Contractor wins partial appeal; implied acceptance of reasonable payment when work continues without price agreement.

Ennen urakalla tehtäväksi tarkoitettujen töiden aloittamista urakoitsija ja rakennuttaja eivät olleet sopineet urakkahintaa eikä siitä päästy sopimukseen työn aikana. Rakennuttaja, joka oli huomautuksetta sallinut töiden jatkumisen, oli velvollinen suorittamaan työstä veloitetun kohtuullisen korvauksen. Urakoitsijan, joka oli jatkanut töitä, vaikka urakkahinnasta ei ollut sovittu, katsottiin hyväksyneen, ettei rakennuttaja ollut velvollinen suorittamaan enempää kuin urakoitsijan urakkahintana pyytämä korvaus.

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Kanne Uudenkaupungin raastuvanoikeudessa

Uudenkaupungin raastuvanoikeuden päätös 12.12.1988

Kun asunto-osakeyhtiö, joka oli kiistänyt kannevaatimukset sekä perusteiltaan että määriltään, työn teettäjänä ei ollut näyttänyt sovitun muutakaan perustetta, jonka mukaan korvaus työstä oli maksettava, Vesi ja Lämpö A Oy oli ollut oikeutettu veloittamaan siitä laskutusperiaatteella. Yhtiön oli katsottava kuitenkin tyytyneen enintään 310 000 markan kokonaisveloitukseen ja asuntoosakeyhtiön puolestaan suostuneen maksamaan enintään sen määrän asennuksista salliessaan töiden jatkumisen.

Töiden valmistuttua asunto-osakeyhtiö oli ottanut rakennukset myös LVI-töiden osalta vastaan asumiskäyttöön. Vesi ja Lämpö A Oy oli ilmoittanut kokonaissaatavakseen tarvikkeiden ja laitteiden osalta 239 307,96 markkaa ja työveloituksen osalta 95 markkaa tunnilta yhteensä 1 208 työtunnilta, liikevaihtoveroineen yhteensä 136 621,78 markkaa eli kaikkiaan 375 929,74 markkaa urakkaneuvottelujen kohteina olleista asennuksista, mitä määrää sinänsä asunto-osakeyhtiö ei ollut näyttänyt kohtuuttomaksi. Kun kuitenkin kokonaiskulujen hyväksyttävänä enimmäismääränä oli kerrotuin tavoin pidettävä 310 000 markkaa, ei yhtiö ollut oikeutettu enempää vaatimaan.

Asunto-osakeyhtiö oli katsonut yhtiön asentaneen lämmityslaitteiston vajaatehoiseksi ja korjaustoimien olevan välttämättömät. Yhtiö oli osaltaan myöntänyt virheellisyyden. Todistajina jutussa kuullut X ja Y olivat asiantuntijoiksi katsottavina pitäneet riittävänä korjaustoimenpiteenä kattilahuoneen termostaattien säätöä ja jälkisäätöä sekä niistä aiheutuvina kustannuksina noin 5 300 markkaa. Yhtiön jäännössaatavasta oli vähennettävä tuo määrä.

Muilta osin ei ollut näytetty Vesi ja Lämpö A Oy:n työsuorituksen tai asentamien laitteiden ja tarvikkeiden olleen olennaisesti puutteellisia, virheellisiä tai toimintakelvottomia.

Jo mainitun lisäksi yhtiö oli tehnyt rakennuskohteen rautarakenne-, tontti-, talovesijohto- sekä salaoja- ja sadevesiviemäriasennukset. Näistä töistä ei jutussa ollut näytetty asianosaisten kesken mitään sovitun. Kun muiden rakennustöiden keskeytymätön eteneminen oli edellyttänyt mainittujen asennusten ja niihin liittyneiden aputöiden suorittamista eikä asunto-osakeyhtiö niistä tietoisena ollut kieltänyt yhtiötä jatkamasta työsuoritusta, sen oli katsottava hyväksyneen menettelyn laskutustyönä.

Asunto-osakeyhtiö ei ollut kiistänyt Vesi ja Lämpö A Oy:n laite- ja tarvikelaskutusta tältä osin.

Rautarakennetöiden osalta kanteessa ei ollut vaadittu suoritusta muusta kuin työtunneista eikä Vesi ja Lämpö A Oy ollut asunto-osakeyhtiön vaatimuksestakaan yksilöinyt siltä osin käytetyn tavaran määrää ja arvoa niiden käymättä ilmi riittävän selvästi myöskään oikeudelle annetuista asiakirjoista.

Vesi ja Lämpö A Oy oli vaatinut jo todetuista rautarakennetöistä sekä rakennusten ulkopuolisista salaojien ja sadevesiviemäreiden asennuksista sekä siivous- ja muista töistä korvausta laskutussaatavana yhteensä 699 tunnilta. Tuntimäärä oli katsottava luotettavasti selvitetyn. Tuntiveloituksena yhtiö oli pitänyt 95 markkaa lisättynä liikevaihtoveron määrällä 19,05 prosentilla myös näiden työsuoritusten kohdalla. Osa mainituista töistä, muun selvityksen puuttuessa ja asunto-osakeyhtiön kiistettyä määrällisesti tämänkin vaatimuksen, oikeuden arvion mukaan 350 tuntia oli käsittänyt ammattitaitoa vaatimattomia aputyön luontoisia suorituksia, joista kohtuullisena enimmäistuntiveloituksena oli pidettävä oikeuden arvion mukaan 60 markkaa.

Tämän vuoksi raastuvanoikeus on, todeten, ettei asuntoosakeyhtiö ollut kiistänyt Vesi ja Lämpö A Oy:n korkovaatimuksia, ja hyläten vaatimukset enemmälti näyttämättöminä, velvoittanut asunto-osakeyhtiön maksamaan Vesi ja Lämpö A Oy:lle rakennusten sisäpuolisten LVI-töiden jäännössaatavana 84 500 markkaa vähennettyinä lämmityslaitoksen korjauskuluiksi arvioiduilla 5 300 markalla eli yhteensä 79 200 markkaa 18 prosentin korkoineen 2.2.1987 lukien, laskutusperusteisena saatavana rakennusaikaisista, edellisiin sisältymättömistä työsuorituksista 64 471,53 markkaa 18 prosentin korkoineen 2.2.1987 lukien, tonttiviemärin asennuksen tarvikkeista ja tuntityöstä 6 906,78 markkaa 16 prosentin korkoineen 8.10.1986 lukien, talovesijohdon asennuksen tarvikkeista ja tuntityöstä 7 323,88 markkaa 16 prosentin korkoineen 9.10.1986 lukien sekä salaoja- ja sadevesiviemäriasennusten tarvikkeista 10 478,60 markkaa 18 prosentin korkoineen 3.2.1987 lukien.

Vielä asunto-osakeyhtiö on velvoitettu korvaamaan Vesi ja Lämpö A Oy:n oikeudenkäyntikulut 17 500 markalla 16 prosentin korkoineen 12.12.1988 lukien.

Turun hovioikeuden tuomio 16.11.1990

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi Vesi ja Lämpö A Oy ja Asunto Oy Tanelinpolku puolin ja toisin olivat saattaneet jutun, on lausunut seuraavaa:

Perustelut

Rakennusten ulkoseinien sisäpuoliset lämpö-, vesijohtoja ilmastointityöt

Vesi ja Lämpö A Oy oli kesä-heinäkuussa 1985 aloittanut Asunto Oy Tanelinpolun rakennusten ulkopuoliset lämpö-, vesi- ja ilmastointityöt. Työt oli tarkoitus tehdä urakalla, vaikka urakkahinnasta ei ennen töiden aloittamista osapuolten kesken ollutkaan sovittu. Urakkahinnasta ei ollut päästy sopimukseen myöskään töiden kestäessä käydyissä neuvotteluissa, mutta töitä oli siitä huolimatta raastuvanoikeuden päätöksessä mainituin tavoin jatkettu.

Asunto Oy Tanelinpolun korkein tarjous urakkahinnaksi oli ollut sen hallituksen keväällä 1986 esittämä 255 000 markkaa, kun Vesi ja Lämpö A Oy:n hintapyyntö oli tuolloin ollut 310 000 markkaa.

Vesi ja Lämpö A Oy oli laskuttanut Asunto Oy Tanelinpolkua näistä töistä 16.9.1985, 15.10.1985, 10.12.1985 ja 31.1.1986 päivätyillä laskuilla yhteensä 255 000 markkaa, joista laskuista raastuvanoikeuden päätöksessä mainituin tavoin oli suoritettu 225 500 markkaa. Viimeisen laskun aikaan työt olivat olleet jo ainakin lähes valmiina. Kun urakkahintaneuvotteluissa ei myöhemminkään ollut päästy yksimielisyyteen, Vesi ja Lämpö A Oy oli laskuttanut Asunto Oy Tanelinpolkua näistä töistä laskutustyönä kaikkiaan raastuvanoikeuden mainitsemat 375 929,74 markkaa.

Vesi ja Lämpö A Oy:n 31.12.1985 mennessä laskuttamat määrät 255 000 markkaa vastasivat Asunto Oy Tanelinpolun samansuuruista urakkahintatarjousta. Kun Vesi ja Lämpö A Oy ei ollut esittänyt perustetta, että sillä olisi ollut oikeus laskuttaa työt laskutustyönä, urakkahinnaksi oli katsottava mainitut 255 000 markkaa.

Asunto Oy Tanelinpolun suoritusvelvollisuudesta oli vähennettävä raastuvanoikeuden mainitsemat kattilahuoneen termostaattien säädön ja jälkisäädön sekä niistä aiheutuvien kustannusten vuoksi 5 300 markkaa.

Tuomiolauselma

Muutos raastuvanoikeuden päätökseen:

Asunto Oy Tanelinpolun Vesi ja Lämpö A Oy:lle rakennusten ulkoseinien sisäpuolisista lämpö-, vesi- ja ilmastointisaatavista suoritettava määrä on alennettu 24 200 markkaan.

Muilta osin raastuvanoikeuden päätös on jäänyt pysyväksi.

Vesi ja Lämpö A Oy on velvoitettu suorittamaan Asunto Oy Tanelinpolulle korvaukseksi sillä hovioikeudessa olleista vastauskuluista 1 000 markkaa 16 prosentin korkoineen hovioikeuden tuomion antopäivästä lukien.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Valituslupa on myönnetty 14.5.1991. Vesi ja Lämpö A Oy on valituksessaan vaatinut, että Asunto Oy Tanelinpolun sille asunto-osakeyhtiön rakennusten ulkoseinien sisäpuolisista lämpö-, vesi- ja ilmastointitöistä vielä maksamatta oleva osuus korotettaisiin 150 429,74 markaksi. Lisäksi Vesi ja Lämpö A Oy on vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluista korkoineen.

Asunto Oy Tanelinpolku on antanut pyydetyn vastauksen ja vaatinut korvausta vastauskuluista korkoineen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 21.5.1992

Perustelut

Rakennusten ulkoseinien sisäpuoliset lämpö-, vesijohtoja ilmastointityöt

Asianosaisten tarkoitus on ollut, että Vesi ja Lämpö A Oy tekee laatimiensa suunnitelmien perusteella Asunto Oy Tanelinpolun asuin- ja huoltorakennusten lämpö-, sähkö- ja ilmastointityöt urakalla. Urakkahinnasta ei ole sovittu ennen töiden aloittamista eikä siitä ole päästy neuvotteluissa työn aikana sopimukseen.

Asunto Oy Tanelinpolku ei ole näyttänyt asianosaisten kesken sovitun muustakaan perusteesta, jonka mukaan korvaus suunnittelusta, työstä ja siihen käytetyistä tarvikkeista on suoritettava. Asunto-osakeyhtiö on sallinut huomautuksetta kysymyksessä olevien töiden jatkumisen, vaikka suoritettavasta korvauksesta ei ollut sovittu. Tämän vuoksi asunto-osakeyhtiö on velvollinen suorittamaan siitä veloitetun kohtuulliseksi katsottavan korvauksen.

Vesi ja Lämpö A Oy on jatkanut töiden suorittamista, vaikka urakkahinnasta ei ollut päästy sopimukseen. Näin menetellessään yhtiön on katsottava hyväksyneen, ettei asunto-osakeyhtiö ole velvollinen suorittamaan enempää kuin Vesi ja Lämpö A Oy:n urakkahintana pyytämät 310 000 markkaa.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan ja asia jätetään raastuvanoikeuden päätöksen lopputuloksen varaan. Vesi ja Lämpö A Oy vapautetaan korvaamasta Asunto Oy Tanelinpolun oikeudenkäyntikuluja korkoineen hovioikeudessa. Asunto Oy Tanelinpolku velvoitetaan suorittamaan Vesi ja Lämpö A Oy:lle korvaukseksi hovioikeudessa ja täällä olleista kuluista 4 000 markkaa 16 prosentin korkoineen Korkeimman oikeuden tuomion antopäivästä lukien.

Ratkaisuun osallistuneet: presidentti Heinonen, oikeusneuvokset Jalanko, Nikkarinen, Roos ja Taipale

---

[SV]

Entreprenören och byggherren hade inte avtalat om entreprenadpriset förrän entreprenaden hade påbörjats och de hade inte heller under arbetets gång nått någon överenskommelse om priset. Byggherren, som utan anmärkning hade låtit arbetet fortgå, var skyldig att betala en för arbetet debiterad skälig ersättning. Entreprenören, som hade fortsatt arbetet trots att något avtal om priset inte hade träffats, ansågs ha godkänt att byggherren inte var skyldig att betala mera än den ersättning entreprenören hade begärt som entreprenadpris.

Hela rättsfallet är i FKKO-registret