Supreme Court rules that the due date for a monetary adjustment is the signing date of the partition deed, triggering interest.

Osituksessa rahana maksettavaksi määrätyn tasingon eräpäivänä pidettiin sitä päivää, jona osituskirja oli asianmukaisesti allekirjoitettu. Siitä päivästä alkaen tasinkovelalle oli maksettava viivästyskorkoa korkolain 5 §:n 1 momentin mukaisesti.

KorkoL 5 § 1 mom

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Joensuun raastuvanoikeuden päätös 6.4.1990

Raastuvanoikeus on A:n kanteesta lausunut, että pesänjakaja oli avioeroon tuomittujen puolisoiden A:n ja B:n välillä 22.8.1986 toimittanut omaisuuden osituksen, jossa hän oli velvoittanut B:n maksamaan A:lle tasinkoa 151.771,21 markkaa. Puolisot olivat moittineet ositusta ja raastuvanoikeus oli julistanut jutussa päätöksen 4.3.1988 muuttaen pesänjakajan ratkaisua vähäisiltä osin ja palauttanut osituksen pesänjakajalle uutta toimitusta varten. Osapuolten valitettua päätöksestä Itä-Suomen hovioikeus oli lainvoimaisella tuomiolla pääosin pysyttänyt raastuvanoikeuden päätöksen. Sen jälkeen pesänjakaja oli 12.2.1990 saattanut osituksen loppuun palautetuilta osilta ja velvoittanut B:n maksamaan A:lle lisää tasinkoa 1.400 markkaa. B on 3.4.1990 maksanut A:lle tasingon koko määrän 153.171,21 markkaa maksamatta kuitenkaan tasingolle korkoa.

A on vaatinut B:n velvoittamista maksamaan osituksessa määrätylle tasingolle 16 prosentin vuotuista korkoa 151.771,21 markalle 22.8.1986 lukien 3.4.1990 saakka ja 1.400 markalle 12.2.1990 lukien samoin 3.4.1990 saakka sekä korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa 16 prosentin korkoineen raastuvanoikeuden päätöksen julistamispäivästä lukien.

B on kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä viitaten siihen, ettei tasingon lopullinen määrä ole aikaisemmin ollut tiedossa.

Raastuvanoikeus on katsoen, että tasinkovelan eräpäivinä on pidettävä niitä päiviä, jolloin ositus on saatettu päätökseen, velvoittanut B:n suorittamaan A:lle korkoa 16 prosenttia 151.771,21 markalle ajalta 22.8.1986-3.4.1990 ja 1.400 markalle ajalta 12.2.-3.4.1990 sekä korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut 3.000 markalla 16 prosentin korkoineen 6.4.1990 lukien.

Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 18.4.1991

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi B oli valittamalla saattanut jutun vaatien vapauttamistaan suorittamasta A:lle korkoa 151.771,21 markalle 22.8.1986 ja 11.2.1990 väliseltä ajalta ja korvaamasta A:n oikeudenkäyntikulut raastuvanoikeudessa, on hylännyt valituksen ja jättänyt asian raastuvanoikeuden päätöksen varaan. B on velvoitettu suorittamaan A:lle korvaukseksi hänellä hovioikeudessa olleista kuluista 700 markkaa.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Valituslupa on myönnetty 13.8.1991.

B on valituksessaan toistanut hovioikeudessa esittämänsä vaatimukset ja pyytänyt A:n velvoittamista korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudessa ja Korkeimmassa oikeudessa.

A on antanut häneltä pyydetyn vastauksen ja vaatinut vastinekulujensa korvaamista 1.290 markalla.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 18.3.1992

Perustelut

Osituksessa rahana maksettavaksi määrätyn tasingon eräpäivänä on, jollei toisin ole sovittu, pidettävä sitä päivää, jona osituskirja on asianmukaisesti allekirjoitettu. Siitä päivästä lukien tasinkovelalle on korkolain 5 §:n 1 momentin mukaan maksettava viivästyskorkoa. Näillä ja hovioikeuden muutoin mainitsemilla perusteilla Korkein oikeus on ratkaissut asian tuomiolauselmasta ilmenevällä tavalla.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta. B velvoitetaan suorittamaan A:lle korvaukseksi vastauksen antamisesta Korkeimmassa oikeudessa aiheutuneista kuluista 1.290 markkaa.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Salervo, Takala, Linholm, Huopaniemi ja Suhonen

---

[SV]

Förfallodagen för utjämning som skulle betalas i pengar var den dag då avvittringshandlingen hade undertecknats på vederbörligt sätt och från den dagen skulle på gälden betalas dröjsmålsränta enligt 5 § 1 mom. räntelagen.

RänteL 5 § 1 mom

Hela rättsfallet är i FKKO-registret