Employer terminated pregnant employee; Supreme Court ruled termination was unfair but not sex discrimination.

Työnantaja oli koeaikana purkanut työsopimuksen työntekijän raskauden vuoksi. Purkaminen oli tapahtunut epäasiallisella perusteella. Työnantaja velvoitettiin suorittamaan työntekijälle vahingonkorvausta.

Ään.

Koska työsopimusta ei ollut purettu työntekijän sukupuolen vaan yksinomaan hänen raskautensa perusteella, työnantajan menettely ei ollut naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetun lain 8 §:ssä tarkoitettua kiellettyä syrjintää, jonka perusteella olisi suoritettava hyvitystä.

TSL 3 §

TSL 51 §

L naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta 8_§_2_mom_3_kohta L naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta 11_§

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Kanne Helsingin raastuvanoikeudessa

Yhtiön vastaus

Yhtiö on kiistänyt kanteen sekä vaatinut sen hylkäämistä ja korvausta oikeudenkäyntikuluistaan korkoineen.

Raastuvanoikeuden päätös 7.9.1989

Raastuvanoikeus on katsonut selvitetyksi, että yhtiö oli purkanut A:n työsopimuksen koeaikana ja ettei purkaminen ollut tapahtunut epäasiallisilla perusteilla. Lisäksi raastuvanoikeus on katsonut jääneen näyttämättä, että työsopimuksen purkaminen olisi tapahtunut A:n sukupuolen perusteella.

Tämän vuoksi raastuvanoikeus on hylännyt kanteen ja velvoittanut A:n korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut 6.000 markalla 16 prosentin korkoineen 7.9.1989 lukien.

Helsingin hovioikeuden tuomio 3.10.1990

Tämän vuoksi hovioikeus on, kumoten raastuvanoikeuden päätöksen ja vapauttaen A:n velvollisuudesta korvata yhtiön oikeudenkäyntikuluja, velvoittanut yhtiön suorittamaan A:lle työsopimuksen laittomasta purkamisesta johtuvana vahingonkorvauksena 30.000 markkaa sekä mainittuna hyvityksenä 15.000 markkaa, molemmat määrät 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 5.4.1989 lukien. Yhtiö on vielä velvoitettu korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut asiassa 8.000 markalla 16 prosentin korkoineen 3.10.1990 lukien.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Yhtiölle on myönnetty valituslupa 20.2.1991. Yhtiö on vaatinut, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja kanne hylätään sekä että A velvoitetaan korvaamaan yhtiöllä asiassa olleet oikeudenkäyntikulut korkoineen.

A on antanut pyydetyn vastauksen ja vaatinut vastauskulujensa korvaamista korkoineen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 23.1.1992

Perustelut

Hovioikeuden tuomiosta ilmenevillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, kuten hovioikeuskin, että yhtiö on koeaikana A:n raskauden vuoksi ja siten työsopimuslain 3 §:ssä tarkoitetulla epäasiallisella perusteella purkanut hänen työsopimuksensa. Yhtiö on sen vuoksi työsopimuslain 51 §:n nojalla velvollinen korvaamaan A:lle siitä aiheutuneen vahingon.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan siten, että yhtiö vapautetaan velvollisuudesta suorittaa A:lle tasa-arvolain 11 §:n mukaista hyvitystä. Muilta osin hovioikeuden tuomio jää pysyväksi. Asian näin päättyessä yhtiö ei saa korvausta oikeudenkäyntikuluistaan alemmissa oikeuksissa. A velvoitetaan suorittamaan yhtiölle korvaukseksi sillä täällä olleista kuluista 1.600 markkaa 16 prosentin korkoineen Korkeimman oikeuden tuomion antopäivästä lukien.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Oikeusneuvos Huopaniemi: Työsopimuksen laittomasta purkamisesta tuomitun vahingonkorvauksen osalta olen samaa mieltä kuin enemmistö.

Tasa-arvolaissa ei ole nimenomaisesti säädetty, että menettelyä, joka johtuu naispuolisen työntekijän raskaudesta, on pidettävä sukupuolen perusteella tapahtuvana. Lain 7 §:n mukaan syrjintänä pidetään menettelyä, jonka vaikutuksesta naiset ja miehet tosiasiallisesti joutuvat keskenään selvästi eri asemaan. Lain 8 §:ssä on 7 §:ssä säädettyä yleistä syrjinnän kieltoa täydentävä säännös siitä, millainen työnantajan menettely on syrjintää. Lain 11 §:ssä säädetty hyvitys tuomitaan 8 §:ssä tarkoitetun syrjinnän kiellon rikkomisesta.

Lain esitöiden (hallituksen esitys n:o 57/1985 vp ja toisen lakivaliokunnan sen johdosta antama mietintö n:o 4/1986 vp) perusteella 7 §:n syrjintäkiellon vastaista on työnantajan menettely, jossa tietyssä valintatilanteessa syrjitään synnytysiässä olevaa työnhakijaa antamalla etusija sanotun iän ohittaneelle naispuoliselle työntekijälle, koska valintaan on vaikuttanut seikka, jolla mieshakijoiden kesken ei olisi ollut merkitystä. Johdonmukaista tämän kanssa on tulkita lain 8 §:n 2 momentin 3 kohtaa siten, että palvelussuhteen lakkauttamista raskauden vuoksi on pidettävä sukupuolen perusteella tapahtuvana syrjintänä.

Oy Kolmeks Ab:n menettelyä sen purkaessa A:n työsuhteen koeaikana raskauden johdosta on siten pidettävä tasa-arvolain 8 §:n 2 momentin 3 kohdassa tarkoitettuna syrjintänä. Näillä perusteilla jätän hovioikeuden tuomion lopputuloksen pysyväksi tasa-arvolain 11 §:n nojalla tuomitun hyvityksen osalta.

Velvoitan Oy Kolmeks Ab:n suorittamaan A:lle korvaukseksi hänelle vastauksen antamisesta aiheutuneista kuluista 1.500 markkaa 16 prosentin korkoineen Korkeimman oikeuden tuomion antamisesta lukien.

Oikeusneuvos Salervo: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Huopaniemi.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Salervo (eri mieltä), Takala, Roos, Huopaniemi (eri mieltä) ja Raulos

---

[SV]

En arbetsgivare hade under prövotiden hävt ett arbetsavtal på grund av arbetstagarens havandeskap. Hävningen hade skett på en osaklig grund. Arbetsgivaren ålades att betala skadestånd till arbetstagaren.

Omröstn.

Eftersom arbetsavtalet inte hade hävts på grund av arbetstagarens kön utan enbart på grund av hennes havandeskap var arbetsgivarens förfarande inte förbjuden diskriminering enligt 8 § lagen om jämställdhet mellan kvinnor och män, för vilken gottgörelse skulle betalas.

L om arbetsavtal 3 §

L om arbetsavtal 51 §

L om jämställdhet mellan kvinnor och män 11 §

L om jämställdhet mellan kvinnor och män 8_§_2_mom_3_punkten

Hela rättsfallet är i FKKO-registret