Supreme Court rules a former board member is not incompetent to testify if they ceased being a member before testimony.

Osakeyhtiön toimihenkilö, joka oli ollut yhtiön hallituksen jäsen yhtiötä vastaan ajetun jutun tullessa vireille, ei ollut esteellinen todistamaan jutussa, kun hän ei ollut hallituksen jäsen enää häntä kuulusteltaessa.

Ään.

Ks.

KKO:1982-II-34

ja vrt.

KKO:1978-II-64

Kysymys yhtiön oikeudesta määrätä sen palveluksessa noin 15 vuotta myyntimiehenä toiminut työntekijä, joka viimeksi oli hoitanut pääasiassa vaahto-pvc-levyjen myyntityötä tuotepäällikön nimikkeellä, uusiin työtehtäviin, jotka käsittivät käteisasiakkaiden palvelua noutomyyntiosastolla, koneiden vuokrausta, messujen suunnittelua ja rakentamista sekä sahauspalvelun suunnittelua.

OK 17 luku 18 §

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Kanne Tuusulan kihlakunnanoikeudessa

Yhtiö ei työnantajana ollut saanut yksipuolisesti muuttaa työsuhteen olennaisia ehtoja. A:n siirtäminen täysin toisarvoisiin tehtäviin hoitamaan paikallismyyntiä eli melkein varastomiehen työhön olisi ollut olennainen muutos hänen työtehtävissään. A:lle tarjottu työtila olisi ollut varastomiesten taukotupana käytetty koppi, joka laadultaan ja sijainniltaan olisi olennaisesti poikennut hänen työtiloistaan toimihenkilöiden osastolla. Uusi työtehtävä olisi ollut merkityksetön eikä sitä hoitamaan ollutkaan sitten määrätty ketään. Toimenkuvan muutoksen tarkoituksena oli ollut päästä eroon A:ta. Työsopimuksen ehtojen olennaista muutosta merkitsevä siirto uuteen työhön olisi edellyttänyt erityisen painavaa syytä ja muutoksen toteuttamista irtisanomisaikaa noudattaen.

Yhtiö oli maksanut A:lle palkan 31.12.1988 saakka. A oli solminut uuden koeaikaisen työsopimuksen 16.1.1989, joka oli päättynyt 31.3.1989 sen vuoksi, että A ja uusi työnantaja eivät olleet katsoneet tarkoituksenmukaiseksi työsopimuksen jatkamista. Osasyynä tähän oli ollut A:lle yhtiön palveluksessa aiheutuneesta henkisestä stressistä johtunut sairastelu. Uuden työsuhteen päätyttyä A oli ollut työttömänä ja sairauslomalla.

Tämän vuoksi A on vaatinut, että yhtiö velvoitetaan suorittamaan hänelle ajalta 1.1.-16.3.1989 irtisanomisajan palkkana 21.750 markkaa ja lomakorvauksena viideltä päivältä 1.740 markkaa eli yhteensä 23.490 markkaa 16 prosentin korkoineen 16.3.1989 lukien ja työsopimuksen irtisanomismenettelystä annetun lain mukaisena korvauksena 20 kuukauden palkkaa vastaavat 174.000 markkaa 16 prosentin korkoineen 17.1.1989 lukien. Vielä A on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista korkoineen.

Yhtiön vastaus

Todistajien kuulustelu

Jutun käsittelyn kestäessä yhtiö on nimennyt todistamaan markkinointijohtajansa X:n ja talouspäällikkönsä Y:n. A:n väitettyä, että X oli yhtiön hallituksen jäsen ja siten esteellinen todistamaan jutussa, kihlakunnanoikeus on 12.6.1989 julistamassaan väitepäätöksessä katsonut, että X ei enää 3.5.1989 alkaen ollut yhtiön hallituksen jäsen eikä siten asianosaisen asemassa asiassa, sekä kuullut X:ää todistajana. Myös Y:tä, joka on ilmoittanut olleensa yhtiön hallituksen jäsen kevääseen 1989 saakka, on kuultu 1.11.1989 todistajana.

Kihlakunnanoikeuden pääasiaa koskeva päätös 1.11.1989

Kihlakunnanoikeus on katsonut, että A:n poistuttua työpaikalta ja jäätyä palaamatta työhön hänen työsuhteensa oli yhtiön tekemän toteamuksen mukaisesti sen jälkeen päättynyt 31.12.1988, mihin saakka A:lle oli maksettu palkka. A:n palkkaedut olisivat uuteen tehtävään noutomyyntiin siirtymisen jälkeen säilyneet entisellään. Huomioon ottaen noutomyyntiin liittyneiden tehtävien luonne verrattuna A:n siihenastisiin työtehtäviin, yhtiöllä oli ollut oikeus määrätä A uuteen tehtävään. Tehtävänsiirto ei ollut merkinnyt sellaista työsopimuksen ehtojen yksipuolista olennaista muuttamista, jonka perusteella A:lla olisi ollut oikeus irtisanoutua ja saada sen jälkeen yhtiöltä vaatimiaan korvauksia. Asiassa oli jäänyt näyttämättä sellainen peruste, jonka johdosta A:lla olisi oikeus yhtiöltä vaatimiinsa korvauksiin.

Kihlakunnanoikeus on hylännyt A:n kanteen ja velvoittanut hänet suorittamaan yhtiölle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista 12.000 markkaa 16 prosentin korkoineen 1.11.1989 lukien.

Helsingin hovioikeuden tuomio 24.10.1990

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A oli valittamalla saattanut jutun, on pysyttänyt kihlakunnanoikeuden päätöksen. A on velvoitettu suorittamaan yhtiölle korvaukseksi vastauskuluista hovioikeudessa 1.000 markkaa.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Valituslupa on myönnetty 24.4.1991.

A on vaatinut, että kanne hyväksytään kokonaisuudessaan ja yhtiö velvoitetaan suorittamaan hänelle irtisanomisajan palkkana 23.490 markkaa 16 prosentin korkoineen 16.3.1989 lukien ja korvauksena 174.000 markkaa 16 prosentin korkoineen 17.1.1989 lukien sekä korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa Korkeimmassa oikeudessa korkoineen. A on lausunut muun muassa, että työsuhteen ehdon yksipuoliseen muuttamiseen ei ollut ollut työsopimuslain 43 §:ssä tarkoitettua tärkeää syytä eikä edes lain 37 §:ssä edellytettyä erityisen painavaa syytä. Yhtiön olisi joka tapauksessa tullut noudattaa irtisanomisaikaa ennen muutoksen toimeenpanoa. A oli edelleen työtön. Vielä A on lausunut, ettei X:ää ja Y:tä olisi saanut kuulustella todistajina jutussa.

SCS Teknolon Oy, joksi yhtiön nimi oli muutettu, on antanut pyydetyn vastauksen, jossa yhtiö on vaatinut hovioikeuden tuomion pysyttämistä ja vastauksen antamisesta aiheutuneiden kulujensa korvaamista.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 18.2.1992

Todistajien esteellisyys

Kun X:ää ja Y:tä on kihlakunnanoikeudessa kuulusteltu todistajina, he eivät enää ole kuuluneet Teknolon Oy:n hallitukseen eivätkä siten olleet yhtiön laillisia edustajia. Tämän vuoksi heitä on oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 18 §:n 1 momentin mukaan voitu kuulustella todistajina.

Pääasiaratkaisun perustelut

A ja Teknolon Oy ovat 1.1.1973 solmineet työsopimuksen, jonka nojalla A on aluksi toiminut yhtiön lvi-myyjänä Länsi-Suomen alueella. Keväällä 1983 A, jonka ammattinimikkeeksi on muutettu tuotantopäällikkö, on siirretty hoitamaan yhtiön säiliömyyntiä. Syynä tähän siirtoon on todistajana kuullun yhtiön ostopäällikkönä toimineen henkilön mukaan ollut lvi-myynnin siirtyminen toisen yhtiön hoidettavaksi. Teknolon Oy:n lopetettua säiliömyynnin on A syksyllä 1986 siirretty myyntimieheksi rakennusosastolle ja edelleen keväällä 1987 hoitamaan vaahto-pvc-levyjen myyntiä. A:n työsopimuksen mukaiseksi vakiintuneeksi toimenkuvaksi on siten muodostunut yhtiön tuotteiden myyminen tuotepäällikkönä asiakkaille. A:n työtehtäviin on kuulunut myös messujen järjestely, tuote-esitteiden laatiminen ja muiden myyntimiesten tavoin kohdaltaan noutomyyntiasiakkaiden palvelu. Myyntityö on tapahtunut puhelimitse ja asiakaskäynnein yhtiön Keravalla olevista toimitiloista käsin, joissa A:lla on ollut oma työhuone.

X yhtiön edustajana ja A ovat kesällä 1988 keskustelleet A:n siirtämisestä uusiin työtehtäviin hoitamaan noutomyyntiä. Yhtiön toimitusjohtaja oli ennen A:n 5.9.1988 alkanutta sairauslomaa esittänyt A:lle siirtymistä hoitamaan noutomyyntiä varaston yhteydessä sijaitsevaan työkoppiin. A oli siirrosta kieltäytynyt. X on A:n sairausloman päättymisen jälkeen 16.11.1988 vaatinut A:ta siirtymään hoitamaan noutomyyntiä, jolloin A on kieltäytynyt siirrosta ja jäänyt pois työstään. Yhtiö on katsonut A:n työsopimuksen purkautuneeksi 31.12.1988, mihin saakka A:lle on maksettu palkka.

Yhtiön ilmoituksen mukaan siirron jälkeen A:n työtehtäviin olisivat kuuluneet noutomyynnin hoitaminen, hitsauskoneiden vuokraus ja messujen sekä sahauspalvelun suunnittelu. Lisäksi on Y:n kertomuksen mukaan suunniteltu kiinteistöön liittyvien isännöitsijäntehtävien siirtämistä A:lle. A:n palkkausta ei olisi muutettu. Työtilaksi hänelle on tarjottu varastotilojen yhteydessä olevaa erillistä lasiseinäistä huonetta. A:lle suunnitellut uudet työtehtävät olisivat merkinneet sitä, että hän olisi aikaisemman myyntimiehen tehtävänsä asemesta pääasiassa palvellut noutomyyntiin saapuvia asiakkaita.

Uudet tehtävät olisivat sekä työn laadun että työolosuhteiden vuoksi olennaisesti poikenneet A:n myyntimiehen tehtävistä, joissa hän vakiintuneesti oli toiminut yli 15 vuotta. Tämän vuoksi yhtiö ei ole voinut pelkästään työnjohto-oikeutensa nojalla yksipuolisesti siirtää A:ta uuteen työhön noutomyyntiin.

Yhtiö on väittänyt, että sillä olisi ollut A:n myyntitulosten huonouden ja ylipäänsä tehtävistä suoriutumattomuuden vuoksi oikeus ainakin irtisanoa A:n työsopimus ja tämän vuoksi myös siirtää A uuteen työhön. Yhtiö on esittänyt selvitystä siitä, etteivät A:n myyntitulokset olleet olleet yhtä hyviä kuin toisten myyntimiesten ja että A ei ollut saavuttanut hänelle asetettuja myyntitavotteita. Toisaalta on todistajina kuultujen yhtiössä toimineiden toisten myyntimiesten kertomuksista pääteltävissä A ainakin työsuhteensa loppuvaiheessa tehneen myyntityötä kaikkien myyntipiirien alueella, jolloin osa A:n myynnistä oli voinut kirjautua piirimyyjien myyntituloksiin.

Yhtiön ostopäällikön kertomuksen mukaan vaahto-pvc-levyjä yhtiölle toimittanut saksalainen valmistaja oli keväällä 1987 huomauttanut levyjen vähäisestä myynnistä. Yhtiö on samoihin aikoihin sijoittanut A:n levyjen myyjäksi, minkä jälkeen keväällä 1988 on niiden menekin todettu tyydyttävästi lisääntyneen. Yhtiön edellä kerrotut väitteet A:ta ovat tämän kanssa ristiriidassa. Siten on jäänyt näyttämättä A:n osoittaneen sellaista kyvyttömyyttä myyntimiehen toimessa, että yhtiöllä olisi ollut erityisen painava syy hänen työsopimuksensa päättämiseen. Yhtiöllä ei siten ole ollut oikeutta tällä perusteella siirtää A:ta hänen työsopimuksensa mukaisista tehtävistä olennaisesti poikkeaviin uusiin tehtäviin. Kun A:lla on niin ollen ollut oikeus kieltäytyä uusista työtehtävistä, yhtiöllä ei ole ollut oikeutta pitää hänen työstä pois jäämisensä johdosta työsopimusta purkautuneena eikä edes perustetta työsopimuksen irtisanomiseen.

Sen vuoksi yhtiö on työsopimuksen irtisanomismenettelystä annetun lain 2 §:n 1 momentin 1 kohdan ja 19 §:n nojalla velvollinen suorittamaan A:lle korvausta perusteettomasta irtisanomisesta. Ottaen korvauksen suuruutta määrättäessä huomioon A:n iän, hänen työsuhteensa pitkän kestoajan ja yhtiön menettelyn työsopimusta päätettäessä sekä toisaalta sen, että A on jo 16.1.1989 saanut uutta työtä, Korkein oikeus katsoo, että yhtiö on velvollinen suorittamaan A:lle korvaukseksi kuuden kuukauden palkkaa vastaavat 52.200 markkaa. Yhtiön on myös suoritettava A:lle irtisanomisajan palkkana 1.1. ja 16.3.1989 väliseltä ajalta 21.750 markkaa ja sitä vastaavana lomakorvauksena 1.740 markkaa. Viivästyskorkoa yhtiön on suoritettava irtisanomiskorvaukselle haasteen tiedoksiantopäivästä 17.1.1989 sekä irtisanomisajan palkalle ja sitä vastaavalle lomakorvaukselle 16.3.1989 lukien.

Koska yhtiö on hävinnyt jutun Korkeimmassa oikeudessa, tulee sen korvata A:n kulut täällä.

Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Esittelijäneuvos Kitunen, jonka mietinnön mukaisesti annettiin ratkaisu pääasiassa, lausui todistajien esteellisyyden osalta seuraavaa:

Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 18 §:n 1 momentissa säädetään, että jokaista muuta paitsi jutun asianosaista tai sitä, joka on ollut siinä asianosaisena, voidaan kuulustella todistajana. Luvun 64 §:ssä säädetään puolestaan asianosaisen laillisen edustajan kuulustelemisesta. Säännöksistä ilmenevän periaatteen mukaan on esteelliseksi todistamaan katsottu asunto-osakeyhtiön ja osakeyhtiön hallituksen jäsen jutussa, jossa yhtiö oli asianosainen (KKO 1978 II 64 ja 1986 II 145).

Esitetyn selvityksen mukaan X ja Y ovat olleet Teknolon Oy:n hallituksen jäseniä jutun tullessa vireille, mutta eivät enää heitä todistajina kuulusteltaessa. Kysymys on siitä, määräytyykö yhtiön hallituksen jäsenen esteellisyys todistajaksi jutun vireilletuloajankohdan vai todistajana kuulustelun ajankohdan mukaan. Oikeudenkäynnin kohde ja yhtiön asianosaisasema sekä yhtiöön samaistuvan hallituksen jäsenen asema oikeudenkäynnissä määräytyvät silloin, kun juttu yhtiön osalta tulee vireille. Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 18 §:n 1 momentin sanamuoto puhuu myös sen puolesta, että yhtiön edustajan esteellisyys määräytyy sen ajankohdan mukaan, jolloin yhtiöstä on tullut oikeudenkäynnin asianosainen. Tämän perusteella Korkein oikeus katsonee myös jutun vireille tullessa yhtiön hallituksen jäsenenä toimivan henkilön olevan esteellinen todistamaan samassa jutussa. Näin ollen X:ää ja Y:tä ei olisi saanut kuulustella todistajina.

Kihlakunnanoikeuden väitepäätös X:n osalta kumottaneen. X:n ja Y:n jutussa antamille lausumille jätettäneen antamatta todistajankertomuksen arvo näyttönä.

Oikeusneuvos Takala: Hyväksyn mietinnön.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio ja kihlakunnanoikeuden päätös kumotaan ja A vapautetaan velvollisuudesta suorittaa Teknolon Oy:lle korvausta oikeudenkäyntikuluista kihlakunnanoikeuden osalta 12.000 markkaa korkoineen ja hovioikeuden osalta 1.000 markkaa. SCS Teknolon Oy velvoitetaan suorittamaan A:lle irtisanomiskorvauksena 52.200 markkaa 16 prosentin korkoineen 17.1.1989 lukien, irtisanomisajan palkkana ja sitä vastaavana lomakorvauksena 23.490 markkaa 16 prosentin korkoineen 16.3.1989 lukien sekä korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista Korkeimmassa oikeudessa 3.000 markkaa 16 prosentin korkoineen Korkeimman oikeuden tuomion antopäivästä lukien.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Salervo, Takala (eri mieltä), Lindholm, Huopaniemi ja Suhonen

---

[SV]

En person som var anställd i ett aktiebolag och som hade varit styrelsemedlem i bolaget då en talan mot bolaget blev anhängig var inte jävig att vittna i målet, då han inte var styrelsemedlem då han hördes som vittne.

Se

KKO:1982-II-34

och jfr KKO:1978-II-64

Omröstn.

Fråga om bolagets rätt att ålägga en arbetstagare, som varit i bolagets tjänst cirka 15 år som försäljare, nya arbetsuppgifter. Arbetstagaren hade senast som produktchef huvudsakligen haft hand om försäljning av cellplast-pvcskivor. De nya arbetsuppgifterna omfattade betjäning av kontantkunder på avdelningen för hämtköp, uthyrning av maskiner, planering och anordnande av mässor samt planering av tillsågningen.

RB 17 kap 18 §

Hela rättsfallet är i FKKO-registret