Legislator Case Law & Legislation
DE FR IT EN
Analyze in Legislator
HD:1992:172 AI generated

Supreme Court dismisses director's priority claim in bankruptcy as he was not a subordinate employee.

Case Number HD:1992:172
Court / Authority
Jurisdiction Finland (FI)
Decision Date
Outcome Dismissed
Open official source Machine-readable Markdown (.md)

Legislator summary

AI generated

The Supreme Court of Finland overturned a lower court ruling that granted a director's salary claim priority status in a bankruptcy proceeding. The director argued that his role as managing director did not preclude priority under the Priority Act, citing the lack of evidence to disqualify him. The court held that the director was not a subordinate employee under the Employment Contracts Act and thus his claim did not qualify for priority, resulting in the dismissal of his request.

Legislator headnote

AI generated

Priority Act 4 § 1; Priority Act 4 § 1: A company director's salary claim does not qualify for priority status in bankruptcy proceedings if the director was not a subordinate employee under the Employment Contracts Act.

Keywords

AI generated
bankruptcy priority company director subordinate employee priority act employment contracts act

Cited Legislation

AI generated
Priority Act 4 § 1
Employment Contracts Act 1 §
Bankruptcy Act 97 § 2

Cited Case Law

AI generated
KKO:1953-II-111
KKO:1983-II-68
KKO:1986-II-167
KKO:1990:114
Supreme Court dismisses claim that a company director's salary debt has priority in bankruptcy under the Priority Act.
AI generated
kko-precedent_1990_114
Supreme Court dismisses claim that a company director's salary debt has priority in bankruptcy under the Priority Act.
kko-precedent_1990_172
Supreme Court dismisses late priority claim in bankruptcy due to failure to declare it on the priority declaration day.
kko-other_1995_3
Supreme Court allows employee interest claim against employer in bankruptcy under specific priority rules.
kko-precedent_1990_86
Supreme Court allows bankruptcy objection appeal under general appeal rules, not requiring explicit dissatisfaction notice.
kko-precedent_1994_128
Supreme Court dismisses guarantee claim as premature when bankruptcy is suspended due to lack of assets.

Need to analyze how this precedent applies to your matter?

Cross-reference this judgment against statutes, commentaries, and subsequent citing case law inside Legislator AI.

Open in Legislator →

Full text

Ks.

KKO:1953-II-111

,

KKO:1983-II-68

,

KKO:1986-II-167

,

KKO:1990:114

Konkurssituomiossa oli osakeyhtiön toimitusjohtajan palkkasaatavat, joille vaadittua etuoikeutta ei ollut riitautettu, määrätty maksettavaksi etuoikeusasetuksen 4 §:n 1 momentin mukaisella etuoikeudella. Velkojan muutoksenhakemuksen johdosta etuoikeutta koskeva määräys kumottiin.

EtuoikeusA 4 § 1 mom (L 29.9.1978/739)

KS 97 § 2 mom

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Valvonta Tampereen raastuvanoikeudessa

A on Oy W Ltd:n 17.12.1990 raastuvanoikeudessa alkaneessa konkurssissa, valvoessaan toteennäyttöoikeuden pidättäen saatavinaan palkkaa ja lomakorvausta ajalta 1.1.1989 - 31.12.1990 sekä odotusajan palkkaa yhteensä 95 013,20 markkaa 16 prosentin korkoineen, vaatinut saatavien tuomitsemista maksettavaksi palkkasaatavan etuoikeudella. A on perusteeksi ilmoittanut, että hän oli toiminut yhtiön toimitusjohtajana eikä ollut saanut palkkaa tai lomakorvauksia mainitulta ajalta.

A:n valvomaa saatavaa ja etuoikeusvaatimusta ei ole esiinhuudoissa riitautettu.

Raastuvanoikeuden konkurssituomio 26.8.1991

Raastuvanoikeus on, vahvistaessaan konkurssipesän varoista maksettavaksi A:lle hänen valvomansa saatavat yhteensä 95 013,20 markkaa 16 prosentin korkoineen 31.12.1990 lukien, määrännyt nämä työsuhteesta johtuvat saatavat korkoineen maksettavaksi etuoikeusasetuksen 4 §:n 1 momentissa säädetyllä etuoikeudella.

Turun hovioikeuden tuomio 10.12.1991

Mainituilla perusteilla hovioikeus on pysyttänyt raastuvanoikeuden konkurssituomion ja hylännyt lääninveroviraston oikeudenkäyntikuluvaatimuksen.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Valituslupa on myönnetty 9.4.1992.

Lääninverovirasto on uudistanut vaatimuksen konkurssituomion kumoamisesta siltä osalta kuin A:lle maksettavaksi tuomitut saatavat on määrätty maksettavaksi etuoikeusasetuksen 4 §:n 1 momentissa säädetyllä etuoikeudella. Lisäksi lääninverovirasto on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista hovioikeudessa ja Korkeimmassa oikeudessa.

A on antanut pyydetyn vastauksen vaatien hovioikeuden tuomion pysyttämistä ja oikeudenkäyntikulujensa korvaamista 16 prosentin korkoineen. A on lausunut muun muassa, että viran puolesta voitiin hylätä vain ilmeisesti lakiin perustumaton tai perusteeltaan yksilöimätön etuoikeusvaatimus. Etuoikeusvaatimusta ei pitäisi hylätä myöskään sellaisessa tapauksessa, jossa näytön esittäminen vaaditun etuoikeuden perusteesta ei käytännössä ollut mahdollista konkurssimenettelyn yhteydessä. Toimitusjohtajan palkkasaatavaa ei viimeaikaisen oikeuskäytännön valossa voinut pitää ilmeisesti etuoikeudettomana. Toimitusjohtajan aseman tosiasiallinen luonne oli käytännössä mahdollista selvittää vain asiakirjaselvityksellä tai henkilötodistelulla.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 30.11.1992

Perustelut

Konkurssisäännön 97 §:n 2 momentin mukaan sen keskinäisen järjestyksen, jossa hyväksytyt ja tuomioistuimen vahvistamat saatavat on konkurssipesästä maksettava, määrää tuomioistuin, vaikka vaadittua etuoikeutta vastaan ei ole tehty muistutusta. Mainitun säännöksen nojalla tuomioistuimen on viran puolesta tutkittava, onko vaaditulla etuoikeudella etuoikeusasetuksessa tarkoitettu peruste vai ei.

Korkeimman oikeuden oikeuskäytännössä on johdonmukaisesti katsottu, ettei osakeyhtiön toimitusjohtajan palkkasaatavilla ollut etuoikeusasetuksen 4 §:n 1 momentin nojalla etuoikeutta yhtiön konkurssissa. Tämän periaatteen ilmaisuna ovat ratkaisut KKO 1983 II 68, 1986 II 167 ja 1990:114.

A on ilmoittanut valvomansa saatavan perusteeksi toimintansa yhtiön toimitusjohtajana. Hän ei ole saatavalle vaatimansa etuoikeuden perusteeksi esittänyt muita seikkoja. Yhtiön kaupparekisteriotteesta ja pesäluettelosta ilmenee, että A on ollut 1.4.1987 alkaen yhtiön toimitusjohtaja. Tämän perusteella A ei ole ollut sellaisen johdon ja valvonnan alainen, jota tarkoitetaan työsopimuslain 1 §:ssä. A:n valvomat saatavat eivät siten ole etuoikeusasetuksen 4 §:n 1 momentissa (L 29.9.1978/739) tarkoitettuja työsuhdesaatavia ja hänen etuoikeusvaatimuksensa on perusteeton.

Asian laadun vuoksi lääninverovirasto saa pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio ja raastuvanoikeuden konkurssituomio kumotaan siltä osalta kuin Oy W Ltd:n konkurssiin luovutetuista varoista A:lle maksettavat saatavat yhteensä 95 013 markkaa 20 penniä 16 prosentin korkoineen 31.12.1990 lukien on määrätty maksettavaksi etuoikeusasetuksen 4 §:n 1 momentissa säädetyllä etuoikeudella.

Konkurssisäännön väliaikaisesta muuttamisesta annetun lain 100 §:n nojalla etuoikeusjärjestykseen tehty muutos tulee yksinomaan Hämeen lääninveroviraston hyväksi.

Lääninveroviraston oikeudenkäyntikuluvaatimus hylätään.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Salervo, Riihelä, Tuleheimo-Takki ja Krook sekä ylimääräinen oikeusneuvos Hidén

---

[SV]

Se KKO:1953-II-111,

KKO:1983-II-68

,

KKO:1986-II-167

,

KKO:1990:114

I en konkursdom hade lönefordringar, som tillkom verkställande direktören för ett aktiebolag och för vilka påyrkad förmånsrätt inte hade bestridits, förordnats att utbetalas med förmånsrätt enligt 4 § 1 momentet förmånsrättsförordningen. Med anledning av en borgenärs ändringsansökan upphävdes förordnandet om förmånsrätt.

FörmånsrättsF 4 § 1 mom (L 29.9.1978/739)

KS 97 § 2 mom

Hela rättsfallet är i FKKO-registret