Supreme Court dismisses claim that compensation for quarry damage must be handled in expropriation proceedings when building permit applies.

Lupa maa-aineksen ottamiseen oli myönnetty rakennuslain 124 a §:n nojalla. Tästä toiminnasta naapurikiinteistölle aiheutuneen haitan korvaamista koskeva asia ei kuulunut tuon tai muunkaan lain säännöksen nojalla ratkaistavaksi kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annetun lain mukaisessa lunastustoimituksessa, vaan asia kuului yleiseen tuomioistuimeen. Näin ollen tällaisen asian käsittelemisestä lunastustoimituksessa ei myöskään voitu pätevästi sopia.

RakennusL 124 a §

RakennusL 137 c §

Maa-ainesL 2 §

Maa-ainesL 9 §

ASIAN KÄSITTELY LUNASTUSTOIMITUKSESSA JA MAAOIKEUDESSA

Toimituksen perusteena oleva hakemus

A ja B yhteisesti ovat Turun ja Porin läänin maanmittauskonttorille osoittamassaan hakemuksessa vaatineet Kommandiittiyhtiö C:n, yhtiömuodon muuttamisen jälkeen Oy C, velvoittamista suorittamaan korvausta yhtiön Raision kaupungissa harjoittamasta kiviaineksen ottamisesta A ja B:n omistaman Lehtorinteen tilan RN:o 2:42 käyttämiselle aiheutuvasta haitasta.

Hakemuksen johdosta maanmittauskonttori on antanut määräyksen lunastustoimituksen suorittamiseen.

Toimitus

Yhtiö ja C ovat näin vireille tulleessa toimituksessa vastustaneet A ja B:n korvausvaatimusta ja muun ohella esittäneet, että lupa kiviaineksen ottamiseen oli myönnetty rakennuslain 124 a §:n nojalla ja ettei vaatimusta sen vuoksi voitu käsitellä ja ratkaista maa-aineslain 9 §:n mukaan.

Itse asiaa koskevalla ratkaisullaan lunastustoimikunta on velvoittanut yhtiön aineksen ottajana ja C:n Leilikallion alueen omistajana yhteisvastuullisesti korvaamaan A ja B:lle Lehtorinteen tilan RN:o 2:42 omistajina aineksen ottamisesta tilan käyttämiselle aiheutuvasta, maa-aineslain 9 §:ssä tarkoitetusta haitasta todennäköiseltä aineksen ottamisajalta 17.9.1986-30.6.1988 yhteensä 12.900 markkaa. Lisäksi yhtiö ja C on, samalla kun näiden edunvalvontakustannusten korvausvaatimus on hylätty, velvoitettu yhteisvastuullisesti korvaamaan A:n edunvalvontakustannukset sekä suorittamaan uskottujen miesten palkkiot ja toimituskustannukset.

Vaatimukset maaoikeudessa

Yhtiö ja C yhteisesti ovat vaatineet lunastustoimikunnan ratkaisun kumoamista lakiin perustumattomana ja A ja B:n korvausvaatimuksen hylkäämistä sekä korvausta kuluistaan asiassa korkoineen.

Etelä-Suomen maaoikeuden päätös 12.8.1988

Kuultuaan A:ta ja lunastustoimikunnan puheenjohtajana toiminutta toimitusinsinööriä sekä toimitettuaan katselmuksen maaoikeus on päätöksessään muun ohessa lausunut, että yhtiölle ja C:lle oli rakennuslain 124 a §:n nojalla myönnetty lupa kiviaineksen ottamiseen ehdolla, että yhtiö ja C Raision kaupungin kanssa 9.4.1986 tehdyn sopimuksen mukaisesti korvaavat toiminnasta aiheutuvat vahingot ja haitat soveltaen maa-aineslain 9 §:n säännöstä. Sen 1 momentin mukaan oli, jollei korvauksesta sovittu, kysymys oikeudesta korvaukseen ratkaistava ja korvaus määrättävä kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annettua lakia soveltuvin osin noudattaen toimituksessa, jota haetaan asianomaiselta maanmittauskonttorilta.

Todettuaan lisäksi, että sanottu sopimus oli sellainen kolmannen henkilön hyväksi tehty sopimus, joka tuotti tälle omakohtaisen oikeuden korvaukseen, ja etteivät asianosaiset olleet päässeet sopimukseen korvauksesta, maaoikeus on katsonut, että A ja B:n korvausvaatimus oli ratkaistava lunastustoimituksessa.

Itse asiaa koskevalta osalta maa-oikeus on päätöksessään lausumillaan perusteluilla pysyttänyt lunastustoimikunnan ratkaisun muutoin paitsi, että se on vapauttanut yhtiön ja C:n velvollisuudesta korvata A:n edunvalvontakustannukset.

Asian laadun ja lopputuloksen huomioon ottaen maaoikeus on hylännyt yhtiön ja n oikeudenkäyntikulujen korvausvaatimuksen, mutta velvoittanut yhtiön korvaamaan valtiolle sen varoista suoritetut maaoikeuden istunnon kuulutuskustannukset.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Valituslupa on myönnetty 12.6.1989.

Yhtiö ja C ovat yhteisessä valituksessaan vaatineet maaoikeuden päätöksen ja lunastustoimikunnan ratkaisun kumoamista, A ja B:n korvausvaatimuksen hylkäämistä sekä korvausta kuluistaan asiassa korkoineen.

Pyydetyssä selityksessään A ja B yhteisesti ovat vaatineet valituksen hylkäämistä ja korvausta selityksen antamisesta täällä aiheutuneista kuluistaan.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 9.5.1990

Perustelut

Yhtiö on harjoittanut kiviaineksen ottamista C:n Raision kaupungissa omistamiin tiloihin kuuluvalla Leilikallion alueella Raision kaupunginhallituksen yhtiölle ja C:lle yhteisesti myöntämän luvan perusteella. Luvan myöntäminen on rakennuslain 124 a §:n 1 ja 4 momentin mukaan kuulunut kaupunginhallitukselle sen johdosta, että alueella on ollut voimassa pykälän 2 momentissa tarkoitettu toimenpidekielto. A ja B ovat valituksenalaisessa toimituksessa vaatineet korvausta tästä toiminnasta heidän naapuruudessa olevan tilansa käyttämiselle aiheutuneesta haitasta.

Rakennuslain 137 c §:n mukaan on tuon lain nojalla tapahtuvaa lunastusta toimeenpantaessa taikka samassa laissa tarkoitettuun luovutukseen tahi maankäytön rajoitukseen perustuvaa korvausta määrättäessä noudatettava kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annetun lain (lunastuslain 603/77) säännöksiä. Rakennuslakiin ei sitä vastoin sisälly säännöksiä lain 124 a §:n nojalla luvan saaneen aineksen ottajan korvausvelvollisuudesta luvan mukaisesta toiminnasta naapurikiinteistölle aiheutuneesta haitasta.

Maa-aineslain 9 §:ssä säädetään tosin aineksen ottajan korvausvelvollisuudesta sekä siitä, mitä korvauksen määräämisessä ja menettelyssä muutoin on noudatettava. Lain 2 §:n 2 momentin mukaan lakia ei kuitenkaan sovelleta alueella, jolla on voimassa rakennuslain 124 a §:ssä tarkoitettu toimenpidekielto. Näin ollen aineksen ottajan korvausvelvollisuutta toiminnastaan naapurikiinteistölle aiheutuneesta haitasta ei voida perustaa maa-aineslain 9 §:ään silloin, kun lupa aineksen ottamiseen on myönnetty rakennuslain 124 a §:n nojalla.

Päätöslauselma

Maaoikeuden päätös, paitsi edunvalvontakustannusten ja oikeudenkäyntikulujen korvausta koskevalta osaltaan, ja lunastustoimikunnan ratkaisu kokonaisuudessaan kumotaan ja poistetaan. A ja B:n korvausvaatimus jätetään tutkimatta.

Asian laadun vuoksi yhtiön ja C:n on itse vastattava asiassa aiheutuneista kuluistaan Korkeimmassa oikeudessa.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Jalanko, Ådahl, Lehtonen, Huopaniemi ja Krook

---

[SV]

Tillstånd till täktverksamhet hade beviljats med stöd av 124 a § byggnadslagen. Frågan om ersättning för olägenhet, som verksamheten hade förorsakat en grannfastighet, skulle inte enligt byggnadslagen eller någon annan lag avgöras vid en inlösningsförrättning, som avses i lagen om inlösen av fast egendom och särskilda rättigheter, utan ärendet ankom på allmän domstol. Därför kunde inte heller avtal om handläggning av ärendet vid inlösningsförrättning ingås med giltig verkan.

ByggnadsL 124 a §

ByggnadsL 137 c §

MarktäktsL 2 §

MarktäktsL 9 §

Hela rättsfallet är i FKKO-registret