Supreme Court allows severance pay claim for laid-off employees terminated by bankruptcy trustee with 14-day notice.

Ks.

KKO:1977-II-51

ja

KKO:1988:115

Ään.

Työnantajan konkurssipesä oli työsopimuslain 41 §:n 1 momentin nojalla irtisanonut konkurssin alkaessa lomautettuna olleen työntekijän työsopimuksen päättymään 14 päivän kuluttua irtisanomisesta. Työntekijälle työsopimuslain 42 §:n 2 momentissa tarkoitettuna vahinkona oli korvattava konkurssipesän noudattaman 14 päivän irtisanomisajan palkan ja hänelle lomautusilmoitusajalta jo maksetun palkan välinen erotus, siitä huolimatta, että työsopimuksen mukainen irtisanomisaika oli ollut pidempi kuin 14 päivää.

TSL 41 § 1 mom

TSL 42 § 2 mom

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Kanne Oulun raastuvanoikeudessa

Tämän vuoksi yhdistys, jolle A, B, C, D ja E olivat siirtäneet saatavansa, on vaatinut vahvistettavaksi, että yhtiön konkurssipesältä oli A:lla 3 318,82 markan, B:llä 3 737,17 markan, C:llä 3 747,50 markan, D:llä 5 156,61 markan ja E:llä 3 788,94 markan irtisanomisajan palkkaa koskevat saatavat, jotka 17.4.1991 lukien laskettavine 16 prosentin korkoineen voivat tulla palkkaturvalaissa määrättyjen muiden, hallinnollisessa menettelyssä erikseen ratkaistavien edellytysten vallitessa maksettavaksi palkkaturvana.

Raastuvanoikeuden päätös 23.1.1992

Raastuvanoikeus, jossa työvoimapiirin toimisto valtion puolesta on vastustanut kannetta, on lausunut, että yhtiö oli raastuvanoikeudelle 2.4.1991 jätetyllä hakemuksella luovuttanut omaisuutensa konkurssiin. Konkurssihallinto oli 3.4.1991 työsopimuslain 41 §:n 1 momentin nojalla irtisanonut yhtiön palveluksessa olleiden työntekijöiden A:n, B:n, C:n, D:n ja E:n työsopimukset päättymään 14 päivän kuluttua irtisanomisesta.

Työntekijät olivat olleet lomautettuina irtisanomishetkellä. Lomautusilmoituksen antopäivä oli ollut A:n, B:n, C:n ja E:n kohdalla 26.2.1991 ja D:n kohdalla 2.1.1991 sekä lomautuksen alkamispäivä A:n kohdalla 11.3.1991, B:n, C:n ja E:n kohdalla 9.3.1991 sekä D:n kohdalla 4.2.1991.

Työvoimapiirin toimisto oli 17.5.1991 antamallaan päätöksellä nro 295/91 hylännyt 14 päivän irtisanomisajan palkkaa koskevat palkkaturvahakemukset D:n osalta kokonaan, A:n osalta kaksi päivää ylittävältä ajalta sekä B:, C:n ja E:n osalta neljä päivää ylittävältä ajalta sillä perusteella, että 14 päivän irtisanomisajan palkasta oli irtisanomishetkellä lomautettuina olevilta työntekijöiltä vähennettävä lomautusilmoitusajalta jo maksettu palkka.

Työsopimuslain 42 §:n 2 momentin mukaan, milloin lomauttaminen on tullut voimaan työntekijän saamatta hyväkseen työsopimuksen lakkaamista koskevaa irtisanomisaikaa ja työnantaja ennen lomauttamisen päättymistä irtisanoo työsopimuksen, työnantajan on korvattava työntekijälle irtisanomisajan palkan tai sen osan menettämisestä näin aiheutunut vahinko, ellei toisin ole sovittu. Mainittujen työntekijöiden työsopimusten lakkaamista koskeva irtisanomisaika oli ollut kolme kuukautta. Asiassa ei ollut väitettykään, että heille irtisanomisajan palkan menettämisestä aiheutuneen vahingon korvaamisesta olisi sovittu toisin, joten heidän saatavansa määräytyi mainitun lainkohdan mukaisesti.

Koska työntekijät lomauttamisen tullessa voimaan eivät olleet saaneet hyväkseen työsopimuksen lakkaamista koskevaa irtisanomisaikaa, heillä oli työsopimuslain 42 §:n 2 momentin nojalla oikeus saada korvauksena menettämästään irtisanomisajan palkasta konkurssipesän noudattaman irtisanomisajan eli 14 päivän palkka.

Tämän vuoksi raastuvanoikeus on vahvistanut, että yhtiön konkurssipesältä oli A:lla 3 318,82, B:llä 3 737,17, C:llä 3 747,50, D:llä 5 156,61 ja E:llä 3 788,94 markan irtisanomisajan palkkaa koskevat saatavat, jotka 17.4.1991 lukien laskettavine 16 prosentin korkoineen voivat tulla palkkaturvalaissa määrättyjen muiden, hallinnollisessa menettelyssä erikseen ratkaistavien edellytysten vallitessa maksettaviksi palkkaturvana.

Rovaniemen hovioikeuden tuomio 21.12.1992

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi työvoimapiirin toimisto oli jutun valittamalla saattanut, on lausunut, että lomauttamisesta oli ilmoitettu A:lle 12 päivää, B:lle, C:lle ja E:lle 10 päivää sekä D:lle yli 14 päivää ennen lomauttamista. Yhtiön konkurssipesä oli työsopimuslain 41 §:n 1 momentin nojalla 3.4.1991 irtisanonut lomautettuina olleiden työntekijöiden A:n, B:n, C:n, D:n ja E:n työsopimukset päättymään 14 päivän kuluttua irtisanomisesta. Työvoimapiirin toimisto oli 17.5.1991 antamallaan päätöksellä nro 295/91 palkkaturva-asiassa hylännyt työntekijöiden palkkaturvahakemukset siltä osalta kuin ne ylittivät 14 päivän irtisanomisajan palkan ja heille lomautusilmoitusajalta maksetun palkan erotuksen.

Työsopimuslain 42 §:n 2 momentin mukaan, milloin lomauttaminen on tullut voimaan työntekijän saamatta hyväkseen työsopimuksen lakkaamista koskevaa irtisanomisaikaa ja työnantaja ennen lomauttamisen päättymistä irtisanoo työsopimuksen, työnantajan on korvattava työntekijälle irtisanomisajan palkan tai sen osan menettämisestä näin aiheutunut vahinko, ellei toisin ole sovittu. Jutussa ei ollut väitettykään, että irtisanomisajan palkan menettämisestä A:lle, B:lle, C:lle, D:lle ja E:lle aiheutuneen vahingon korvaamisesta olisi sovittu toisin, joten heidän saatavansa määräytyivät mainitun lainkohdan mukaisesti.

Konkurssipesä oli voinut irtisanoa työsopimukset päättymään 14 päivän kuluttua irtisanomisesta. Edellä selostetun mukaisesti lomautuksen alkaessa A oli saanut hyväkseen 12 päivän, B, C ja E 10 päivän sekä D yli 14 päivän irtisanomisajan. Näin ollen D:lle ei ollut aiheutunut vahinkoa irtisanomisajan palkan menetyksenä. A:lle, B:lle, C:lle ja E:lle oli aiheutunut vahinkona eli irtisanomisajan palkan menetyksenä konkurssipesän noudattaman irtisanomisajan palkan ja heille lomautusilmoitusajalta maksetun palkan välinen erotus eli A:lle kahden päivän palkan, sekä B:lle, C:lle ja E:lle neljän päivän palkan menetys. Tämä vahinko oli jo heille korvattu.

Tämän vuoksi hovioikeus on, kumoten raastuvanoikeuden päätöksen, hylännyt kanteen. Yhdistys on velvoitettu korvaamaan Suomen valtion oikeudenkäyntikulut jutussa raastuvanoikeuden osalta 4 000 markalla ja hovioikeuden osalta 1 000 markalla 16 prosentin korkoineen hovioikeuden tuomion antopäivästä lukien.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Valituslupa on myönnetty 28.4.1993. Yhdistys on vaatinut hovioikeuden tuomion kumoamista ja kanteensa hyväksymistä. Työministeriö, joka palkkaturva-asetuksen 8 §:n nojalla on pidättänyt asian hoitoonsa, on 18.5.1993 antanut siltä vaaditun vastauksen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 10.2.1994

Hovioikeuden tuomiota ei muuteta.

Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Esittelijäneuvos Kitunen: Korkein oikeus antanee seuraavan ratkaisun:

Perustelut

Kysymyksessä olevat lomautusaikana irtisanotut työntekijät eivät ole saaneet hyväkseen työsopimusten lakkaamista koskevaa kolmen kuukauden irtisanomisaikaa lomauttamisten tullessa voimaan. Työsopimuslain 42 §:n 2 momentin nojalla heillä on näin ollen oikeus saada korvaus irtisanomisajan palkan menettämisestä aiheutuneesta vahingosta.

Mainitun korvaussäännöksen tarkoitus on, että lomautettuna oleva työntekijä saa korvauksen siitä, ettei hän lomautettaessa ole saanut hyväkseen palkallista irtisanomisaikaa. Tämä säännöksen tarkoitus huomioon ottaen ei konkurssipesän suorittama työsopimuksen irtisanominen, vaikka konkurssipesä voikin työsopimuslain 41 §:n 1 momentin erityissäännöksen nojalla lyhentää työntekijälle muuten kuuluvaa irtisanomisaikaa, vähennä lomautettuna olevan työntekijän oikeutta siihen korvaukseen, joka hänelle on ennen konkurssipesän suorittamaa irtisanomista syntynyt. Korvauksesta on kuitenkin ratkaisusta KKO 1977 II 51 ilmenevän oikeusohjeen mukaisesti vähennettävä työntekijän lomautusilmoitusajalta saaman palkan määrä.

A, B, C, D ja E ovat siten oikeutettuja työsopimuslain 42 §:n 2 momentin nojalla saamaan korvaukseksi irtisanomisajan palkan menettämisestä aiheutuneena vahinkona kanteessa esitetyn vaatimuksen mukaisesti 14 päivän irtisanomisajan palkan suuruisen määrän. Korvauksista on vähennettävä palkkaturvana maksetut irtisanomisajan palkat eli A:n osalta kahden päivän sekä B:n, C:n ja E:n osalta neljän päivän palkka.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan ja asia jätetään raastuvanoikeuden päätöksen lopputuloksen varaan. Teknisten Liitto TL r.y. vapautetaan oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuudesta Suomen valtiolle.

Oikeusneuvos Tulenheimo-Takki: Hyväksyn mietinnön.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Kankkunen, Hämäläinen ja Vähätörmä. Esittelijä Tuula Hiukka-Poikela.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Portin, Tulenheimo-Takki (eri mieltä), Wirilander, Lehtimaja ja Pellinen. Esittelijä Kari Kitunen.

---

[SV]

Arbetsgivarens konkursbo hade enligt 41 § 1 mom. lagen om arbetsavtal med 14 dagens uppsägningstid sagt upp en arbetstagare som var permitterad vid konkursens början. Till arbetstagaren skulle som ersättning för i 42 § 2 mom. lagen om arbetsavtal avsedd skada betalas skillnaden mellan lönen för den av konkursboet tillämpade 14 dagars uppsägningstiden och den lön som tidigare erlagts för anmälningstiden, trots att uppsägningstiden enligt arbetsavtalet var längre än 14 dagar.

Se KKO:1977-

Omröstn.

II-51 och KKO:1988:115

L om arbetsavtal 41 § 1 mom

L om arbetsavtal 42 § 2 mom

Hela rättsfallet är i FKKO-registret