Supreme Court allows creditor's claim against former partner where creditor knew of exit before debt arose.

A:n saatava Ky:ltä oli vahvistettu konkurssituomiossa. A velkoi saatavaa Ky:n vastuunalaiselta yhtiömieheltä B:ltä. B vetosi siihen, ettei konkurssituomio sitonut häntä eikä hän ollut vastuussa saatavasta, koska se oli syntynyt hänen yhtiöstä eroamisensa jälkeen.

B ei ollut ollut asianosaisena konkurssioikeudenkäynnissä. Asia oli ratkaistu konkurssituomiossa vain Ky:n osalta ja B:n vastuu näin vahvistetusta kommandiittiyhtiön velasta määräytyi yhtiöoikeudellisten säännösten nojalla.

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Kanne Haukiputaan kihlakunnanoikeudessa

A on B:tä sekä lisäksi C:tä ja D:tä vastaan ajamassaan kanteessa ja kannetta kihlakunnanoikeudessa kehittäessään lausunut, että hän oli ollut Kiimingin kunnasta olleen E Ky:n palveluksessa. Yhtiö oli asetettu konkurssiin 29.1.1985. A oli valvonut konkurssissa työpalkkasaatavia yhteensä 36.413,30 markkaa. Saatavat perustuivat urakkatyöhön, joka oli tehty B:n ollessa kommandiittiyhtiön vastuunalainen yhtiömies. Etuoikeutettua saatavaa oli 13.079,62 markkaa, jolle oli kertynyt suoritusta pääoman osalta 2.381,80 markkaa. Korkoja oli tältä osin 28.10.1986 maksamatta 889,79 markkaa. Etuoikeudettomalle saatavalle ei ollut kertynyt suoritusta. Kihlakunnanoikeuden 20.8.1985 julistama konkurssituomio oli oikeusvoimainen kommandiittiyhtiön vastuunalaisiin yhtiömiehiin nähden. B sekä C ja D olivat kommandiittiyhtiön vastuunalaisina yhtiömiehinä vastuussa A:n saatavasta.

Sen vuoksi A on vaatinut, että B velvoitetaan yhteisvastuullisesti C:n ja D:n kanssa suorittamaan hänelle työsuhteesta johtuvia saatavia 34.031,50 markkaa ja 28.10.1986 asti kertyneitä korkoja 889,79 markkaa sekä korkoa 16 prosenttia 29.10.1986 lukien 10.697,82 markalle ja 29.1.1985 lukien 23.333,68 markalle.

B:n vastaus

B on kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä sekä A:n velvoittamista korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa korkoineen. B oli ollut kommandiittiyhtiön vastuunalainen yhtiömies 17.10.1984 saakka, jolloin hän oli myynyt yhtiöosuutensa varoineen ja velkoineen C:lle ja D:lle. Konkurssissa A oli valvonut maksamattomia urakkapohjia vuosilta 1981-1983 ja 1984-1985. Urakkapohjia ei ollut vuosilta 1981-1983 maksamatta. Sikäli kuin urakkapohjia oli maksamatta vuodelta 1984, B on myöntänyt olevansa vastuussa ennen 17.10.1984 erääntyneistä urakkapohjista. Sen jälkeen erääntyneistä saatavista B ei vastannut, koska A oli ollut tietoinen yhtiön omistussuhteissa tapahtuneesta muutoksesta.

Kihlakunnanoikeuden päätös 5.6.1990

Kommandiittiyhtiö oli merkitty kaupparekisteriin 3.3.1983. Yhtiön henkilökohtaisesti vastuunalainen yhtiömies oli 17.11.1986 päivätyn kaupparekisterinotteen mukaan B.

B oli 17.10.1984 allekirjoitetulla kauppakirjalla luovuttanut C:lle ja D:lle yhteisesti kommandiittiyhtiön varoineen ja velkoineen. Ostajat sitoutuivat vastaamaan kaikista yhtiön veloista ja muista vastuista, jotka perustuivat liiketoimintaan, paitsi mitä sopimuksessa jäljempänä määrättiin.

Kommandiittiyhtiö oli asetettu konkurssiin 29.1.1985. Oulun lääninverovirasto oli riitauttanut A:n saatavia koskevan valvonnan, minkä vuoksi kihlakunnanoikeus oli konkurssituomiossa 20.8.1985 osoittanut A:n eri oikeudenkäynnissä näyttämään saatavan toteen.

A oli lausunut, että kanteessa mainittu saatava oli syntynyt ennen yhtiöosuuksien ostamista 17.10.1984.

C ja D olivat lausuneet, että urakkapohjat johtuivat B:n yhtiömiesajalta ja että velvoitteista vastasi B. C ja D olivat myöntäneet, että vaadittu saatava oli erääntynyt ennen kauppaa ja oli sinänsä oikea ja että A:llä oli kanteessa mainittu työsuhdesaatava kommandiittiyhtiöltä.

B oli lausunut, ettei hänen yhtiössäoloajaltaan ollut maksamattomia urakkapohjia.

Kihlakunnanoikeus on katsonut konkurssisäännön 97 §:n 1 momentin nojalla, että Oulun lääninveroviraston suorittama A:n saatavan riitauttaminen oli tullut myös B:n eduksi. A:n saatavaa koskevaa riitaa ei ollut B:hen nähden oikeusvoimaisesti ratkaistu. A ei ollut muutoinkaan näyttänyt, että hänellä olisi kanteessa mainittu saatava.

Sen vuoksi kihlakunnanoikeus on, samalla kun on velvoittanut C:n ja D:n yhteisvastuullisesti suorittamaan A:lle työsuhteesta johtuvia saatavia 34.031,50 markkaa, 28.10.1986 asti kertyneitä korkoja 889,79 markkaa ja korkoa 16 prosenttia 29.10.1986 lukien 10.697,82 markalle ja 29.1.1985 lukien 23.333,68 markalle sekä korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut, hylännyt kanteen B:n osalta ja velvoittanut A:n korvaamaan B:n oikeudenkäyntikulut 6.000 markalla 16 prosentin korkoineen 5.6.1990 lukien.

Rovaniemen hovioikeuden tuomio 21.5.1991

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A oli saattanut jutun, on lausunut, että B oli ollut kommandiittiyhtiön vastuunalainen yhtiömies 17.10.1984 asti, jolloin hän oli myynyt yhtiöosuutensa C:lle ja D:lle.

A:n velkomat työpalkkasaatavat perustuivat hänen ilmoituksensa mukaan A:n yhtiölle suorittamaan urakkatyöhön, joka oli tehty B:n yhtiömiesaikana. A:n mukaan hänelle oli maksettu tuntipalkkaa urakan kestäessä ja lopullinen urakkapalkka oli määritetty työn päätyttyä tehdyssä mittauksessa. Hänen velkomansa saatava muodostui hänen mukaansa sanotuista maksamattomista urakkapohjista.

B oli kiistänyt kanteen ja lausunut, että hänen käsityksensä mukaan maksamattomia urakkapohjia hänen yhtiössäoloajaltaan ei ollut. Hänen mukaansa, mikäli palkkasaatavia oli, niiden täytyi kohdistua yhtiöosuuden kaupan jälkeiseen aikaan.

A oli valvonut velkomansa saatavan kommandiittiyhtiön konkurssissa. A:n valvonta oli riitautettu osittain hänen vaatimansa etuoikeuden osalta ja hänet oli osoitettu konkurssituomiossa eri oikeudenkäynnissä näyttämään toteen saamisensa etuoikeus. A:n saatava oli muutoin vahvistettu maksettavaksi yhtiön konkurssituomiossa 20.8.1985.

B oli vastuussa suhteessa velkojaan ennen yhtiöstä eroamistaan syntyneistä yhtiön sopimusperusteisista velvoitteista. Hän oli myös vastuussa yhtiöstä eroamisensa jälkeen syntyneistä yhtiön sopimusperusteisista velvoitteista, jollei velkoja ollut tiennyt yhtiömiehen erosta ennen velvoitteen syntymistä. Muista eroamisensa jälkeen syntyneistä yhtiön velvoitteista hän ei ollut vastuussa velkojalle.

Asiakirjoissa olevassa konkurssituomiossa ei ollut lausuttu, minä ajankohtana A:n saatavat olivat syntyneet. Muutakaan näyttöä saatavan syntymisen ajankohdasta ei ollut esitetty.

Koska B ei ollut vastuussa yhtiöstä eroamisensa jälkeen syntyneistä yhtiön velvoitteista eikä ollut näytetty A:n velkoman saatavan vastoin B:n kiistämistä syntyneen hänen vastuussaoloaikanaan, A:n kanne B:hen nähden on hylätty.

Muilta osin hovioikeus on hyväksynyt kihlakunnanoikeuden päätöksen perustelut.

Hovioikeus ei ole muuttanut kihlakunnanoikeuden päätöksen lopputulosta. A on velvoitettu maksamaan B:lle korvaukseksi vastauskuluista hovioikeudessa 1.000 markkaa 16 prosentin korkoineen hovioikeuden tuomion antopäivästä lukien.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

A:lle on myönnetty valituslupa 17.9.1991. A on vaatinut hovioikeuden tuomion kumoamista ja kanteensa hyväksymistä sekä B:n velvoittamista korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa Korkeimmassa oikeudessa korkoineen. A on toimittanut tänne lisäselvitystä.

B on antanut häneltä pyydetyn vastauksen ja vaatinut korvausta vastauskuluista korkoineen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 8.5.1992

Käsittelyratkaisu

A:n tänne toimittama lisäselvitys jätetään oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 7 §:n 1 momentin nojalla huomioon ottamatta.

Pääasiaratkaisu

Perustelut

A:n saatava on hovioikeuden tuomiossa mainituin tavoin vahvistettu maksettavaksi konkurssituomiossa 20.8.1985.

Kun A on velkonut saatavaa kommandiittiyhtiön vastuunalaisilta yhtiömiehiltä, B on vedonnut siihen, ettei hän ollut vastuussa saatavasta, joka oli syntynyt hänen yhtiöstä eroamisensa 17.10.1984 jälkeen. Lisäksi B on huomauttanut, ettei konkurssituomio sitonut häntä, koska hän ei yhtiön konkurssin alkaessa ollut ollut yhtiön vastuunalainen yhtiömies.

B ei ole ollut asianosaisena konkurssioikeudenkäynnissä. Konkurssituomiolla asia on ratkaistu yhtiön osalta ja B:n vastuu näin vahvistetusta kommandiittiyhtiön velasta määräytyy yhtiöoikeudellisten säännösten nojalla.

Kommandiittiyhtiön vastuunalainen yhtiömies vastaa yhtiön velasta niin kuin omasta velastaan. Yhtiömies ei kuitenkaan ole vastuussa yhtiöstä eroamisensa jälkeen syntyneestä velasta, jos velkoja tiesi, että yhtiömies oli eronnut yhtiöstä ennen velvoitteen syntymistä. Kun A on tiennyt B:n eronneen yhtiöstä, on selvitettävä, onko A:n saatava syntynyt ennen B:n eroamista vai sen jälkeen.

Tuomiolauselma

Kihlakunnanoikeuden päätös ja hovioikeuden tuomio kumotaan B:hen kohdistetun kanteen osalta. B velvoitetaan yhteisvastuullisesti hovioikeudessa maksamaan tuomittujen C:n ja D:n kanssa suorittamaan A:lle työsuhteesta johtuvia saatavia 34.031,50 markkaa ja 28.10.1986 asti kertyneitä korkoja 889,79 markkaa sekä korkoa 16 prosenttia 10.697,82 markalle 29.10.1986 lukien ja 23.333,68 markalle 29.1.1985 lukien.

A vapautetaan korvaamasta B:n oikeudenkäyntikuluja kihlakunnanoikeudessa ja hovioikeudessa.

B velvoitetaan korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut Korkeimmassa oikeudessa 2.000 markalla 16 prosentin korkoineen Korkeimman oikeuden tuomion antopäivästä lukien.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Portin, Riihelä, Ketola ja Taipale sekä ylimääräinen oikeusneuvos Heikonen

---

[SV]

A:s fordran i Kb:s konkurs hade fastställts i konkursdomen. A inkrävde sin fordran av Kb:s ansvarige bolagsman B. B invände att konkursdomen inte var bindande för honom och att han inte svarade för gälden, som uppkommit sedan han utträtt ur bolaget.

B hade inte varit part i konkursrättegången. Saken hade i konkursdomen avgjorts endast för Kb:s del och B:s ansvar för kommanditbolagets sålunda fastställda gäld bestämdes enligt bolagsrättsliga regler.

Hela rättsfallet är i FKKO-registret