Legislator Case Law & Legislation
HD:1992:155 AI generated

Supreme Court allows guaranteeers to sue in contract forum clause court despite not being general jurisdiction court.

Case Number HD:1992:155
Court / Authority
Jurisdiction Finland (FI)
Decision Date
Outcome Allowed / Granted

Legislator summary

AI generated

The Supreme Court of Finland overturned lower court decisions dismissing a guaranteeers' claim for damages. The guaranteeers argued they could not be sued in Helsinki because it was not their general jurisdiction court, while the creditor insisted the contract's forum clause bound them. The Court ruled that by signing the guarantee immediately after the main contract and reviewing its terms, the guaranteeers voluntarily bound themselves to the forum clause under the Code of Judicial Procedure.

Legislator headnote

AI generated

Code of Judicial Procedure 10th Chapter Section 11 Paragraph 2; A guarantor who signs a guarantee immediately following the main contract and reviews its terms is deemed to have voluntarily bound themselves to the forum clause stipulated in that contract.

Keywords

AI generated
guarantee forum clause Code of Judicial Procedure voluntary jurisdiction binding contractual forum selection guarantor liability scope jurisdictional waiver main contract terms

Cited Legislation

AI generated
Code of Judicial Procedure 10th Chapter Section 11 Paragraph 2

Cited Case Law

AI generated
AI generated

Need to analyze how this precedent applies to your matter?

Cross-reference this judgment against statutes, commentaries, and subsequent citing case law inside Legislator AI.

Open in Legislator →

Full text

Vrt.

KKO:1991:5

Takaus oli annettu sopimukseen perustuvien saatavien maksamisesta ja sopimuksen täyttämisestä muutoin. Takaajien katsottiin sitoutuneen myös sopimuksen oikeuspaikkaehtoon kun takaus oli kirjoitettu heti sopimuksen erityisten ehtojen ja allekirjoitusten jälkeen ja he olivat takauksen tekstin mukaan perehtyneet sopimusehtoihin liitteineen.

OK 10 luku 11 § 2 mom

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Kanne Helsingin raastuvanoikeudessa

Suomen Yritysrahoitus Oy on Tampereelta olevaa A:ta ja Lempäälästä olevaa B:tä vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että se oli rahoittanut Mäntästä olevan X:n Automyynti Oy:n liiketoimintaa 22.12.1988 ja 2.1.1989 allekirjoitetun, osamaksusopimusten rahoittamista koskevan sopimuksen perusteella. X:n Automyynti Oy oli laiminlyönyt sopimuksen mukaisten velvollisuuksiensa täyttämisen ja se oli asetettu konkurssiin 5.9.1989.

Suomen Yritysrahoitus Oy:n saatavaksi X:n Automyynti Oy:ltä oli näin muodostunut yhteensä 193 013,37 markkaa korkoineen.

Sopimukseen perustuvien saatavien maksamisesta ja sopimuksen täyttämisestä muutoin olivat A ja B samassa sopimusasiakirjassa sitoutuneet X:n Automyynti Oy:n puolesta yhteisvastuulliseen omavelkaiseen takaukseen, kuitenkin enintään 500 000 markan määrään saakka.

Sopimuksen yleisehtojen mukaan sopimuksesta aiheutuvat riitakysymykset ratkaistiin Helsingin raastuvanoikeudessa.

Sen vuoksi Suomen Yritysrahoitus Oy on vaatinut A:n ja B:n velvoittamista suorittamaan sille sanotut 193 013,37 markkaa kanteessa mainittuine korkoineen.

Oikeudenkäyntiväite

A ja B ovat ennen pääasiaan vastaamista väittäneet, ettei Helsingin raastuvanoikeus ollut oikea tuomioistuin käsittelemään kannetta, koska heidän yleinen oikeuspaikkansa ei ollut Helsingin raastuvanoikeus eikä yhtiöiden sopimus oikeuspaikasta sitonut heitä. Sen vuoksi A ja B ovat vaatineet kanteen jättämistä tutkimatta ja Suomen Yritysrahoitus Oy:n velvoittamista korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulunsa korkoineen.

Raastuvanoikeuden päätös 30.5.1991

Raastuvanoikeus on todennut, että Suomen Yritysrahoitus Oy:n ja X:n Automyynti Oy:n väliseen sopimukseen oli sisältynyt oikeuspaikkaa koskeva ehto, jonka mukaan sopimuksesta aiheutuvat riidat ratkaistiin Helsingin raastuvanoikeudessa. Helsingin raastuvanoikeus ei kuitenkaan ollut A:n ja B:n oikeudenkäymiskaaren 10 luvun 1 §:n mukainen laillinen tuomioistuin. A ja B eivät olleet myöskään oikeudenkäymiskaaren 10 luvun 11 §:ssä säädetyllä tavalla tehneet Suomen Yritysrahoitus Oy:n kanssa sopimusta asian käsittelemisestä Helsingin raastuvanoikeudessa.

Sen vuoksi raastuvanoikeus on jättänyt kanteen tutkimatta ja velvoittanut Suomen Yritysrahoitus Oy:n korvaamaan A:n ja B:n yhteiset oikeudenkäyntikulut 2 000 markalla 16 prosentin korkoineen 31.5.1991 lukien.

Helsingin hovioikeuden päätös 25.9.1991

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi Suomen Yritysrahoitus Oy oli saattanut jutun, ei ole muuttanut raastuvanoikeuden päätöstä. Suomen Yritysrahoitus Oy on velvoitettu korvaamaan A:n ja B:n yhteiset oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa 1 000 markalla 16 prosentin korkoineen 25.9.1991 lukien.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Valituslupa on myönnetty 29.1.1992. Suomen Yritysrahoitus Oy on vaatinut hovioikeuden ja raastuvanoikeuden päätösten kumoamista ja jutun palauttamista Helsingin raastuvanoikeuteen. Lisäksi yhtiö on vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan jutussa korkoineen.

A ja B ovat yhteisesti antaneet heiltä pyydetyn vastauksen ja vaatineet korvausta vastauskuluista korkoineen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 4.11.1992

Perustelut

Helsingin raastuvanoikeus ei ole A:n ja B:n laissa säädetty yleinen oikeuspaikka. Sopimukseen osamaksusopimusten rahoittamisesta, johon perustuvien Suomen Yritysrahoitus Oy:n saatavien maksamisesta ja sopimuksen täyttämisestä muutoin heidän takauksensa on annettu, sisältyy kuitenkin yleisehtona määräys sopimuksesta aiheutuvien riitakysymysten ratkaisemisesta Helsingin raastuvanoikeudessa. Takaus on kirjoitettu heti tämän sopimuksen erityisten ehtojen ja allekirjoitusten jälkeen ja A ja B ovat takauksen tekstin mukaan myös perehtyneet sopimusehtoihin liitteineen. Näin laaditussa ja sijoitetussa takauksessaan A ja B ovat oikeudenkäymiskaaren 10 luvun 11 §:n 2 momentissa säädetyllä tavalla kirjallisesti sitoutuneet myös oikeuspaikkaa koskevaan sisällöltään tavanomaiseen sopimusehtoon. Tämän vuoksi heidän tulee vastata takauksestaan Helsingin raastuvanoikeudessa.

Päätöslauselma

Hovioikeuden ja raastuvanoikeuden päätökset kumotaan ja yhtiö vapautetaan raastuvanoikeuden ja hovioikeuden tuomitsemasta oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuudesta. Juttu palautetaan raastuvanoikeuteen ilmoituksesta aloitettavaa uutta käsittelyä varten.

Mikäli ilmoitus tehdään, asianosaisten tulee saapua uuteen käsittelyyn, yhtiön uhalla, että juttu sen poissaollessa voidaan jättää sillensä tai A:n ja B:n vaatimuksesta ratkaista, ja A:n ja B:n uhalla, että juttu voidaan heidän poissaolostaan huolimatta ratkaista.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Ailio, Nikkarinen, Roos, Taipale ja Tulokas

---

[SV]

Jfr

KKO:1991:5

En borgen hade ställts för betalningen av de fordringar som grundade sig på ett avtal och för avtalets fullgörande i övrigt. Borgensmännen ansågs ha förbundit sig att följa också avtalets forumklausul då borgensförbindelsen hade skrivits strax efter de enskilda avtalsvillkoren och avtalsunderskrifterna och då borgensmännen enligt förbindelsens ordalydelse hade tagit del av avtalsvillkoren jämte bilagor.

RB 10 kap 11 § 2 mom

Hela rättsfallet är i FKKO-registret