Legislator Case Law & Legislation
HD:1992:54 AI generated

Supreme Court rules that a holiday bonus must include commission components to equal full daily pay.

Case Number HD:1992:54
Court / Authority
Jurisdiction Finland (FI)
Decision Date
Outcome Allowed / Granted

Legislator summary

AI generated

The Supreme Court overturned the lower courts' decision, ordering the company to pay employees a total of 1,215.15 marks plus interest for the 1989 Independence Day. The employees argued that the holiday pay should have included their daily commission earnings, while the company contended that no sales occurred on the holiday, negating any commission loss. The court ruled that the statutory requirement for full daily pay necessitated including the commission portion, as the law did not specify an alternative calculation method.

Legislator headnote

AI generated

Laki itsenäisyyspäivän viettämisestä yleisenä juhla- ja vapaapäivänä 3 § 1 mom; When holiday pay must equal full daily wages, it must include the commission component of a mixed salary structure.

Keywords

AI generated
Independence Day holiday pay commission component inclusion full daily wage requirement mixed salary structure statutory holiday compensation

Cited Legislation

AI generated
Laki itsenäisyyspäivän viettämisestä yleisenä juhla- ja vapaapäivänä 3 § 1 mom
AI generated

Need to analyze how this precedent applies to your matter?

Cross-reference this judgment against statutes, commentaries, and subsequent citing case law inside Legislator AI.

Open in Legislator →

Full text

Työntekijälle oli itsenäisyyspäivältä maksettava kuukausipalkan ohella yhden päivän laskennallinen osuus myyntituloksen perusteella määräytyvästä provisiopalkasta.

L itsenäisyyspäivän viettämisestä yleisenä juhla- ja vapaapäivänä 3_§_1_mom

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Kanne Kuopion raastuvanoikeudessa

A on Tukkumanni Oy:lle 24.4.1990 tiedoksi toimitetun haasteen nojalla lausunut, että B, C, D, E, F, G ja H olivat olleet yhtiön palveluksessa työsopimuslain 1 §:n mukaisessa työsuhteessa automyyjinä. Heidän palkkansa oli muodostunut kuukausipalkasta ja myyntituloksen perusteella määräytyvästä provisiopalkasta. Itsenäisyyspäivän viettämisestä yleisenä juhla- ja vapaapäivänä annetun lain 3 §:n mukaan työntekijälle oli töiden keskeyttämisestä huolimatta maksettava itsenäisyyspäivältä, jos se muuten olisi ollut työpäivä, täyttä työpäivää vastaava palkka. Vuoden 1989 itsenäisyyspäivä oli ollut keskiviikkona, joka olisi ollut automyyjien normaali työpäivä. Yhtiö oli itsenäisyyspäivältä maksanut automyyjille kuukausipalkan, mutta ei sanotulle päivälle tullutta laskennallista osuutta provisiopalkasta.

Autoalan Työnantajaliitto ATL ry:n ja Auto- ja Konekaupan Toimihenkilöliitto ATH r.y.:n välisen 27.4.1989-30.4.1991 voimassaolleen auto- ja konekaupan työehtosopimuksen 7 a §:n 1 kohdan mukaan provisiopalkkaisten automyyjien keskimääräinen työaika oli 7,5 tuntia päivässä ja 37,5 tuntia viikossa. Saman sopimuksen 7 §:n kohdalla olevan pöytäkirjamerkintä 5:n mukaan lisä- ja ylityökorvauksia laskettaessa muutettiin kuukausipalkka tuntipalkaksi jakamalla se luvulla 160, mikäli työaika oli 37,5 tuntia viikossa.

Huomioon ottaen edellä selostetun laskutavan ja automyyjien vuodelta 1989 saaman provisiopalkan heidän keskimääräinen provisiopalkkansa päivää kohti laskettuna oli vuonna 1989 ollut B:n osalta 232,95 markkaa, C:n osalta 55,05 markkaa, D:n osalta 231,40 markkaa, E:n osalta 175,05 markkaa, F:n osalta 108,60 markkaa, G:n osalta 208,10 markkaa ja H:n osalta 204 markkaa.

Sen vuoksi ja kun täyttä työpäivää vastaavaan palkkaan kuului myös osuus provisiopalkasta, A, jolle edellä mainitut yhteensä 1.215,15 markan provisiosaatavat oli siirretty, on vaatinut, että yhtiö velvoitetaan suorittamaan hänelle 1.215,15 markkaa 16 prosentin korkoineen haastepäivästä sekä korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa jutussa korkoineen.

Yhtiön vastaus

Yhtiö on kiistänyt kanteen perusteettomana ja vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista korkoineen.

Raastuvanoikeuden päätös 10.8.1990

Raastuvanoikeus on lausunut selvitetyksi, että B, C, D, E, F, G ja H olivat olleet työsopimussuhteisina automyyjinä Tukkumanni Oy:n palveluksessa, B vuodesta 1967, C vuodesta 1987, D keväästä 1989, E vuodesta 1987, F keväästä 1989, G vuodesta 1967 ja H vuodesta 1978 alkaen. Heidän palkkauksensa oli muodostunut peruskuukausipalkasta sekä provisiopalkasta. Itsenäisyyspäivän viettämisestä yleisenä juhla- ja vapaapäivänä annetun lain 3 §:n mukaan töiden keskeyttämisestä huolimatta työntekijälle oli maksettava itsenäisyyspäivältä, jos se muuten olisi ollut työpäivä, täyttä työpäivää vastaava palkka. Vuoden 1989 itsenäisyyspäivä oli ollut keskiviikkona, joka muutoin olisi ollut automyyjien normaali työpäivä. Itsenäisyyspäivältä yhtiö oli suorittanut automyyjille ainoastaan kiinteän peruskuukausipalkan. B ja C, D, E, F, G ja H olivat siirtäneet provisiopalkkaa koskevat saatavansa A:lle.

Koska itsenäisyyspäivän viettämisestä yleisenä juhla- ja vapaapäivänä annetussa laissa ei ollut säädetty velvollisuudesta maksaa työntekijälle itsenäisyyspäivältä laskennallista provisiopalkan osuutta, olivat mainitut automyyjät, kun heille oli maksettu peruskuukausipalkka myös itsenäisyyspäivältä vähentämättömänä, saaneet itsenäisyyspäivältä täyttä työpäivää vastaavan palkan.

Tämän vuoksi raastuvanoikeus on hylännyt kanteen ja velvoittanut A:n korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut 5.000 markalla 16 prosentin korkoineen 10.8.1990 lukien.

Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 16.4.1991

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A oli valittamalla saattanut asian, on todennut, että itsenäisyyspäivän viettämisestä yleisenä juhla- ja vapaapäivänä annetun lain 3 §:n mukaan työntekijälle oli maksettava itsenäisyyspäivältä, jos se muuten olisi ollut työpäivä, täyttä työpäivää vastaava palkka. Säännöksen tarkoituksena oli turvata työntekijälle korvaus siitä ansion menetyksestä, mikä hänelle aiheutui itsenäisyyspäivän viettämisestä vapaapäivänä.

Vuonna 1989 itsenäisyyspäivä oli ollut keskiviikkona, joka olisi ollut yhtiön palveluksessa olleiden automyyjien B:n ja C:n, D:n, E:n, F:n, G:n ja H:n työpäivä. Mainittujen automyyjien palkka oli muodostunut osaksi kuukausipalkasta ja osaksi myyntituloksen perusteella määräytyvästä provisiopalkasta.

Itsenäisyyspäivänä ei ollut tapahtunut autojen myyntiä. Näyttämättä oli jäänyt, että sanotut automyyjät olisivat sen johdosta menettäneet myyntiprovisioon perustuvaa ansiotaan. Kun automyyjille oli itsenäisyyspäivältä maksettu kuukausipalkka, heidän oli katsottava saaneen sanotulta päivältä täyttä työpäivää vastaavan palkan.

Edellä mainituilla perusteilla hovioikeus on jättänyt asian raastuvanoikeuden päätöksen lopputuloksen varaan. Lisäksi hovioikeus on velvoittanut A:n korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa 700 markalla 16 prosentin korkoinen 16.4.1991 lukien.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Valituslupa on myönnetty 1.8.1991. A on valituksessaan vaatinut hovioikeuden tuomion kumoamista ja kanteensa hyväksymistä sekä yhtiön velvoittamista korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa asiassa korkoineen.

Yhtiö on antanut siltä pyydetyn vastauksen vaatien vastauskulujensa korvaamista korkoineen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 10.4.1992

Perustelut

Vuoden 1989 itsenäisyyspäivä on ollut keskiviikkona, joka olisi ollut automyyjien B:n ja C:n, D:n, E:n, F:n, G:n ja H:n työpäivä. Tukkumanni Oy:n on itsenäisyyspäivän viettämisestä yleisenä juhla- ja vapaapäivänä annetun lain 3 §:n 1 momentin nojalla maksettava heille sanotulta päivältä täyttä työpäivää vastaava palkka. Kun automyyjien palkka on muodostunut osaksi kuukausipalkasta ja osaksi myyntituloksen perusteella määräytyvästä provisiopalkasta, itsenäisyyspäivän palkan tulee vastatakseen täyden työpäivän palkkaa sisältää myös provisiopalkan osuus heidän kokonaispalkastaan. Tämän osuuden arvioimisesta ei ole määrätty laissa eikä sopimuksessa. Tukkumanni Oy ei ole näyttänyt, että A:n käyttämä vuoden keskimääräiseen päiväprovisioon perustunut laskentatapa yhdessä kuukausipalkan kanssa johtaisi suurempaan kuin täyttä työpäivää vastaavaan kokonaispalkkaan.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio ja raastuvanoikeuden päätös kumotaan ja yhtiö velvoitetaan suorittamaan A:lle maksamatta jääneinä palkkoina yhteensä 1.215,15 markkaa 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 24.4.1990 lukien. Yhtiö velvoitetaan suorittamaan A:lle korvaukseksi hänellä jutussa olleista oikeudenkäyntikuluista 15.000 markkaa 16 prosentin korkoineen tämän tuomion antopäivästä lukien.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Salervo, Takala, Roos, Huopaniemi ja Raulos

---

[SV]

För självständighetsdagen skulle åt arbetstagarna utöver månadslönen betalas ett belopp som beräknades svara mot en dags andel av den provision som erlades på basis av försäljningsresultatet.

L om självständighetsdagens firande såsom allmän högtids- och fridag 3_§_1_mom

Hela rättsfallet är i FKKO-registret