Supreme Court allows creditor's claim to challenge a secured debt despite a final payment order. The court ruled that a final payment order does not bar a separate lawsuit to verify the debt's validity. The lower court incorrectly dismissed the claim based on the existence of the payment order.

A oli kiinteistön pakkohuutokaupassa valvonut kiinteistön omistajalta B:ltä olevan saatavan, joka oli vahvistettu lainvoimaisella maksamismääräyksellä. Ulosottomiehen merkittyä saatavan riitaiseksi riitautuksen tehnyt kilpaileva ulosottovelkoja C oli ulosottomiehen osoituksen mukaisesti nostanut kanteen saatavan perusteettomuuden vahvistamiseksi eri oikeudenkäynnissä. Maksamismääräys ei estänyt kanteen tutkimista.

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Kanne Alavuden kihlakunnanoikeudessa

C ja Kansallis-Osake-Pankki ovat A:lle 7.1.1991 tiedoksi annetun haastehakemuksen nojalla ja kannetta kehittäessään lausuneet seuraavaa:

A oli Rannan tilaa RN:o 132:5 Alavuden kaupungin Alavuden kylässä koskeneen pakkohuutokaupan 21.11.1990 pidetyssä velkojainkeskustelussa ilmoittanut 200 000 markan saatavan korkoineen ja kuluineen sekä ulosottomaksuineen eli yhteensä 266 095 markkaa.

Saatavan ilmoittaminen oli perustunut 10.7.1990 annettuun Alavuden tuomiokunnan maksamismääräykseen MA 90/409, jossa hakijana oli ollut A ja velallisena hänen poikansa B. Maksamismääräyksen perusteena oli ollut toisaalta A ja B:n 24.5.1984 päivätty sopimus, jonka mukaan B sitoutui suorittamaan Keskinäiseltä Vakuutusyhtiöltä Varmalta saatavasta vakuutuskorvauksesta 50 000 markkaa A:lle tämän tulipalossa tuhoutuneesta omaisuudesta, sekä toisaalta 21.9.1987 päivätty velkakirja, jonka mukaan B tunnusti olevansa velkaa A:lle 150 000 markkaa.

Sopimus ja velkakirja eivät kuitenkaan olosuhteet huomioon ottaen sellaisinaan yksin osoittaneet sitä, että A:n omaisuutta olisi 13 - 14.4.1984 sattuneessa B:n omistaman rakennuksen tulipalossa tuhoutunut 50 000 markan arvosta eikä sitä, että A olisi antanut B:lle lainaksi 150 000 markkaa.

Sen vuoksi C oli velkojainkeskustelussa riitauttanut A:n valvoman saatavan kokonaisuudessaan. Ulosottomies oli merkinnyt saatavan velkojainluetteloon riitaiseksi ja 23.11.1990 pidetyssä pakkohuutokaupassa osoittanut C:n tai muun oikeudenhaltijan panemaan vaatimuksensa oikeellisuuden osoittamiseksi kanteen vireille Alavuden kihlakunnanoikeudessa.

Näillä perusteilla C ja pankki ovat vaatineet, että kihlakunnanoikeus vahvistaa A:n saatavan perusteettomaksi. Lisäksi C ja pankki ovat vaatineet, että A velvoitetaan korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulunsa korkoineen.

Vastaus

A on vaatinut kanteen hylkäämistä.

Kihlakunnanoikeuden päätös 26.3.1991

Kihlakunnanoikeus on myöntänyt A:lle maksuttoman oikeudenkäynnin ja määrännyt hänen avustajakseen asianajaja X:n.

Näytön arvioinnin osalta kihlakunnanoikeus on pitänyt luotettavana todistajana kuullun B:n veljen Y:n kertomusta. Lisäksi kihlakunnanoikeus on lausunut, että koska kysymyksessä olivat useita vuosia sitten tapahtuneet rahan lainaamiset ja vastaajana oli iäkäs ihminen, asiasta ei voitu vaatia kovin tarkkaa selvitystä. Sen vuoksi kihlakunnanoikeus on katsonut, ettei maksamismääräyksen perusteena olleita sitoumuksia ollut osoitettu perusteettomiksi tai vääriksi.

Kihlakunnanoikeus on hylännyt kanteen ja vahvistanut A:n pakkohuutokaupassa tekemän valvonnan oikeaksi. Valtion varoista on määrätty maksettavaksi hänen avustajanaan toimineelle X:lle palkkioksi 6 300 markkaa. C ja pankki on velvoitettu yhteisvastuullisesti korvaamaan valtiolle tämä määrä sekä sen varoista maksetut todistelukustannukset 413,50 markkaa.

Vaasan hovioikeuden tuomio 26.9.1991

C ja pankki ovat saattaneet asian hovioikeuden tutkittavaksi ja toistaneet kanteesta ilmenevät vaatimuksensa. Lisäksi C ja pankki ovat vaatineet, että heidät vapautetaan velvollisuudesta korvata valtiolle sen varoista maksettuja oikeudenkäyntiavustajan palkkiota ja todistelukustannuksia ja että A velvoitetaan korvaamaan myös heidän valituskulunsa korkoineen. A on vastauksessaan vaatinut valituksen hylkäämistä.

Hovioikeus on perusteluinaan lausunut, että kanteessa tarkoitetut saatavat oli tuomittu maksettaviksi maksamismääräyksellä. Kanteessa oli kysymys saatavien asiallisen oikeellisuuden toteamisesta. Ei ollut edes väitetty, että B olisi velallisena hakenut maksamismääräyksen johdosta takaisinsaantia maksamismääräyslain 9 §:n 2 momentin tarkoittamin tavoin. Kysymys ei ollut myöskään saman lain 9 §:n 4 momentissa mainitusta kantelusta. Koska saatavat siten oli lainvoimaisesti tuomittu maksettaviksi, ei kihlakunnanoikeuden olisi tullut tutkia C:n ja pankin kannetta.

Tuomiolauselmanaan hovioikeus on kumonnut kihlakunnanoikeuden päätöksen muulta paitsi valtion varoista suoritettua avustajanpalkkiota ja sen sekä todistelukustannusten valtiolle takaisin korvaamista koskevalta osalta. Hovioikeus on jättänyt kanteen tutkimatta ja määrännyt valtion varoista suoritettavaksi X:lle 650 markkaa palkkioksi avustajantehtävästä hovioikeudessa, joka määrä C ja pankki on yhteisvastuullisesti velvoitettu korvaamaan valtiolle.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Valituslupa on myönnetty 21.1.1992. C ja pankki ovat vaatineet kihlakunnanoikeuden päätöksen ja hovioikeuden tuomion kumoamista, kanteensa välitöntä tutkimista Korkeimmassa oikeudessa sekä korvausta oikeudenkäyntikuluistaan korkoineen. A on antanut vastauksen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 7.10.1992

Perustelut

Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, ettei kanteessa kerrottu maksamismääräys, jolla lainvoimaisesti on vahvistettu A:n saatavat B:ltä, ole estänyt A:n kanssa jako-osuudesta kilpailleita C:tä ja pankkia ajamasta kannetta sen vahvistamiseksi, että A:han valvomat saatavat ovat olleet perusteettomia ja ettei hänen valvontansa oikeuta jako-osuuteen B:n kiinteistön pakkohuutokaupassa. Näin ollen hovioikeuden ei olisi pitänyt mainitsemallaan perusteella jättää kannetta tutkimatta.

Päätöslauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan ja juttu palautetaan hovioikeuteen, jonka tulee ottaa se ilmoituksesta käsiteltäväkseen ja siinä laillisesti menetellä. Ratkaisussaan hovioikeuden tulee lausua C:n ja pankin oikeudenkäyntikuluvaatimuksesta sekä asianajaja X:lle valtion varoista maksetun palkkion korvaamisesta valtiolle myös Korkeimman oikeuden osalta.

C:n ja pankin tulee saattaa juttu hovioikeuden tutkittavaksi 3 kuukaudessa Korkeimman oikeuden päätöksen antamisesta uhalla, että hovioikeuden tuomio muutoin jää pysyväksi.

Valtion varoista maksetaan A:n avustamisesta Korkeimmassa oikeudessa asianajaja X:lle palkkioksi 800 markkaa.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Riihelä, Tulenheimo-Takki, Krook ja Raulos sekä ylimääräinen oikeusneuvos Hidén

---

[SV]

A hade vid en exekutiv fastighetsauktion bevakat en fordran hos fastighetens ägare B, vilken hade fastställts genom laga kraft vunnen betalningsorder. Sedan utmätningsmannen hade antecknat fordran som stridig, hade den konkurrerande utmätningsborgenären C som hade bestridit fordran i enlighet med den anvisning han hade fått av utmätningsmannen väckt talan i särskild rättegång för fastställelse av att fordran var grundlös. Betalningsordern utgjorde inte hinder för prövning av talan.

Hela rättsfallet är i FKKO-registret