Supreme Court allows security against criminal damages but rejects claimant's obligation to post security for potential harm.

Asianomistajan rikosjutussa vaatiman vahingonkorvauksen turvaamiseksi vastaajan omaisuutta oli määrätty pantavaksi vakuustakavarikkoon. Korvauksen määrästä esitetyn selvityksen riittämättömyys ei ollut sellainen pakkokeinolain 3 luvun 8 §:ssä tarkoitettu erityinen syy, jonka perusteella turvaamistoimen hakija piti velvoittaa asettamaan vakuus toimenpiteen mahdollisesti aiheuttamasta vahingosta.

PakkokeinoL 3 luku 8 §

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Vaatimukset Helsingin raastuvanoikeudessa

Helsingin raastuvanoikeuden päätös 6.5.1992

D:n ja E:n kiistettyä esitetyt vaatimukset raastuvanoikeus on ratkaissut asian vakuustakavarikkoa ja hukkaamiskieltoa koskevan vaatimuksen osalta ja lykännyt käsittelyn muilta osilta myöhemmin pidettävään oikeudenkäyntitilaisuuteen. Raastuvanoikeus on lausunut, että X Oy, jonka toimitusjohtaja ja hallituksen varsinainen jäsen oli D ja hallituksen varajäsen E, oli 6.5.1992 asetettu konkurssiin. Raastuvanoikeus on katsonut, ettei edellä mainitulla perusteella, kun asiassa ei ollut esitetty muuta selvitystä, ollut syytä epäillä, että D ja E kätkivät tai hävittivät omaisuutta välttyäkseen mahdolliselta korvausvastuulta. Sen vuoksi raastuvanoikeus on hylännyt D:n ja E:n omaisuuden asettamista vakuustakavarikkoon koskevan pyynnön.

Helsingin hovioikeuden päätös 28.7.1992

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A, B ja C:n oikeudenomistajat ovat saattaneet jutun, on lausunut, että kanteissa ilmoitetuin perustein rikoksesta todennäköisin syin epäillyt D ja E voitiin tuomita menettelynsä johdosta vahingonkorvausvelvollisiksi. D:n ja E:n pääosin omistaman ja heidän tosiasiallisessa määräysvallassaan olleen X Oy:n varallisuuden vähentymisestä esitetty selvitys huomioon ottaen oli syytä epäillä, että D ja E pyrkivät välttämään korvausten maksamista kätkemällä tai hävittämällä omaisuuttaan. Näin ollen oli perusteita myöntää vaadittu turvaamistoimenpide. D:n ja E:n maksettavaksi mahdollisesti tuomittavia korvauksia ei asiassa esitetyn selvityksen perusteella ollut kuitenkaan määrällisesti pidettävä niin selvinä, että turvaamistoimenpide olisi määrättävä velvoittamatta sen vaatijoita asettamaan vakuus vastaajille sen johdosta ehkä aiheutuvasta vahingosta.

Sen vuoksi hovioikeus on kumonnut raastuvanoikeuden päätöksen ja pakkokeinolain 3 luvun 1 §:n ja 8 §:n nojalla määrännyt D:n ja E:n irtainta omaisuutta pantavaksi takavarikkoon ja, jollei irtain omaisuus riittänyt, kiinteää omaisuutta hukkaamiskieltoon, enintään kuitenkin määrä, joka arvoltaan vastasi A:n osalta 100 000 markkaa, B:n osalta 80 000 markkaa ja C:n oikeudenomistajien osalta 60 000 markkaa eli yhteensä 240 000 markkaa.

Turvaamistoimenpide oli voimassa toistaiseksi, kunnes siitä toisin määrättiin.

Jos D ja E asettivat turvaamistoimen perustana olevan saamisen maksamisen vakuudeksi riittävän pantin tai takauksen, tuomioistuimelta voitiin pyytää turvaamistoimen kumoamista.

Hovioikeus on edelleen määrännyt, että A:n, B:n ja C:n oikeudenomistajien oli ennen määräyksen täytäntöönpanoa asetettava pantti tai takaus vahingosta, joka turvaamistoimesta saattoi D:lle ja E:lle aiheutua.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Valituslupa on myönnetty 8.12.1992. A, B ja C:n oikeudenomistajat ovat vaatineet hovioikeuden päätöksen kumoamista siltä osalta kuin heidät on velvoitettu asettamaan pantti tai takaus vahingosta, joka turvaamistoimesta saattoi D:lle ja E:lle aiheutua.

D ja E ovat vastanneet valitukseen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 25.5.1993

Perustelut

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätös kumotaan siltä osin kun A, B ja C:n oikeudenomistajat on velvoitettu ennen turvaamistoimesta annetun määräyksen täytäntöönpanoa asettamaan pantti tai takaus siitä vahingosta, joka vakuustakavarikosta tai hukkaamiskiellosta saattaa D:lle ja E:lle aiheutua. Muilta osin hovioikeuden päätös jää voimaan.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Portin, Lindholm, Krook, Raulos ja Tulokas

---

[SV]

Svarandens egendom belades med kvarstad till säkerhet för de skadeståndsyrkanden målsäganden hade framställt i ett brottmål. Brister i utredningen rörande ersättningsbeloppen utgjorde inte ett sådant i 3 kap. 8 § tvångsmedelslagen avsett särskilt skäl till följd varav kvarstadssökanden skulle åläggas att ställa säkerhet för den skada som åtgärden kunde åsamka svaranden.

TvångsmedelsL 3 kap 8 §

Hela rättsfallet är i FKKO-registret