Legislator Case Law & Legislation
HD:1992:157 AI generated

Supreme Court allows removal of boat house despite prior oral permission, granting owner 30 months to comply.

Case Number HD:1992:157
Court / Authority
Jurisdiction Finland (FI)
Decision Date
Outcome Partially Allowed

Legislator summary

AI generated

The Supreme Court of Finland overturned the lower court's dismissal, ordering the defendants to remove a boat house from the plaintiff's land by June 1994. Although the defendants claimed a valid oral permission from the original owner in 1955, the court held that the plaintiff, having purchased the land without accepting the usage right, was entitled to demand removal. The court balanced the parties' interests by granting the defendants a 30-month period to clear the structure rather than immediate eviction, while rejecting the plaintiff's claim for litigation costs due to the case's complexity.

Legislator headnote

AI generated

Act of 15.12.1973 on the Law of Obligations; Act on the Law of Obligations: Where a prior usage right exists but is not accepted by the new owner, the owner may demand removal, though the court may grant a reasonable time for compliance to balance interests.

Keywords

AI generated
boat house removal oral permission validity usage right acceptance reasonable time compliance property boundary dispute litigation costs rejection supreme court review

Cited Legislation

AI generated
Act of 15.12.1973 on the Law of Obligations
Act on the Law of Obligations

Cited Case Law

AI generated
KKO:1985-II-131
KKO:1985-II-140
AI generated

Need to analyze how this precedent applies to your matter?

Cross-reference this judgment against statutes, commentaries, and subsequent citing case law inside Legislator AI.

Open in Legislator →

Full text

Ks.

KKO:1985-II-131

ja

KKO:1985-II-140

A oli vuonna 1955 B:n suullisen luvan nojalla rakentanut venevajan osaksi B:n kiinteistölle. B möi kiinteistönsä C:lle, joka sen ostaessaan oli tiennyt käyttöoikeudesta, mutta ei ollut hyväksynyt sitä. Kun käyttöoikeus ei siten sitonut C:tä, hänellä oli oikeus vaatia venevajan poistamista kiinteistöltään.

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Kanne Piikkiön kihlakunnanoikeudessa

A oli 23.9.1988 päivätyllä kauppakirjalla myynyt C:lle Maanpään tilasta määräalan, jolla rantahuone sijaitsi. Maaliskuussa 1989 päättyneessä lohkomisessa määräalasta oli muodostettu Pinoniemen tila RN:o 1:65. Rymättylän kunnan rakennuslautakunta oli 4.10.1989 myöntänyt C:lle rakennusluvan loma-asunnon rakentamiseksi. Rantahuoneesta aiheutui olennainen haitta tilan käytölle. C oli 15.9.1989 päivätyllä kirjeellä kehottanut B:tä poistamaan rantahuoneen Pinoniemen tilalta 31.10.1989 mennessä. B oli kieltäytynyt poistamasta rantahuonetta.

B:llä ja D:llä ei ollut oikeutta pitää rantahuonetta Pinoniemen tilalla. Sen vuoksi C on vaatinut, että heidät velvoitetaan kuukauden kuluessa päätöksen lainvoimaiseksi tulosta poistamaan Pinoniemen tilalla sijaitseva rantahuone ja saattamaan alue alkuperäiseen kuntoonsa uhalla, että jos he eivät työtä suorita, se voidaan tehdä tai teettää heidän kustannuksellaan. Lisäksi C on vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan korkoineen.

B:n ja D:n vastaus

B ja D ovat vastustaneet kannetta. He ovat lausuneet, että venevajan rakentaminen Maanpään tilan alueelle oli tapahtunut A:n aloitteesta, koska se siten oli tuottanut vähemmän haittaa A:n metsäajoille. Ainoastaan venevajan koilliskulma oli vähäiseltä osalta Pinoniemen tilan alueella. Muu osa rakennuksesta oli jakamattomalla vesialueella. A ja B eivät olleet sopineet työvelvollisuudesta rakentamisen vastikkeena. Sopimus venevajasta oli tehty olemaan voimassa sen ajan, joka vastasi rakennuksen taloudellista käyttöikää. B ja D tarvitsivat venevajaa välttämättömästi muun muassa kalastusammatin harjoittamisessa. Rakennuksen poistaminen tässä vaiheessa olisi kohtuutonta B:tä ja D:tä kohtaan.

Piikkiön kihlakunnanoikeuden päätös 25.4.1990

Kihlakunnanoikeus on lausunut, että asianosaiset olivat yksimielisiä siitä, että venevaja ainakin joltakin osalta sijaitsi C:n omistamalla Pinoniemen tilalla. Lisäksi asianosaiset olivat yksimielisiä siitä, että todennäköisesti vuonna 1955 valmistunut rakennus oli rakennettu maapohjan silloisen omistajan suostumuksella. Epäselväksi oli jäänyt, oliko suostumuksen yhteydessä sovittu muista ehdoista kuten esimerkiksi vastikkeesta. Riidatonta kuitenkin oli, ettei sopimuksen tai suostumuksen yhteydessä ollut oikeuden voimassaoloajasta sovittu mitään.

Sopimuksella ei ollut voitu perustaa B:lle ja D:lle pysyvää käyttöoikeutta maapohjaan eikä sitä todennäköisesti ollut tarkoitettukaan. Sopimusta tehtäessä tarkoituksena oli kuitenkin ilmeisesti ollut, että jollei niissä olosuhteissa, joiden vallitessa lupa venevajan rakentamiseen annettiin, tapahtuisi olennaisia muutoksia, rakennus saisi olla paikallaan pitkähkön ajan.

Maapohjan omistajanvaihdoksella ei tässä tapauksessa ollut sopimuksen sitovuuteen nähden oikeudellista merkitystä.

B ja D olivat saattaneet todennäköiseksi, että venevaja oli heille edelleen tarpeellinen muun muassa kalastuksen harjoittamisessa. Käyttöoikeuden merkitys ei ollut heille niin ollen vähentynyt. Toiselta puolen C:n väite venevajan aiheuttamasta häiriöstä vapaa-ajan vietolle oli ainakin jossakin määrin totuudenmukainen, vaikkakin jutussa esitetyn selvityksen perusteella voitiin päätellä venevajan sijaitsevan suurimmalta osalta yhteisellä vesialueella. C oli kuitenkin maapohjan ostaessaan tietoisesti ottanut sen riskin, että B:n ja D:n oikeus venevajan pitämiseen saattoi jäädä voimaan.

Sopimuksen tarkoitusta tulkitessaan ja ottaessaan huomioon asianosaisten oikeutetut edut kihlakunnanoikeus on pitänyt kohtuullisena, että B ja D saavat pitää ja käyttää kysymyksessä olevaa venevajaa Pinoniemen tilan alueella niin kauan kuin he henkilökohtaisesti voivat sitä käyttää ja siis enintään elinikänsä.

Sen vuoksi kihlakunnanoikeus on hylännyt kanteen.

Turun hovioikeuden tuomio 27.12.1991

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi C on saattanut jutun, on jättänyt asian kihlakunnanoikeuden päätöksen varaan.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

C:lle on myönnetty valituslupa 9.4.1992.

C on valituksessaan vaatinut, että hovioikeuden tuomio kumotaan, hänen kanteensa hyväksytään sekä B ja D velvoitetaan poistamaan venevaja ensisijaisesti hänen kanteessaan esittämässään ajassa tai joka tapauksessa täsmällisenä enintään kolmen vuoden määräaikana. Lisäksi C on vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan kihlakunnanoikeudessa ja hovioikeudessa. C on vielä pyytänyt, että Korkein oikeus järjestää asiassa suullisen käsittelyn tai palauttaa jutun todistajien kuulemista varten.

B ja D ovat antaneet heiltä pyydetyn vastauksen ja vaatineet korvausta vastauskuluistaan korkoineen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 5.11.1992

Käsittelyratkaisu

C:n pyyntö suullisen käsittelyn toimittamisesta tai jutun palauttamisesta hylätään aiheettomana.

Pääasiaratkaisu

Perustelut

B on A:n antaman suullisen luvan perusteella rakentanut vuonna 1955 venevajan A:n omistaman Maanpään tilan rannan eteen niin, että venevaja on osaksi tullut Maanpään tilan alueelle. Kulku venevajaan on järjestetty tilan alueen kautta. C on 23.9.1988 ostanut alueen, jolla venevaja sijaitsee. Alueesta on sittemmin lohkomisessa muodostettu Pinoniemen tila. C on 15.9.1989 päivätyllä kirjeellä kehottanut B:tä poistamaan venevajan tilalta 31.10.1989 mennessä.

C on tosin ostaessaan kiinteistön tiennyt käyttöoikeudesta. Hän ei ole kuitenkaan hyväksynyt sitä, joten käyttöoikeus ei ole tullut häntä sitovaksi. Näin ollen C:llä on ollut oikeus vaatia venevajan poistamista tilaltaan. Korkein oikeus pitää kuitenkin kohtuullisena, että B:llä ja D:llä on aikaa poistaa venevaja ja saattaa alue alkuperäiseen kuntoonsa 30.6.1994 asti.

Asia on ollut oikeudelliselta arvioltaan niin sekava ja epätietoinen, että B:llä ja D:llä on ollut perusteltua aihetta oikeudenkäyntiin. Sen vuoksi C:n on itse kärsittävä oikeudenkäyntikulunsa asiassa.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan.

B ja D velvoitetaan poistamaan venevaja Pinoniemen tilalta ja saattamaan alue alkuperäiseen kuntoonsa 30.6.1994 mennessä uhalla, että elleivät he tätä tee, C voi tehdä tai teetättää sen heidän kustannuksellaan.

C:n oikeudenkäyntikuluvaatimus hylätään.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Salervo, Riihelä, Krook, Raulos ja Möller

---

[SV]

Se

KKO:1985-II-131

och

KKO:1985-II-140

A hade år 1955 med B:s muntliga lov byggt ett båthus så att det delvis var beläget på B:s fastighet. B sålde sin fastighet åt C, som vid köpet varit medveten om nyttjanderätten men som inte godkänt den. Då nyttjanderätten sålunda inte var bindande för C, var han berättigad att yrka att båthuset avlägsnades från fastigheten.

Hela rättsfallet är i FKKO-registret