Supreme Court allows claim against partner for debt repayment despite plaintiff's prior non-payment to creditor.
Legislator summary
AI generatedThe Supreme Court reversed the lower court's dismissal of the plaintiff's claim as premature, ordering the case remitted for retrial. The plaintiff argued that the defendant partner was liable for debts incurred by the partnership, even though the plaintiff had not yet paid the creditor. The court held that the lower court erred in dismissing the case solely based on the plaintiff's non-payment, as the primary issue was the defendant's liability for the debt. Consequently, the judgment was set aside, and the case was sent back to the district court for a proper examination of the partnership's liability.
Legislator headnote
AI generateds. 10 of the Limited Partnership Act; A partner's liability for partnership debts is not extinguished by the partner's prior non-payment to the creditor, and a claim for reimbursement must be examined on its merits rather than dismissed as premature.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Ään.
A väitti B:n sitoutuneen maksamaan velan, jonka maksamisesta C:lle A oli vastuussa. C:n saatua maksamismääräyksen A:ta vastaan velan suorittamiseksi, A vaati kanteella B:n velvoittamista suorittamaan hänelle vastaava määrä. Kannetta ei tullut hylätä ennenaikaisena sillä perusteella, ettei A ollut osaksikaan suorittanut saatavaa C:lle, vaan sen nojalla tuli tutkia oliko B vastuussa A:lle velan suorittamisesta ja, jos näin oli, velvoittaa B suorittamaan sen määrästä A:lle se, minkä tämä näytti siitä suorittaneensa.
(Vahv. jaosto)
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Kanne Mikkelin raastuvanoikeudessa
A on sen vuoksi pyytänyt, että osakeyhtiö velvoitetaan suorittamaan hänelle kauppaehtojen mukaisesti sähkölaskun pääoma 5.109,60 markkaa 16 prosentin korkoineen 18.2.1987 alkaen sekä perimiskulut 850 markkaa 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 27.5.1988 alkaen ja lisäksi korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut jutussa korkoineen.
Vastine
Osakeyhtiö on kanteesta kuultuna lausunut, että kauppakirjan ehtojen mukaan oli tarkoitettu, että kommandiittiyhtiön käteisvarat riittäisivät maksuvelvoitteiden suorittamiseen. Tarkoitus ei kuitenkaan ollut toteutunut, koska A oli ilmoittanut kommandiittiyhtiön varat liian suuriksi ja velat liian pieniksi. C ei ollut kauppaa päätettäessä ollut perillä yhtiön tilasta eikä hän ollut tutustunut yhtiön tileihin. Maksamismääräyksen perusteena olevasta laskusta 421,15 ja 22 markan suuruiset erät koskivat sitä paitsi A:n asunnon sähkölaskuja. Lisäksi kanne oli ennenaikainen, koska A ei ollut maksanut siinä vaadittuja saatavia.
Yhtiö on sen vuoksi vastustanut kannetta ja pyytänyt A:n velvoittamista korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut jutussa korkoineen.
Raastuvanoikeuden päätös 10.10.1988
Tämän vuoksi ja kun A:lla ei ollut kanteessa mainitulla perusteella mitään saatavaa osakeyhtiöltä, raastuvanoikeus on hylännyt kanteen ennenaikaisena.
Asian näin päättyessä A on velvoitettu korvaamaan osakeyhtiön oikeudenkäyntikulut asiasta 3.800 markalla 16 prosentin korkoineen 10.10.1988 lukien.
Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 1.2.1990
Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A oli valittamalla saattanut jutun, on käsittelyratkaisussaan hylännyt jutun palauttamista koskevan pyynnön asian selvitettyyn tilaan nähden aiheettomana. Pääasiaratkaisussaan hovioikeus on jättänyt asian raastuvanoikeuden päätöksen varaan ja velvoittanut A:n suorittamaan osakeyhtiölle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista hovioikeudessa 700 markkaa 16 prosentin korkoineen hovioikeuden tuomion antopäivästä lukien. Koskei A ollut edes väittänyt olosuhteittensa muuttuneen oleellisesti raastuvanoikeuden maksutonta oikeudenkäyntiä koskeneen ratkaisun julistamisen jälkeen, hovioikeus on hylännyt A:n hovioikeudessa tekemän maksuttoman oikeudenkäynnin myöntämistä ja avustajan määräämistä koskevan pyynnön.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
Valituslupa on myönnetty 18.4.1990.
Valituksessaan A on vaatinut, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja juttu palautetaan raastuvanoikeuteen uudelleen käsiteltäväksi. Vaihtoehtoisesti A on vaatinut, että kanne hyväksytään. Lisäksi A on pyytänyt, että hänelle myönnetään maksuton oikeudenkäynti 15.3.1988 lukien ja että asianajaja X määrätään hänen oikeudenkäyntiavustajakseen. Siltä varalta, että juttua ei palauteta raastuvanoikeuteen ja että maksutonta oikeudenkäyntiä ei myönnetä, A on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.
Yhtiö on antanut pyydetyn vastauksen ja vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.
A on määräajan jälkeen toimittanut Korkeimpaan oikeuteen lisäkirjoituksen.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 12.5.1992
Käsittelyratkaisu
Korkein oikeus jättää A:n muutoksenhaun määräajan jälkeen tänne toimittaman lisäkirjoituksen oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 18 §:n nojalla huomioon ottamatta, koska erityistä syytä sen huomioon ottamiseen ei ole.
Pääasiaratkaisu
Perustelut
A on kanteessaan ilmoittanut B Oy:n 21.11.1986 ostaneen häneltä Kahvila Vaahtera Ky:n henkilökohtaisesti vastuunalaisen yhtiömiehen yhtiöosuuden muun ohella ehdolla, että osakeyhtiö otti vastattavakseen kommandiittiyhtiön veloista. Kun A oli sittemmin maksamismääräyksellä velvoitettu suorittamaan energialaitokselle hänen mukaansa kommandiittiyhtiölle kuulunut 5.109,60 markan sähkölasku korkoineen, A on mainitun sopimusehdon nojalla vaatinut osakeyhtiön velvoittamista suorittamaan hänelle vastaava määrä hänen vastattavakseen tulleine perimiskuluineen.
Alempien oikeuksien ei olisi pitänyt hylätä A:n kannetta ennenaikaisena sillä perusteella, että A ei ollut vielä suorittanut mitään kyseisistä maksuista, vaan kanteen nojalla olisi pitänyt tutkia, oliko osakeyhtiö sopimukseen perustuen vastuussa A:lle maksujen suorittamisesta ja, jos näin oli, velvoittaa osakeyhtiö suorittamaan sen vastattavasta määrästä A:lle se, minkä tämä näytti suorittaneensa.
Maksuton oikeudenkäynti
Hovioikeuden ratkaisua ei tältä osin muuteta.
Tuomiolauselma
Hovioikeuden tuomio ja raastuvanoikeuden päätös kumotaan lukuunottamatta yhtiön korvausvelvollisuutta todistajalle. Juttu palautetaan Mikkelin raastuvanoikeuteen, jonka tulee ilmoituksesta ottaa se uudelleen käsiteltäväksi ja siinä menetellä laillisesti. Raastuvanoikeuden on ratkaistessaan jutun lausuttava kaikista jutussa esitetyistä oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuutta koskevista vaatimuksista.
Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot
Oikeusneuvos Taipale: A ei ole suorittanut maksuja, joista hän kanteessaan vaatii B Oy:ltä korvausta. Kanne on siis hylättävä ennenaikaisena. Tällä perusteella jätän asian hovioikeuden tuomion lopputuloksen varaan. Käsittelyratkaisun ja maksuttoman oikeudenkäynnin osalta olen samaa mieltä kuin enemmistö.
Oikeusneuvos Roos: Kanteessaan A vaatii B Oy:ltä korvausta siitä, että häneltä oli peritty Kahvila Vaahtera Ky:n 5.109,60 markan sähkömaksu korkoineen ja kuluineen, vaikka sen maksaminen yhtiöosuudesta 21.11.1986 tehdyn kaupan perusteella ei kuulunut hänelle vaan osakeyhtiölle. Raastuvanoikeudessa A on kuitenkin ilmoittanut, ettei hän ollut suorittanut kanteessa tarkoitettua maksua. Tätä ilmoitustaan hän ei ole peruuttanut tai muuttanut hovioikeudessa eikä Korkeimmassa oikeudessa. Kannetta ei näin ollen ole hylättävä ennenaikaisena, vaan se on hylättävä perusteettomana, koska A ei ole suorittanut maksuja, joista hän kanteessaan vaatii B Oy:ltä korvausta. Näillä perusteilla en muuta hovioikeuden tuomion lopputulosta. Käsittelyratkaisun ja maksuttoman oikeudenkäynnin osalta olen samaa mieltä kuin enemmistö.
Oikeusneuvos Nybergh: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Taipale.
Oikeusneuvos Nikkarinen: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Roos.
Oikeusneuvos Ailio: Olen myös samaa mieltä kuin oikeusneuvos Roos.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Ailio (eri mieltä), Portin, Nikkarinen (eri mieltä), Nybergh (eri mieltä), Riihelä, Lindholm, Ketola, Roos (eri mieltä), Tulenheimo-Takki, Taipale (eri mieltä) ja Krook
---
[SV]
Omröstn.
A påstod att B hade åtagit sig att betala en skuld, för vars betalning A svarade gentemot C. Sedan C hade utverkat en betalningsorder enligt vilken A skulle betala skulden yrkade A B:s åläggande att betala motsvarande belopp. Käromålet skulle inte förkastas såsom förtidigt väckt på den grund, att A inte ens delvis hade betalt C:s fordran, utan det skulle upptas till prövning för att utröna om B gentemot A svarade för gälden och, om så var fallet, ålägga B att åt A betala vad denne visade sig betalt av skulden.
(Förstärkt avd.)
Hela rättsfallet är i FKKO-registret