Supreme Court voids creditors' meeting decision denying secured claim transfer to third parties under bankruptcy rules.

A:n konkurssivalvonnan perusteella saatava oli tuomittu maksettavaksi konkurssissa etuoikeusasetuksen 4 a §:n mukaisin vakuutusmaksulainasaatavan etuoikeuksin. B:n maksettua valvonnan jälkeen panttaussitoumuksensa perusteella saatavan A:lle ja A:n siirrettyä sen B:lle saatava oli konkurssipesän varoista maksettava B:lle konkurssituomion mukaisin etuoikeuksin.

EtuoikeusA 4 a §

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Hakemus Saarijärven kihlakunnanoikeudessa

A ja B ovat hakemuksessaan kertoneet, että Uuraisilta oleva Will-Tex Oy oli asetettu konkurssiin 17.9.1987. Jyväskylän kaupungista oleva Keski-Suomen Säästöpankki oli 7.1.1988 toimitetussa konkurssivalvonnassa valvonut vakuutusmaksulainasaatavaa, joka oli siirtynyt pankille sen suoritettua takaajana tuon lainan eläkevakuutusyhtiölle, etuoikeusasetuksen 4 a §:n mukaisin etuoikeuksin 105.193 markkaa 45 penniä 16 prosentin korkoineen 12.11.1987 lukien. Valvottu saatava oli 5.5.1988 julistetussa, lainvoiman saaneessa konkurssituomiossa tuomittu maksettavaksi pankille valvotuin etuoikeuksin. Pankilla oli puolestaan ollut A ja B:n ja Will-Tex Oy:n vastuiden vakuutena yleispanttauksen nojalla A ja B:n omistamaan kiinteistöön kiinnitettyjä haltijavelkakirjoja. Myytyään kiinteistön A ja B olivat 14.1.1988 suorittaneet saatavan määrän korkoineen pankille, joka oli samana päivänä siirtänyt A ja B:lle valvomansa, sittemmin konkurssipesän varoista maksettavaksi tuomitun saatavan kaikkine oikeuksineen.

Konkurssipesän velkojainkokouksessa 31.3.1989 annetun lopputilityksen mukaan mainitulle saatavalle olisi konkurssituomion perusteella pitänyt tulla täysi jako-osuus. Kokouksessa läsnä ollut A oli siirron perusteella vaatinut A ja B:n saatavalle jako-osuutta konkurssipesän varoista pankille vahvistetuin etuoikeuksin. Velkojainkokouksessa läsnä ollut, yli puolta kokouksen äänistä edustanut Keski-Suomen lääninverovirasto oli kuitenkin katsonut, ettei mainittua saatavaa voitu konkurssipesän varoista maksaa A ja B:lle, koska nämä eivät olleet valvoneet saatavaa yhtiön konkurssissa sekä koskei pankki ollut voinut siirtää kolmannelle takaussitoumukseen perustuvaa saatavaa eikä ainakaan etuoikeutta. Kokouksessa, jossa velkojana läsnä ollut Uuraisten kunta ei ollut ottanut kantaa jako-osuuksiin, oli lääninveroviraston esityksen mukaisesti päätetty, ettei puheena olevalle saatavalle suoriteta lainkaan jako-osuutta, vaan vastaava määrä oli jaettava huonommalla etuoikeudella olleiden saatavien suoritukseksi.

Kun B ei ollut ollut läsnä velkojainkokouksessa ja A oli heti ilmoittanut tyytymättömyyttä jako-osuuksia koskevaan päätökseen, A ja B eivät olleet olleet osallisina tuossa päätöksessä. Koska A ja B olivat pätevällä siirrolla saaneet valvotun ja sittemmin etuoikeuksin konkurssipesän varoista maksettavaksi tuomitun saatavan, A ja B ovat vaatineet, että velkojainkokouksen jako-osuuksien maksamista koskeva päätös kumotaan ja että heille vahvistetaan maksettavaksi konkurssituomion mukaisesti pankin heille siirtämä 105.193 markan 45 pennin saatava 16 prosentin korkoineen maksupäivään saakka. Lisäksi A ja B ovat vaatineet lääninveroviraston velvoittamista korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulunsa 16 prosentin korkoineen.

Kihlakunnanoikeuden päätös 18.5.1989

Vaasan hovioikeuden tuomio 19.9.1989

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A ja B olivat saattaneet asian, on lausunut, että pankki oli antamansa omavelkaisen takauksen perusteella 13.11.1987 maksanut konkurssiin asetetun yhtiön eläkevakuutusyhtiöltä saaman vakuutusmaksulainan pääoman korkoineen yhteensä 105.193,45 markkaa. Saaminen oli maksupäivänä siirretty pankille, joka oli 7.1.1988 valvonut sen yhtiön konkurssissa etuoikeusasetuksen 4 a §:n mukaisin etuoikeuksin. Konkurssituomiossa 5.5.1988 vakuutusmaksulaina oli tuomittu maksettavaksi pankille valvonnassa vaadituin etuoikeuksin.

A ja B olivat omista veloistaan ja yhtiön velasta pankille antamansa yleispanttaussitoumuksen perusteella 14.1.1989 maksaneet sanotun vakuutusmaksulainan pankille, joka oli samana päivänä siirtänyt saamisen A ja B:lle.

Hovioikeus on katsonut, että A ja B, joille oli siirretty puheena oleva yhtiön konkurssissa valvottu ja konkurssipesän varoista maksettavaksi tuomittu saatava, olivat olleet tämän siirron nojalla oikeutettuja pesän velkojainkokouksessa käyttämään puhevaltaa. A ja B:llä oli edellä tarkoitetun yleispanttaussitoumuksen nojalla ollut velvollisuus suorittaa pankille omat ja yhtiön velat. A ja B olivat suorittaneet vakuutusmaksulainan pankille tuon yleispanttaussitoumuksen nojalla. Pankki ei ollut voinut siirtää A ja B:lle parempaa etuoikeutta kuin sillä oli ollut yleispanttaussitoumuksen nojalla. Näillä perusteilla hovioikeus on jättänyt asian kihlakunnanoikeuden päätöksen lopputuloksen varaan ja velvoittanut A ja B korvaamaan lääninveroviraston vastauskulut 600 markalla. Sen ohessa hovioikeus on määrännyt valtion varoista maksettavaksi X:lle B:n avustamisesta hovioikeudessa palkkioksi 300 markkaa jättäen tuon määrän valtion vahingoksi.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Valituslupa on myönnetty 19.12.1989.

A ja B ovat valituksessaan vaatineet hovioikeuden tuomion ja kihlakunnanoikeuden päätöksen kumoamista sekä hakemuksessaan esittämiensä vaatimusten hyväksymistä ja lääninveroviraston velvoittamista korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulunsa asiassa korkoineen.

Lääninverovirasto on antanut siltä pyydetyn vastauksen. Uuraisten kunta ja Y yhtiön konkurssipesän toimitsijamiehenä eivät ole käyttäneet hyväkseen tilaisuutta tulla kuulluiksi.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 13.6.1990

Perustelut

Pankki on, kuten hovioikeus on todennut, yhtiön konkurssissa 7.1.1988 valvonut etuoikeusasetuksen 4 a §:n mukaisin etuoikeuksin kysymyksessä olevan saatavan, joka tuon valvonnan mukaisesti on sittemmin myös vahvistettu maksettavaksi pankille sanotuin etuoikeuksin konkurssipesän varoista. Pankin saatua konkurssivalvontansa jälkeen A ja B:ltä maksun saatavastaan pankki on siirtänyt saatavan A ja B:lle.

Pankin konkurssissa valvoma ja sille maksettavaksi vahvistettu saatava etuoikeuksineen on siten siirtynyt A ja B:lle ja näillä on oikeus saada siitä konkurssipesän varoista maksu konkurssituomion mukaisin etuoikeuksin. Velkojat ovat kuitenkin kokouksessaan 31.3.1989 päättäneet jättää A ja B:n saatavan ilman suoritusta. Koska päätöksestä on niin ollen aiheutunut vahinkoa A ja B:lle, jotka eivät ole osallistuneet sen tekemiseen, päätös on konkurssisäännön 73 §:n 2 momentin mukaan mitätön.

Päätöslauselma

Hovioikeuden tuomio ja kihlakunnanoikeuden päätös kumotaan. A ja B vapautetaan korvaamasta lääninveroviraston vastauskuluja hovioikeudessa.

Will-Tex Oy:n konkurssipesän velkojien 31.3.1989 kokouksessaan jako-osuuksien vahvistamisesta tekemä päätös on mitätön siltä osin kuin siinä on kysymys A ja B:n oikeudesta saada maksu saatavastaan. A ja B:llä vahvistetaan olevan oikeus saada konkurssipesän varoista maksu pankille konkurssituomiossa maksettavaksi tuomitusta saatavasta siinä vahvistetuin etuoikeuksin.

Koska lääninverovirasto on hävinnyt asian, se velvoitetaan suorittamaan A:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista asiassa 3.400 markkaa 16 prosentin korkoineen Korkeimman oikeuden päätöksen antopäivästä lukien.

Maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain nojalla maksetaan X:lle valtion varoista palkkioksi B:n avustamisesta täällä 600 markkaa, mikä määrä samoin kuin kihlakunnanoikeudessa ja hovioikeudessa valtion varoista maksetut avustajanpalkkiot ja kulujen korvaus yhteensä 2.463,60 markkaa lääninveroviraston on korvattava valtiolle.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Jalanko, Mörä, Roos, Huopaniemi ja Taipale

---

[SV]

Efter bevakning av A hade i konkursen en fordran dömts att betalas med försäkringspremielåns förmånsrätt enligt 4 a § förordningen om förmånsrätt. Efter bevakningen betalade B på grund av sin pantsättningsförbindelse A:s fordran och A transporterade denna på B. Fordran skulle av konkursboets medel betalas åt B med den förmånsrätt som hade fastställts i konkursdomen.

F om förmånsrätt 4 a §

Hela rättsfallet är i FKKO-registret