Legislator Case Law & Legislation
KKO:1992:6 AI generated

Supreme Court allows work injury claim when employee injured during lunch break on roof accessible only by window.

Case Number KKO:1992:6
Court / Authority
Jurisdiction Finland (FI)
Decision Date
Outcome Allowed / Granted

Legislator summary

AI generated

The Supreme Court of Finland allowed the employee's claim for work injury compensation after the lower courts had dismissed it. The employee injured his ankle while stepping onto a roof to eat lunch during a break, an area accessible only via a window and where colleagues generally spent breaks recreating. The court ruled that because the employee could not freely leave the workplace and the employer knew of this practice, the injury occurred in work-related circumstances under the Workmen's Accident Insurance Act. Consequently, the decisions of the Insurance Board and the Accident Board were overturned, and the insurer was ordered to pay compensation.

Legislator headnote

AI generated

Tapaturmavakuutuslain 4 § 1 mom 2 a kohta; An injury occurring during a work break is considered a work-related accident if the employee cannot freely leave the workplace and the employer is aware of the practice of spending breaks in that location.

Keywords

AI generated
work injury compensation work-related circumstances lunch break injury employer awareness freedom to leave workplace workmen accident insurance accessibility of area

Cited Legislation

AI generated
Tapaturmavakuutuslain 4 § 1 mom 2 a kohta
AI generated

Need to analyze how this precedent applies to your matter?

Cross-reference this judgment against statutes, commentaries, and subsequent citing case law inside Legislator AI.

Open in Legislator →

Full text

Työntekijän nilkka oli nyrjähtänyt hänen ollessaan menossa toukokuussa työtauolla ikkunasta kattotasanteelle. Nyrjähtämisen katsottiin sattuneen työstä johtuneissa olosuhteissa, kun työntekijä ei ollut saanut tauon aikana esteettömästi poistua työpaikaltaan ja työntekijät olivat työnantajan tieten aurinkoisina kevät- ja kesäpäivinä yleisesti viettäneet työtaukonsa elpymiseen ja eväiden syömiseen k.o. tasanteella, johon työtilasta pääsi vain ikkunan kautta.

TapVakL 4 § 1 mom 2 a kohta

ASIAN AIKAISEMPI KÄSITTELY

Keskinäisen yhtiön Teollisuusvakuutuksen päätös 16.8.1989

A on vaatinut vakuutusyhtiöltä korvausta nilkkansa nyrjähtämisestä, joka oli työtapaturmana sattunut A. Ahlström Osakeyhtiön työssä 24.5.1989, kun hän oli ollut menossa ikkunasta kattotasanteelle aurinkoon eväitä syömään ja pudottautunut ikkunalaudalta 1-1,5 metriä alempana olevalle tasanteelle.

Vakuutusyhtiö on evännyt korvauksen, koska tapaturma ei ollut kohdannut A:ta A. Ahlström Osakeyhtiön työssä eikä sellaisissa siitä johtuvissa olosuhteissa, että sitä olisi ollut pidettävä tapaturmavakuutuslain 4 §:ssä tarkoitettuna työtapaturmana.

Tapaturmalautakunnan päätös 9.11.1989

Tapaturmalautakunta, jossa A oli hakenut muutosta, on todennut, että asiassa esitetyn selvityksen perusteella A oli vahingoittunut mennessään työpaikkansa ikkunasta ulos katolle aurinkoon eväitä syömään ruokatauon aikana. Asiakirjoista ilmeni, että työpaikalla oli järjestetty ateriointimahdollisuus ruokalassa. Tapaturmalautakunta on katsonut, ettei A ollut tapaturman sattuessa ollut työssä eikä siitä johtuvissa tapaturmavakuutuslain 4 §:ssä tarkoitetuissa työstä johtuvissa olosuhteissa, vaan että tapaturma oli sattunut lähinnä vapaa-ajan vietoksi katsottavan toiminnan yhteydessä. Tapaturmalautakunta on sen vuoksi hylännyt valituksen.

Vakuutusoikeuden päätös 30.10.1990

Vakuutusoikeus, jonka tutkittavaksi A oli saattanut asian, on lausunut, ettei A:lle 24.5.1989 sattunut tapaturma ollut kohdannut häntä työssä tai työstä johtuvissa olosuhteissa, joten kysymyksessä ei ollut tapaturmavakuutuslain mukaiseen korvaukseen oikeuttava työtapaturma. Tämän vuoksi vakuutusoikeus on tapaturmavakuutuslain 4 §:n 1 momentin nojalla pysyttänyt tapaturmalautakunnan päätöksen.

VALITUSLUVAN MYÖNTÄMINEN, VAATIMUKSET JA VÄLITOIMI

Valituslupa on myönnetty 18.4.1991. A on vaatinut vakuutusoikeuden päätöksen kumoamista ja korvausta työtapaturmasta. Vakuutuslaitos on antanut siltä pyydetyn vastauksen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 22.1.1992

Perustelut

Tapaturma on sattunut työaikana 20 minuutin tauolla, jona A ei ole saanut esteettömästi poistua työpaikaltaan.

Työpaikalla on ollut sekä ruokala että ruokailupöytä. Kevät- ja kesäkuukausina työntekijät ovat kuitenkin työnantajan tieten aurinkoisina päivinä yleisesti viettäneet työtaukonsa elpymiseen ja myös eväiden syömiseen kattotasanteella, johon A oli ollut laskeutumassa tapaturman sattuessa ja johon työtilasta pääsi vain ikkunan kautta. Näissä olosuhteissa tapaturma on kohdannut A:ta työstä johtuneissa olosuhteissa työpaikalla ja A:lla on tapaturmavakuutuslain 4 §:n 1 momentin 2 a kohdan nojalla oikeus saada vakuutusyhtiöltä korvausta tuosta työtapaturmasta.

Päätöslauselma

Vakuutusoikeuden ja tapaturmalautakunnan päätökset kumotaan. Keskinäinen yhtiö Teollisuusvakuutus määrätään tapaturmavakuutuslain nojalla suorittamaan A:lle lainmukainen korvaus. Asia palautetaan vakuutusoikeudelle tästä aiheutuvia toimenpiteitä varten.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Salervo, Nikkarinen, Roos, Krook ja Raulos

---

[SV]

En arbetstagare hade vrickat foten när hon i maj under en paus i arbetet steg ut på en takavsats genom ett fönster. Vrickningen ansågs ha inträffat under förhållanden som härflöt av arbetet då arbetstagaren under pausen inte fritt hade fått avlägsna sig från arbetsplatsen och då arbetstagarna under soliga vår- och sommardagar allmänt hade tillbringat pauserna för ätande av sin matsäck och för rekreation ute på taket, dit man från arbetsutrymmena kom endast genom fönstret, och arbetsgivaren hade varit medveten om denna praxis.

L om olycksfallsförsäkring 4 § 1 mom 2 a punkten

Hela rättsfallet är i FKKO-registret