Supreme Court dismisses claim that gym injury during vocational training counts as study accident under Act 1985:100.

Vankeinhoitolaitoksen koulutuskeskuksen järjestämälle vankeinhoitotutkinnon oppikurssille osallistunut henkilö oli liikuntatunnilla tapaturmaisesti vahingoittunut. Koska kurssin opetusohjelmaan kuuluneen liikuntakasvatuksen tarkoituksena oli ollut lähinnä oppilaan fyysisen kunnon ylläpito eikä tulevaan ammattiin valmentautuminen, tapaturman ei katsottu sattuneen opiskelutapaturman korvaamisesta annetun asetuksen 1 §:ssä tarkoitetussa käytännöllisessä harjoittelutyössä.

A opiskelutapaturman korvaamisesta 1 §

ASIAN AIKAISEMPI KÄSITTELY

A oli osallistunut Vankeinhoidon koulutuskeskuksen 7.9.1987 - 26.5.1989 järjestämälle vankeinhoitotutkinnon oppikurssille. Hän oli 5.4.1989 kurssiohjelmaan kuuluneella liikuntatunnilla ottanut osaa sählypeliin ja tällöin tapaturmaisesti loukkaantunut, jolloin myös hänen silmälasinsa olivat särkyneet. A on vaatinut tämän tapaturman katsomista opiskelutapaturmaksi ja korvausta särkyneistä silmälaseistaan.

Valtiokonttorin päätös 15.12.1989

Valtiokonttori on katsonut, että tapaturma ei ollut kohdannut A:ta opiskelutapaturman korvaamisesta annetun asetuksen 1 §:ssä tarkoitetussa käytännöllisessä harjoittelutyössä eikä kysymyksessä siten ollut sellainen tapaturma, joka oli säädetty työtapaturmana korvattavaksi. Tämän vuoksi valtiokonttori on tapaturmavakuutuslain, valtion viran- ja toimenhaltijain tapaturmakorvauksesta annetun lain sekä mainitun asetuksen nojalla evännyt A:lta korvauksen.

Tapaturmalautakunnan päätös 15.3.1990

Tapaturmalautakunta, jolta A oli hakenut muutosta, on lausunut, ettei tapaturman asiassa esitetyn selvityksen perusteella ollut katsottava sattuneen opiskelutapaturman korvaamisesta annetun asetuksen 1 §:n tarkoittamassa käytännöllisessä harjoittelutyössä, koska liikuntatunnin tarkoituksena oli ollut lähinnä opiskelijan fyysisen kunnon ylläpito eikä tulevaan ammattiin valmentautuminen. Tapaturman ei voitu myöskään katsoa olevan voimistelun tai urheilun opiskelulle ominaisten olosuhteiden aiheuttama eikä se ollut kohdannut A:ta hänen virassaan tai toimessaan. Tämän vuoksi tapaturmalautakunta on hylännyt valituksen.

Vakuutusoikeuden päätös 14.5.1991

Vakuutusoikeus, jonka tutkittavaksi A oli saattanut asian, on pysyttänyt tapaturmalautakunnan päätöksen.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Valituslupa on myönnetty 8.10.1991. A on muutoksenhakemuksessaan toistanut aikaisemmat vaatimuksensa. Valtiokonttori on antanut vastauksen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 2.10.1992

Perustelut

Vankeinhoitotutkinto on yhtenä kelpoisuusvaatimuksena vankeinhoidon ylimpiin virkamiestehtäviin. Tutkintoon tähtäävän kurssin opetusohjelmaan kuuluu sivuaineena myös liikuntakasvatus. Sen tavoitteena on esitetyn selvityksen mukaan oppilaiden fyysisen kunnon kohentaminen ja ylläpitäminen, jatkuvan ja säännöllisen liikuntaharrastuksen herättäminen ja liikuntatarpeen tyydyttäminen, oppilaiden liikunnallisten perustietojen ja -taitojen kertaaminen ja lisääminen, kullekin oppilaalle sopivan liikunnallisen harrastuksen löytäminen, mahdollisuuden antaminen oppilaalle omatoimiseen lajinsa harrastamiseen liikuntatuntien aikana sekä pyrkiminen oppilaiden sosiaaliseen kasvatukseen.

Eräisiin niistä viroista, joihin tutkinto tuottaa pätevyyden, liittyy myös vankien vapaa-ajan toimintojen ja kuntoutuksen järjestämistä. Vaikka liikuntakoulutuksesta sinänsä voi olla hyötyä vankiliikunnan suunnittelussa ja toteuttamisessa, ei A:n osallistuminen sählypeliin liikuntatunnilla kuitenkaan opetuksen tavoitteet huomioon ottaen ole ollut sellaista tulevaan ammattiin valmentautumista, jota voitaisiin pitää opiskelutapaturman korvaamisesta annetun asetuksen 1 §:n 1 momentissa tarkoitettuna käytännöllisenä harjoittelutyönä. Tapaturma ei myöskään ole kohdannut A:ta hänen virassaan tai toimessaan.

Päätöslauselma

Vakuutusoikeuden päätöstä ei muuteta.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Portin, Riihelä, Tuleheimo-Takki ja Raulos sekä ylimääräinen oikeusneuvos Hidén

---

[SV]

En person som hade deltagit i en av fångvårdsväsendets utbildningscentral anordnad lärokurs för fångvårdsexamen, hade genom olyckshändelse skadat sig under en gymnastiklektion. Eftersom avsikten med gymnastikundervisningen, som ingick i kursens läroplan, främst var att upprätthålla elevernas fysiska kondition och inte att utbilda dem för deras kommande yrke, ansågs olyckshändelsen inte ha inträffat i sådant praktiskt övningsarbete som avses i 1 § förordningen angående skadestånd för olycksfall vid undervisning.

F angående skadestånd för olycksfall vid undervisning 1 §

Hela rättsfallet är i FKKO-registret