Supreme Court dismisses claim for forfeiture of economic benefit against company not formally summoned to answer.

Osakeyhtiöltä vaadittiin rikoksen tuottaman taloudellisen hyödyn menettämistä. Vaikka yhtiön laillinen edustaja oli oikeudessa henkilökohtaisesti saapuvilla kun vaatimus esitettiin, vaatimus jätettiin tutkimatta, koska yhtiötä ei ollut haastettu vastaamaan siitä.

Yhtiön edustaja oli ilman vesioikeuden lupaa ryhtynyt toteuttamaan vesioikeuden lupapäätöksessä tarkoitettua yritystä ennen kuin päätös oli tullut lainvoimaiseksi, mutta vasta sen jälkeen kun valitusajan päätyttyä oli ilmennyt, että vain yhtiö oli hakenut muutosta päätökseen. Edustaja ei ollut syyllistynyt rangaistavaan menettelyyn.

Vrt.

KKO:1991:173

OK 11 luku 22 §

VesiL 2 luku 26 §

VesiL 13 luku 2 § 1 mom

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Vaatimukset Pohjois-Suomen vesioikeudessa

Virallinen syyttäjä on vesioikeudelle 25.8.1986 tekemänsä ilmoituksen ja A:lle 8.9.1986 tiedoksi annetun haasteen nojalla lausunut, että A oli 13.5.1982 alkaen kesään 1986 saakka X Oy:n toiminnasta vastaavana henkilönä ryhtynyt ilman lupaa vesistön pilaantumista aiheuttavaan toimenpiteeseen kasvattamalla rakentamallaan ongintalammikkoalueella kalaa ja johtamalla tästä toiminnasta syntyneet jätevedet vesistöön. Toiminnasta oli aiheutunut haittaa ainakin B:lle, jonka mahdollisuudet ottaa talousvetensä laitoksen alapuolella olevasta Harakkalammesta olivat vähentyneet.

Samalla A oli laiminlyönyt noudattaa Pohjois-Suomen vesioikeuden 30.8.1982 antaman, uuden uoman rakentamista koskevan päätöksen ehtoja siten, että hän oli johdattanut uomaan vettä huomattavasti yli luvassa sallitun määrän 20 litraa sekunnissa eli suoritettujen mittausten mukaan ainakin 23.7.1984 435, 19.9.1984 319 sekä 2.7.1985 226 litraa sekunnissa. Vielä A oli laiminlyönyt noudattaa edellä mainittuja lupaehtoja, kun hän ei ollut rakentanut veden korkeusasteikkoa ja mittapatoa, vaikka laitos oli otettu luvan mukaiseen käyttöön.

Edelleen syyttäjä on lausunut, että A oli kesästä 1984 lähtien kesään 1985 saakka X Oy:n toiminnasta vastaavana henkilönä kesällä 1984 sulkenut luvattomasti Varisjoen johtamalla sen veden kokonaisuudessaan rakentamansa kalankasvatuslaitoksen kautta. Lisäksi hän oli ryhtynyt kasvattamaan laitoksella kesällä 1984 kalaa, mikä toiminta olisi vaatinut vesioikeuden luvan, vaikka tuolloin lainvoimaista lupaa ei vielä ollut. Edelleen A oli kesällä 1985 laiminlyönyt noudattaa Pohjois-Suomen vesioikeuden 28.3.1984 antaman lupapäätöksen, jonka korkein hallintooikeus oli päätöksellään 7.5.1985 pysyttänyt, ehtoja siten, että hän oli johdattanut laitokselleen Varisjoesta vettä yli luvassa sallitun määrän 80 litraa sekunnissa eli mittauksen mukaan ainakin 2.7.1985 164 litraa sekunnissa sekä laiminlyönyt laatia tarkkailuohjelman ja suorittaa tarkkailua, laatia lietteenpoistosuunnitelman sekä pitää hoitopäiväkirjaa, vaikka laitos oli otettu luvassa tarkoitetulla tavalla käyttöön.

Tämän vuoksi syyttäjä on vaatinut A:n tuomitsemista vesilain 1 luvun 12 §:n 3 momentin ja 19 §:n 1 momentin, 13 luvun 1 §:n 1 momentin ja 2 §:n 1 ja 2 momenttien sekä rikoslain 7 luvun 1 ja 2 §:n nojalla rangaistukseen jatketusta yksin teoin tehdyistä ryhtymisestä ilman lupaa vesistön pilaantumista aiheuttavaan toimenpiteeseen ja vesioikeuden lupapäätöksen ehtojen noudattamatta jättämisestä sekä jatketusta rikoksesta, joka käsittää vesistön luvattoman sulkemisen, ryhtymisen lupaa edellyttävään toimenpiteeseen ilman lainvoimaista lupaa sekä vesioikeuden lupapäätöksen ehtojen noudattamatta jättämisen. Lisäksi virallinen syyttäjä on vaatinut A:n tuomitsemista menettämään valtiolle rikoksen tuottama taloudellinen hyöty.

Vesi- ja ympäristöhallitus on yhtynyt virallisen syyttäjän syytteeseen ja vaatinut, että X Oy:n vesilain ja lupapäätösten ehtojen vastaisella toiminnalla saama taloudellinen hyöty, vähintään 346.276 markkaa, tuomitaan valtiolle menetetyksi. Lisäksi vesi- ja ympäristöhallitus on vaatinut, että A ja X Oy velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan vesi- ja ympäristöhallituksen oikeudenkäyntikulut.

Syyttäjä on tämän jälkeen jutun suullisessa käsittelyssä vielä vaatinut, että X Oy velvoitetaan yhteisvastuullisesti A:n kanssa suorittamaan valtiolle laittomalla toiminnalla saatu hyöty.

Vesioikeuden päätös 14.11.1986

Päätöksensä kohdassa 2 vesioikeus on katsonut selvitetyksi, että A X Oy:n toiminnasta vastaavana henkilönä oli rakentanut Pesiönjoen ongintalammikkoalueelle vesioikeuden 30.8.1982 antaman, Pesiönjoen ongintalammikkoyritystä koskevan päätöksen lupaehtojen 2) kohdassa mainitun vedenkorkeusasteikon ja mittapadon vasta vuonna 1986, vaikka yrityksen toiminta oli aloitettu jo vuonna 1982, ja että näin ollen A oli laiminlyönyt noudattaa, mitä mainitussa lupapäätöksessä muiden etujen turvaamiseksi tehtävistä laitteista ja rakennelmista oli määrätty. Edelleen vesioikeus on katsonut, että mainittu laiminlyönti oli saman rikoksen jatkamista. Laiminlyönnit eivät olleet johtuneet anteeksi annettavasta huomaamattomuudesta, ajattelemattomuudesta tai tietämättömyydestä, eikä näin ollen A:ta voitu rikoslain 3 luvun 5 §:n 3 momentin nojalla jättää mainitusta lupapäätöksen ehtojen noudattamatta jättämisestä rangaistukseen tuomitsematta.

Päätöksensä kohdassa 3 vesioikeus on katsonut selvitetyksi, että A X Oy:n toiminnasta vastaavana henkilönä oli vuonna 1984 kasvattanut Suomussalmella olevalla Varisjoen kalankasvatuslaitoksella kalaa 30.000 kiloa.

Edelleen vesioikeus on katsonut asiassa selvitetyksi, että myös vuonna 1985 oli Varisjoen kalankasvatuslaitokselle johdettu vettä yli 80 litraa sekunnissa eli enemmän kuin laitosta koskevan lupapäätöksen 2) kohdassa sallittiin. Vesioikeus on katsonut, että A:n syyksi luetut, vuonna 1984 tapahtuneet rikokset olivat yksin teoin tehtyjä ja että kaikki mainitut teot olivat saman rikollisen toiminnan jatkamista.

Päätöksensä kohdassa 4 vesioikeus on katsonut selvitetyksi, että A X Oy:n toiminnasta vastaavana henkilönä oli vuosina 1984 ja 1985, jolloin Varisjoen kalankasvatuslaitos oli ollut toiminnassa, laiminlyönyt laatia tarkkailuohjelman ja suorittaa vesistötarkkailua, laatia lietteenpoistosuunnitelman sekä pitää hoitopäiväkirjaa ja että näin ollen hän oli laiminlyönyt noudattaa vesioikeuden 28.3.1984 antaman Varisjoen kalankasvatuslaitoksen rakentamista ja käyttämistä koskevan päätöksen lupaehtojen 4) ja 5) kohdissa olevia määräyksiä. Edelleen vesioikeus on katsonut, että mainitut A:n syyksi luetut laiminlyönit olivat saman rikoksen jatkamista.

Vesioikeus on todennut, että se oli 17.6.1986 suorittanut tarkastuksen vesihallituksen vireille panemassa virkaapuasiassa, joka koski vesioikeuden 28.3.1984 antaman, X Oy:n Varisjoen kalankasvatuslaitoksen rakentamista ja käyttämistä koskevan päätöksen vastaista toimintaa Suomussalmella. Tarkastuksessa ilmenneen perusteella vesioikeus on katsonut, ettei Varisjoessa voida kulkea soutamalla vesilain 1 luvun 5 §:n 1 momentissa edellytetyllä tavalla. Tämän vuoksi ja kun Varisjoen keskivirtaama oli 0,6 kuutiometriä sekunnissa, vesioikeus on katsonut vesilain 1 luvun 5 §:ään nojautuen, että Varisjoki oli puro. Ottaen huomioon vesilain 1 luvun 12 §:n säännökset vesioikeus on katsonut, ettei vesistön sulkemiskielto koskenut puron sulkemista. Tämän vuoksi vesioikeus, ottaen huomioon A:n huomautuksen, ettei Varisjokea koske vesilain 1 luvun 12 §:n säännökset, on hylännyt syytteen siltä osin, kuin siinä oli vaadittu A:lle rangaistusta Varisjoen uoman sulkemisesta.

Mitä tuli A:n huomautukseen, että syyteoikeus syytteessä mainituista rikoksista oli vanhentunut, vesioikeus on todennut, että A:n syyksi luettu 1) kohdassa mainittu rikollinen toiminta ja 2) kohdassa mainittu laiminlyönti oli jatkunut vielä vuonna 1986 ja että 3) kohdassa mainittu rikollinen toiminta ja 4) kohdassa mainittu laiminlyönti oli jatkunut vielä vuonna 1985. Tämän vuoksi ja ottaen huomioon rikoslain 8 luvun 1 §:n säännökset vesioikeus on katsonut, ettei syyteoikeus edellä 1), 2), 3) ja 4) kohdissa mainituista A:n syyksi luetuista rikoksista ollut vanhentunut, minkä vuoksi vesioikeus on hylännyt vanhentumisväitteen aiheettomana.

Vesioikeus on tuominnut A:n

kohdassa 1 vesilain 1 luvun 19 §:n 1 momentin, 13 luvun 1 §:n 1 momentin ja 2 §:n 1 momentin sekä rikoslain 7 luvun 1 ja 2 §:n nojalla jatketusta rikoksesta, joka käsittää yksin teoin tehdyt ryhtymisen ilman lupaa vesistön pilaantumista aiheuttavaan toimenpiteeseen ja ryhtymisen yrityksen toimeenpanemiseen vesioikeuden lupapäätöksestä poikkeavalla tavalla, 50 päiväsakkoon,

kohdassa 2 vesilain 13 luvun 2 §:n 2 momentin ja rikoslain 7 luvun 2 §:n nojalla jatketusta vesioikeuden lupapäätöksen ehtojen noudattamatta jättämisestä 20 päiväsakkoon,

kohdassa 3 vesilain 1 luvun 19 §:n 1 momentin, 13 luvun 1 §:n 1 momentin ja 2 §:n 1 momentin sekä rikoslain 7 luvun 1 ja 2 §:n nojalla jatketusta rikoksesta, joka käsittää yksin teoin tehdyt ryhtymisen ilman lupaa vesistön pilaantumista aiheuttavaan toimenpiteeseen ja ryhtymisen yrityksen toimeenpanemiseen vesioikeuden lupapäätöksestä poikkeavalla tavalla, 50 päiväsakkoon ja

kohdassa 4 vesilain 13 luvun 2 §:n 2 momentin ja rikoslain 7 luvun 2 §:n nojalla jatketusta vesioikeuden lupapäätöksen ehtojen noudattamatta jättämisestä 20 päiväsakkoon.

Vesioikeus on soveltanut päiväsakon rahamäärää määrättäessä 1.1.1986 voimaan tullutta asetusta päiväsakon rahamäärän määräämisestä myös vuonna 1985 päättyneiden 3) ja 4) kohdassa mainittujen rikosten osalta, koska se oli vuonna 1985 voimassa ollutta päiväsakon rahamäärän määräämisestä 17.12.1976 annettua asetusta lievempi.

Kun mainitut sakkorangaistukset on yhdistetty laskemalla ne täysin määrin yhteen, A on tuomittu 140:een 20 markan määräiseen päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa yhteensä 2.800 markkaa.

Vesiylioikeuden päätös 23.6.1988

Vesioikeuden päätöksen 3) kohta: A:ta ei ollut syytetty siitä, että edes lainvoimaa vailla olevassa luvassa sallitun kalankasvatusmäärän ylittäminen olisi aiheuttanut vesilain 13 luvun 1 §:ssä tarkoitettua vesistön tai veden pilaantumista tai vahingollisia muutoksia vesioloissa. Myöskään vesioikeus ei ollut lukenut tätä A:n syyksi. Vesioikeuden ei sen vuoksi olisi tullut tuomita A:ta rangaistukseen mainitusta vesistön pilaamisesta.

A:ta ei ollut myöskään erikseen syytetty siitä, että hän olisi käyttänyt kalankasvatukseen rehua enemmän kuin lainvoimaa vailla olevassa luvassa sallitut määrät edellyttivät, eikä vesioikeuden olisi myöskään tästä rikoksesta tullut tuomita A:ta rangaistukseen.

Vesiylioikeus on poistanut vesioikeuden päätöksen edellä mainituilta syytteen ylittäviltä osilta ja vapauttanut A:n näiltä osilta tuomitusta rangaistuksesta.

Vesiylioikeus on katsonut, että A oli päätöksen 3) kohdan osalta X Oy:n toiminnasta vastaavana henkilönä ryhtynyt vuonna 1984 Varisjoen laitoksella kalankasvatustoimintaan ja kasvattanut siellä samana vuonna kalaa 30.000 kiloa, mistä toiminnasta syntyneiden jätevesien päästämisestä vesistöön olisi sen jatkuessa aiheutunut veden laadun vahingollista muuttumista eikä toiminta siten ollut ollut vesilain 1 luvun 19 §:n (1961/264) nojalla sallittua ilman vesioikeuden lupaa.

Vesioikeus oli 28.3.1984 antamassaan päätöksessä myöntänyt luvan 8.000 kilon vuotuista lisäkasvua edellyttävään kalankasvatustoimintaan, mikä päätös oli saanut lainvoiman korkeimman hallinto-oikeuden 7.5.1985 antamalla päätöksellä. Vesiylioikeus on katsonut, että vesioikeuden lupapäätös ei ollut ennen korkeimman hallinto-oikeuden päätöstä ollut täytäntöönpanokelpoinen eikä A:lla ollut ollut oikeutta aloittaa laitoksella kalankasvatustoimintaa luvassa mainitun määrän osaltakaan ennen sitä.

Sikäli kuin A:n vuonna 1984 aloittama kalankasvatustoiminta ei ollut ylittänyt vesioikeuden lainvoimaa vailla olevassa lupapäätöksessä sallittua vuotuisen lisäkasvun määrää, vesiylioikeus on katsonut hänen vesilain 13 luvun 2 §:n 2 momentin vastaisesti ryhtyneen toimenpiteeseen ennen sitä koskevan luvan lainvoimaiseksi tuloa ja luvan ylittävältä osalta ryhtyneen vesilain 13 luvun 2 §:n 1 momentin vastaisesti lupaa edellyttävään toimenpiteeseen ilman lupaa.

Koska asiassa ei ollut näytetty, että vesioikeuden A:n syyksi lukemasta veden johtamisesta vuonna 1984 olisi voinut aiheutua vesilain 1 luvun 15 §:ssä tarkoitettuja vahingollisia muutoksia vesistössä, A:n syyksi veden johtamisen osalta jäi, että hän oli vesioikeuden päätöksessä mainituin tavoin vuonna 1985 ylittämällä sallitut vedenjohtamismäärät pannut yrityksen toimeen lupapäätöksestä poikkeavalla tavalla. Lisäksi vesiylioikeus on katsonut A:n vesilain 13 luvun 2 §:n 2 momentin vastaisesti johtaneen laitokselle Varisjoesta vettä luvanmukaisen määrän ennen kuin lupa oli ollut lainvoimainen.

Kalankasvatustoiminnan aloittamisen ja veden johtamisen laitokselle ennen 7.5.1985 vesiylioikeus on katsonut lainvastaisena menettelynä vähäiseksi ja ottanut tämän rangaistusta määrätessään huomioon.

Vesioikeuden päätöksen 4) kohta: Koska vesioikeuden edellä mainittu lupapäätös ei ollut ollut lainvoimainen eikä täytäntöönpanokelpoinen ennen korkeimman hallinto-oikeuden päätöstä 7.5.1985, vesiylioikeus on poistanut vesioikeuden A:n syyksi lukemat lupapäätöksen ehtojen 4 ja 5 kohdan laiminlyönnit tuota päivää edeltävältä ajalta ja vapauttanut hänet rangaistuksesta siltä osin.

A:n syyksi 1) ja 2) kohdassa luetut rikokset keskenään sekä 3) ja 4) kohdassa luetut rikokset keskenään oli tehty osaksi yksin teoin ja rikokset 1-2 ja 3-4 olivat kumpikin erikseen saman rikoksen jatkamista.

Koska kaupparekisteriotteen mukaan yhtiössä oli osakkeita ainoastaan 12 kappaletta ja koska A oli ilmoittanut tekevänsä yksin kaikki päätökset yhtiössä ja yhtiö siten käytännössä oli yhden miehen yhtiö, A oli itsekin hyötynyt laittomasta toiminnasta.

Muilta osin vesiylioikeus on yhtynyt vesioikeuden päätöksessä lausuttuihin perusteluihin.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

A:lle ja X Oy:lle on myönnetty valituslupa 17.11.1988.

Valituksessaan A on vaatinut vesiylioikeuden päätöksen kumoamista, syytteen hylkäämistä ja vapautusta hänen maksettavakseen määrätystä menettämisseuraamuksesta. X Oy on vaatinut vesiylioikeuden päätöksen kumoamista ja vapautusta yhtiön maksettavaksi määrätystä menettämisseuraamuksesta. A 16.11.1988 sekä A ja X Oy yhteisesti 26.1.1989, eli säädetyn määräajan jälkeen, ovat toimittaneet tänne lisäkirjelmät.

Virallinen syyttäjä sekä vesi- ja ympäristöhallitus ovat antaneet pyydetyt vastaukset. Vesi- ja ympäristöhallitus on vielä 5.4.1989, eli määräajan jälkeen, toimittanut tänne lisäkirjelmän.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 16.1.1990

Käsittelyratkaisut

Määräaikojen jälkeen toimitetut lisäkirjelmät

Kirjelmät jätetään huomiotta, koska niiden huomioon ottamiseen ei ole oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 18 §:ssä edellytettyä erityistä syytä.

X Oy:öön kohdistettu vaatimus taloudellisen hyödyn menettämisestä

Vesilain 16 luvun 45 §:n 3 momentin mukaan syytetty on haastettava vesioikeuteen noudattamalla, mitä oikeudenkäymiskaaressa on säädetty haasteesta rikosasioissa. Tämä koskee myös muuta vastaajaa vesioikeudessa käsiteltävässä rikosasiassa.

Oikeudenkäymiskaaren 11 luvun 22 §:n säännökset haastamisesta rikosasiaan koskevat vain vaatimuksia, jotka rikoksen perusteella tehdään luonnollista henkilöä vastaan. Muun säännöstön puuttuessa niitä on soveltuvin osin noudatettava myös, kun rikoksen perusteella tehdään vaatimus osakeyhtiötä vastaan. Säännös siitä, että haaste ei ole tarpeen, milloin tuomioistuimessa henkilökohtaisesti saapuvilla olevaa vastaan tehdään rikoksen perusteella vaatimus, ei kuitenkaan sovellu osakeyhtiöön siinäkään tapauksessa, että yhtiön laillinen edustaja on henkilökohtaisesti saapuvilla. Rikokseen perustuva vaatimus osakeyhtiötä vastaan saadaan siten tutkia vain, jos yhtiö on haastettu vastaamaan siitä. X Oy:tä ei ole haastettu vastaamaan menettämisseuraamusta koskevasta vaatimuksesta.

Korkein oikeus poistaa vesiylioikeuden ja vesioikeuden lausunnot siitä, että X Oy menettää laittomalla toiminnalla saadun taloudellisen hyödyn, ja jättää tätä menettämisseuraamusta koskevat vaatimukset tutkimatta.

Pääasiaratkaisun perustelut

Vesioikeuden päätöksen 3 ja 4 kohta

Vesilain 2 luvun 26 §:ssä on säännökset siitä, milloin vesioikeus voi lupapäätöksessään oikeuttaa hakijan ryhtymään yrityksen toteuttamista tarkoittaviin töihin huolimatta siitä, että lupa voidaan muutoksenhakemuksen johdosta vielä evätä tai sen ehtoja supistaa. X Oy on kuitenkin Pohjois-Suomen vesioikeuden 28.3.1984 antaman lupapäätöksen perusteella ryhtynyt kalankasvatuslaitoksen rakentamiseen ja veden johtamiseen vasta kesäkuussa 1984 sen jälkeen kun oli ilmennyt, että vain yhtiö oli hakenut muutosta lupapäätökseen ja lupaa näin ollen, vaikka se ei vielä ollut lainvoimainen, ei enää voitu X Oy:n vahingoksi evätä tai supistaa. Tässä tilanteessa yhtiö on saanut ryhtyä jo myönnetyn luvan mukaisiin toimenpiteisiin eikä A suorittaessaan nuo toimenpiteet ole syyllistynyt vesiylioikeuden hänen syykseen lukemaan rikokseen sen johdosta, että lupapäätös ei ollut lainvoimainen.

A:n viaksi jää kuitenkin, että hän on vesiylioikeuden päätöksessä 3 kohdan osalta kerrotuin tavoin ja mahdollisin seurauksin kesäkuusta syksyyn 1984 vesioikeuden asettamien lupaehtojen vastaisesti kasvattanut kalaa 30.000 kiloa sekä vuonna 1984 kesäkuusta alkaen ja vuonna 1985 johtanut kalankasvatuslaitokselle vettä enemmän kuin vesioikeuden antamassa luvassa oli sallittu sekä laiminlyönyt laatia tarkkailuohjelman ja suorittaa vesistötarkkailua, laatia lietteenpoistosuunnitelman ja pitää hoitopäiväkirjaa.

A:han kohdistettu vaatimus taloudellisen hyödyn menettämisestä

X Oy:stä esitetystä selvityksestä ilmenee, että A on ollut yhtiön hallituksen ainoa jäsen ja yhtiön toimitusjohtaja sekä että hallituksen varajäsenenä on ollut C. A on ilmoittanut, ettei hän ole omistanut yhtiön osakkeita eikä häntä ole 28.11.1986 pidetyn yhtiökokouksen pöytäkirjaan merkitty osakkeenomistajaksi.

Selvitystä ei ole siitä, että A olisi välittömästi hyötynyt yhtiön toiminnasta. Esitetystä selvityksestä ei myöskään ole pääteltävissä, että X Oy sen ylläpitäessä ongintalammikoita ja kasvattaessa kalaa olisi toiminut A:n puolesta tai hyväksi. Näin ollen A:ta ei voida rikoslain 2 luvun 16 §:n nojalla tuomita menettämään sitä taloudellista hyötyä, jonka hänen rikollinen toimintansa X Oy:n lukuun mahdollisesti on tuottanut yhtiölle.

Alempien oikeuksien perustelujen hyväksyminen

Korkein oikeus hyväksyy vesiylioikeuden perustelut vesioikeuden päätöksen 1 kohtaan, vesioikeuden päätöksen 3 kohtaan syytteen ylittämistä koskevalta osalta sekä rikosten yhtymisestä ja vesioikeuden perustelut 2 ja 4 kohtaan sekä vanhentumisesta.

Päätöslauselma

Vesiylioikeuden päätöksen 1 ja 2 kohta

Vesiylioikeuden päätöslauselma jää pysyväksi.

Vesiylioikeuden päätöksen 3 ja 4 kohta

Syyksi luettu rikos: Jatkettu rikos, joka käsittää osittain yksin teoin tehdyt yrityksen toimeenpanemisen lupapäätöksestä poikkeavalla tavalla ja lupapäätöksen ehtojen noudattamatta jättämisen. Tekoaika: Kesäkuu 1984-1985. Lainkohdat: Vesilaki 1 luku 19 § (1961/264), 13 luku 2 § 1 momentti ja 13 luku 2 § 2 momentti sekä rikoslaki 7 luku 1 § ja 7 luku 2 §. Rangaistusseuraamus: 20 päiväsakkoa. Sakkorangaistukset yhteenlaskettuina 70 päiväsakkoa, joten A:n on 20 markan mukaan päiväsakolta maksettava sakkoa 1.400 markkaa.

Menettämisseuraamus

Vaatimus A:n tuomitsemisesta menettämään rikosten tuottama taloudellinen hyöty hylätään. A vapautetaan menettämisseuraamuksesta.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Portin, Riihelä, Roos, Rintala ja Taipale

---

[SV]

Mot ett aktiebolag framställdes yrkande på att den ekonomiska fördel brottet hade berett bolaget skulle dömas förbruten. Trots att en laga företrädare för bolaget hade varit personligen närvarande inför rätta då yrkandet framställdes, avvisades yrkandet eftersom bolaget inte hade stämts att svara på det.

En företrädare för bolaget hade börjat genomföra det företag som avsågs i vattendomstolens tillståndsutslag innan utslaget hade vunnit laga kraft men först sedan det efter besvärstidens utgång hade framgått att endast bolaget hade sökt ändring i utslaget. Företrädaren hade inte gjort sig skyldig till straffbart förfarande.

RB 11 kap 22 §

L om vatten 2 kap 26 §

L om vatten 13 kap 2 § 1 mom

Hela rättsfallet är i FKKO-registret