Supreme Court allows sale of common property to avoid costly subdivision under planning law restrictions.

Kaupunki ja eräät henkilöt omistivat asemakaavassa pääasiassa puisto- ja katualueeksi määrätyt kiinteistöt yhteisesti. Kaupunginhallituksen ilmoitettua, ettei se anna kaavoitusalueiden jakolain 18 §:n 2 momentin edellyttämää suostumusta kiinteistöjen jakamiseen halkomalla, hyväksyttiin kaupungin hakemus kiinteistöjen määräämisestä myytäväksi yhteisomistussuhteen purkamista varten.

L eräistä yhteisomistussuhteista 9 § 2 mom

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Nurmeksen kihlakunnanoikeuden päätös 12.11.1990

Nurmeksen kaupungin hakemuksesta, jota A ja B olivat vastustaneet, kihlakunnanoikeus on lausunut, etteivät Nurmeksen kaupungin Nurmeksen kylässä olevien tilojen Veikkola RN:o 1:145, Nurkkamähkö RN:o 3:166, Pikku-Pellervola RN:o 3:170 ja Akula RN:o 3:173 yhteisomistajat Nurmeksen kaupunki sekä A ja B olleet voineet sopia tilojen osuuksien lunastamisesta. Mainitun kiinteän omaisuuden jakaminen ei ollut kaavoitusalueiden jakolain 2 luvun osittamisrajoitusten vuoksi mahdollista. Huomioon ottaen myytävien tilojen omistussuhteet ja tiloihin kuuluvien alueiden käyttötarkoitukset asemakaavassa, erityisesti A:n ja B:n oikeusturva edellytti alimman myyntihinnan määräämistä. Tilojen myyminen oli suoritettava viivytyksettä tämän päätöksen saatua lainvoiman.

Näillä perusteilla ja eräistä yhteisomistussuhteista annetun lain 9, 10, 11, 12 ja 13 §:n nojalla kihlakunnanoikeus on määrännyt, että Nurmeksen kaupungin, A:n ja B:n yhteisesti omistamat sanotut tilat Veikkola RN:o 3:145, Nurkkamähkö RN:o 3:166, Pikku-Pellervola RN:o 3:170 ja Akula RN:o 3:173 oli myytävä yhteisomistussuhteen purkamiseksi. Tilat oli myytävä huutokaupalla.

Asianajaja X on määrätty uskottuna miehenä huolehtimaan tilojen myynnistä ja kauppahinnan jakamisesta. Uskotun miehen tuli, yhteisomistajien kanssa neuvoteltuaan, määrätä myyntiehdot, julkisesti ilmoittaa huutokaupan toimittamisesta sekä toimittaa tai toimituttaa huutokauppa.

Kihlakunnanoikeus on määrännyt, että alin hinta, josta tilat saatiin myydä, oli Veikkolan tilan osalta 184 847 markkaa, Nurkkamähkön tilan osalta 30 148 markkaa, PikkuPellervolan tilan osalta 249 050 markkaa ja Akulan tilan osalta 65 088 markkaa.

A ja B on velvoitettu yhteisvastuullisesti suorittamaan kaupungille korvaukseksi asiasta aiheutuneista oikeudenkäyntikuluista 3 000 markkaa 16 %:n korkoineen 12.11.1990 lukien. Valtion varoista on maksettu maksuttoman oikeudenkäynnin saaneiden A:n ja B:n avustajalle asianajaja Y:lle korvaukseksi 8 053 markkaa.

Itä-Suomen hovioikeuden päätös 7.5.1991

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A ja B olivat saattaneet jutun, on lausunut, että Nurmeksen kaupungin oikeudelle esittämistä asiakirjoista ei selvästi ilmennyt, että kyseessä olevien A:n, B:n ja kaupungin yhteisesti omistamien tilojen jakaminen ei ollut mahdollista kaupungin omistamien osuuksien erottamiseksi tai että jakaminen aiheuttaisi suhteettoman kalliita kustannuksia tahi alentaisi huomattavasti tilojen arvoa, eikä kaupunki ollut sitä myyntimääräyksen hakijana eräistä yhteisomistussuhteista annetun lain 9 §:n edellyttämällä tavalla näyttänyt.

Sen vuoksi hovioikeus on kumonnut kihlakunnanoikeuden päätöksen ja hylännyt hakemuksen. A ja B on vapautettu korvaamasta kaupungin oikeudenkäyntikuluja kihlakunnanoikeudessa. Valtion varoista on maksettu asianajaja Y:lle palkkioksi A:n ja B:n avustamisesta hovioikeudessa 600 markkaa, mikä määrä samoin kuin Y:lle kihlakunnanoikeudessa maksetut 8 053 markkaa Nurmeksen kaupunki on velvoitettu korvaamaan valtiolle.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Valituslupa on myönnetty 4.9.1991.

Nurmeksen kaupunki on vaatinut, että hovioikeuden päätös kumotaan ja että hakemuksessa mainitut Nurmeksen kaupungin sekä A:n ja B:n yhteisesti omistamat tilat Veikkola RN:o 3:145, Nurkkamähkö RN:o 3:166, Pikku-Pellervola RN:o 3:170 ja Akula RN:o 3:173 määrätään myytäviksi huutokaupalla niiden yhteisomistussuhteen purkamiseksi. Lisäksi kaupunki on vaatinut, että A ja B velvoitetaan korvaamaan kaupungin oikeudenkäyntikulut kihlakunnanoikeudessa 3 000 markalla 16 prosentin korkoineen 12.11.1990 lukien sekä kaupungin kulut myös hovioikeudessa ja Korkeimmassa oikeudessa.

A ja B ovat yhteisesti antaneet pyydetyn vastauksen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 26.1.1993

Perustelut

Kaavoitusalueiden jakolain 17 §:n ja 18 §:n 2 momentin (1991/502) säännöksistä johtuen kysymyksessä olevien, asemakaavassa pääasiassa puisto- ja katualueeksi määrättyjen kiinteistöjen jakaminen halkomalla on epätodennäköistä Nurmeksen kaupunginhallituksen ilmoitettua, ettei se anna suostumustaan siihen. Siinäkin tapauksessa, että halkominen voitaisiin suorittaa, kaupungilla olisi rakennuslain 50 §:n nojalla oikeus lunastaa pääosa muodostetuista uusista kiinteistöistä katu- ja virkistysalueiksi. Tähän lopputulokseen nähden halkomisen kustannukset olisivat suhteettoman kalliit.

Näillä ja muutoin kihlakunnanoikeuden mainitsemilla perusteilla Korkein oikeus on ratkaissut asian päätöslauselmasta ilmenevällä tavalla.

Esittelijän mietintö

Virkaa toimittava vanhempi oikeussihteeri Leskinen: Korkein oikeus katsonee, ettei ole syytä muuttaa hovioikeuden päätöstä.

Maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain nojalla maksettaneen valtion varoista asianajaja Y:lle palkkioksi A:n ja B:n avustamisesta Korkeimmassa oikeudessa 850 markkaa, mikä määrä Nurmeksen kaupunki velvoitettaneen korvaamaan valtiolle.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätös kumotaan kiinteistöjen myyntiä koskevalta osalta ja asia jätetään tältä osalta kihlakunnanoikeuden päätöksen varaan. Siltä osalta kuin A ja B on vapautettu korvaamasta kaupungin oikeudenkäyntikulut kihlakunnanoikeudessa, hovioikeuden päätös jää pysyväksi. Kaupunki vapautetaan velvollisuudesta korvata valtiolle sen varoista asianajaja Y:lle A:n ja B:n avustamisesta asiassa maksetut palkkiot ja korvaukset yhteensä 8 653 markkaa.

Asian laadun vuoksi kaupunki saa pitää sillä asiassa olleet kulut vahinkonaan. Maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain nojalla maksetaan valtion varoista Y:lle palkkioksi A:n ja B:n avustamisesta Korkeimmassa oikeudessa 850 markkaa, mikä määrä jää valtion vahingoksi.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Jalanko, Nikkarinen, Roos, Taipale ja Tulokas

---

[SV]

En stad och några personer ägde tillsammans vissa fastigheter som i stadsplanen hade avsatts i huvudsak till park och gatumark. Sedan stadsstyrelsen meddelat att den inte gav i 18 § 2 mom. lagen om skifte inom planläggningsområde förutsatt samtycke till delning av fastigheterna genom klyvning förordnades på yrkande av staden om fastigheternas försäljning för samäganderättsförhållandets upplösning.

L om vissa samäganderättsförhållanden 9 § 2 mom

Hela rättsfallet är i FKKO-registret