Supreme Court dismisses subcontractor's claim against owner for main contractor's bankruptcy damages under exemption clause.

Ään.

Sivu-urakoitsijalle oli aiheutunut vahinkoa pääurakoitsijan konkurssista johtuneesta urakan viivästyksestä. Vahingon katsottiin kuuluvan vuoden 1983 sivu-urakan alistamisehtojen (RT-10220) 7 kohdassa rakennuttajan hyväksi säännellyn vastuuvapauslausekkeen sovellutusalaan, joka koski muun muassa pää- ja sivu-urakoitsijoiden toisilleen aiheuttamia viivästysvahinkoja. Sen vuoksi hylättiin sivuurakoitsijan rakennuttajaan kohdistama rakennuttajan tuottamuksesta riippumattomaan vastuuseen perustettu korvauskanne.

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Kanne Kuopion raastuvanoikeudessa

Vesijohto A Ky, nykyiseltä nimeltään LVI-A Ky, on B:n Kulma Oy:lle tiedoksi toimituttamiensa haasteiden nojalla lausunut seuraavaa.

B:n Kulma Oy ei ollut ollut riittävän huolellinen valitessaan pääurakoitsijaksi Rakennusliike C Oy:n, joka oli melko pian sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen asetettu konkurssiin. Lisäksi B:n Kulma Oy oli rakennuttajana isännänvastuuta koskevien periaatteiden mukaan ilman omaa tuottamustakin vastuussa vahingosta, joka pääurakoitsijana toimineen rakennusliikkeen konkurssista oli aiheutunut kommandiittiyhtiölle sivu-urakoitsijana. B:n Kulma Oy ei ollut pyytänyt kommandiittiyhtiöltä suostumusta urakka-ajan jatkamiselle.

Näillä perusteilla B:n Kulma Oy oli velvollinen korvaamaan kommandiittiyhtiölle urakka-ajan jatkamisesta sille aiheutuneet lisäkustannukset, joiden määrä oli yhteensä 10 998,40 markkaa. Kommandiittiyhtiö oli 22.4.1988 päivätyllä laskulla nro 4608 pyytänyt B:n Kulma Oy:tä suorittamaan lisäkustannuksista 7 522,89 markkaa. B:n Kulma Oy oli 18.5.1988 maksanut laskusta 2 992,86 markkaa.

3. Kommandiittiyhtiö oli tehnyt B:n Kulma Oy:n rakennuskohteissa, jotka sijaitsivat Kuopiossa osoitteissa Sotilaspojankatu 4, Kiirunanpolku 2 ja Juontotie 14, lämpöjohtojen rakennelävistykset käyttäen Armaflex-eristyskourua, vaikka työselityksissä oli ollut määräys käyttää niin sanottua putkilävistysmenetelmää. B:n Kulma Oy oli kommandiittiyhtiölle lähettämässään 14.6.1988 päivätyssä kirjeessä vaatinut sitä korjaamaan lämpöjohtojen rakennelävistykset siten, että ne tehtäisiin putkilävistysmenetelmällä 30.9.1988 mennessä uhalla, että B:n Kulma Oy tulisi tekemään korjaustyön kommandiittiyhtiön kustannuksella. B:n Kulma Oy:n vaatimus oli virheellinen ja kohtuuton, koska vaatimukselle ei ollut löydettävissä teknillisiä, taloudellisia eikä juridisia perusteita. Lisäksi korjaus tulisi maksamaan erittäin paljon ja sen suorittamiseksi huoneistot pitäisi tyhjentää asukkaista.

Edellä olevan perusteella kommandiittiyhtiö on vaatinut, että B:n Kulma Oy velvoitetaan suorittamaan sille kohdassa 1 mainitut 10 998,40 markkaa, siitä kuitenkin vähentäen B:n Kulma Oy:n 18.5.1988 maksamat 2 992,86 markkaa, 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 10.5.1988 ja 2 kohdassa mainitut 102 972,80 markkaa, 46 947,37 markkaa sekä 8 643,26 markkaa, kaikki määrät 16 prosentin korkoineen lisähaasteen tiedoksiantopäivästä 18.8.1988. Lisäksi kommandiittiyhtiö on vaatinut vahvistettavaksi, että se oli suorittanut 3 kohdassa mainitut putkien rakennelävistykset asiallisesti ja ettei se ollut velvollinen suorittamaan B:n Kulma Oy:n vaatimia lämpöjohtojen rakennelävistyskorjauksia. Vielä kommandiittiyhtiö on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista korkoineen.

Vastaus

B:n Kulma Oy on muun muassa lausunut, että rakennuskohteitten valmistumisen viivästymiset olivat johtuneet pääurakoitsijoiden konkursseista. Yleisten sopimusehtojen 34 §:n mukaan rakennuttaja joutui urakoitsijaan nähden korvausvastuuseen rakennuttajan viaksi luettavan syyn aiheuttamasta viivästyksestä ja muista aiheuttamistaan lisäkustannuksista. Tämä rakennuttajan vastuu perustui tuottamukseen. Pääurakoitsijoiden konkurssit eivät olleet johtuneet B:n Kulma Oy:n tuottamuksesta.

Allekirjoittamalla alistamissopimukset kommandiittiyhtiö oli sitoutunut pääurakoitsijan kanssa laatimaan ja hyväksymään rakennuskohteen työvaiheita koskevan aikataulun, joka ei saanut olla ristiriidassa pääurakkasopimuksen ehtojen kanssa. Viivästysvahingot olivat konkurssiin joutuneiden pääurakoitsijoiden aiheuttamia. Alistamissopimuksen kohdat 6 ja 7 merkitsivät vastuunrajoituslauseketta, jolla sivu-urakkasopimukseen perustuva rakennuttajan vastuu oli suljettu pois. Näin ollen korvausvaatimukset oli kohdistettava konkurssiin joutuneisiin pääurakoitsijoihin eikä rakennuttajaan. Rakennusurakan yleisten sopimusehtojen 37 §:n mukaan urakoitsijan oli töiden viivästymisestä ilmoitettava rakennuttajalle viipymättä. Koska kommandiittiyhtiö ei ollut reklamoinut säännöksen mukaisesti, se oli menettänyt oikeutensa korvausten saamiseen.

Kanteen 3 kohdan osalta kanne tuli jättää tutkimatta, koska kommandiittiyhtiöllä ei ollut vaatimukselleen oikeussuojan tarvetta. Kommandiittiyhtiö oli suorittanut lämpöjohtoputkien rakennelävistykset virheellisesti. Lävistysten toteuttamistapa oli ollut normien ja hyvän rakennustavan vastainen eikä se ollut vastannut edellytettyä laatutasoa. Virheellisestä asennuksesta aiheutuneiden vahinkojen määrä ei ollut vielä arvioitavissa, joten B:n Kulma Oy tulisi myöhemmin vaatimaan kommandiittiyhtiöltä korvauksia.

Sen vuoksi B:n Kulma Oy on vaatinut kanteen hylkäämistä 1 ja 2 kohdan osalta. Kanteen 3 kohdan osalta se on vaatinut kanteen hylkäämistä, ellei kannetta tältä osin jätetty tutkimatta. Lisäksi B:n Kulma Oy on vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan korkoineen.

Raastuvanoikeuden päätös 7.12.1989

Raastuvanoikeus on katsonut selvitetyksi seuraavaa.

3. Kommandiittiyhtiön urakoitsijana ja B:n Kulma Oy:n rakennuttajana tekemän urakkasopimuksen mukaan kommandiittiyhtiön tuli Sotilaspojankatu 4:ssä, Kiirunanpolku 2:ssa ja Juontotie 14:ssa olevissa rakennuskohteissa suorittaa lämpöjohtojen rakennelävistykset niin sanotulla putkilävistysmenetelmällä. Lävistyksien tuli rakennussuunnitelman ja rakennusmääräysten mukaan olla ilmatiiviitä. Kommandiittiyhtiö oli rakentanut sanotut johtojen läpiviennit Armaflex-eristyskourua käyttäen siten, että ilma pääsi lävistyksien kautta virtaamaan huoneistosta toiseen. Kommandiittiyhtiön työn lopputulos mainitulta osin ei ollut urakkasopimuksen eikä rakennusmääräysten mukainen.

Näyttämättä oli jäänyt, että edellä 1. ja 2. kohdissa kerrottu kommandiittiyhtiön sivu-urakoiden viivästyminen olisi aiheutunut B:n Kulma Oy:n tahallisesta tai tuottamuksellisesta teosta tai laiminlyönnistä. Pääurakoitsijat Rakennustoimisto C Oy ja Rakennusliike D Oy olivat aiheuttaneet mainitut viivästykset eikä B:n Kulma Oy rakennuttajana ollut sivu-urakan alistamissopimusten 7. kohdassa olevan ehdon mukaisesti vastuussa kommandiittiyhtiölle niistä aiheutuneista vahingoista.

Sen vuoksi ja koska edellä 3. kohdassa mainitun työsuorituksen lopputulos ei ollut urakkasopimuksen mukainen, raastuvanoikeus on hylännyt kanteen.

Kommandiittiyhtiö on velvoitettu korvaamaan B:n Kulma Oy:lle oikeudenkäyntikulut 60 000 markalla 16 prosentin viivästyskorkoineen 7.12.1989 lukien.

Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 30.7.1991

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi osapuolet olivat saattaneet jutun, on lausunut seuraavaa.

Sivu-urakan alistamissopimuksen kohdassa 3.1 todetaan, ettei alistamissopimuksella muuteta, alistamisesta johtuvia seikkoja lukuunottamatta, rakennuttajan, pääurakoitsijan ja sivu-urakoitsijan oikeuksia ja velvollisuuksia siitä, miksi ne on asianosaisten välisissä urakkasopimuksissa sovittu. Alistamissopimuksen kohdassa 3.2 todetaan, että alistamisella rakennuttaja siirtää pääurakoitsijalle eri urakoitsijoiden töiden yhteensovittamisen sekä velvollisuuden huolehtia siitä, että alistetut sivuurakoitsijat suorittavat työnsä urakkasopimuksen ja alistamissopimuksen osoittamassa järjestyksessä sopimuksessa mainitun aikataulun mukaisesti. Alistamissopimuksessa ei ole määräyksiä siitä, miten vastuu urakoitsijan konkurssin aiheuttamista lisäkustannuksista määräytyy. Vastuukysymys on ratkaistava rakennusurakan yleisten sopimusehtojen määräysten mukaan.

Näiden sopimusehtojen 34 §:n mukaan rakennuttaja on urakoitsijalle vastuussa rakennuttajan viaksi luettavan syyn johdosta aiheutuneista rakennussuorituksen viivästymisestä johtuneista lisäkustannuksista. Rakennussuoritukset olivat viivästyneet pääurakoitsijoiden Rakennustoimisto C Oy:n ja Rakennusliike D Oy:n konkurssien vuoksi. Näyttämättä oli jäänyt, että B:n Kulma Oy olisi menetellyt huolimattomasti valitessaan pääurakoitsijat ja että kommandiittiyhtiölle sivu-urakoiden viivästymisestä aiheutuneet lisäkustannukset olisivat aiheutuneet B:n Kulma Oy:n tahallisesta tai tuottamuksellisesta teosta tai laiminlyönnistä.

Hovioikeus on kanteen 1 ja 2 kohdan osalta lausumillaan ja kanteen 3 kohdan osalta raastuvanoikeuden mainitsemilla perusteilla jättänyt raastuvanoikeuden päätöksen lopputuloksen pysyväksi.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Valituslupa on myönnetty 12.12.1991. Valituksessaan yhtiö on toistanut esittämänsä kanteen sekä vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan kaikissa oikeusasteissa korkoineen.

B:n Kulma Oy on vastannut valitukseen sekä vaatinut korvausta vastauskuluistaan korkoineen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 10.12.1992

Perustelut

Korkein oikeus hyväksyy hovioikeuden päätöksen perustelut siltä osalta kuin se on hylännyt 3 kohdassa selostetun vahvistuskanteen sekä 1 ja 2 kohdassa tarkoitetun suorituskanteen sillä perusteella, ettei B:n Kulma Oy:llä ole omaan tuottamukseen perustuvaa vastuuta korvattaviksi vaadituista vahingoista.

Siltä osalta kuin kommandiittiyhtiö on perustanut kanteen 1 ja 2 kohdan korvausvaatimukset siihen, että B:n Kulma Oy rakennuttajana on isännänvastuuta koskevien periaatteiden mukaan vastuussa vahingoista ilman omaa tuottamustakin, Korkein oikeus toteaa seuraavan.

Sivu-urakan ensimmäiset yhteneväiset alistamisehdot ovat valmistuneet vuonna 1973 asiantuntijatyönä Rakennustietosäätiön toimeksiannosta ja rakennusalan eri yrittäjäpiirejä edustaneiden etujärjestöjen myötävaikutuksella. Ne on sittemmin uusittu vuosina 1977 ja 1983 pääosin samansisältöisinä kuin alkuperäiset.

Alistamisehtojen 9 kohtaan sisältyy erikoisjärjestely, jonka mukaan rakennuttaja on velvollinen korvaamaan sivuurakan purkautumisesta aiheutuneet lisäkustannukset muille urakoitsijoille. Alistamisehtoja vuonna 1983 tarkistamaan asetetussa työryhmässä oli ehdotettu, että rakennuttajan korvausvelvollisuus olisi ulotettu koskemaan myös pääurakan purkamisesta johtuvia lisäkustannuksia sivu-urakoitsijoille. Ehdotusta ei kuitenkaan työryhmässä hyväksytty, vaan ehdot jäivät tältä osalta entiseen muotoonsa.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta. Kommandiittiyhtiö velvoitetaan korvaamaan B:n Kulma Oy:n vastauskulut Korkeimmassa oikeudessa 2 000 markalla 16 prosentin korkoineen Korkeimman oikeuden tuomion antopäivästä lukien.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Oikeusneuvos Tulokas: Kanteen 3 kohdassa tarkoitettujen rakennelävistysten osalta olen samaa mieltä kuin enemmistö. Kanteen 1 ja 2 kohdat, jotka koskevat B:n Kulma Oy:n velvollisuutta korvata LVI-A Ky:n rakennussuorituksen viivästymisestä aiheutuneet lisäkustannukset, ratkaisen seuraavasti:

Perustelut

B:n Kulma Oy on ryhtynyt toteuttamaan kysymyksessä olevia rakennushankkeita osaurakoina. Rakennuttajalle kuuluvan velvollisuuden urakoitsijoiden töiden ja aikataulujen yhteensovittamiseen B:n Kulma Oy on alistamissopimuksella siirtänyt pääurakoitsijan tehtäväksi. Rakennuttajan ja sivu-urakoitsijan välisiä vastuukysymyksiä arvosteltaessa on siten otettava huomioon sekä urakkasopimuksen että alistamissopimuksen ehdot. Sopimusten tarkoituksesta ja alistamissopimuksen kohdasta 3.1 seuraa kuitenkin, ettei alistamissopimus muuta "alistamisesta johtuvia seikkoja lukuunottamatta" rakennuttajan ja sivu-urakoitsijan välisiä urakkasopimuksesta ilmeneviä ehtoja.

Alistamissopimuksen 6 kohdan mukaan urakoitsijat sitoutuvat korvaamaan toisilleen tahallisesta tai tuottamuksellisesta teosta tai laiminlyönnistä aiheutuvat vahingot. Esimerkkeinä mainitaan huonosti suoritettu työ ja alaarvoisten aineiden ja tarvikkeiden käyttö sekä tahallinen tai tuottamuksellinen viivästys. Alistamissopimuksen kohta 7 sisältää seuraavan vastuuvapauslausekkeen: "Rakennuttaja ei vastaa pää- eikä sivu-urakoitsijoille vahingoista, jotka he aiheuttavat toisilleen".

Alistamissopimuksen, samoin kuin urakkasopimuksen vakioehdot ovat syntyneet rakennusalan eri intressitahojen neuvottelujen tuloksena. Jutussa on esitetty asiantuntijalausuntoja, joiden antajat ovat keskeisesti olleet vaikuttamassa ehtojen muotoutumiseen. Asiantuntijoiden käsitykset ovat ristiriitaiset sen suhteen, onko alistamisehtojen 7 kohdan määräyksellä tarkoitettu sulkea rakennuttajan vastuu pois myös tapauksissa, joissa sivu-urakoitsijalle aiheutuu vahinkoa viivästyksen muodossa pääurakoitsijan vaihtumisesta konkurssin vuoksi.

Edellytysten luominen sille, että sivu-urakoitsija voi tehdä suorituksensa urakkasopimuksen mukaisesti muiden urakoitsijoiden tarpeettomasti häiritsemättä, kuuluu rakennuttajan keskeisiin velvollisuuksiin. Alistamissopimuksen ehdot, joilla rakennuttaja siirtää tämän velvollisuutensa pääurakoitsijalle itsensä kaikesta vastuusta vapauttaen, merkitsevät pitkälle menevää vastuuvapausjärjestelyä. Siihen nähden, ettei sivu-urakoitsijalla ole mahdollisuuksia vaikuttaa pääurakoitsijan valintaan, järjestely voi muodostua sivu-urakoitsijan kannalta kohtuuttomaksi. Kun lisäksi alistamissopimuksen kohta 7 on rajoittamaton ja yleinen, sitä tulee tulkita suppeasti.

Pääurakoitsijan konkurssi johtaa pääurakkasopimuksen ja alistamissopimuksen purkautumiseen ellei konkurssipesä tai takaaja poikkeuksellisesti ota urakkaa jatkaakseen. Töiden keskeytyminen, kunnes rakennuttaja on löytänyt uuden pääurakoitsijan, ei ole sellainen tyypillinen urakoiden yhteensovittamiseen liittyvä häiriö, jota alistamissopimuksen kohdissa 6 ja 7 tarkoitetaan. Tämän vuoksi ja ottaen huomioon alistamissopimuksen kohdan 3.1 sekä vastuuvapausehtojen tulkintaperiaatteet päädyn sille kannalle, että rakennuttajan vastuuta pääurakoitsijan konkurssista sivu-urakoitsijalle aiheutuneista lisäkustannuksista tulee arvostella urakkasopimuksen ehtojen pohjalta.

Rakennuttajan vastuu lisäkustannuksista, jotka liittyvät urakkasuorituksen keskeytymiseen tai viivästymiseen, on määritelty urakkasopimuksen (YSE 1983) 34 ja 35 §:ssä. Niiden mukaan rakennuttaja on korvausvelvollinen sekä silloin, kun häiriö aiheutuu osapuolista riippumattomasta ylivoimaisesta esteestä, että silloin, kun keskeytys on seurausta rakennuttajan viaksi katsottavasta syystä. Ylivoimaisen esteen tapauksissa vastuuta on rajoitettu 35 §:stä lähemmin ilmenevällä tavalla. Pääurakoitsijan konkurssi ei muodosta ylivoimaista estettä. Konkurssia on pidettävä sellaisena rakennuttajan vastuupiiriin kuuluvana tapahtumana, josta sivu-urakoitsijalle aiheutuvista lisäkustannuksista rakennuttajan tulee vastata ehtojen 34 §:n perusteella.

Rakennuttaja on toisaalla kiistänyt lisäkustannuksia koskevat laskut, mutta toisaalla ilmoittanut, ettei ole syytä epäillä laskuissa mainittujen markkamäärien oikeellisuutta. Kiistämisen on siten katsottava koskevan vaatimusten perusteita. Laskun nro 4608 osalta katson selvitetyksi, että urakoitsijalla on ollut rakennuttajan vastattavia kustannuksia 10 998,40 markkaa, joista rakennuttaja on 18.5.1988 suorittanut 2 992,86 markkaa. Laskun nro 4055 osalta puuttuu selvitystä siitä, että kysymyksessä oleva urakka olisi valmistunut ennen vastaanottotarkastusta 26.5.1988. Laskujen nrot 4054 ja 4056 katson tulleen selvitetyiksi.

Tuomiolauselma

Kanteen 3 kohdan osalta hyväksyn hovioikeuden lopputuloksen. Muilta osin kumoan hovioikeuden tuomion ja velvoitan B:n Kulma Oy:n heti kuittia vastaan suorittamaan LVI-A Kylle korvauksena rakentamisen keskeytymisen lisäkustannuksista kanteen 1 kohdan osalta 10 998,40 markkaa siitä kuitenkin vähentäen 18.5.1988 maksetut 2 992,86 markkaa 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiannosta 10.5.1988, sekä kanteen 2 kohdan osalta 149 920,17 markkaa 16 prosentin korkoineen lisähaasteen tiedoksiannosta 18.8.1988. B:n Kulma Oy:n, joka on pääosaltaan hävinnyt jutun, tulee korvata LVI-A Ky:n oikeudenkäyntikulut 50 000 markalla 16 prosentin korkoineen Korkeimman oikeuden tuomion antamisesta.

Ratkaisuun osallistuneet: presidentti Heinonen, oikeusneuvokset Nikkarinen, Krook, Möller ja Tulokas (eri mieltä)

---

[SV]

Omröstn.

En sidoentreprenör hade förorsakats skada då entreprenaden blivit fördröjd på grund av huvudentreprenörens konkurs. Skadan ansågs falla under den till förmån för byggherren i punkt 7 av 1983 års subordinationsvillkor för sidoentreprenad intagna friskrivningsklausulen angående bland annat dröjsmålskador, som huvud- och sidoentreprenören förorsakat varandra. På grund härav förkastades den skadeståndstalan som sidoentreprenören hade väckt mot byggherren och som grundats på byggherrens strikta ansvar.

Hela rättsfallet är i FKKO-registret