Legislator Case Law & Legislation
HD:1990:6 AI generated

Supreme Court dismisses charge for letting minor ride moped on private path not for public traffic.

Case Number HD:1990:6
Court / Authority
Jurisdiction Finland (FI)
Decision Date
Outcome Dismissed

Legislator summary

AI generated

The Supreme Court of Finland dismissed the prosecution against a father who allowed his minor son to ride a moped on a narrow path between summer cottages. The lower courts convicted the father for continued traffic offenses, but the Supreme Court found the path was exclusively used by residents and guests, not for general public traffic. Consequently, the court ruled that traffic laws requiring a license for carrying a minor did not apply to this specific private area.

Legislator headnote

AI generated

Tieliikennelain 2 § 1 kohta; 64 § 2 momentti, 65 § 1 momentti, 103 §, ajoneuvoasetuksen 5 § 1 momentti, rikoslain 7 luvun 2 §:n nojalla: If a path is not designated or used for general public traffic, provisions regarding the carriage of a minor on a motor vehicle do not apply.

Keywords

AI generated
private path definition general public traffic motor vehicle carriage minor under 15 years traffic offense dismissal summer cottage access continued offense

Cited Legislation

AI generated
Tieliikennelain 2 § 1 kohta
Tieliikennelain 64 § 2 momentti
Tieliikennelain 65 § 1 momentti
Tieliikennelain 103 §
Ajoneuvoasetuksen 5 § 1 momentti
Rikoslain 7 luvun 2 §

Cited Case Law

AI generated
Kajaanin kihlakunnanoikeuden päätös 4.11.1987
Kajaanin kihlakunnanoikeuden päätös 4.11.1987
Itä-Suomen hovioikeuden päätös 18.4.1989
Itä-Suomen hovioikeuden päätös 18.4.1989
AI generated

Need to analyze how this precedent applies to your matter?

Cross-reference this judgment against statutes, commentaries, and subsequent citing case law inside Legislator AI.

Open in Legislator →

Full text

Syytetty oli luovuttanut mopon alle 15-vuotiaan kuljetettavaksi kesämökkinsä pihasta alkavalla ja runsaan 200 metrin päässä olevan maalaistalon pihaan päättyvällä tiellä. Tieosuutta eivät käyttäneet muut kuin sen varrella sijaitsevien muutaman kesä- ja saunamökin asukkaat ja heidän satunnaiset vieraansa. Tietä ei pidetty yleiselle liikenteelle tarkoitettuna tai yleisesti liikenteeseen käytettynä alueena. Syyte liikennerikkomuksesta hylättiin.

TLL 2 § 1 kohta

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Kajaanin kihlakunnanoikeuden päätös 4.11.1987

B:n kuljettama ajoneuvo oli ollut 49,6 kuutiosenttimetrin polttomoottorilla varustettu vastaten näin ollen ajoneuvoasetuksen 5 §:n 1 momentissa tarkoitettua mopoa. B:n isä A oli tiennyt poikansa ajelusta mainitulla tiellä edellä kuvatulla mopolla kesinä 1986 ja 1987 ja niiden välisenä aikana ja sallinut sen tapahtua.

Kerrottujen perusteiden nojalla kihlakunnanoikeus on katsonut selvitetyksi, että A oli kesinä 1986 ja 1987 ja niiden välisenä aikana Sotkamossa luovuttanut mopon alle 15-vuotiaan poikansa B:n kuljetettavaksi yleisesti liikenteeseen käytetyllä yksityistiellä. Vielä kihlakunnanoikeus on katsonut, että A:n syyksi edellä luettuja tekoja oli pidettävä saman rikoksen jatkamisena.

Sen vuoksi kihlakunnanoikeus on tuominnut A:n tieliikennelain 64 §:n 2 momentin, 65 §:n 1 momentin ja 103 §:n, ajoneuvoasetuksen 5 §:n 1 momentin sekä rikoslain 7 luvun 2 §:n nojalla ajanjaksona kesä 1986 - kesä 1987 tapahtuneesta jatketusta liikennerikkomuksesta 10:een 34 markan määräiseen päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 340 markkaa.

Itä-Suomen hovioikeuden päätös 18.4.1989

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A valittamalla oli saattanut asian, ei ole muuttanut kihlakunnanoikeuden päätöstä.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

A:lle on myönnetty valituslupa 9.8.1989. Virallinen syyttäjä on antanut häneltä valituksen johdosta pyydetyn vastauksen.

A on vaatinut syytteen hylkäämistä tai että hänet ainakin tieliikennelain 104 §:n nojalla jätetään rangaistukseen tuomitsematta.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 12.1.1990

Perustelut

A on kesinä 1986 ja 1987 Sotkamon kunnassa luovuttanut kihlakunnanoikeuden päätöksessä mainitun mopon alle 15-vuotiaan poikansa B:n käyttöön. B on mainittuina aikoina kuljettanut mopoa C:n kesämökiltä lähtevää yksityistietä pitkin runsaan 200 metrin päässä olevan Kapakan talon pihaan ja sieltä takaisin.

Kapakan talon pihan läpi kulkeva tie jatkuu edelleen noin 200 metrin päähän, jossa se yhtyy Vaaralan paikallistiehen. Kapakan talon ja C:n kesämökin välisen tieosuuden varrella on näiden rakennusten lisäksi yksi kesähuvila, Kapakan talon sauna ja erään toisen maalaistalon saunamökki.

Todistajana kuultu Kapakan talon emäntä on kertonut, että kysymyksessä olevalla tiellä ei ole muuta liikennettä kuin todistajan taloon Vaaralantieltä tulevat kuljetukset ja mökkiläisten omat ajot sekä heidän satunnaisten kesävieraidensa ajot. Kihlakunnanoikeuteen annetusta tietä esittävästä piirroksesta on havaittavissa, että tie päättyy C:n kesämökin pihaan.

Koska B:n mopollaan ajamaa tieosuutta Kapakan talon ja C:n kesämökin välillä eivät todistajalausunnon mukaisesti ole käyttäneet muut kuin kerrottujen kesämökkien, saunan ja saunamökin käyttäjät ja heidän satunnaiset vieraansa eikä tieosuutta esitetyn selvityksen mukaan ole muuhun liikenteeseen tarkoitettukaan, ei kyseinen tieosuus siten ole ollut tieliikennelain 2 §:n 1 kohdan tarkoittama yleiselle liikenteelle tarkoitettu tai yleisesti liikenteeseen käytetty alue. Tämän vuoksi A:n menettelyyn hänen luovuttaessaan mopon poikansa kuljetettavaksi ei ole sovellettava tieliikennelain säännöksiä. A ei näin ollen ole syyllistynyt alemmissa oikeuksissa hänen syykseen luettuun jatkettuun liikennerikkomukseen.

Päätöslauselma

Hovioikeuden ja kihlakunnanoikeuden päätökset kumotaan. Syyte hylätään ja A vapautetaan hänelle tuomitusta rangaistuksesta.

Ratkaisuun osallistuneet: presidentti Heinonen, oikeusneuvokset Ådahl, Lehtonen, Haarmann ja Krook

---

[SV]

Den åtalade hade överlåtit en moped åt en person under 15 år att framföras på vägen mellan hans sommarstuga och en bondgård som låg på ett avstånd av drygt 200 meter. Vägsträckan användes endast av ägarna till några sommarstugor och bastubyggnader invid vägen och deras tillfälliga gäster. Vägen ansågs inte vara ett område som var avsett för allmän trafik eller som allmänt används för trafik. Åtalet för trafikförseelse förkastades.

VägtrafikL 2 § 1 punkten

Hela rättsfallet är i FKKO-registret