankille suorittamat 5 036 388 markkaa. Näin laskettavalle korvausmäärälle on maksettava 16 prosentin korko 13.12.1990 lukien.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Oikeusneuvos Tulokas: Vakuutussopimuslain 54 §:n 1 momentista ilmenevän pääsäännön mukaan omaisuusvakuutus on voimassa muun muassa jokaisen hyväksi, joka omistaa omaisuuden. Vakuutus suojaa siten, mikäli vakuutusmaksut on suoritettu, myös omistajanvaihdoksen jälkeistä uutta omistajaa. Pääsäännöstä poiketen vakuutussopimuslain 54 §:n 2 momentissa on kuitenkin sallittu sisällyttää vakuutussopimukseen rajoitusehto, jonka mukaan vakuutuksen voimassaolo on lakkaava omaisuuden siirtyessä toiselle, ei kuitenkaan, ellei kysymys ole aluksen merivakuutuksesta tai eläinvakuutuksesta, ennenkuin 14 päivää on kulunut omistajanvaihdoksesta.

Jutussa on kysymys siitä, miten edellä mainittua rajoitusehtoa on arvosteltava vakuutuksenottajapuolella toteutettujen vakuutettua omaisuutta koskevien omistusjärjestelyjen osalta.

Vakuutuksenottajana 6.4.1990 alkaneessa yhdistelmävakuutuksessa on ollut Nelko-Kaluste avoin yhtiö, joka tuolloin omisti muun muassa palovaaran varalta vakuutetun tehdaskiinteistön siellä olevine käyttö- ja vaihtoomaisuuksineen. Kiinteistö koneineen ja kalustoineen sekä vaihto-omaisuus on myyty 17.5.1990 Mellamino Oy:lle, jonka osakkeet Nelko-Kaluste avoin yhtiö oli samana päivänä tehdyllä kauppakirjalla ostanut viideltä yksityishenkilöltä. Avoin yhtiö on 30.5.1990 tehdyllä kaupparekisterimerkinnällä muuttunut Nelko Oy:ksi. Vakuutettu omaisuus on siten tullut Nelko Oy:n täysin omistaman tytäryhtiön omaisuudeksi.

Edellä mainituilla järjestelyillä toteutetun yrityskaupan rahoituksesta on neuvoteltu muun muassa Vakuutusosakeyhtiö Sammon kanssa. Alemmat oikeudet ovat kuitenkin pitäneet uskottavana, että vakuutusyhtiö, jonka huomattavia yritysasiakkaita sekä Nelko-Kaluste avoin yhtiö että Mellamino Oy olivat, on jäänyt tietämättömäksi sanomalehdissäkin selostetuista järjestelyistä ja niiden lopputuloksesta.

Sanamuodon mukaisesti tulkiten vakuutussopimuksen lakkaamista koskevan ehdon soveltaminen edellyttää vakuutetun omaisuuden omistussuhteiden muutosta. Omistajana olevan oikeushenkilön osakkuus- ja omistussuhteiden muutokset eivät sen sijaan vaikuttaisi asiaan elleivät muutokset merkitsisi oikeushenkilön vaihtumista. Ehto ei soveltuisi myöskään silloin, kun oikeushenkilö muuttaisi muotoaan edellyttäen, että yhtiön identtisyys oikeudellisessa mielessä säilyy. Sama olisi tulkinta ilmeisesti myös yhtiöiden sulautumistapauksissa. Varsin huomattaviakin muutoksia voisi siten vakuutussopimussuhteessa tapahtua ilman, että niiden tulkittaisiin merkitsevän omistajanvaihdosta.

Mahdollisuus sisällyttää vakuutussopimukseen ehto, jonka mukaan vakuutus lakkaa omistajanvaihdoksen tapahtuessa, on vakuutuksenantajalle tarpeen sen vuoksi, että omistajanvaihdos saattaa vaikuttaa omaisuuden hoitoon ja vakuutusolosuhteisiin lisäämällä vahingonvaaraa. Jos tulkinnassa pidetään lähtökohtana rajoitusehdon tarkoitusta, huomio tulee kiinnittää ennen muuta sellaisiin vakuutuskohteen tosiasiallisiin omistus- ja hallintasuhteiden muutoksiin, jotka merkitsevät vakuutuksenantajan riskin lisääntymistä, riippumatta siitä, millaisilla oikeudellisilla toimenpiteillä muutokset on toteutettu.

Vakuutuksen lakkaamista koskevan ehdon osalta tulkinnan lopputulos riippuu siitä, mitä näkökohtia painotetaan. Ehtoa voidaan pitää tulkinnanvaraisena nyt kysymyksessä olevan kaltaisissa konserninsisäisissä muutostilanteissa. Ottaen huomioon alussa mainitun omaisuusvakuutuksen pääsäännön, vuoden 1990 loppuun maksetun vakuutusmaksun ja sen seikan, ettei vakuutuksenantajan riskin ole edes väitetty omistusjärjestelyiden vuoksi lisääntyneen, katson, että kysymyksessä olevaa vakuutussopimuksen vakioehtoihin sisältyvää rajoitusehtoa on tulkittava siten, että Mellamino Oy on oikeutettu vakuutuskorvaukseen 13.11.1990 sattuneen vakuutustapahtuman johdosta.

Ottamatta välittömästi kantaa suorittamatta olevan vakuutuskorvauksen määrään kumoan hovioikeuden tuomion ja velvoitan Vakuutusosakeyhtiö Sammon suorittamaan vakuutusehtojen mukaisen korvauksen Mellamino Oy:n konkurssipesälle tulipalossa 13.11.1990 tuhoutuneesta ja vahingoittuneesta omaisuudesta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Lähde, Larkiomaa ja Salonen. Esittelijä Seija Uitto.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Nikkarinen, Krook, Ralos, Tulokas (eri mieltä) ja Hidén. Esittelijä Hannu Kiuru.

---

[SV]

Omröstn.

Enligt ett villkor i ett brandförsäkringsavtal upphörde försäkringen, om den försäkrade egendomen övergick till en ny ägare, som var en annan än försäkringstagarens dödsbo. Fråga om tolkning och jämkning av villkoret då en fabriksanläggning, ägd och försäkrad mot brandskada av ett bolag, hade förstörts vid en brand sedan anläggningen hade övergått till bolagets helägda dotterbolag.

FörsäkringsavtalsL 54 §

FörsäkringsavtalsL 34 §

RättshandlL 36 §

Hela rättsfallet är i FKKO-registret.