Supreme Court held an independent contractor performing sole duties for 2.5 months is treated as an employee for liability purposes.

Itsenäinen kaivinkoneyrittäjä rinnastettiin työntekijään, kun hän oli ilman palkkaamiaan apulaisia päätoimisesti suorittanut toimeksi annettua tehtävää noin 2,5 kuukauden aikana, tehtävä oli ollut samanlaatuisen kuormaustyön suorittamista toimeksiantajan osoittamissa työkohteissa ja tämän antamien suunnitelmien ja työskentelyohjeiden mukaisesti ja konetyöstä työtunneilta maksettu korvaus oli osaksi ollut palkkaa koneenkäyttäjän omasta työpanoksesta.

VahL 3 luku 1 § 1 mom

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Kanne Heinäveden kihlakunnanoikeudessa

Kuljetusliike B & Co on A:lle 6.5. ja Maanrakennus A-Kallio Oy:lle 19.12.1989 tiedoksi toimitettujen haasteiden nojalla kertonut, että A oli 12.7.1988 kaivinkoneellaan nostanut kiviä avoimen yhtiön omistaman kuorma-auton lavalle. Lastauksessa kuorma-auton lava oli vaurioitunut A:n painaessa kauhalla väkisin lavalle nostamaansa suurta kiveä. Lava oli vaurioitunut korjauskelvottomaksi, koska siitä oli kadonnut konstruktiivinen jännitys. A:n lastatessa 22.7.1988 kiviä saman kuljetusliikkeen omistaman toisen kuorma-auton lavalle auton perälaudan lukko oli vaurioitunut niin, että se oli jouduttu vaihtamaan uuteen. Tämäkin oli johtunut liian suuren kiven nostamisesta. A oli tehnyt maansiirtotöitä Maanrakennus A-Kallio Oy:n johdon ja valvonnan alaisena tuntiveloitusperiaatteella.

Tämän vuoksi avoin yhtiö on vaatinut, että Maanrakennus A-Kallio Oy ja A velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan kuorma-auton lavan korjauksesta 720 ja lavan arvon alenemisesta aiheutuneesta vahingosta 25 000 sekä toisen kuorma-auton perälaudan lukon korjauksesta 4 406,65 markkaa 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien ynnä korvaamaan avoimen yhtiön oikeudenkäyntikulut 16 prosentin korkoineen kihlakunnanoikeuden päätöksen julistamispäivästä lukien.

Vastaukset

A on kiistänyt kanteen todeten, ettei hän ollut syyllistynyt tuottamukseen. Hän oli ollut työntekijään verrattavassa asemassa, joten Maanrakennus A-Kallio Oy oli ensisijaisesti vastuussa aiheutuneesta vahingosta. Joka tapauksessa korvausvelvollisuutta oli soviteltava hänen varallisuutensa ja muut olosuhteet huomioon ottaen.

Maanrakennus A-Kallio Oy on kiistänyt kanteen katsoen, että se ei ollut vastuussa itsenäisen yrittäjän työssään aiheuttamasta vahingosta. A ei ollut ollut työsopimussuhteeseen rinnastettavassa sopimussuhteessa yhtiöön. Maanrakennus A-Kallio Oy ei ollut myöskään syyllistynyt tuottamukseen valitessaan konevuokraajaa.

Kihlakunnanoikeuden päätös 3.5.1990

Kihlakunnanoikeus on katsonut, että A:n olisi tullut kivien lastaamisessa noudattaa sellaista huolellisuutta ja varovaisuutta, ettei siitä olisi syntynyt tällaisessa työssä normaalisti aiheutuneita vaurioita suurempia vaurioita. Kuorma-auton lavan laidan ja toisen kuorma-auton perälaudan lukon vauriot eivät olleet olleet normaaleja, vaan ne olivat aiheutuneet A:n laiminlyönneistä. Riippumatta siitä millaisin sopimuksin Maanrakennus AKallio Oy oli antanut lastaustyön A:n tehtäväksi, yhtiö oli vastuussa vahingosta, joka yhtiön rakennustyömaalla työtä suoritettaessa oli huolimattomuudella tai varomattomuudella aiheutettu sivulliselle.

Kihlakunnanoikeus on arvioinut kuorma-auton lavan arvon alennukseksi 8 000 markkaa.

Tämän vuoksi kihlakunnanoikeus on velvoittanut Maanrakennus A-Kallio Oy:n suorittamaan avoimelle yhtiölle korvaukseksi kuorma-auton lavan korjauskustannuksista 720 markkaa ja lavan arvon alentumisesta 8 000 markkaa sekä toisen kuorma-auton perälaudan lukon korjauskustannuksista 4 406,60 markkaa eli yhteensä 13 126,60 markkaa 16 prosentin korkoineen 19.12.1989 lukien sekä korvaamaan avoimen yhtiön oikeudenkäyntikulut 9 000 markalla 16 prosentin korkoineen 3.5.1990 lukien.

Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 17.9.1991

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi yhtiöt olivat saattaneet jutun, on todennut, että A oli kihlakunnanoikeuden päätöksessä mainittuina aikoina Maanrakennus A-Kallio Oy:n määräyksestä nostanut kaivinkoneellaan suuria kiviä avoimen yhtiön omistamien kuorma-autojen lavoille. A oli tuolloin kihlakunnanoikeuden toteamalla huolimattomuudella ja varomattomuudella aiheuttanut autojen lavojen vaurioitumisen. Avoimelle yhtiölle oli A:n tuottamuksesta aiheutunut kuorma-auton lavan korjauskustannuksista 720 markan ja lavan arvon alentumisesta arvioitu 8 000 markan sekä toisen kuormaauton perälaudan lukon korjauskustannuksista 4 406,60 markan eli yhteensä 13 126,60 markan suuruinen vahinko.

A oli Maanrakennus A-Kallio Oy:n toimeksiannosta ja osakeyhtiön noudattamina työaikoina tehnyt kaivinkoneellaan maansiirtotöitä ajan 14.6. - 31.7.1988 osakeyhtiön lukuun laskuttaen sitä tehdyistä konetyötunneista. Osakeyhtiön työnjohto oli osoittanut A:lle työkohteet ja työtehtävät sekä valvonut työn tekemistä. Osakeyhtiö oli, antaessaan maansiirtotöiden suorittamisen pienyrittäjä A:n tehtäväksi edellä mainituin tavoin ja sanotuissa olosuhteissa, antanut tehtävän sellaiselle vahingonkorvauslain 3 luvun 1 §:n 1 momentissa tarkoitetulle itsenäiselle yrittäjälle, joka oli huomioon ottaen toimeksiantosuhteen pysyvyys, työn laatu ja muut olosuhteet rinnastettava osakeyhtiön työntekijään. Sen vuoksi osakeyhtiö oli sanotun lainkohdan nojalla velvollinen korvaamaan mainitut A:n työssään aiheuttamat vahingot.

Maanrakennus A-Kallio Oy:n ja A:n välisellä sopimuksella ei ollut merkitystä avoimen yhtiön oikeuteen saada vahingonkorvauslain nojalla korvausta Maanrakennus A-Kallio Oy:ltä.

Hovioikeus on katsonut, ettei A:n tuottamus ollut lievä.

A ja avoin yhtiö olivat kumpikin itsenäisiä yrittäjiä, vaikka A olikin rinnastettu yhtiön työntekijään kysymyksessä olevan työn tekemisessä. Sen vuoksi ja kun vahinkojen määrä ei ollut suuri A:n harjoittamaan yrittäjätoimintaan nähden, hovioikeus on katsonut, että kohtuullisena korvauksena, jonka A oli vahingonkorvauslain 4 luvun 1 §:n 1 momentin nojalla velvollinen suorittamaan avoimelle yhtiölle, oli pidettävä vahingon koko määrää. Koska A ei ollut aiheuttanut mainittuja vahinkoja tahallaan, hän vastasi vahingonkorvauslain 6 luvun 2 §:n mukaan vain siitä avoimelle yhtiölle aiheutuneiden vahinkojen määrästä, jota ei voitu saada Maanrakennus A-Kallio Oy:ltä.

Tämän vuoksi hovioikeus on, muuttaen kihlakunnanoikeuden päätöstä, velvoittanut A:n yhteisvastuullisesti Maanrakennus A-Kallio Oy:n kanssa suorittamaan Kuljetusliike B & Co:lle mainitut 13 126,60 markkaa 16 prosentin korkoineen osakeyhtiölle tiedoksi annetun haasteen tiedoksiantopäivästä 19.12.1989 lukien, mutta vain siinä tapauksessa, että mainittua määrää ei saatu perityksi Maanrakennus A-Kallio Oy:ltä. Hovioikeus on myös velvoittanut A:n yhteisvastuullisesti Maanrakennus A-Kallio Oy:n kanssa suorittamaan avoimelle yhtiölle oikeudenkäyntikulujen korvaukseksi 9 000 markkaa, mille määrälle A:n oli maksettava 16 prosentin korko hovioikeuden tuomion antopäivästä lukien.

Muilta osin hovioikeus on jättänyt kihlakunnanoikeuden päätöksen lopputuloksen pysyväksi.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Valituslupa on myönnetty 28.1.1992. Maanrakennus A-Kallio Oy on valituksessaan vaatinut hovioikeuden tuomion kumoamista siltä osalta kuin se on velvoitettu suorittamaan Kuljetusliike B & Co:lle korvausta A:n aiheuttamasta vahingosta sekä avoimen yhtiön velvoittamista korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut jutussa.

Kuljetusliike B & Co on antanut siltä pyydetyn vastauksen vaatien korvausta oikeudenkäyntikuluistaan korkoineen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 20.10.1992

Perustelut

A on itsenäisenä yrittäjänä kaivinkoneellaan suorittanut maansiirtotöitä Maanrakennus A-Kallio Oy:lle 14.6. - 26.8.1988 yhteensä 433 tuntia. Työtuntien määrästä ja jutussa muuten esitetystä selvityksestä on pääteltävissä, ettei A:lla ole tuona aikana ollut muita toimeksiantoja, vaan että hän on koko ajan päätoimisesti ja pysyvästi työskennellyt osakeyhtiön hyväksi.

Muusta työstä kuin kivien nostamisesta kuorma-autojen lavoille ei ole selvitystä. Laadultaan tämän työn suorittaminen ei ole vaatinut A:lta suunnittelua ja järjestelyä, vaan se on ollut samanlaatuisen kuormaustyön toistamista osakeyhtiön osoittamissa työkohteissa sen työsuunnitelmien ja työskentelyohjeiden mukaisesti.

Korvaus konetyöstä on maksettu työtunnilta ja osa korvauksesta on ilmeisesti ollut palkkaa A:n omasta työpanoksesta koneen kuljettajana. A on toiminut pienyrittäjänä eikä hänellä esitetyn selvityksen mukaan ole ollut palkkaamiaan apulaisia osakeyhtiön työmaalla.

Korkein oikeus katsoo, että A huomioon ottaen toimeksiannon pysyvyys, työn laatu ja muut olosuhteet on ollut rinnastettava osakeyhtiön työntekijään, jonka aiheuttamasta vahingosta yhtiö on työnantajana vastuussa vahingonkorvauslain 3 luvun 1 §:n 1 momentin perusteella.

Edellä kerrotuilla ja hovioikeuden muuten lausumilla perusteilla Korkein oikeus on ratkaissut jutun tuomiolauselmasta ilmenevällä tavalla.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta. Maanrakennus A-Kallio Oy velvoitetaan suorittamaan Kuljetusliike B & Co:lle korvaukseksi sillä vastauksen antamisesta täällä olleista kuluista 1 200 markkaa 16 prosentin korkoineen tämän tuomion antopäivästä lukien.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Jalanko, Lindholm, Roos, Suhonen ja Tulokas

---

[SV]

En självständig grävmaskinsföretagare jämställdes med en arbetstagare då han utan egna avlönade medhjälpare hade utfört sitt uppdrag som huvudsyssla under cirka 2,5 månader, uppdraget hade varit att utföra ett enahanda lastningsarbete på de platser uppdragsgivaren anvisade och enligt dennes planer och arbetsdirektiv och en del av den ersättning som per timme betalades för maskinen utgjorde lön för maskinförarens egen arbetsinsats.

SkadeståndsL 3 kap 1 § 1 mom

Hela rättsfallet är i FKKO-registret