Supreme Court dismisses appeal on business transfer under Labor Code Section 7(2) regarding successor liability.

Oy A:n erään myymälän käyttö- ja vaihto-omaisuuden luovuttaminen Oy B:lle, käyttöomaisuuden vuokralle ja vaihtoomaisuuden myytäväksi provisiolla Oy B:n omien tuotteiden ohella, ja Oy A:n henkilökunnan palkkaaminen Oy B:hen entisiin tehtäviinsä myymälässä käsitti sellaisen toiminnallisen kokonaisuuden siirtymisen, että kysymys oli työsopimuslain 7 §:n 2 momentissa tarkoitetusta liikkeen luovutuksesta.

Ks.

KKO:1996:10

TSL 7 § 2 mom

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Kokemäen kihlakunnanoikeuden päätös 15.11.1988

C, D ja E olivat tehneet palkkaetujensa turvaamiseksi palkkaturvahakemuksen Hämeen työvoimapiirin toimistolle, joka kuitenkin heidän entistä työnantajaansa kuultuaan oli 24.4.1987 hylännyt hakemuksen.

C, D ja E olivat valvoneet saatavansa Hämeen Postimyynti Oy:n 29.5.1987 alkaneessa konkurssissa, mutta F:n konkurssipesä oli riitauttanut saatavat.

C, D ja E ovat sen vuoksi vaatineet, että kihlakunnanoikeus vahvistaisi heidän entisen työnantajansa eli Hämeen Postimyynti Oy:n olevan vastuussa edellä mainituista palkkaeduista ja velvoittaisi Hämeen Postimyynti Oy:n konkurssihallinnon konkurssipesän varoista suorittamaan seuraavat palkkaedut valvotuin etuoikeuksin:

1) C:lle maksetun ja sopimuksen mukaisen palkan erotuksena edellä mainitulta ajalta 2.637 markkaa 38 penniä, irtisanomisajan palkkana yhden kuukauden palkan eli 5.180 markkaa, saamatta jääneenä lomakorvauksena edellä mainitulta ajalta 374 markkaa 40 penniä ja odotusajan palkkana kuudelta päivältä 1.480 markkaa,

2) D:lle maksetun ja sopimuksen mukaisen palkan erotuksena edellä mainitulta ajalta 2.147 markkaa 76 penniä, irtisanomisajan palkkana yhden kuukauden palkan eli 4.986 markkaa, saamatta jääneenä lomakorvauksena edellä mainitulta ajalta 335 markkaa 60 penniä ja odotusajan palkkana kuudelta päivältä 1.424 markkaa 57 penniä sekä

3) E:lle irtisanomisajan palkkana kahden kuukauden palkan eli 8.270 markkaa, saamatta jääneenä lomakorvauksena edellä mainitulta ajalta 165 markkaa 40 penniä ja odotusajan palkkana kuudelta päivältä 1.181 markkaa 43 penniä,

kaikki 16 prosentin korkoineen, odotusajan palkoille haasteen tiedoksiannosta lukien ja muille suorituksille työsuhteen päättymisestä 17.1.1987 lukien.

Lisäksi C, D ja E ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan korkoineen.

F:n konkurssipesä ja Hämeen Postimyynti Oy:n konkurssipesä olivat korostaneet vielä sitä, että C, D ja E olivat tulleet Hämeen Postimyynti Oy:n palvelukseen uusina työntekijöinä ja heidän lomakorvauksensa oli siten laskettava kahden päivän mukaan kuukaudelta. He eivät olleet myöskään kuukauden kuluessa työsuhteen päättymisestä huomauttaneet väitetyn saatavansa viivästymisestä, joten heillä ei työsopimuslain nojalla ollut oikeutta odotusajan palkkaan.

F:n konkurssipesä on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

Näytetyt tosiasiat

C, D ja E olivat toimineet MiniHinta Oy:n palveluksessa useita vuosia ennen sen joutumista konkurssiin lokakuussa 1986. Konkurssipesä oli irtisanonut heidän työsopimuksensa Mini-Hinta Oy:n palveluksessa 31.10.1986 lukien. Hämeen Postimyynti Oy oli puolestaan jatkanut samoissa tiloissa, joissa Mini-Hinta Oy oli toiminut, varaston loppuunmyyntiä 1.11.1986 lukien. C, D ja E oli palkattu Hämeen Postimyynti Oy:n palvelukseen suullisella sopimuksella 1.11.1986 lähtien samoihin tehtäviin, joissa he olivat toimineet Mini-Hinta Oy:n palveluksessakin, kuitenkin myyjän nimikkeellä. Liikkeessä oli myyty, paitsi MiniHinta Oy:n konkurssipesän loppuunmyyntitavaraa, myös jonkin verran Hämeen Postimyynti Oy:n omaa tavaraa.

Mini-Hinta Oy:n palveluksessa C:lle oli maksettu myymälänhoitajan palkkaa ja D:lle varamyymälänhoitajan palkkaa. Hämeen Postimyynti Oy oli kuitenkin maksanut heille ainoastaan myyjän palkan. Erotus C:n osalta oli 2.637 markkaa 38 penniä ja D:n osalta 2.147 markkaa 76 penniä kanteessa tarkoitetulta ajalta.

Hämeen Postimyynti Oy:n taholta ei ollut luotettavasti selvitetty C:lle, D:lle ja E:lle työsuhteen kestoaikaa. He olivat käsittäneet työsuhteen kestävän toistaiseksi, joskin tammikuun alkupuolella 1987 he olivat ymmärtäneet, että työsuhde tulisi lähiaikoina päättymään. Vasta muutamaa päivää ennen työsuhteen päättymistä 17.1.1987 he olivat tienneet sen päättymisestä. Hämeen Postimyynti Oy ei ollut varsinaisesti missään vaiheessa irtisanonut heitä. Esitetyn selvityksen nojalla työsopimusten oli katsottava olleen voimassa toistaiseksi. Hämeen Postimyynti Oy:n osalta määräysvaltaa oli käyttänyt F, jolla oli ollut määräysvalta myös MiniHinta Oy:ssä ennen yhtiön joutumista konkurssiin. Hämeen Postimyynti Oy oli myös myöhemmin joutunut konkurssiin.

Todistajan X:n mukaan vaatimukset työpalkoista oli esitetty työnantajalle työsuhteen kestäessä. Irtisanomisajan palkoista oli esitetty vaatimus välittömästi työsuhteen päätyttyä ja jo sitä aikaisemminkin.

Vaatimuksia ei ollut kiistetty markkamääräisesti, vaan ainoastaan perusteeltaan.

Oikeudellinen arviointi

Työsopimuslain 7 §:n 2 momentin mukaan siirtyivät työnantajan oikeudet ja velvollisuudet liikettä luovutettaessa välittömästi liikkeen uudelle omistajalle eräin rajoituksin. Vastaavia säännöksiä oli sovellettava sanotun lainkohdan 3 momentin mukaan myös vuokralle annettaessa.

Kysymyksessä olevassa tapauksessa oli katsottava olleen liikkeen luovutukseen verrattava tilanne. Työsuhteet eivät olleet keskeytyneet työntekijöiden siirtyessä MiniHinta Oy:n konkurssipesän palveluksesta Hämeen Postimyynti Oy:n palvelukseen.

Vuosilomalain 6 §:n 1 momentin mukaan työsuhteen ei katsottu keskeytyneen yrityksen omistajan tai haltijan vaihtumisen johdosta, eikä siitä syystä, että työntekijä oli välittömästi siirtynyt sellaisen yrityksen palvelukseen, jossa aikaisemmalla työnantajalla oli määräysvalta. Vuosilomalain 3 §:n 1 momentin mukaan työntekijällä, jonka työsuhde oli lomakautta edeltävän lomanmääräytymisvuoden loppuun mennessä keskeytymättä jatkunut vähintään yhden vuoden, oli oikeus saada lomaa kaksi ja puoli arkipäivää kultakin täydeltä lomanmääräytymiskuukaudelta.

Työsopimuslain 22 §:n 5 momentin mukaan, jos työsuhteesta johtuvien saatavien suoritus työsuhteen päättyessä viivästyi, työntekijällä oli oikeus saada täysi palkka odotuspäiviltä. Korvaus maksettiin kuitenkin enintään kuudelta päivältä.

Lopputulos

C ja D olivat oikeutettuja samoihin palkkaetuihin kuin mitä heillä oli ollut Mini-Hinta Oy:n palveluksessa.

Koska C:tä, D:tä ja E:tä ei ollut laillisesti irtisanottu toistaiseksi voimassa olleessa työsopimussuhteessa, he olivat oikeutettuja myös irtisanomisajan palkkaan.

He olivat myös oikeutettuja saamaan lomakorvauksena kahden ja puolen päivän palkan kultakin vuosilomaan oikeuttavalta kuukaudelta heidän saamansa kahden päivän lomakorvauksen sijasta.

He olivat kukin erikseen oikeutettuja odotusajan palkkaan kuudelta päivältä.

Sen vuoksi Hämeen Postimyynti Oy:n konkurssipesä on velvoitettu maksamaan C:lle, D:lle ja E:lle kullekin erikseen pesän varoista,

C:lle maksetun ja lainmukaisen palkan erotuksena 2.637 markkaa 38 penniä, irtisanomisajan palkkana 5.180 markkaa ja saamatta jääneenä lomakorvauksena 374 markkaa 40 penniä, kaikki 16 prosentin korkoineen 18.1.1987 lukien, sekä odotusajan palkkana 1.480 markkaa 16 prosentin korkoineen 17.3.1988 lukien,

D:lle maksetun ja lainmukaisen palkan erotuksena 2.147 markkaa 76 penniä, irtisanomisajan palkkana 4.986 markkaa ja saamatta jääneenä lomakorvauksena 335 markkaa 60 penniä, kaikki 16 prosentin korkoineen 17.1.1987 lukien, sekä odotusajan palkkana 1.424) markkaa 57 penniä 16 prosentin korkoineen 17.3.1988 lukien, sekä

E:lle irtisanomisajan palkkana 8.270 markkaa ja saamatta jääneenä lomakorvauksena 165 markkaa 40 penniä, molemmat 16 prosentin korkoineen 17.1.1987 lukien, sekä odotusajan palkkana 1.181 markkaa 43 penniä 16 prosentin korkoineen 17.3.1988 lukien,

etuoikeusasetuksen 4 §:n mukaisin etuoikeuksin, enintään kuitenkin ne määrät, jotka C, D ja E olivat Hämeen Postimyynti Oy:n konkurssissa etuoikeuksin valvoneet.

F:n konkurssipesä on velvoitettu korvaamaan C:n, D:n ja E:n oikeudenkäyntikulut asiassa 7.616 markalla 55 pennillä.

Turun hovioikeuden tuomio 28.7.1989

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi F:n konkurssipesä oli saattanut jutun, on jättänyt asian kihlakunnanoikeuden päätöksen varaan ja velvoittanut konkurssipesän suorittamaan C:lle, D:lle ja E:lle yhteisesti korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista hovioikeudessa 1.000 markkaa.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

F:n konkurssipesälle on myönnetty valituslupa 15.11.1989. Konkurssipesä on valituksessaan vaatinut hovioikeuden tuomion kumoamista ja kanteiden hylkäämistä sekä korvausta oikeudenkäyntikuluistaan kaikissa oikeusasteissa korkoineen.

C, D ja E ovat antaneet heiltä pyydetyt vastaukset ja vaatineet korvausta vastauskuluistaan korkoineen.

Konkurssipesä on 22.12.1989 toimittanut Korkeimpaan oikeuteen lisäkirjoituksen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 18.6.1990

Käsittelyratkaisu

Korkein oikeus jättää F:n konkurssipesän muutoksenhaun määräajan jälkeen tänne toimittaman lisäkirjoituksen oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 18 §:n nojalla huomioon ottamatta, koska erityistä syytä sen huomioon ottamiseen ei ole.

Pääasiaratkaisu

Perustelut

Hämeen Postimyynti Oy on 5.11.1986 sopinut Mini-Hinta Oy:n konkurssipesän kanssa siitä, että Hämeen Postimyynti Oy ryhtyi harjoittamaan kauppaliikettä Mini-Hinta Oy:n myymälässä Piikkiössä, että myymälässä oleva konkurssipesän vaihto-omaisuus jäi sinne Hämeen Postimyynti Oy:n myytäväksi provisiolla ja että Hämeen Postimyynti Oy liiketoimintaansa varten vuokrasi myymälätilat ja MiniHinta Oy:n liikekaluston ajaksi 1.11.-31.12.1986, myymälätilat mahdollisesti sen jälkeenkin, sitoutuen lisäksi ostamaan kaluston, jos yhtiö jatkoi liiketoimintaa tiloissa 1.1.1987 jälkeen. Liiketoimintaa varten Hämeen Postimyynti Oy on myös tehnyt työsopimuksen C:n, D:n ja E:n kanssa, jotka sen perusteella, heidän työsuhteensa Mini-Hinta Oy:öön päätyttyä 31.10.1986, ovat välittömästi 1.11.1986 jatkaneet työtään Hämeen Postimyynti Oy:n palveluksessa.

Koska F:n konkurssipesä on hävinnyt jutun Korkeimmassa oikeudessa, tulee sen korvata C:n, D:n ja E:n kulut täällä.

Näillä sekä odotusajan palkkojen osalta hovioikeuden hyväksymillä kihlakunnanoikeuden päätöksessä mainituilla perusteilla Korkein oikeus on ratkaissut asian tuomiolauselmasta ilmenevällä tavalla.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta. F:n konkurssipesä velvoitetaan suorittamaan C:lle, D:lle ja E:lle korvaukseksi vastauskuluista, kullekin erikseen 600 markkaa 16 prosentin korkoineen Korkeimman oikeuden tuomion antamisesta.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Salervo, Nikkarinen, Roos, Paasikoski ja Krook

---

[SV]

En överlåtelse av anläggnings- och omsättningstillgångarna i en av Ab A:s butiker till Ab B, anläggningstillgångarna på hyra och omsättningstillgångarna för att säljas mot provision jämte Ab B:s egna produkter, samt anställandet av Ab A:s personal hos Ab B med samma arbetsuppgifter som tidigare innebar övergång av en sådan funktionell helhet att fråga var om överlåtelse av rörelse enligt 7 § 2 mom. lagen om arbetsavtal.

L om arbetsavtal 7 § 2 mom

Hela rättsfallet är i FKKO-registret