Supreme Court dismisses tenant's rent reduction claim due to unproven impact of non-enforceable family competition clause.

A oli vuokrannut päivittäistavaramyymälänsä tilat osuuskunta B:lle sitoutuen luopumaan päivittäistavarakaupan harjoittamisesta määräajaksi samalla paikkakunnalla. Kun A:n perheenjäsen alkoi osuuskunnan välittömässä läheisyydessä harjoittaa päivittäistavarakauppaa sopimuksen tarkoittamana aikana, B vaati vuokran kohtuullistamista.

Ään.

Kanne hylättiin, koskei ollut selvitetty, mikä vaikutus edelleen voimassa olleella kilpailunrajoitussopimuksella oli ollut vuokran määrään, eikä vuokran sen vuoksi voitu todeta olevan kohtuuton.

HVL 112 §

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

D ja A:n kanne Halikon kihlakunnanoikeudessa

Salon Seudun Osuuskauppa nimisen osuuskunnan kanne Halikon kihlakunnanoikeudessa

Osuuskunta on D ja A:lle tiedoksi annetun haasteen nojalla kihlakunnanoikeudessa lausunut, että se oli 28.12.1987 allekirjoitetuilla kauppakirjoilla ostanut A:n päivittäistavarakaupan vaihtoomaisuusvaraston ja myymäläkaluston sekä samassa yhteydessä ja samana päivänä solminut edellä kerrotun vuokrasopimuksen.

Vaihto-omaisuusvaraston ja myymäläkaluston kauppa sekä liikehuoneiston vuokrasopimus merkitsivät tosiasiallisesti A:n harjoittaman liiketoiminnan siirtymistä kokonaisuudessaan osuuskunnalle. Liiketoiminnan kaupan yhteydessä oli sovittu siitä, että A luopui päivittäistavarakaupasta Perttelin kunnan alueella ja harjoitti ainoastaan maatalousalaan liittyvää kauppaa. Osuuskunta puolestaan oli sitoutunut harjoittamaan ainoastaan päivittäistavarakauppaa. Liiketoiminnan siirtymiseen oli siis liittynyt osapuolten välinen kilpailunrajoitussopimus.

Kilpailunrajoitusta koskeva sopimus oli muodollisesti vain A:n ja osuuskunnan välinen. Kauppaneuvotteluissa osuuskunta oli esittänyt, että myös muut A:n perheenjäsenet allekirjoittaisivat sopimuksen, mutta A oli vakuuttanut, etteivät hänen perheenjäsenensä myöskään ryhtyisi harjoittamaan päivittäistavarakauppaa Perttelin kunnan alueella, ja ilmoittanut käsityksenään, ettei muiden perheenjäsenien allekirjoituksia voitu ottaa eikä tarvittu sopimuksiin.

Liikehuoneistosta sovitun vuokran määrä oli perustunut edellytykseen, etteivät D ja A harjoittaisi Perttelin kunnan alueella päivittäistavarakauppaa, ja vuokrasopimuksessa sovittu korkea vuokra oli merkinnyt A:lle korvausta sovitusta kilpailunrajoituksesta.

Heinäkuussa 1989 alkoi osuuskunnan harjoittaman päivittäistavarakaupan välittömässä tuntumassa C niminen toiminimi harjoittaa päivittäistavarakauppaa. Harjoittajana oli C, joka oli A:n poika. A oli itse osallistunut liikkeen toimintaan ja muun ohessa osallistunut toimenpiteisiin, joilla osuuskunnan myymälässä toiminut kassanhoitaja oli palkattu avatun liikkeen palvelukseen. Syntynyt sopimusten vastainen kilpailutilanne oli merkittävästi huonontanut osuuskunnan toimintaedellytyksiä Perttelissä. Vaikka A ei muodollisesti itse harjoittanut päivittäistavarakauppaa, oli hänen kuitenkin toiminnallaan katsottava rikkoneen solmimaansa kilpailunrajoitussopimusta.

Ne edellytykset, joihin osuuskunnan sekä D ja A:n välisen vuokrasopimuksen vuokrataso sidottiin, olivat rauenneet ja vallitsevissa olosuhteissa vuokrasopimuksen mukainen vuokrataso oli muodostunut kohtuuttomaksi. Kohtuullisena kuukausittaisena vuokrana oli 177,5 neliömetrin suuruisen huoneiston osalta pidettävä 35 markkaa neliömetriltä. Sen vuoksi osuuskunta on huoneenvuokralain 112 §:n nojalla vaatinut, että kyseisen liikehuoneiston vuokraa kohtuullistetaan siten, että vuokraksi vahvistetaan 1.8.1989 lukien 35 markkaa neliömetriltä kuukaudessa. Lisäksi osuuskunta on vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan korkoineen.

Kihlakunnanoikeuden päätös 16.5.1990

Kihlakunnanoikeus on velvoittanut osuuskunnan heti kuittia vastaan suorittamaan D ja A:lle 28.12.1987 solmitun vuokrasopimuksen mukaisena vuokrana, josta vuokralainen oli maksanut vain osan, elokuun 1989 ja toukokuun 1990 väliseltä ajalta 6.787,50 markkaa kultakin kuukaudelta 16 prosentin korkoineen 7.8.1989, 5.9.1989, 5.10.1989, 6.11.1989, 5.12.1989, 5.1.1990, 5.2.1990, 5.3.1990, 5.4.1990 sekä 7.5.1990 lukien.

Kihlakunnanoikeus on katsonut selvitetyksi, että kysymyksessä olevan liikehuoneiston vuokra ylitti olennaisesti vuokra-arvoltaan samanveroisista ja samaan tarkoitukseen käytetyistä huoneistoista paikkakunnalla maksetun kohtuullisen käyvän vuokran. Syntynyt asiantila johtui ainakin osaksi siitä, että vuokrasopimusta tehtäessä vuokran määrään korottavasti vaikuttanut kilpailuun liiketoiminnassa liittyvä edellytys oli vuokrasopimuksen tekemisen jälkeen rauennut. Tämän vuoksi kihlakunnanoikeus on alentanut kysymyksessä olevan liikehuoneiston ja siihen liittyvän varastotilan vuokran alkuperäisessä vuokrasopimuksessa sovitusta 13.000 markan kokonaisvuokrasta 9.000 markkaan kuukaudessa sekä velvoittanut osuuskunnan maksamaan vuokraa 9.000 markkaa kuukaudessa kesäkuusta 1990 lukien vuokrakauden loppuun.

Asianomaisten vaatimus saada korvausta oikeudenkäyntikuluistaan on hylätty.

Turun hovioikeuden tuomio 26.4.1991

Hovioikeus, jossa D ja A sekä osuuskunta valittamalla hakivat muutosta, on lausunut, että huoneistoa koskeva vuokrasopimus oli solmittu, kun A oli osuuskunnalle myynyt huoneistossa harjoittamansa päivittäistavarakaupan vaihto-omaisuuden ja myymäläkalustoa. A oli samalla sitoutunut olemaan harjoittamatta Perttelin kunnassa päivittäistavarakauppaa ennen vuotta 1998.

Huoneiston vuokraksi sovittu 13.000 markkaa kuukaudelta ylitti olennaisesti vuokra-arvoltaan samanveroisista ja samaan tarkoitukseen käytettävistä huoneistoista paikkakunnalla maksetun kohtuullisen käyvän vuokran. Vuokrataso oli kuitenkin sovittu myös ottamalla huomioon mainittu kilpailunrajoitussopimus, jota oli pidettävä huoneenvuokrasuhteissa hyväksyttävänä.

Asianosaiset olivat yksimielisesti ilmoittaneet, että keskusteltaessa kilpailunrajoitussopimuksesta oli sopimusluonnos ensin käsittänyt sellaisen lausekkeen, jonka mukaan kilpailunrajoitus olisi koskenut myös A:n perheenjäseniä, mutta A:n vaatimuksesta rajoitus oli lopullisessa sopimuksessa jäänyt koskemaan vain häntä.

Jutussa oli niinikään selvitetty, että A:n poika C oli osuuskunnan päivittäistavaramyymälän välittömässä läheisyydessä heinäkuussa 1989 alkanut harjoittaa päivittäistavarakauppaa.

Vuokran määrää arvioitaessa oli myös otettava huomioon, ettei paikkakunnalla ollut vuokrattavana tai muutoin saatavilla vastaavanlaisia liiketiloja ja että A:lla oli ollut lopettaessaan päivittäistavarakaupan ja solmiessaan osuuskunnan kanssa nyt kysymyksessä olevan vuokrasopimuksen vakiintunut asiakaskunta.

Vahvistettaessa tässä tapauksessa kohtuullisen vuokran määrä oli otettava huomioon, että vuokran määrästä sovittaessa siihen oli alun alkaen vaikuttanut se, että A oli sitoutunut luopumaan päivittäistavarakaupan harjoittamisesta edellä kerrotulla tavalla, mikä seikka edelleen vaikutti kohtuulliseen vuokraan.

Kysymyksessä olevan liikehuoneiston vuokra ylitti edellä sanotusta huolimatta kuitenkin ilman huoneenvuokrasuhteissa hyväksyttävää syytä kohtuullisen käyvän vuokratason, jona oli pidettävä kihlakunnanoikeuden mainitsemia 9.000 markkaa kuukaudelta.

Näillä ja kihlakunnanoikeuden muutoin mainitsemilla perusteilla hovioikeus on katsonut, ettei ollut syytä muuttaa kihlakunnanoikeuden päätöstä muulla tavalla kuin että huoneiston vuokra alennetiin 9.000 markkaan kuukaudelta 1.8.1989 lukien ja että osuuskunta velvoitettiin suorittamaan D ja A:lle yhteensä 27.875 markkaa ja 16 prosenttia korkoa kullekin 2.787,50 markan määräiselle kuukausittaiselle erälle kihlakunnanoikeuden mainitsemista erääntymispäivistä lukien.

Oikeudenkäynnistä huoneenvuokra-asioissa annetun lain 36 §:n nojalla asianosaiset saivat itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Valituslupa on myönnetty 15.8.1991. D ja A ovat vaatineet kanteensa hyväksymistä ja osuuskunnan kanteen hylkäämistä sekä oikeudenkäyntikulujensa korvaamista korkoineen.

Osuuskunta on antanut vastauksen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 25.3.1992

Perustelut

Kilpailunrajoituksesta neuvoteltaessa on keskusteltavana ollut lauseke, jonka mukaan kilpailunrajoitus olisi koskenut myös A:n perheenjäseniä. Solmittuun kauppasopimukseen liittyvä kilpailunrajoitusehto on kuitenkin koskenut vain A:ta. Edelleen voimassa olevaa kilpailunrajoitussopimusta ei ole näytetty rikotun.

Ei ole selvitetty, mikä vaikutus kilpailunrajoitussopimuksella on ollut vuokran määrään. Tämän vuoksi sopimuksen mukaisen vuokran ei voida todeta olevan kohtuuton.

Tuomiolauselma

Osuuskunnan kanne hylätään. D ja A:n kanne hyväksytään. Osuuskunta velvoitetaan maksamaan D ja A:lle maksamatta olevat vuokrat 67.875 markkaa ja korkoa 16 prosenttia kullekin 6.787,50 markan erälle alempien oikeuksien mainitsemista kuukausivuokrien erääntymispäivistä lukien.

Jutun laatu huomioon ottaen D ja A saavat itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Oikeusneuvos Huopaniemi: D ja A:n ja osuuskunnan välisen vuokrasopimuksen mukaiseen vuokran määrään on korottavasti vaikuttanut A:n ja osuuskunnan välisessä vaihto-omaisuuden luovutusta koskevassa kauppakirjassa oleva ehto, jonka mukaan A sitoutui olemaan harjoittamatta päivittäistavarakauppaa Perttelin kunnan alueella 31.12.1997 saakka. D ja A:n poika C on heinäkuussa 1989 ryhtynyt harjoittamaan päivittäistavarakauppaa osuuskunnalle vuokratun liikehuoneiston välittömässä läheisyydessä. Olosuhteet ovat tämän johdosta siinä määrin muuttuneet, että vuokran määrä on muodostunut kohtuuttoman korkeaksi. Vuokran määrää koskevaa sopimuksen ehtoa on sen vuoksi huoneenvuokralain 5 §:n nojalla soviteltava siten, että sitä alennetaan hovioikeuden tuomiossa mainitulla tavalla.

Näillä perusteilla jätän hovioikeuden tuomion lopputuloksen pysyväksi. Osuuskunta saa kuitenkin pitää vastauskulunsa vahinkonaan, koska niiden korvaamiseen ei ole oikeudenkäynnistä huoneenvuokra-asioissa annetun lain 36 §:n mukaisia edellytyksiä.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Salervo, Nikkarinen, Lindholm, Huopaniemi (eri mieltä) ja Suhonen

---

[SV]

A hade hyrt ut sin dagligvarubutiks utrymmen åt andelslaget B och förbundit sig att inte idka dagligvaruhandel på samma ort. Då en av A:s familjemedlemmar började bedriva dagligvaruhandel i andelslagets omedelbara närhet under den tid som avsågs i avtalet, yrkade B att hyran skulle jämkas.

Omröstn.

Käromålet förkastades eftersom det inte utretts vilken inverkan konkurrensklausulen, som fortfarande var i kraft, hade haft på hyran. Hyran kunde därför inte konstateras vara oskälig.

HyresL 112 §

Hela rättsfallet är i FKKO-registret