Supreme Court dismisses appeal where third party missed three-month objection deadline after receiving notice via lawyer's agent.

Ulosotonhaltijan päätös, jolla sivullinen oli osoitettu kanneteitse toteuttamaan omistusoikeutensa velallisen omaisuutena ulosmitattuihin varoihin, oli postitettu sivullisen asiamiehenä toimivalle asianajajalle 1.12.1989. Asianajaja oli allekirjoittanut päätöstä koskevan postiennakko-osoitekortin kuittausosan, minkä jälkeen asianajotoimiston toimistosihteeri oli 5.12.1989 lunastanut päätöksen postista. Tiedoksiannon katsottiin tapahtuneen mainittuna päivänä. Koska sivullisen ilmoitus kannetta koskevasta haasteesta oli annettu tiedoksi ulosottomiehelle vasta 6.3.1990 eli myöhemmin kuin ulosotonhaltijan asettamassa kolmen kuukauden määräajassa, kanne jätettiin tutkimatta.

UL 3 luku 27 § 1 mom

UL 4 luku 10 §

HTiedL 22 § 1 mom

ASIAN AIKAISEMPI KÄSITTELY

Kanne Tuusulan kihlakunnanoikeudessa

Predator Oy on A:lle 23.2.1989 kuolleen B:n kuolinpesän osakkaiden C ja D:n holhoojana 6.2.1990 tiedoksi annetun, Uudenmaan lääninverovirastolle 9.2.1990 tiedoksi annetun ja Helsingin kaupungin sosiaalivirastolle 14.2.1990 tiedoksi annetun haasteen nojalla kertonut, että Tuusulan piirin nimismies oli 28.3.1989 ulosmitannut B:n hallussa hänen kuollessaan olleita käteisvaroja 188.000 markkaa hänen omaisuutenaan B:n verovelkojen ja elatusmaksuvelkojen suorittamiseksi. Predator Oy oli katsonut rahojen olevan yhtiön omaisuutta ja tehnyt 15.6.1989 Uudenmaan lääninhallitukselle ulosmittausvalituksen. Lääninhallitus oli 1.12.1989 antamallaan päätöksellä osoittanut yhtiön näyttämään toteen omistusoikeutensa ulosmitattuun omaisuuteen kihlakunnanoikeudessa.

Yhtiö on kertonut, että B oli sen lukuun hoitanut erilaisia toimeksiantoja. Yhtiö oli 6.2.1989 alkaneella viikolla valmistellut erään Turun seudulla olleen kiinteistön ostoa. Jatkoneuvottelujen ja mahdollisen oston oli pitänyt tapahtua viikonvaihteen 11.-12.2.1989 aikana Turussa. Yhtiö oli antanut asian B:n hoidettavaksi, ja yhtiön toimitusjohtaja X oli 10.2.1989 nostanut yhtiön SKOP:ssa olevalta tililtä 210.000 markkaa, jotka oli nostopäivänä luovutettu B:lle A-Happi Oy:n toimitiloissa Helsingissä. Kauppa ei kuitenkaan ollut sanottuna viikonvaihteena toteutunut, ja rahat olivat jääneet samaa kiinteistöä koskevia jatkotoimia varten B:lle.

Sen vuoksi Predator Oy on vaatinut, että ulosmitatun 188.000 markan määrän vahvistetaan olevan yhtiön omaisuutta ja että ulosottomies velvoitetaan luovuttamaan se yhtiölle niine korkoineen, mitä rahoille oli ulosottomiehen hallussa kertynyt. Lisäksi yhtiö on vaatinut, että A, Uudenmaan lääninverovirasto ja Helsingin kaupungin sosiaalivirasto velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut 16 prosentin korkoineen päätöksen julistamispäivästä lukien.

Vastaus

A, Uudenmaan lääninverovirasto ja Helsingin kaupungin sosiaalivirasto ovat vastustaneet kannetta ja vaatineet sen hylkäämistä. A on lisäksi katsonut, että Predator Oy oli ilmoittanut ulosottomiehelle asian vireilletulosta liian myöhään, koska yhtiö oli saanut tiedon lääninhallituksen päätöksestä jo 5.12.1989, mutta ilmoitus ulosottomiehelle oli tehty vasta 6.3.1990. A on vaatinut yhtiön velvoittamista korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa 16 prosentin korkoineen päätöksen julistamispäivästä lukien.

Kihlakunnanoikeuden päätös 9.5.1990

Siltä osin kuin oli väitetty ilmoituksen ulosottomiehelle tapahtuneen liian myöhään, kihlakunnanoikeus on todennut, että lääninhallituksen päätös oli lähetetty postitse Predator Oy:n käyttämän asianajaja Y:n toimistoon 1.12.1989. Ellei muuta ollut selvitetty, oli päätös päätösten lähettämistä koskevien säännösten mukaan katsottava saadun tiedoksi 8.12.1989. Asianajotoimiston sihteeri oli noutanut kirjeen postista jo 5.12.1989. Päätöksen oli kuitenkin katsottava tulleen yhtiön tietoon vasta yhtiön asianajajan Y:n saatua sen 7.12.1989. Ilmoitus oli siis tehty ajoissa.

Kihlakunnanoikeus on katsonut asiassa esitetyn selvityksen perusteella, ja kun vastaajat eivät olleet edes ilmoittaneet, mistä muista rahoista olisi saattanut olla kysymys, tulleen näytetyksi, että B:n hallusta hänen kuolemansa jälkeen tavatut rahat 188.000 markkaa olivat olleet niitä Predator Oy:n rahoja, jotka X edellä kerrotuin tavoin oli hänelle luovuttanut käytettäväksi Predator Oy:n puolesta kiinteistönkaupan käsirahana.

Kerrotuilla perusteilla kihlakunnanoikeus on vahvistanut ulosmitattujen 188.000 markan olevan Predator Oy:n omistamia varoja ja velvoittanut ulosottomiehen luovuttamaan Predator Oy:lle sanotun määrän niine korkoineen, jotka rahoille olivat kertyneet niiden ollessa ulosottomiehen hallussa.

Asian laadun vuoksi kihlakunnanoikeus on katsonut, että Predator Oy sai itse suorittaa oikeudenkäyntikulunsa asiassa, ja on siis hylännyt yhtiön oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen.

Helsingin hovioikeuden päätös 21.11.1990

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A holhoojantoimessaan oli saattanut asian, on lausunut selvitetyksi seuraavaa.

Koska asia oli ollut sekava ja epätietoisuutta aiheuttava, hovioikeus on määrännyt A:n oikeudenkäyntikulut hänen itsensä maksettaviksi.

Kerrotuilla perusteilla hovioikeus on kumonnut kihlakunnanoikeuden päätöksen ja jättänyt kanteen tutkittavaksi ottamatta.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Valituslupa on myönnetty 14.3.1991. Predator Oy on valituksessaan katsonut, että se oli saanut tiedon lääninhallituksen päätöksestä 7.12.1989, jolloin yhtiön asianajaja oli saanut päätöksestä tiedon. Siten määräaika, jonka kuluessa haasteesta oli ilmoitettava ulosottomiehelle, oli alkanut 9.12.1989 tai 8.12.1989 ja kun ilmoitus ulosottomiehelle oli tehty 6.3.1990, se oli tehty lääninhallituksen asettamassa määräajassa. Tämän vuoksi Predator Oy on vaatinut, että hovioikeuden päätös kumotaan ja asia palautetaan hovioikeuteen.

A holhoojantoimessaan on vastannut valitukseen ja vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan kaikissa oikeusasteissa 16 prosentin korkoineen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 17.2.1992

Perustelut

Ulosottolain 4 luvun 10 §:n 2 momentin mukaan on sen, joka katsoo olevansa ulosmitatun irtaimen omistaja, nostettava kanne kolmen kuukauden kuluessa ulosotonhaltijan päätöksestä tiedon saatuaan ja saman ajan kuluessa ilmoitettava otetusta haasteesta ulosottomiehelle. Ulosottolain 3 luvun 27 §:n 1 momentin mukaan on ulosottolaissa tarkoitetut ilmoitukset annettava tiedoksi asianomaiselle siten kuin tiedoksiannosta hallintoasioissa annetussa laissa on säädetty erityistiedoksiannosta, jollei muuta ole säädetty tai määrätty.

Asiaan sovellettavan tiedoksiannosta hallintoasioissa annetun lain 22 §:n 1 momentin mukaan katsotaan erityistiedoksiannossa silloin, kun saantitodistusta ei käytetä, asianomaisen saaneen postitse lähetetystä asiakirjasta tiedon, jollei muuta näytetä, seitsemäntenä päivänä sen jälkeen, kun asiakirja on annettu postin kuljetettavaksi.

Lääninhallituksen päätös on lähetetty Predator Oy:n asiamiehelle asianajaja Y:lle 1.12.1989. Y on hovioikeuden päätöksessä kerrotuin tavoin allekirjoittanut postiennakko-osoitekortin kuittausosan ja tämän jälkeen Y:n asianajotoimiston toimistosihteeri on 5.12.1989 lunastanut lääninhallituksen päätöksen postista. Y on siten Predator Oy:n puolesta saanut tiedon päätöksestä 5.12.1989. Kun Predator Oy:n puolesta on ulosottolain 4 luvun 10 §:n mukaisesti ilmoitettu otetusta haasteesta ulosottomiehelle vasta 6.3.1990 eli lääninhallituksen asettaman kolmen kuukauden määräajan jälkeen, ei kihlakunnanoikeuden hovioikeuden toteamin tavoin olisi tullut ottaa kannetta tutkittavakseen.

A on tyytynyt hovioikeuden päätökseen siltä osin kuin hänet on määrätty pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta. A:n vaatimus saada korvausta oikeudenkäyntikuluistaan alemmissa oikeuksissa jätetään tutkimatta. Predator Oy velvoitetaan korvaamaan A:n vastauskulut Korkeimmassa oikeudessa 2.000 markalla 16 prosentin korkoineen Korkeimman oikeuden päätöksestä lukien.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Ailio, Nybergh, Riihelä ja Wirilander sekä ylimääräinen oikeusneuvos Heikonen

---

[SV]

Ett beslut av överexekutor, genom vilket en tredje person hade hänvisats att vid domstol styrka sin äganderätt till utmätt egendom, hade 1.12.1989 postats till den advokat som var ombud för sagda tredje person. Advokaten hade undertecknat postanvisningens kvittensdel, varefter en byråsekreterare vid advokatbyrån hade löst ut beslutet från posten 5.12.1989. Delgivningen ansågs ha skett sagda dag. Då den tredje personen hade underrättat utmätningsmannen om stämningen i målet först 6.3.1990 eller efter utgången av den av överexekutorn utsatta fatalietiden om tre månader, avvisades käromålet.

UL 3 kap 27 § 1 mom

UL 4 kap 10 §

FörvDelgL 22 § 1 mom

Hela rättsfallet är i FKKO-registret