Supreme Court allows employee's claim for waiting period pay when employer failed to prove debt was unclear or delayed due to error.
Finland (FI)
Legislator summary
AI generatedThe Supreme Court of Finland allowed the employee's claim for waiting period pay, overturning the lower court's dismissal on this specific point. The employer had terminated the contract with an unreasonably short notice period and failed to pay the corresponding wages. The court ruled that the employer did not demonstrate why the debt was unclear, disputed, or delayed by a calculation error as required by law. Consequently, the employee was entitled to the full waiting period pay plus interest, while the lower court's decision on other matters remained in effect.
Legislator headnote
AI generatedTyösopimuslain 22 § 5 mom; Työsopimuslain 22 § 2 mom: If an employer fails to pay waiting period wages and cannot prove the debt was unclear, disputed, or delayed by a calculation error, the employee is entitled to the wages.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedCited Case Law
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Työnantaja oli irtisanonut työsopimuksen liian lyhyttä irtisanomisaikaa noudattaen. Kun irtisanomisajan palkkaa ei ollut työsuhteen päättyessä kokonaisuudessaan suoritettu eikä työnantaja ollut osoittanut syytä, minkä johdosta työntekijän saatava ei olisi ollut selvä ja riidaton tai mistä laskuvirheeseen rinnastettavasta erehdyksestä sen maksaminen olisi viivästynyt, työntekijällä oli oikeus odotusajan palkkaan.
TSL 22 § 5 mom
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Lahden raastuvanoikeuden päätös 7.8.1987
Kouvolan hovioikeuden tuomio 14.12.1988
Hovioikeus, jonka tutkittavaksi asianosaiset olivat saattaneet jutun, on odotusajan palkan osalta lausunut, että A:n työsuhde yhtiöön oli mainitulla 26.5.1986 päivätyllä kirjallisella ilmoituksella suoritetun irtisanomisen perusteella päättynyt 30.6.1986. Hänelle oli maksettu palkka 30.6.1986 saakka. Yhtiö oli velvollinen maksamaan A:lle irtisanomisajan palkan 30.6.1986 jälkeiseltä ajalta vasta sanotun päivän jälkeen A:n entisinä palkanmaksupäivinä ja viimeistään irtisanomisajan päättyessä. Koska irtisanomisajan palkan maksaminen ei siten ollut viivästynyt työsopimuslain 22 §:n 5 momentissa tarkoitetuin tavoin, hovioikeus on, muuttaen raastuvanoikeuden päätöstä, hylännyt kanteen odotusajan palkkaa koskevalta osalta sekä muutoin lausuminsa perustein muuttanut sanottua päätöstä siten, että yhtiön ja B:n työsuhteen lainvastaisesta irtisanomisesta A:lle maksettavaksi tuomittu korvaus korotettiin 64.000 markaksi raastuvanoikeuden määrämine korkoineen.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
A on pyytänyt valituslupaa ja muutoksenhakemuksessaan vaatinut kanteensa hyväksymistä myös odotusajan palkan osalta sekä muutoksenhakukulujensa korvaamista myös Korkeimmassa oikeudessa.
Yhtiö ja B ovat niinikään pyytäneet valituslupaa vaatiakseen kanteen hylkäämistä ja oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.
A:lle on 20.4.1989 myönnetty valituslupa. Kysymys valitusluvan myöntämisestä yhtiölle ja B:lle on siirretty ratkaistavaksi A:n valituksen käsittelyn yhteydessä.
Yhtiö ja B yhteisesti sekä A ovat antaneet pyydetyt vastaukset ja vaatineet myös vastauskulujensa korvaamista. Yhtiö ja B ovat vastauksessaan muun ohella uudistaneet lausumansa, ettei A:llä ollut työsuhteen päättyessä ollut selvää ja riidatonta saatavaa. Työnantaja oli luullut, että kaikki A:n saatavat sisältyivät 30.6.1986 maksettuihin palkkoihin ja lomakorvauksiin, ja siten erehtynyt saatavan suuruudesta työsopimuslain 22 §:n 5 momentissa tarkoitetuin tavoin.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 16.1.1990
Käsittelyratkaisu
Yhtiön ja B:n valituslupahakemus hylätään.
Pääasiaratkaisu
Perustelut
Työsopimuslain 22 §:n 2 momentin viimeisestä virkkeestä ilmenevän periaatteen mukaan A:lle jutussa tuomittu irtisanomisajan palkka olisi ollut maksettava viimeistään työsuhteen 30.6.1986 päättyessä. Yhtiö ja B eivät ole osoittaneet syytä, minkä johdosta A:n irtisanomisajan palkkasaatava yhtiön todellisuudessa käyttämää irtisanomisaikaa pitemmältä ajalta ei olisi ollut selvä ja riidaton taikka mistä työnantajan laskuvirheeseen rinnastettavasta erehdyksestä sen maksaminen olisi viivästynyt. Näin ollen A:lla on työsopimuslain 22 §:n 5 momentin nojalla oikeus saada vaatimansa odotusajan palkka.
Tuomiolauselma
Hovioikeuden tuomio kumotaan siltä osin kuin yhtiö ja B on vapautettu velvollisuudesta suorittaa A:lle odotusajan palkkaa korkoineen ja asia jätetään tältä osin raastuvanoikeuden päätöksen lopputuloksen varaan. Muilta osin hovioikeuden tuomio jää voimaan. Yhtiö ja B velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan A:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista Korkeimmassa oikeudessa 2.300 markkaa 16 prosentin korkoineen tästä Korkeimman oikeuden tuomion antopäivästä lukien.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Ådahl, Lehtonen, Haamann, Paasikoski ja Huopaniemi
---
[SV]
En arbetsgivare hade sagt upp ett arbetsavtal med iakttagande av för kort uppsägningstid. Lön för hela uppsägningstiden hade inte betalts vid arbetsförhållandets upphörande. Då arbetsgivaren inte hade visat att arbetstagarens fordran inte skulle ha varit klar och ostridig eller utrett av hurudant med räknefel jämförbart misstag utbetalningen skulle ha fördröjts hade arbetstagaren rätt till lön för väntetiden.
L om arbetsavtal 22 § 5 mom
Hela rättsfallet är i FKKO-registret