Local radio must pay royalties for pre-1983 foreign recordings under national treatment principle.

Paikallisradio oli radiolähetyksissään käyttänyt ulkomaisia äänitteitä, joihin ääni oli otettu talteen toisessa sopimusvaltiossa ennen kuin Suomessa tuli 21.10.1983 voimaan Roomassa 26.10.1961 esittävien taiteilijoiden, äänitteiden valmistajien sekä radioyritysten suojaamisesta tehty kansainvälinen yleissopimus.

Yleissopimuksessa edellytetyn kansallisen kohtelun periaatteen mukaisesti ja ottaen huomioon sopimuksen 12 artiklaan korvausoikeuden osalta sopimuksen voimaansaattamisasetuksessa tehdyt Suomen tekijänoikeuslain 47 ja 72 §:n säännöksiä vastaavat varaumat paikallisradio oli velvollinen suorittamaan oikeuksien haltijoille korvauksen mainittujen ulkomaisten äänitteiden käyttämisestä radiolähetyksissä.

A esittävien taiteilijoiden, äänitteiden valmistajien sekä radioyritysten suojaamisesta tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen voimaansaattamisesta TekijänoikeusL_(404/61)_47_§_1_mom TekijänoikeusL_72_§

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Jyväskylän raastuvanoikeuden päätös 20.3.1990

Raastuvanoikeus on Esittävien taiteilijoiden ja äänitteiden tuottajien tekijänoikeusyhdistys Gramex r.y:n Jyväskylän Seudun Paikallisradio Oy nimistä yhtiötä vastaan ajamasta kanteesta katsonut selvitetyksi, että valtioneuvosto oli 24.1.1985 myöntänyt yhtiölle toimiluvan paikallisen ääniyleisradiotoiminnan harjoittamiseen kokeilutoimintana 1.3.1985 ja 30.6.1987 välisenä aikana. Yhtiö oli harjoittanut yleisradiotoimintaa elokuusta 1985 lähtien nimellä "Radio Jyväskylä".

Radio Jyväskylä oli käyttänyt ohjelmissaan sellaisia äänitallenteita, joiden käyttämisestä radiolähetyksessä oli tekijänoikeuslain 47 §:n mukaan maksettava korvaus tallenteen valmistajalle ja esittäville taiteilijoille.

Esittävien taiteilijoiden ja äänitteiden tuottajien tekijänoikeusyhdistys Gramex r.y:n tehtävänä oli asiakassopimustensa mukaisesti periä korvaukset äänilevyjen ja muiden ääntä sisältävien tallenteiden käyttämisestä muun muassa yleisradiotoiminnassa ja edelleen tilittää korvaukset niihin oikeutetuille.

Yhtiö oli solminut edellä mainittua korvausta koskevan sopimuksen yhdistyksen kanssa 18.12.1985. Sopimus oli ollut voimassa 31.12.1987 saakka.

Yhdistys oli vaatinut yhtiöltä sopimuksen perusteella ajalta 1.1.1986-30.6.1987 yhteensä 209 994,07 markkaa, mistä määrästä yhtiö oli maksanut 182 400 markkaa. Yhdistys oli hakenut 27 594 markan saatavaa maksamismääräyksellä, jota yhtiö oli vastustanut.

Yhdistys ja yhtiö olivat oikeudenkäynnin aikana sopineet, että oikea saatavan määrä oli 27 594 markkaa. Yhtiö oli ilmoittanut, että tästä summasta 11 238,03 markan korvaus muodostui sellaisten äänitteiden käyttämisestä Radio Jyväskylän lähetyksissä 1.1.1986-30.6.1987, mihin ääni oli tallennettu ennen 21.10.1983 eli ennen Suomen liittymistä kansainväliseen yleissopimukseen esittävien taiteilijoiden, äänitteiden valmistajien sekä radioyritysten suojaamisesta. Loppuosa saatavasta eli 16 355,97 markan korvaus muodostui muiden sopimuksen mukaisten äänitteiden esittämisestä Radio Jyväskylän ohjelmissa. Viimeksi mainitun summan osalta yhtiö oli myöntänyt myös korvausvaatimuksen perusteen oikeaksi.

Yhtiö oli kiistänyt vaatimuksen 11 238,03 markan osalta sillä perusteella, ettei se katsonut olevansa velvollinen maksamaan mitään korvausta ennen 21.10.1983 tallennettujen äänitteiden esittämisestä. Yhtiön mukaan mainitut ulkomaiset äänitteet eivät lainkaan saa yhdistyksen niille vaatimaa suojaa, koska äänitteet eivät olleet olleet maassamme suojan piirissä Suomen liittyessä kansainväliseen yleissopimukseen.

Raastuvanoikeus on, ottaen huomioon tekijänoikeuslain 45, 46, 47 ja 48 §:n sekä 72 §:n 1 momentin säännökset verrattuna esittävien taiteilijoiden, äänitteiden valmistajien ja radioyritysten suojaamisesta tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen voimaansaattamisesta 14.10.1983 annetun asetuksen (795/83) 2 §:n 2 kohtaan, katsonut yhtiön olevan mainittujen säännösten ja niin sanotun kansallisen kohtelun periaatteen mukaisesti velvollinen maksamaan yhdistyksen vaatimuksen mukaisesti myös ennen 21.10.1983 tallennettujen äänitteiden esittämisestä Radio Jyväskylän ohjelmissa.

Yhtiön oli katsottava perusteettomasti vastustaneen asiassa maksamismääräyksen antamista.

Sen vuoksi raastuvanoikeus on velvoittanut yhtiön maksamaan yhdistykselle vaaditut 27 594 markkaa 16 prosentin korkoineen 1.3.1988 lukien ja maksamismääräyksen vastustamisesta aiheutuneet kulut 762 markkaa 16 prosentin korkoineen maksamismääräystä koskevan hakemuksen tiedoksiantopäivästä 6.6.1988 lukien sekä korvaamaan yhdistyksen oikeudenkäyntikuluista raastuvanoikeuden kohtuulliseksi harkitsemat 35 000 markkaa 16 prosentin korkoineen 20.3.1990 lukien.

Vaasan hovioikeuden tuomio 9.5.1991

Hovioikeus, jossa yhtiö haki muutosta, on hylännyt pyynnön tekijänoikeusneuvoston lausunnon hankkimisesta.

Hovioikeus ei ole muuttanut raastuvanoikeuden päätöstä muulla tavoin kuin että on määrännyt suoritettavaksi 16 prosentin koron 762 markalle 20.3.1990 lukien.

Yhtiö on velvoitettu suorittamaan korvaukseksi yhdistyksen vastauskuluista 2 000 markkaa 16 prosentin korkoineen hovioikeuden tuomion antopäivästä lukien.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Valituslupa on myönnetty 19.11.1991. Yhtiö on vaatinut kanteen hylkäämistä 16 355,97 markkaa ylittävältä osalta ja yhdistyksen velvoittamista korvaamaan osan yhtiön oikeudenkäyntikuluista.

Yhdistys on antanut siltä pyydetyn vastauksen. Yhdistys on vaatinut muutoksenhakemuksen hylkäämistä ja yhtiön velvoittamista korvaamaan sen vastauskulut korkoineen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 29.4.1992

Käsittelyratkaisu

Korkein oikeus hylkää pyynnön tekijänoikeusneuvoston lausunnon hankkimisesta, koska jutussa on kysymys esittävien taiteilijoiden, äänitteiden valmistajien sekä radioyritysten suojaamisesta tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen ja sen voimaan saattamisesta annetun asetuksen tulkinnasta eikä tekijänoikeudellisesta kysymyksestä.

Perustelut

Yhtiö on valtioneuvoston myöntämän luvan perusteella harjoittanut yleisradiotoimintaa ja käyttänyt radiolähetyksissään 1.1.-31.12.1986 sellaisia ulkomaisia äänitteitä, joihin ääni oli otettu talteen toisessa sopimusvaltiossa ennen kuin Suomessa tuli 21.10.1983 voimaan Roomassa 26.10.1961 esittävien taiteilijoiden, äänitteiden valmistajien sekä radioyritysten suojaamisesta tehty kansainvälinen yleissopimus.

Yleissopimuksen mukaan sopimusvaltion tulee myöntää esittäville taiteilijoille ja äänitteiden valmistajille kansallinen kohtelu sopimuksessa määrätyin edellytyksin. Kansallisella kohtelulla tarkoitetaan kohtelua, jota sopimusvaltio, jonka alueella suojaa pyydetään, lainsäädännössään soveltaa omasta maasta oleviin esittäviin taiteilijoihin ja äänitteiden valmistajiin sen alueella tapahtuvien suoritusten osalta. Lisäksi sopimusvaltion on myönnettävä oikeuksien haltijoille sopimuksesta ilmenevät vähimmäisoikeudet.

Sopimuksen 12 artiklan mukaan, jos kaupallisessa tarkoituksessa julkaistua äänitettä tai sen monistetta käytetään välittömästi radiolähetykseen tai julkiseen toisintamiseen, käyttäjän tulee maksaa kertakaikkinen, kohtuullinen korvaus esittäville taiteilijoille tai äänitteiden valmistajille taikka molemmille.

Sopimuksen 20 artiklan 2 kohdan mukaan sopimusvaltio ei ole velvollinen soveltamaan yleissopimuksen määräyksiä äänitteisiin, jotka tallennettiin ennen yleissopimuksen voimaantuloa kyseisen valtion osalta.

Suomi on esittävien taiteilijoiden, äänitteiden valmistajien sekä radioyritysten suojaamisesta tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen voimaansaattamisesta annetussa asetuksessa (795/83) määrännyt, että sopimus tulee voimaan ottaen huomioon asetuksen 2 §:ssä mainitut varaumat. Suomi on yleissopimuksen 16 artiklan nojalla tehnyt äänitteiden osalta sellaiset varaumat, ettei 12 artiklan määräyksiä sovelleta äänitteisiin, jotka radioyritys on hankkinut ennen 1.9.1961, ja että 12 artiklan määräyksiä sovelletaan ainoastaan radio- ja televisiolähetyksiin. Lisäksi toisessa sopimusvaltiossa ensimmäiseksi tallennettujen äänitteiden suoja on 12 artiklassa määrätyn suojan laajuuden ja voimassaolon osalta rajoitettu vastaamaan suojaa, jonka asianomainen toinen sopimusvaltio myöntää lainsäädännössään Suomessa ensimmäiseksi tallennetuille äänitteille.

Suomi on edellä kerrotuin tavoin yleissopimusta voimaansaattaessaan tehnyt sopimukseen 12 artiklan korvaussäännöksen osalta Suomen tekijänoikeuslain 47 ja 72 §:n säännöksiä vastaavat varaumat, mutta ei äänitteiden osalta mainitun vastavuoroisuusvarauman lisäksi muita yleissopimuksen soveltamiseen liittyviä varaumia. Näin ollen Suomen on sovellettava ulkomaisiin äänitteisiin, jotka on tallennettu toisessa sopimusvaltiossa ennen kuin yleissopimus tuli 21.10.1983 Suomessa voimaan, kansallisen kohtelun periaatteen mukaisesti Suomen tekijänoikeuslain säännöksiä esittävien taiteilijoiden ja äänitteiden valmistajien suojasta. Yhtiön on suoritettava oikeuksien haltijoita edustavalle yhdistykselle vaatimuksen mukaisesti ajalta 1.1.-31.12.1986 korvaus myös sellaisten ulkomaisten äänitteiden käyttämisestä radiolähetyksissä, joihin ääni on otettu talteen ennen 21.10.1983.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Yhtiö velvoitetaan korvaamaan yhdistyksen vastauskulut Korkeimmassa oikeudessa 2 000 markalla 16 prosentin korkoineen Korkeimman oikeuden tuomion antopäivästä.

Ratkaisuun osallistuneet: presidentti Heinonen, oikeusneuvokset Nikkarinen, Lindholm ja Taipale sekä ylimääräinen oikeusneuvos Heikonen

---

[SV]

En lokalradio hade i sina radiosändningar använt utländska fonogram. Upptagningen av ljudet hade företagits i ett annat konventionsland före det att den i Rom 26.10.1961 ingångna internationella konventionen om skydd för utövande konstnärer, framställande av fonogram samt radioföretag hade trätt i kraft i Finland 21.10.1983.

Enligt principen om nationell behandling, som förutsätts i konventionen, samt med beaktande av de reservationer mot konventionens artikel 12 beträffande rätten till ersättning som gjorts i förordningen om bringande i kraft av konventionen och som motsvarar stadgandena i 47 och 72 § upphovsrättslagen var lokalradion skyldig att åt innehavarna av rättigheterna betala en ersättning för att de utländska fonogramen använts i radiosändningarna.

F om bringande i kraft av den internationella konventionen om skydd för utövande konstnärer, framställande av fonogram samt radioföretag UpphovsrättsL_(404/61)_47_§_1_mom UpphovsrättsL_72_§

Hela rättsfallet är i FKKO-registret