Legislator Case Law & Legislation
KKO:1992:72 AI generated

Supreme Court dismisses buyer's claim to be freed from installment debt by returning car to seller after transfer to financier.

Case Number KKO:1992:72
Court / Authority
Jurisdiction Finland (FI)
Decision Date
Outcome Dismissed

Legislator summary

AI generated

The Supreme Court of Finland dismissed the buyer's appeal, upholding the lower court's decision that the buyer remained liable for the financing company's claims. The buyer had purchased a car on an installment plan, which was subsequently transferred to a financing company that notified the buyer only payments to the new creditor were valid. The buyer attempted to terminate the contract with the original seller and return the car to avoid further payments. The court ruled that once the buyer was notified of the transfer, they could only make valid payments to the financing company and could not unilaterally terminate the contract with the original seller to escape the debt.

Legislator headnote

AI generated

Velkakirjalain 29 §; Velvoiteoikeus. Kun velallinen on saanut tiedon velkojan oikeuden siirtämisestä kolmannelle, on hänen suorittamansa maksut päteviä vain siirtäjälle, eikä hän voi sitoutua luovuttajan kanssa sopimaan sopimuksen purkamisesta.

Keywords

AI generated
installment sale contract transfer third party rights notification requirement debt assumption consumer protection termination of contract

Cited Legislation

AI generated
Velkakirjalain 29 §
Velkakirjalain 29 §:n mukaan maksu, jonka velallinen tavallisen velkakirjan luovutuksen jälkeen suorittaa luovuttajalle, on pätevä, paitsi milloin velallinen tiesi tai hänen olisi pitänyt tietää, ettei luovuttaja enää ollut oikeutettu saamaan maksua.
AI generated

Need to analyze how this precedent applies to your matter?

Cross-reference this judgment against statutes, commentaries, and subsequent citing case law inside Legislator AI.

Open in Legislator →

Full text

Autoliike oli pidättänyt osamaksusopimuksella myydyn auton omistusoikeuden itsellään ja siirtänyt sopimuksen rahoitusyhtiölle, joka oli ilmoittanut ostajalle sopimuksen siirrosta ja siitä, että vain rahoitusyhtiölle suoritetut maksut olivat päteviä. Kysymys siitä, vapautuiko ostaja osamaksuerien suoritusvelvollisuudesta rahoitusyhtiötä kohtaan luovuttamalla auton autoliikkeen kanssa tekeminsä sopimuksin takaisin liikkeelle.

Vrt.

KKO:1996:79

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Kanne Helsingin raastuvanoikeudessa

Kansallisrahoitus Oy on A:ta vastaan ajamassaan kanteessa ja kannetta kehittäessään lausunut, että A oli 6.4.1988 ostanut Helsingistä olevalta Mixmark Oy:ltä Opel Ascona merkkisen henkilöauton. Kaupasta oli laadittu osamaksusopimus, jonka mukaan A oli käteissuorituksena maksanut 15.400 markkaa ja osamaksuvelaksi oli jäänyt 61.600 markkaa, minkä määrän ja sille laskettavan 18 prosentin vuotuisen koron, yhteensä 17.094,60 markkaa A oli sitoutunut maksamaan 36 erässä.

Mixmark Oy ja Kansallisrahoitus Oy olivat 14. ja 19.1.1988 allekirjoittaneet sopimuksen osamaksusopimusten rahoittamisesta. Sopimuksen ehtojen 4 kohdan mukaan myyjän tuli siirtää rahoitettavaksi haluamansa osamaksusopimus sekä sen mahdolliset liitteet ja vakuudet kaikkine sopimukseen, sen liitteisiin ja vakuuksiin perustuvine tai liittyvine oikeuksineen rahoittajalle vakuudeksi myyjän kaikista velvoitteista rahoittajaan nähden. Moottoriajoneuvojen osamaksukaupan rahoituksessa oli kuitenkin vakiintuneesti menetelty siten, että osamaksusopimuksen siirron yhteydessä ei ajoneuvon "muodollista omistusoikeutta" siirretty rahoitusyhtiölle. Sopimusehtojen 6 kohdan mukaan siirretyllä osamaksusopimuksella myydyn esineen takaisinottooikeus kuului kuitenkin yksin rahoittajalle tai tämän määräämälle.

Mixmark Oy oli 6.4.1988 siirtänyt osamaksusopimuksen kaikkine oikeuksineen Kansallisrahoitus Oy:lle. Kansallisrahoitus Oy oli ilmoittanut siirrosta A:lle. Ilmoituksessa todettiin, että vain Kansallisrahoitus Oy:lle suoritetut maksut tulivat pätevästi mainitun sopimuksen tarkoittaman velan lyhennykseksi. A ja Mixmark Oy olivat 7.5.1988 laatineet puheena olevaa osamaksukauppaa koskevan purkusopimuksen, mutta sopimus ei sitonut Kansallisrahoitus Oy:tä.

A:n laiminlyötyä osamaksusopimuksen mukaisten osamaksuerien suorittamisen oli osamaksukaupan sopimusehtojen 9 kohdan nojalla koko jäljellä oleva velka erääntynyt heti maksettavaksi. Pääomasaatava oli 58.179,10 markkaa ja erääntynyt korko 4.209,90 markkaa, minkä lisäksi Kansallisrahoitus Oy:llä oli sopimusehtojen 3 kohdan nojalla oikeus eräpäivästä lukien periä erääntyneille maksamattomille osamaksuerille 16 prosentin vuotuista viivästyskorkoa ja perimiskulut.

Tämän vuoksi Kansallisrahoitus Oy on vaatinut A:n velvoittamista suorittamaan sille pääomasaatavaa 58.179,10 markkaa 16 prosentin korkoineen 20.9.1988 lukien, erääntyneen koron 4.209,90 markkaa sekä erääntyneen viivästyskoron laskettuna 19.9.1988 asti ja perimiskulut yhteensä 233 markkaa, minkä lisäksi Kansallisrahoitus Oy on vaatinut, että A velvoitettaisiin korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut korkoineen.

A:n vastaus

A on ilmoittanut, että osamaksukauppa oli purettu 7.5.1988, jolloin A oli luovuttanut auton Mixmark Oy:lle. Kaupan purun jälkeen A oli toimittanut Kansallisrahoitus Oy:ltä saamansa perintäkirjeet Mixmark Oy:lle. Yhtiö oli luvannut huolehtia loppuvelan maksamisesta.

A on todennut, että osamaksukaupan sopimusehtojen omistusoikeutta ja takaisinotto-oikeutta koskevan 5 kohdan mukaan myyjä oli pidättänyt itselleen omistusoikeuden ajoneuvoon kaikkine lisävarusteineen, kunnes koko kauppahinta luottokustannuksineen sopimuksen mukaisesti oli täydelleen maksettu. Kansallisrahoitus Oy oli toimittanut A:lle ilmoituksen sopimuksen siirrosta ja panttauksesta ja sen sisältö koski vain maksujen suorittamista. Se ei sisältänyt mainintaa auton omistusoikeudesta eikä siitä, että Mixmark Oy:llä ei olisi auton takaisinotto-oikeutta. A:lla oli siten ollut täysi syy luottaa Mixmark Oy:n vakuutukseen siitä, että kauppa oli purettavissa auton myyjän ja ostajan toimenpitein. A ei ollut voinut mieltää Kansallisrahoitus Oy:tä sellaiseksi siirronsaajaksi, jonka suostumus olisi ollut tarpeen kaupan purkamiseksi. Mixmark Oy:n ja Kansallisrahoitus Oy:n välisen rahoitussopimuksen mukaan osamaksusopimus oli siirretty Kansallisrahoitus Oy:lle pantiksi.

Tämän vuoksi A, joka on myöntänyt Kansallisrahoitus Oy:n vaatimukset määrältään oikeiksi, on vaatinut kanteen hylkäämistä tai vaihtoehtoisesti sopimuksen sovittelemista kohtuuttomana. Lisäksi hän on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista korkoineen.

Raastuvanoikeuden päätös 3.3.1989

Raastuvanoikeus on todennut, että Mixmark Oy oli 6.4.1988 allekirjoitetulla osamaksusopimuksella kanteessa kerrotuin tavoin myynyt A:lle Opel Ascona merkkisen henkilöauton ja samana päivänä siirtänyt osamaksusopimuksen kaikkine oikeuksineen Kansallisrahoitus Oy:lle. Tämä taas oli ilmoittanut osamaksusopimuksen siirrosta ja panttauksesta A:lle. A oli purkanut autokaupan Mixmark Oy:n kanssa 7.5.1988 päivätyllä kirjallisella luovutussopimuksella, jolla A oli luovuttanut auton takaisin Mixmark Oy:lle ja Mixmark Oy sitoutunut huolehtimaan osamaksusopimuksen mukaisen loppuvelan maksamisesta Kansallisrahoitus Oy:lle.

Osamaksusopimuksen siirto Kansallisrahoitus Oy:lle ei rahoitusyhtiönkään käsityksen mukaan ollut tarkoittanut kaupan kohteena olleen henkilöauton omistusoikeuden luovutusta. Kansallisrahoitus Oy:n esittämä käsitys sen yksinomaisesta takaisinotto-oikeudesta perustui sen ja Mixmark Oy:n väliseen osamaksusopimusten rahoittamista koskevaan sopimukseen. Tämän sopimuksen sisällöstä A:n ei ollut näytetty saaneen tietoa. Raastuvanoikeus on katsonut, että A:lla siten oli ollut oikeus luottaa siihen, että hän voi purkaa autokaupan auton osamaksusopimuksen mukaisen omistajan Mixmark Oy:n kanssa, vaikka hän oli saanut tiedon osamaksusopimuksen siirtämisestä ja panttaamisesta Kansallisrahoitus Oy:lle.

Tämän vuoksi raastuvanoikeus on hylännyt kanteen. Jutun laatuun nähden asianosaiset ovat saaneet pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Helsingin hovioikeuden tuomio 9.1.1991

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi Kansallisrahoitus Oy oli saattanut jutun, on lausunut, että Mixmark Oy:n ja A:n välillä 6.4.1988 tehdyn osamaksusopimuksen mukaan myyjällä oli oikeus pantata ja siirtää osamaksusopimus kaikkine oikeuksineen kolmannelle. Mikäli siirto-oikeutta oli käytetty ja ostaja oli saanut siitä tiedon, sopimuksen mukaiset maksut olivat sen jälkeen päteviä vain siirronsaajalle suoritettuina. Mixmark Oy oli 6.4.1988 siirtänyt Kansallisrahoitus Oy:lle osamaksusopimukseen perustuvat oikeudet, ja Kansallisrahoitus Oy oli ilmoittanut kirjallisesti A:lle siirrosta. A oli ilmoituksen saatuaan maksanut Kansallisrahoitus Oy:lle kaksi osamaksusopimuksen maksuerää. A:n ollessa siten tietoinen sopimuksen siirrosta ei sen jälkeen tapahtunut auton luovuttaminen takaisin Mixmark Oy:lle osamaksuvelan suoritukseksi ollut pätevä Kansallisrahoitus Oy:öön nähden. A oli myöntänyt kanteen määrältään oikeaksi.

Tämän vuoksi hovioikeus on kumonnut raastuvanoikeuden päätöksen. A on velvoitettu suorittamaan Kansallisrahoitus Oy:lle osamaksusopimukseen perustuva pääomasaatava 58.179,10 markkaa 16 prosentin korkoineen 20.9.1988 lukien, erääntyneenä korkona 4.209,90 markkaa sekä erääntyneenä viivästyskorkona 19.9.1988 saakka ja perimiskuluina yhteensä 233 markkaa sekä korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista raastuvanoikeudessa 6.000 markkaa 16 prosentin korkoineen hovioikeuden tuomion antamisesta.

Asian näin päättyessä A sai pitää vastauskulut vahinkonaan.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

A:lle on myönnetty valituslupa 7.5.1991. A on vaatinut hovioikeuden tuomion kumoamista ja Kansallisrahoitus Oy:n kanteen hylkäämistä sekä yhtiön velvoittamista korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa korkoineen. Toissijaisesti A on vaatinut hovioikeuden tuomion muuttamista siten, että osamaksusopimusta sovitellaan kohtuuttomana ja hänet vapautetaan kokonaan maksuvelvollisuudesta tai maksuvelvollisuutta alennetaan.

Kansallisrahoitus Oy on vastannut valitukseen ja vaatinut sen hylkäämistä sekä vastauskulujensa korvaamista korkoineen.

A on määräajan jälkeen toimittanut Korkeimpaan oikeuteen vastaukseksi Kansallisrahoitus Oy:n vastaukseen tarkoitetun kirjoituksen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 2.6.1992

Käsittelyratkaisu

A:n vastaukseksi Kansallisrahoitus Oy:n vastaukseen tarkoitettu kirjoitus jätetään tutkimatta, koska erityistä syytä sen huomioon ottamiseen ei ole.

Pääasiaratkaisu

Perustelut

Mixmark Oy:n ja A:n 6.4.1988 solmiman osamaksusopimuksen osamaksukaupan sopimusehtojen 2 kohdan panttausta ja siirtoa koskevan sopimusehdon mukaan myyjällä oli oikeus pantata ja siirtää osamaksusopimus kaikkine oikeuksineen kolmannelle, jolla oli oikeus siirtää se edelleen. Mikäli tätä siirto-oikeutta oli käytetty ja ostaja oli saanut siitä tiedon, olivat sopimuksen mukaiset maksut sen jälkeen päteviä vain siirronsaajalle suoritettuina. Ostaja saattoi siirtää sopimuksen ainoastaan myyjän tai sen suostumuksella, jolle myyjä oli sopimuksen siirtänyt.

Velkakirjalain 29 §:n mukaan maksu, jonka velallinen tavallisen velkakirjan luovutuksen jälkeen suorittaa luovuttajalle, on pätevä, paitsi milloin velallinen tiesi tai hänen olisi pitänyt tietää, ettei luovuttaja enää ollut oikeutettu saamaan maksua. Mainittu periaate on voimassa velvoiteoikeudessa yleisestikin. Sopimuksen täyttämisestä vastuussa olevalla ei sen jälkeen, kun hän on tullut tietoiseksi sopimuksen siirrosta, ole oikeutta luovuttajan kanssa luovutuksensaajaa sitovasti sopia sopimuksen peruuttamisesta tai purkamisesta, vaikka hän voi luovutuksensaajaa kohtaan tehdä samat väitteet kuin luovuttajaa kohtaan tämän suorituksessa tapahtuneiden virheiden perusteella.

Mixmark Oy:n siirrettyä 6.4.1988 sopimuksen Kansallisrahoitus Oy:lle tämä oli kirjallisesti ilmoittanut A:lle sopimuksen siirrosta ja panttauksesta. A:lle oli ilmoitettu jäljellä olevat maksuerät ja todettu, että vain Kansallisrahoitus Oy:lle suoritetut maksut tulivat pätevästi sopimuksen velan lyhennykseksi. A on myöntänyt olleensa tietoinen sopimuksen siirrosta. A on suorittanut kaksi osamaksuerää Kansallisrahoitus Oy:lle.

Osamaksusopimuksella myydyn auton omistusoikeuden pidättäminen myyjälle ja sopimuksen siirtäminen myyjän toimesta rahoitusyhtiölle saattavat sopimusehtojen vaikeaselkoisuuden vuoksi jäädä ostajalle merkitykseltään epäselviksi. Siten esimerkiksi auton takaisinluovutustilanteissa ostajalla voi olla käsitys, että hän luovuttamalla auton myyjälle vapautuu suoritusvelvollisuudesta rahoitusyhtiötä kohtaan. Kun A edellä kerrotuin tavoin kuitenkin on tullut tietoiseksi siitä, että osamaksusopimuksen mukaiset maksut olivat siirron jälkeen päteviä vain Kansallisrahoitus Oy:lle suoritettuina, ja hän on ryhtynyt maksuja suorittamaan, A:n on täytynyt käsittää, ettei hän pelkästään Mixmark Oy:n kanssa tekemänsä auton takaisinluovutussopimuksen perusteella vapaudu osamaksukaupan maksuerien suorittamisesta Kansallisrahoitus Oy:lle.

Korkein oikeus katsoo, ettei ole syytä muuttaa hovioikeuden tuomion lopputulosta.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulos jää pysyväksi. A velvoitetaan korvaamaan Kansallisrahoitus Oy:n oikeudenkäyntikulut Korkeimmassa oikeudessa 2.000 markalla 16 prosentin korkoineen Korkeimman oikeuden tuomion antopäivästä lukien.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Oikeusneuvos Portin: Mixmark Oy:n ja A:n 6.4.1988 solmiman osamaksusopimuksen osamaksukaupan sopimusehtojen 2 kohdan panttausta ja siirtoa koskevan sopimusehdon mukaan myyjällä oli oikeus pantata ja siirtää osamaksusopimus kaikkine oikeuksineen kolmannelle, jolla oli oikeus siirtää se edelleen. Mikäli tätä siirto-oikeutta oli käytetty ja ostaja oli saanut siitä tiedon, olivat sopimuksen mukaiset maksut sen jälkeen päteviä vain siirronsaajalle suoritettuina. Ostaja saattoi siirtää sopimuksen ainoastaan myyjän tai sen suostumuksella, jolle myyjä oli sopimuksen siirtänyt.

Velkakirjalain 29 §:n mukaan maksu, jonka velallinen tavallisen velkakirjan luovutuksen jälkeen suorittaa luovuttajalle, on pätevä, paitsi milloin velallinen tiesi tai hänen olisi pitänyt tietää, ettei luovuttaja enää ollut oikeutettu saamaan maksua. Mainittu periaate on voimassa velvoiteoikeudessa yleisestikin. Sopimuksen täyttämisestä vastuussa olevalla ei sen jälkeen, kun hän on tullut tietoiseksi sopimuksen siirrosta, ole oikeutta luovuttajan kanssa luovutuksensaajaa sitovasti sopia sopimuksen peruuttamisesta tai purkamisesta, vaikka hän voi luovutuksensaajaa kohtaan tehdä samat väitteet kuin luovuttajaa kohtaan tämän suorituksessa tapahtuneiden virheiden perusteella.

Mixmark Oy:n siirrettyä 6.4.1988 sopimuksen Kansallisrahoitus Oy:lle tämä oli kirjallisesti ilmoittanut A:lle sopimuksen siirrosta ja panttauksesta. A:lle oli ilmoitettu jäljellä olevat maksuerät ja todettu, että vain Kansallisrahoitus Oy:lle suoritetut maksut tulivat pätevästi sopimuksen velan lyhennykseksi. A on myöntänyt, että ilmoitus on saapunut hänelle ja hän on suorittanut kaksi osamaksuerää Kansallisrahoitus Oy:lle. A ei ole väittänyt, että Kansallisrahoitus Oy olisi hyväksynyt sopimuksen purkamisen eikä hän ole väittänyt, että Mixmark Oy olisi osaksikaan suorittanut auton kauppahintaa Kansallisrahoitus Oy:lle.

Mainituilla perusteilla A on velvollinen suorittamaan Kansallisrahoitus Oy:lle osamaksusopimuksen mukaiset maksamatta olevat erät.

Päädyn siis samaan lopputulokseen kuin Korkeimman oikeuden enemmistö.

Oikeusneuvos Ailio: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Portin.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Ailio (eri mieltä), Portin (eri mieltä), Riihelä, Ketola ja Wirilander

---

[SV]

En bilaffär hade i ett avbetalningsavtal förbehållit sig äganderätten till den sålda bilen och transporterat avtalet på ett finansieringsbolag, som hade underrättat köparen om transporten och därom, att endast till finansieringsbolaget erlagda betalningar var giltiga. Fråga om köparen befriades från skyldigheten att erlägga avbetalningsraterna till finansieringsbolaget genom att återlämna bilen till bilaffären enligt ett med affären slutet avtal.

Hela rättsfallet är i FKKO-registret