Supreme Court of Finland rules intentional killing established when driver knowingly drove into oncoming traffic causing death.

A oli tahallaan kuljettanut henkilöautoa kovalla nopeudella vastaan tulevan liikenteen kaistalla noin 800 metriä. Tällä matkalla hän oli törmännyt vastaan tulleeseen B:n kuljettamaan henkilöautoon, jolloin B oli saamiensa vammojen johdosta kuollut.

Koska A:n on täytynyt ymmärtää, että hän kuljettaessaan autoa mainitulla tavalla tulisi törmäämään johonkin vastaan tulevaan ajoneuvoon ja että vastaan tulijat silloin varsin suurella todennäköisyydellä kuolisivat, A:n katsottiin tahallaan surmanneen B:n.

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Vaatimukset Paraisten kihlakunnanoikeudessa

G ja B:n tytär H ovat asianomistajina lausuneet, että A oli syytteessä kerrotussa tilanteessa tahallaan siirtynyt käyttämään vastaantulevan liikenteen ajokaistaa ja siten tahallaan surmannut vastaan ajaneessa autossa olleen B:n ja tahallaan yrittänyt surmata G:n. Sen vuoksi he ovat vaatineet A:n tuomitsemista rangaistukseen yksin teoin tehdyistä taposta, tapon yrityksestä, törkeästä rattijuopumuksesta ja törkeästä liikenteen vaarantamisesta.

B:n sisaret Sirkka Kaarina Kekarainen, J ja oikeudenkäynnin aikana kuollut K sekä hänen veljensä L ja C, D, E sekä F ovat yhtyneet virallisen syyttäjän syytteeseen.

Kihlakunnanoikeuden päätös 7.8.1989

A oli kuljettanut autoa vilkkaasti liikennöidyn Turuntien vastaatulevan liikenteen ajokaistalla, jolla oli ollut liikennettä. A:n menettely oli siten ollut omiaan aiheuttamaan vakavaa vaaraa toisen hengelle ja terveydelle. Aiheuttaessaan edellä kuvatulla varomattomalla ajotavallaan B:n kuoleman A oli teollaan osoittanut törkeää huolimattomuutta ja varomattomuutta.

Lääkärinlausunnon mukaan A oli kärsinyt ajoittaisesta neuroositasoisesta persoonallisuuden häiriöstä. Todistajana kuullun Y:n mukaan A oli ennen ajoa ollut murheellinen. Tästä ja myös A:n ajotavasta oli pääteltävissä, että A rikosta tehdessään oli ollut täyttä ymmärrystä vailla.

Kihlakunnanoikeus on katsonut, että menettelemällä edellä kerrotulla tavalla A:n oli täytynyt ottaa huomioon vakavien liikenneonnettomuuksien voivan seurata, mutta jääneen näyttämättä, että A olisi yrittänyt surmata G:n tai tahallaan surmannut B:n. Sen vuoksi kihlakunnanoikeus on rikoslain 21 luvun 9 §:n ja 10 §:n, 23 luvun 2 §:n, 3 luvun 2 §:n ja 4 §:n, sekä 7 luvun 1 §:n ja tieliikennelain 3 §:n 1 momentin, 9 §:n 1 momentin ja 99 §:n nojalla tuominnut A:n täyttä ymmärrystä vailla olevana yksin teoin 12.2.1989 tehdyistä törkeästä rattijuopumuksesta, törkeästä liikenteen vaarantamisesta, törkeästä kuolemantuottamuksesta ja ruumiiinvamman tuottamuksesta 1 vuodeksi 4 kuukaudeksi vankeuteen sekä määrännyt rangaistuksen ehdolliseksi 1.6.1992 päättyvin koetusajoin. Sen ohessa kihlakunnanoikeus on määrännyt A:n ajokieltoon 1.6.1993 saakka ja velvoittanut hänet suorittamaan erinäisiä korvauksia.

Muutoksenhaku Turun hovioikeudessa

Nimismies X virallisena syyttäjänä, Gretel Marianne ja H:n sekä A olivat valittamalla saattaneet jutun hovioikeuden tutkittavaksi. Virallinen syyttäjä oli vaatinut A:lle tuomitun rangaistuksen koventamista ja ajokiellon pidentämistä, Gretel Marianne ja H muun ohella toistaneet esittämänsä rangaistusvaatimukset ja A vaatinut, että hänelle tuomittua rangaistusta lievennettäisiin.

Hovioikeuden päätös 10.6.1991

Hovioikeus on, määrättyään A:n mielentilan tutkittavaksi ja saatuaan lääkintöhallituksen lausunnon sekä toimitettuaan jutussa suullisen käsittelyn, lausunut, että mainitussa suullisessa käsittelyssä todistajina kuullut Z ja W olivat kertoneet Paraisilla liikkuneen kyseisen tapauksen jälkeen huhun, jonka mukaan A olisi ennen ajoa lyönyt vetoa siitä, että hän ajaa tien vasenta puolta Turkuun. Kertomukset eivät osoittaneet, että tällainen veto olisi lyöty. A:n ajon ei siten ollut näytetty johtuneen tällaisesta seikasta.

A oli kiistänyt, että hänen tarkoituksensa olisi ollut surmata itsensä ajamalla päin vastaantulevaa autoa. Todistaja Y oli kertonut, että A oli ennen ajoa ollut murheellinen ja sanonut ettei hänellä ollut kotia mihin mennä. A oli itse kertonut jääneensä tapahtumapäivänä asunnottomaksi saatuaan häädön tyttöystävänsä luota. Hovioikeuden selostamassa, A:lle suoritetussa mielentilatutkimuksessa ilmenneet seikat viittasivat siihen, että A:n ajo kohti vastaantulevaa liikennettä oli perustunut itsemurha-ajatukseen.

D oli kertonut, että A:n auton nopeus oli ollut yli 100 kilometriä tunnissa. C:n mukaan se oli ollut varmuudella yli 80 kilometriä tunnissa. Ajo oli tapahtunut pimeänä vuorokaudenaikana. A oli ollut kihlakunnnaoikeuden päätöksessä kerrotussa humalatilassa. Hän oli kuitenkin kyennyt ajamaan autoa useita kilometrejä ennen yhteenajoa. Kuljettaessaan kerrotuin tavoin ja vallinneissa olosuhteissa autoa tien vasemmalla puolella A:n oli täytynyt käsittää, että törmätessään vastaantulevaan autoon siinä olijat varsin todennäköisesti saavat surmansa ja hän on siten toiminnastaan tietoisena suhtautunut täysin välinpitämättömästi menettelystään toisille henkilöille aiheutuvaan mahdolliseen hengenmenetykseen. Näin ollen A:n tahallisuus oli ulottunut B:n ja G:n kuolemaan asti. Siten hän oli tahallaan surmannut B:n ja yrittänyt surmata G:n.

Sen vuoksi ja kun A oli ollut rikoksensa tehdessään täyttä ymmärrystä vailla, hovioikeus on rikoslain 21 luvun 1 §:n, 23 luvun 2 §:n, 3 luvun 4 §:n 1 momentin, 4 luvun 1 §:n ja 7 luvun 1 §:n sekä tieliikennelain 3 §:n 1 momentin, 9 §:n 1 momentin ja 99 §:n nojalla tuominnut A:n täyttä ymmärrystä vailla yhdellä teolla 12.2.1989 tehdyistä taposta, tapon yrityksestä, törkeästä rattijuopumuksesta ja törkeästä liikenteen vaarantamisesta 4 vuodeksi vankeuteen, josta on rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla vähennetty vapaudenmenetysaikaa 5.11-22.11.1990 vastaaavat 18 päivää. Lisäksi hovioikeus on pidentänyt A:lle määrättyä ajokieltoa siten, että sen viimeinen voimassaolopäivä on 11.2.1994.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

A on hakenut valituslupaa ja valituksessaan vaatinut Turun hovioikeuden tuomion muuttamista siten, että hänet tuomitaan kuolemantuottamuksesta ja liikenteen vaarantamisesta tai että tuomiota joka tapauksessa lievennettäisiin niin, että rangaistus määrättäisiin ehdolliseksi.

Valituslupa on myönnetty 23.10.1991. Korkein oikeus on 6.11 1991 antamallaan päätöksellä määrännyt, ettei hovioikeuden päätöstä ollut toistaiseksi pantava täytäntöön tai täytäntöönpanoa jatkettava.

Nimismies X virallisena syyttäjänä sekä G ja H ovat antaneet heiltä pyydetyt vastaukset. G ja H ovat vaatineet A:n velvoittamista korvaamaan heidän vastauskulunsa Korkeimmassa oikeudessa laillisine korkoineen.

J, Sirkka Kaarina Kekarainen, L, C, D, E ja F eivät ole käyttäneet heille varattua tilaisuutta vastauksen antamiseen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 25.6.1992

Perustelut

Jutun asiakirjoihin liitetyistä valokuvista näkyy, että tie on suora sillä kohdalla jossa A on ohjannut autonsa vastaantulevan liikenteen kaistalle. Tämän jälkeen tie kaartuu ensin loivasti oikealle ja sitten sillan jälkeen vasemmalle. A:n auto on pysynyt 800 metrin matkan kaarteista huolimatta vastaantulevan liikenteen kaistalla senkin jälkeen kun se on ollut vähällä törmätä C:n kuljettamaan autoon. C:n autossa olleet ovat kertoneet, että vastaan tullut auto on ohjattu suoraan heitä kohti ja että yhteentörmäykseltä on vältytty pelkästään C:n suorittaman nopean, vasemmalle suunnatun väistöliikkeen johdosta. Tieosuus on tapahtuman aikaan ollut valaistu. Edellä kerrotusta on pääteltävissä, että A on kuljettanut autoaan vastaantulevan liikenteen kaistalla tahallaan.

Kuljettaessaan autoaan kovalla nopeudella edellä mainitulla tavalla A:n on täytynyt ymmärtää, että hän tulisi törmäämään vastaan tulevaan autoon ja että tässä autossa matkustavat varsin suurella todennäköisyydellä kuolisivat. Hänen mahdollinen itsemurha-aikomuksensa ei poista teon tahallisuutta. A on siten tahallaan surmannut B:n ja tahallaan yrittänyt surmata G:n.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta. Korkeimman oikeuden täytäntöönpanon kieltämistä koskeva määräys raukeaa.

A:n on korvattava G ja H:n vastauskulut Korkeimmassa oikeudessa 1 100 markalla 16 prosentin korkoineen tästä päivästä lukien.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Portin, Riihelä, Tuleheimo-Takki, Wirilander ja Raulos

---

[SV]

A hade uppsåtligen framfört en personbil med hög hastighet ca 800 meter på körfältet för den mötande trafiken. Härvid hade han kolliderat med B:s mötande bil. B avled på grund av sina skador.

Då A måste ha insett att han genom att framföra sin bil på detta sätt skulle kollidera med något mötande fordon och att de mötande med största sannolikhet skulle omkomma ansågs A uppsåtligen ha dödat B.

Hela rättsfallet är i FKKO-registret