Supreme Court dismisses street compensation claim for undeveloped green areas marked as roads in zoning plans.

Katumaakorvausta ei ollut asemakaavalain mukaan suoritettava kaupungille sellaisesta asemakaavan osoittaman kadun osasta, jota ei ollut kaduksi rakennettu vaan joka oli jätetty puistomaiseksi viheralueeksi.

AsemakaavaL (24.4.1931/145) 34 § 1 mom

AsemakaavaL (24.4.1931/145) 36 § 1 mom

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Helsingin kaupungin kanne Helsingin raastuvanoikeudessa

Asunto Oy Tiilimäki 24:n vastaus

Yhtiö on kiistänyt kanteen sekä pyytänyt sen hylkäämistä ja oikeudenkäyntikulujensa korvaamista korkoineen. Kiistämisensä perusteluiksi yhtiö on esittänyt, paitsi muuta, josta nyt ei ole kysymys, että koska sen omistamaan tonttiin Tiilimäki nimisen kadun puolella rajoittuva alue on tosiasiassa puistomaata puineen ja ruohikkoineen, eikä muodosta tontin edustalta ulospääsytietä tontilta, ei siitä myöskään voida periä katumaakorvausta. Perusteeksi yhtiö on viitannut Korkeimman oikeuden ratkaisuun 23.6.1983 N:o 4408/81. Nuottapolku nimisen kadun osalta yhtiö on myöntänyt korvausperusteen olemassaolon, mutta kiistänyt korvauksen määrältään. Vaatimus on kohtuuton eikä se vastaa katualueen käypää arvoa. Korvauksen perusteeksi olisi pantava se hinta, mikä katumaalla on ollut vuonna 1950 kaavaa vahvistettaessa ja sitä voitaisiin korjata vain rahan arvon alenemisen suhteessa arviointiajankohtaan eli haasteen tiedoksiantopäivään.

Raastuvanoikeuden päätös 24.11.1988

Raastuvanoikeus on katsonut selvitetyksi, että Tiilimäki niminen katu on yhtiön tontin kohdalla voimassa olevassa asemakaavassa asemakaavalain 3 §:n mukaista katumaaksi osoitettua katumaata ja siis myös asemakaavalain 34 §:ssä tarkoitettua korvattavaa katumaata. Kun Helsingin maistraatti on luovuttanut 10.12.1963 tekemällään päätöksellä Tiilimäki nimisen katualueen yleiseen käyttöön, se on tapahtunut tontin 24 kohdalla kapeampana kuin mitä asemakaava osoittaa kadun olevan tontin nro 24 kohdalta, koska katua ei oltu tuon tontin kohdalla rakennettu kaduksi, eikä sitä ole rakennettu vieläkään kaduksi. Nuottapolku on vuonna 1983 luovutettu yleiseen käyttöön.

Asemakaavalain 35 §:n mukaan oikeuden tulee arvioida katumaan arvo korvauksen määräämisen ajankohtana. Huomioon ottaen esitetyn selvityksen raastuvanoikeus on katsonut, että vaadittu korvaus 115 markkaa neliömetriltä on kohtuullinen sekä perustuu Helsingin kaupungin käyttämään hyväksyttävään menettelyyn, jossa katumaan arvo määrätään korvauksen määräämisen aikana, jolloin maan hintaa arvioitaessa otetaan huomioon elinkustannusindeksin aiheuttaman korotuksen ohella myös yleinen maanhinnan arvon nousu. Tämän vuoksi ja kun tontinomistajan valinnainen järjestely siitä, mille puolelle tonttia tontilta ulosajo on järjestetty, ei ole asemakaavalain mukaan katumaakorvausvelvollisuutta supistava tekijä, raastuvanoikeus on velvoittanut yhtiön suorittamaan Helsingin kaupungille vaaditut 63.135 markkaa 16 prosentin korkoineen haastepäivästä 23.6.1988 lukien ja korvaamaan kaupungin oikeudenkäyntikulut 6.000 markalla 16 prosentin korkoineen 24.11.1988 lukien.

Helsingin hovioikeuden tuomio 12.9.1990

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi yhtiö oli saattanut jutun, on lausunut, että rakennuslain 148 §:n 1 momentin mukaan kanteessa tarkoitettu tontinomistajan velvollisuus suorittaa korvausta kaupungin tuon lain 1.7.1959 voimaantullessa omistamasta katumaasta on ratkaistava asemakaavalain säännösten nojalla. Niiden mukaan katumaa käsittää muun ohella katuja, puistoja, istutuksia ja yleistä liikennettä varten tarkoitettuja muita alueita. Hovioikeus on katsonut, ettei valitus antanut aihetta raastuvanoikeuden päätöksen muuttamiseen ja jättänyt sen pysyväksi. Asunto Oy Tiilimäki 24 on velvoitettu suorittamaan Helsingin kaupungille korvaukseksi vastauskuluista hovioikeudessa 1.000 markkaa 16 prosentin korkoineen hovioikeuden tuomion antopäivästä.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Valituslupa on myönnetty 10.4.1991. Yhtiö on toistanut vaatimuksensa kanteen hylkäämisestä Tiilimäki nimisen kadun osalta kokonaan. Nuottapolku nimisen kadun osalta yhtiö on vaatinut korvauksen alentamista. Lisäksi yhtiö on vaatinut, että se vapautettaisiin velvollisuudesta korvata kaupungin oikeudenkäyntikulut alemmissa oikeuksissa ja että kaupunki velvoitettaisiin korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut jutussa.

Kaupunki on antanut siltä pyydetyn vastauksen ja vaatinut korvausta vastauskuluistaan korkoineen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 7.4.1992

Perustelut

Asunto Oy Tiilimäki 24:n omistaman tontin nro 24 edustalla Tiilimäki nimisen kadun puoleinen alue on voimassa olevassa, 18.8.1950 vahvistetussa asemakaavassa merkitty kaduksi. Tätä 778 neliömetrin suuruista, asemakaavalain 3 §:n 1 momentin b kohdassa tarkoitettua katumaa-aluetta ei ole luovutettu yleiseen käyttöön katuna. Edellä mainituista Korkeimman oikeuden ratkaisuista ilmenevien tulkintaperiaatteiden mukaisesti kysymyksessä olevaa aluetta ei ole luettava korvattavaan katumaahan.

Korkeimman oikeuden tuomion lopputulokseen nähden kummankin osapuolen on itse vastattava oikeudenkäyntikuluistaan jutussa.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota ja raastuvanoikeuden päätöstä muutetaan siten, että kaupungin vaatimus saada korvausta Asunto Oy Tiilimäki 24:n omistaman tontin edustalla olevasta, 18.8.1950 vahvistetun asemakaavan mukaan Tiilimäki nimiseen katuun kuuluvasta 778 neliömetrin suuruisesta kaduksi rakentamatta jääneestä alueesta hylätään ja Asunto Oy Tiilimäki 24 vapautetaan velvollisuudesta suorittaa katumaakorvausta tästä alueesta. Yhtiön maksettavaksi Helsingin kaupungille katumaakorvauksena jää siten puolet Nuottapolun kysymyksessä olevasta 321 neliömetrin suuruisesta alueesta 115 markan neliömetrikorvauksen mukaan eli 18.457,50 markkaa 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 23.6.1988 lukien. Yhtiö vapautetaan velvollisuudesta korvata kaupungin oikeudenkäyntikulut raastuvanoikeudessa ja hovioikeudessa. Kummankin osapuolen on itse vastattava oikeudenkäyntikuluistaan jutussa.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Ailio, Nybergh, Tulenheimo-Takki, Taipale ja Wirilander

---

[SV]

Ersättning för gatumark skulle inte utgå till staden enligt stadsplanelagen för sådan i stadsplanen anvisad gatudel, som inte var utbyggd till gata utan som hade lämnats som grönområde av parknatur.

StadsplaneL (24.4.1931/145) 34 § 1 mom

StadsplaneL (24.4.1931/145) 36 § 1 mom

Hela rättsfallet är i FKKO-registret