Legislator Case Law & Legislation
HD:1993:85 AI generated

Supreme Court allows appeal dismissed by lower court due to procedural error regarding late submission of appeal document.

Case Number HD:1993:85
Court / Authority
Jurisdiction Finland (FI)
Decision Date
Outcome Allowed / Granted

Legislator summary

AI generated

The Supreme Court allowed the appeal against the Court of Appeal's dismissal of the appeal, which had been based on a procedural error. The appellant had submitted the appeal document within the deadline, retrieved it for corrections, and resubmitted it after the deadline expired. The Court held that returning the original document to the appellant before the deadline constituted a procedural error that did not deprive him of his right to appeal, thereby invalidating the lower court's dismissal.

Legislator headnote

AI generated

Oikeudenkäymiskaari 25 luku 12 §; 31 luku 1 § 4 kohta: If an appeal document is returned to the appellant for corrections before the deadline expires, its subsequent resubmission after the deadline does not deprive the appellant of the right to appeal if the original submission was timely.

Keywords

AI generated
procedural error appeal deadline document return right to appeal court of appeal supreme court family law

Cited Legislation

AI generated
Oikeudenkäymiskaari 25 luku 12 §
Oikeudenkäymiskaari 25 luku 12 §, 31 luku 1 § 4 kohta
Oikeudenkäymiskaari 31 luku 1 § 4 kohta
AI generated

Need to analyze how this precedent applies to your matter?

Cross-reference this judgment against statutes, commentaries, and subsequent citing case law inside Legislator AI.

Open in Legislator →

Full text

Muutoksenhakija oli valituksen tekemiselle säädetyn määräajan kuluessa toimittanut valituskirjelmänsä raastuvanoikeuden kansliaan. Ennen määräajan umpeen kulumista hän oli hakenut valituskirjelmänsä takaisin korjausten tekemistä varten ja vasta määräajan päättymisen jälkeen toimittanut uuden valituskirjelmän kansliaan. Koska valituskirjelmää ei olisi saanut antaa muutoksenhakijalle takaisin, hän ei ollut menettänyt puhevaltaansa asiassa.

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Kotkan raastuvanoikeuden päätös 11.5.1992

Raastuvanoikeus on todennut, että se oli tuomitessaan 14.5.1984 A:n ja B:n avioeroon päättänyt, että heidän 13.3.1979 syntyneen lapsensa C:n huolto oli edelleen oleva asianosaisilla yhteisesti ja että lapsen tuli asua B:n luona. Viime maaliskuun puolivälin tienoilla C oli muuttanut asumaan A:n luokse. Muuttoa oli edeltänyt isän ja lapsen Kotkan perheneuvolan sosiaalityöntekijöiden kanssa käymät neuvottelut, joihin B ei ollut halunnut osallistua. Muuton perusteena oli ollut se, että C oli halunnut muuttaa pysyvästi asumaan isänsä luokse.

A oli ammatiltaan lastenkodin yövalvoja ja hänellä oli hyvät, myös lapselle sopivat asuinolosuhteet. Lapsen muuton myötä hänen koulunsa ja toveripiirinsä eivät muuttuneet. Asianosaiset eivät olleet päässeet neuvotteluyhteyteen lapsen huollon ja asumisen muuttamisesta. Heidän välinsä olivat siinä määrin riitaiset, ettei edellytyksiä yhteishuollon jatkamiselle ollut.

Raastuvanoikeus on pitänyt selostettuja seikkoja näytettyinä A:n selvityksen perusteella sekä sen vuoksi, ettei B ollut saapunut raastuvanoikeuden istuntoon vastaamaan hakemukseen. Asiassa esiin tulleet seikat eivät myöskään antaneet aihetta epäillä selvityksen luotettavuutta. Samoilla perusteilla sekä koska jo 13-vuotiaan C:n mielipiteelle asumisestaan oli annettava ratkaiseva merkitys, raastuvanoikeus on katsonut, ettei ollut tarpeen hankkia Kotkan sosiaali- ja terveyslautakunnan selvitystä asiassa. Raastuvanoikeus on katsonut, että lapsen edun mukaista oli määrätä hänet isänsä yksinomaiseen huoltoon.

Näillä perusteilla raastuvanoikeus on uskonut C:n huollon yksin A:lle.

Kouvolan hovioikeuden päätös 2.9.1992

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi B oli saattanut asian, on todennut, että raastuvanoikeuden antaman lainmukaisen valitusosoituksen mukaan B:n olisi tullut toimittaa valituskirjelmänsä raastuvanoikeuden kansliaan viimeistään keskiviikkona 10.6.1992. B:n valituskirjelmä oli saapunut sinne postitse vasta 11.6.1992. B oli siten oikeudenkäymiskaaren 25 luvun 12 §:n nojalla menettänyt puhevaltansa asiassa. Tämän vuoksi hovioikeus ei ole tutkinut B:n valitusta.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

B:lle on 8.1.1993 myönnetty valituslupa.

B on vaatinut hovioikeuden ja raastuvanoikeuden päätösten kumoamista. Korkeimmalle oikeudelle osoitetussa, hovioikeuteen 21.12.1992 saapuneessa kirjoituksessaan B on pyytänyt hovioikeuden päätöksen poistamista ja purkamista.

B on Korkeimpaan oikeuteen valitusluvan myöntämisen jälkeen saapuneessa kirjoituksessaan peruuttanut valituksensa.

A ei ole antanut häneltä valituksen johdosta pyydettyä vastausta.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 15.6.1993

I Valitus

Koska B on peruuttanut valituksensa, lausunnon antaminen siitä raukeaa.

II Kantelu

Käsittelyratkaisu

A on ilmoittanut, ettei hän vastaa valitukseen. Vastauksen pyytäminen häneltä kantelun johdosta on siten ilmeisesti tarpeetonta.

Pääasiaa koskevan ratkaisun perustelut

B on valituksen tekemiselle säädetyn määräajan kuluessa 18.5.1992 toimittanut valituskirjelmänsä raastuvanoikeuden kansliaan, jossa sen saapumisesta on tehty merkintä hakemusasiain diaariin. Ennen valitusajan päättymistä valituskirjelmä on B:n pyynnöstä annettu 27.5.1992 hänelle takaisin korjausten tekemistä varten. Tämän jälkeen B on toimittanut hovioikeuden päätöksessä mainitun valituskirjelmän postitse raastuvanoikeuden kansliaan vasta 11.6.1992 eli valituksen tekemiselle säädetyn määräajan päätyttyä.

Valitus alioikeuden päätöksestä ajetaan perille jättämällä valituskirjelmä määräajan kuluessa alioikeuden kansliaan. Jos valittaja haluaa peruuttaa valituksen, hänen on tehtävä myös peruutus kirjallisesti. Ratkaisun peruutuksen johdosta tekee hovioikeus. Valitusta voidaan lisäksi täydentää niin kuin siitä on laissa erikseen säädetty.

Valituskirjelmä on yleisten asiakirjain julkisuudesta annetun lain 3 §:n 1 momentissa tarkoitettu julkinen asiakirja sen jälkeen, kun se on annettu viranomaiselle. Saman lain 6 §:n mukaan siitä voidaan antaa jokaiselle tieto. Asiakirjasta voidaan myös antaa jäljennöksiä ja otteita. Arkistolain 4 §:n mukaan valituskirjelmää on pidettävä sellaisena viranomaiselle sen tehtävien johdosta saapuneena asiakirjana, joka kuuluu viranomaisen arkistoon.

B on määräajassa jättänyt valituskirjelmänsä raastuvanoikeuden kansliaan. Hän on siten hakenut muutosta raastuvanoikeuden päätökseen. Edellä selostetut säännökset osoittavat, ettei alkuperäistä valituskirjelmää olisi saanut antaa B:lle takaisin. B ei näin ollen ole raastuvanoikeuden kansliassa tässä kohdin tapahtuneen virheellisen menettelyn vuoksi menettänyt asiassa puhevaltaansa, vaikka hän onkin toimittanut uuden valituskirjelmänsä raastuvanoikeudelle vasta valitukselle säädetyn määräajan jälkeen. Kun hovioikeus on jättänyt valituksen määräajan jälkeen saapuneena tutkimatta, on asiassa tapahtunut sellainen oikeudenkäyntivirhe, joka on olennaisesti vaikuttanut asian lopputulokseen.

Lainkohdat

Oikeudenkäymiskaari 25 luku 12 §, 31 luku 1 § 4 kohta

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätös kumotaan ja asia palautetaan hovioikeuteen, jonka tulee B:n 11.6.1992 raastuvanoikeuden kansliaan toimittaman valituskirjelmän ja A:n siihen antaman vastauksen perusteella ottaa asia omasta aloitteestaan uudestaan käsiteltäväkseen.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Portin, Lindholm, Roos ja Tulokas sekä ylimääräinen oikeusneuvos Pellinen

---

[SV]

Ändringssökanden hade inom den för anförande av besvär stadgade tiden tillställt rådstuvurättens kansli sin besvärsskrift. Före tidens utgång hade han återtagit besvärsskriften för att göra rättelser och först efter tidens utgång ånyo tillställt kansliet besvärsskriften. Då besvärsskriften inte hade fått återställas till ändringssökanden hade denne inte gått förlustig sin talan i saken.

Hela rättsfallet är i FKKO-registret.