Supreme Court orders return of property received in bad faith to preserve surviving spouse's estate share.

Ensiksi kuolleen puolison perillisten kanteesta vilpillisessä mielessä lahjanluontoisen kaupan tehnyt luovutuksensaaja velvoitettiin perintökaaren 3 luvun 3 §:n 2 momentin nojalla palauttamaan joko a) saamansa lahja viimeksi kuolleen puolison pesälle sen mahdollistamiseksi, että ensiksi kuolleen puolison perilliset saavat toimitettavassa perinnönjaossa heille kuuluvan pesäosuuden vähentymättömänä, tai b) lahjan arvosta ensiksi kuolleen puolison perillisille niin paljon kuin toimitettavassa lainvoimaisessa perinnönjaossa todetaan pesän säästön lisäksi tarvittavan kattamaan näille kuuluva vastike heidän pesäosuutensa vähentymisestä.

Ään.

Palautusvelvollisuus ei edellyttänyt lahjoitustarkoitusta. Lahjan arvo määrättiin luovutusajankohdan käyvän hinnan perusteella.

PK 3 luku 3 § 1 mom

PK 3 luku 3 § 2 mom

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Kanne Saarijärven kihlakunnanoikeudessa

A, B, C ja D ovat Tuomarien Kiinteistökiila Oy:lle 27.2.1978 tiedoksi annetun haasteen nojalla lausuneet, että A:n poika sekä B ja C:n ja D:n veli, Saarijärveltä ollut maanviljelijä E oli kuollut 15.8.1974. Hän oli ollut avioliitossa F:n kanssa. Avioliitto oli solmittu 20.12.1966, ja se oli ollut lapseton.

Kaupan kohteena oli ollut erittäin arvokas maaomaisuus, joka sijaitsi lähellä Saarijärven kirkonkylän keskustaa ja käsitti metsämaata sekä kerrostalo-, rivitalo- ja omakotitonttialueita. Omaisuuden arvo oli kaupanteon aikaan ollut ainakin 900.000 markkaa. Kauppakirjassa saaduksi ja maksetuksi kuitatun kauppahinnan osan 135.000 markan maksuksi myyjä oli saanut vain Asunto Oy Uuraskoto -nimisen asunto-osakeyhtiön osakkeet, joiden arvo oli ollut enintään 66.500 markkaa. Näin ollen ostaja oli saanut kaupassa omaisuuden todellisen arvon 900.000 markan ja siitä sovitun vastikkeen 236.500 markan välisen erotuksen lahjana, jonka arvo oli 663.500 markkaa.

Koska F oli niin ollen lahjaan verrattavalla oikeustoimella, ottamatta asianmukaisesti huomioon ensiksi kuolleen puolison toissijaisten perillisten oikeutta, aiheuttanut omaisuuden olennaisen vähentymisen ja kun F:n kuolinpesän jäljellä olevat varat eivät riittäneet vastikkeen suorittamiseksi ensiksi kuolleen puolison toissijaisille perillisille, niin A ja hänen myötäpuolensa ovat vaatineet, että yhtiö perintökaaren 3 luvun 3 §:n nojalla velvoitetaan

1) palauttamaan E ja F:n kuolinpesään lahjaa vastaava osa edellä mainituista kiinteistöistä tai lahjan arvona 663.500 markkaa 5 prosentin korkoineen haastepäivästä 27.2.1978 lukien kuolinpesässä suoritettavaa jakoa varten taikka

2) palauttamaan tämän lahjan arvosta A:lle kuuluvana vastikkeena puolet eli 331.750 markkaa ja B ja C:lle sekä D:lle kullekin yksi kuudesosa eli 110.583 markkaa 5 prosentin korkoineen haastepäivästä 27.2.1978 lukien vähennettynä sillä määrällä, minkä he voivat saada vastikkeena F ja E:n kuolinpesässä jäljellä olevista varoista.

Kannetta kehittäessään A ja hänen myötäpuolensa ovat katsoneet, että lahjan rahallista arvoa laskettaessa oli otettava huomioon sanotussa kiinteistökaupassa luovutettu omaisuus sen nykyarvosta. Sen vuoksi he ovat kannettaan täsmentäen vaatineet, että yhtiö velvoitetaan

3) palauttamaan E ja F:n kuolinpesään lahja sellaisenaan tai sen arvona luovutetun omaisuuden nykyisen arvon 1.454.146 markan ja siitä sovitun, edellä mainitun vastikkeen 236.500 markan välinen erotus 1.217.646 markkaa 16 prosentin korkoineen 24.5.1984 lukien taikka

4) palauttamaan tämän lahjan arvosta A:lle kuuluvana vastikkeena puolet eli 608.823 markkaa ja B ja C:lle sekä D:lle kullekin yksi kuudesosa eli 202.941 markkaa 16 prosentin korkoineen 24.5.1984 lukien vähennettynä sillä määrällä, minkä he voivat saada vastikkeena E ja F:n kuolinpesässä jäljellä olevista varoista.

Lisäksi A ja hänen myötäpuolensa ovat vaatineet, että yhtiö velvoitetaan korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulunsa.

Yhtiö on kiistänyt kanteen ja vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

J, jota vastaan A ja tämän myötäpuolet olivat aluksi myös nostaneet kanteensa, on vaatinut A:n ja tämän myötäpuolten velvoittamista korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa.

Kihlakunnanoikeuden päätös 18.10.1984

Käteisenä maksetuksi kuitattu kauppahinnan osa oli suoritettu siten, että yhtiö oli luovuttanut F:lle Asunto Oy Uuraskodon osakkeet numerot 20361-22514. Kauppakirjassa tarkoitetun maaomaisuuden E oli perinyt 31.5.1967 kuolleelta isältään G:ltä. Koska E ja F:ltä ei ollut jäänyt rintaperillisiä, sama omaisuus perintökaaren 3 luvun 1 §:n säännösten mukaisesti oli mennyt E:n kuoleman jälkeen F:lle.

F:n kuolinpesän säästö oli 5.3.1977 toimitetun perunkirjoituksen mukaan ollut 287.286 markkaa 40 penniä.

Koska perinnönjakoa G:n kuolinpesässä ei ollut toimitettu, E:llä oli ollut ainoastaan osuus G:n jakamattomaan kuolinpesään, jonka muita osakkaita nyttemmin olivat A ja hänen myötäpuolensa. E:n omaisuudeksi hänen jälkeensä 1.9.1974 laadittuun perukirjaan merkityt osuudet edellä mainituista eri tiloista olivat näinollen hänen laskelmallisia perintöosiaan G:n jälkeen.

G:n kuolinpesään oli edellä mainitun kiinteän omaisuuden lisäksi kuulunut yksi kolmasosa (1/3) Z:n tilasta RN:o 16:24 Saarijärven kylässä ja osuudet kahdesta yhteisestä alueesta samassa kylässä. Edellä mainitussa 26.6.1961 laaditussa tilusvaihtokirjassa mainitusta määräalasta oli muodostettu Kulmalan tila RN:o 138.

Todistajana kuullun diplomi-insinööri X:n lausunnon mukaan G:n kuolinpesään kuuluvien Lahdenperän tilan RN:o 27:354 (oikeastaan RN:o 27:303) maapohjan käypänä arvona vuonna 1976 oli pidettävä noin 2.540.000 markkaa sekä Rajalan tilan RN:o 23:23, Mustikkakorven tilan RN:o 19:19, Kytötien tilan RN:o 17:38, Kulmalan tilan RN:o 138 ja yhden kolmasosan (1/3) Z:n tilasta RN:o 16:24 maapohjan yhteisenä käypänä arvona vuonna 1976 oli pidettävä noin 247.000 markkaa.

Todistajana kuullun metsäteknikko Y:n lausunnon mukaan Lahdenperän tilan puuston arvo vuonna 1976 oli ollut noin 1.165.000 markkaa. Todistajana kuullun rakennustarkastaja Z:n lausunnon mukaan Lahdenperän tilan rakennusten tekninen arvo vuonna 1976 oli ollut noin 80.000 markkaa. Asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan Lahdenperän tilan metsistä oli myyty puutavaraa noin 96.000 markan arvosta.

Näyttämättä oli jäänyt, että käteishinnan maksuksi F:lle luovutettujen Asunto Oy Uuraskodon osakkeiden käypä arvo vuonna 1976 olisi ollut 135.000 markkaa alhaisempi.

Yhtiö on velvoitettu suorittamaan A:lle ja tämän myötäpuolille korvaukseksi heillä jutussa olleista yhteisistä oikeudenkäyntikuluista 25.000 markkaa.

Kihlakunnanoikeus on lausumillaan perusteilla hylännyt J:n oikeudenkäyntikuluvaatimuksen.

Vaasan hovioikeuden tuomio 27.11.1986

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi asianosaiset olivat saattaneet asian, on lausunut, että koska J oli toiminut toisaalta F:n lakiasiainhoitajana ja toisaalta yhtiön hallituksen puheenjohtajana, yhtiö lahjan saajana oli tiennyt, että lahjoitus on loukannut E:n perillisten oikeutta.

A:n ja tämän myötäpuolien vaatimusta oikeudenkäyntikulujensa korvaamisesta kihlakunnanoikeudessa 37.412 markalla 70 pennillä oli pidettävä kohtuullisena.

Näillä ja muutoin kihlakunnanoikeuden lausumilla perusteilla hovioikeus on, hyläten yhtiön ja J:n valitukset, velvoittanut yhtiön, kuten kihlakunnanoikeus oli määrännyt, joko palauttamaan F:n kuolinpesän jakoon 11.5.1976 tehdyllä kauppakirjalla saamansa omaisuuden, jolloin jaossa oli otettava huomioon yhtiön siitä suoritettava vastike 305.000 markkaa, tai suorittamaan A:lle ja tämän myötäpuolille kihlakunnanoikeuden määräämät vastikkeet. Yhtiön maksettavaksi tuomittu oikeudenkäyntikulujen korvaus kihlakunnanoikeudessa korotettiin 37.412,70 markkaan.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Valituslupahakemusten ratkaisu

A:lle ja hänen myötäpuolilleen on myönnetty valituslupa 26.6.1987. Yhtiön ja J:n osalta kysymys valitusluvan myöntämisestä on siirretty ratkaistavaksi valitusten käsittelyn yhteydessä.

B ja C sekä D yhteisesti, ilmoittaen A:n kuolleen 7.5.1987, ja yhtiö ovat antaneet pyydetyt vastaukset.

Valituksia käsitellessään Korkein oikeus on myöntänyt yhtiölle valitusluvan. J:n valituslupahakemus on hylätty. Hänen osaltaan hovioikeuden tuomio jää siis pysyväksi.

Vaatimukset Korkeimmassa oikeudessa

Koska palautettavan lahjan arvo on määritettävä sen ajankohdan mukaan, jolloin palautusvelvollisuus syntyy, A ja hänen myötäpuolensa ovat vaatineet hovioikeuden tuomion muuttamista siten, että yhtiön maksettavaksi tuomittujen vastikkeiden määrät korotetaan heidän kihlakunnanoikeudessa 24.5.1984 vaatimiinsa määriin eli A:n osalta 608.823 markkaan sekä B:n, C:n ja D:n kunkin osalta 202.941 markkaan 16 prosentin korkoineen mainitusta 24.5.1984 lukien sekä että yhtiö ja J velvoitetaan korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulunsa Korkeimmassa oikeudessa laillisine korkoineen.

Yhtiö on vaatinut, että kanne hylätään ja että A ja hänen myötäpuolensa velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut jutussa. Yhtiö on lisäksi vasta täällä huomauttanut, ettei F:n kaikkia oikeudenomistajia ollut kuultu jutussa sekä ettei hänen Hollannissa olleen omaisuutensa määrää ollut selvitetty ja että siten oli jäänyt näyttämättä, etteivät pesän varat riittäneet vastikkeiden suorittamiseen. A ja hänen myötäpuolensa eivät myöskään olleet selvittäneet, oliko F:llä kuollessaan Suomen kansalaisuuden lisäksi ollut Hollannin kansalaisuus. Näin ollen oli jäänyt selvittämättä, oliko hänen jäämistöönsä sovellettava Suomen vai Hollannin lakia.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 11.4.1990

Käsittelyratkaisu

Kannetta jutussa ei ole ajettu F:n kuolinpesän hyväksi. Tämän vuoksi hänen kuolinpesänsä muiden osakkaiden kuuleminen ei ole ollut tarpeellista.

Yhtiö on vasta Korkeimmassa oikeudessa vedonnut siihen, että F:n kuolinpesän varat riittivät vastikkeiden suorittamiseen. Oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 7 §:n nojalla väite jätetään tutkimatta.

Pääasiaratkaisun perustelut

Sillä seikalla, onko F kuollessaan ollut myös Hollannin kansalainen, ei ole merkitystä jutussa.

F:n jälkeen laaditun perukirjan ja hänen pesäänsä määrätyn pesänselvittäjän antaman selvityksen mukaan F:n jälkeen jääneestä omaisuudesta ei voida täysimääräisesti suorittaa vastiketta E:n perillisten pesäosuuden vähentymisestä. Vähentyminen on johtunut siitä, että F on hovioikeuden tuomiossa mainituin tavoin huomattavaan alihintaan myynyt Tuomarien Kiinteistökiila Oy:lle E:n laskelmalliset osuudet kysymyksessä olevista kiinteistöistä. F on näin menettelemällä ottamatta huomioon E:n perillisten oikeutta aiheuttanut omaisuutensa hovioikeuden tuomiossa todetun olennaisen vähentymisen.

J, joka yhtiön puolesta on tehnyt puheena olevan lahjaan verrattavan kaupan on tällöin tiennyt, että yhtiön alihintaan ostamat laskelmalliset kiinteistöosuudet muodostivat F:n olennaisimman omaisuuden. Siten yhtiö tiesi tai sen olisi ainakin pitänyt tietää, että oikeustoimi loukkasi E:n perillisten oikeutta. Näin ollen yhtiö on vilpillisessä mielessä tehnyt tämän lahjanluontoisen kaupan ja on perintökaaren 3 luvun 3 §:n 2 momentin mukaan velvollinen palauttamaan joko saamansa lahjan tai sen arvon. Palautusvelvollisuus ei edellytä lahjoitustarkoitusta. Yhtiö ei kuitenkaan ole velvollinen palauttamaan enempää kuin on tarpeen, jotta E:n perilliset saavat pesäosuutensa vähentymättömänä.

Lahjan arvo on määrättävä luovutusajankohdan käyvän hinnan perusteella, jona on pidettävä hovioikeuden vahvistamaa 495.000 markkaa.

F:n pesässä ei vielä ole toimitettu jakoa. Sen vuoksi tässä vaiheessa ei voida vahvistaa yhtiön katettavan vastikkeen määrää. Kun palautettavan maksun suorittaminen näin ollen kytkeytyy lainvoimaisesti suoritettuun perinnönjakoon, maksu ei ole viivästynyt eikä korkolakia sen 1 §:n 2 momentin 4 kohdan mukaan sovelleta koron määräämisessä. Kun palautettavalle rahamäärälle maksettavasta korosta ei ole erikseen säädetty, voidaan korkoprosentin määrää harkittaessa korkolain voimassaoloajalta ottaa oikeusohjeena huomioon siinä viivästyskorolle säädetty korkoprosentti. Yhtiö, joka on tehnyt kyseessä olevan lahjanluontoisen kaupan vilpillisessä mielessä, on tämän vuoksi velvollinen maksamaan palautettavalle rahamäärälle vaaditun mukaisen koron.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan siten, että yhtiö velvoitetaan palauttamaan valintansa mukaan joko

a) F:n kuolinpesälle 11.5.1976 tehdyllä kauppakirjalla saamansa omaisuus jo maksamaansa kauppahintaa vastaan sen mahdollistamiseksi, että E:n perilliset saavat toimitettavassa perinnönjaossa heille kuuluvan pesäosuuden vähentymättömänä, tai

b) yhteisesti A:n kuolinpesälle, B:lle, C:lle ja D:lle saamansa lahjan arvosta 495.000 markasta niin paljon kuin F:n jälkeen toimitettavassa lainvoimaisessa perinnönjaossa todetaan pesän säästön lisäksi tarvittavan kattamaan näille kuuluva vastike heidän pesäosuutensa vähentymisestä. Palautettavalle määrälle on maksettava korkoa 5 prosenttia ajalta 27.2.1978-23.5.1984 ja 16 prosenttia 24.5.1984 alkaen palautuspäivään asti.

Oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevalta osalta hovioikeuden tuomio jää pysyväksi. Jutun näin päättyessä asianosaiset määrätään pitämään oikeudenkäyntikulunsa Korkeimmassa oikeudessa vahinkonaan muutoin paitsi että J velvoitetaan suorittamaan B ja C:lle sekä D:lle yhteisesti korvaukseksi vastauskuluista 1.500 markkaa 16 prosentin korkoineen tämän tuomion antopäivästä lukien.

Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Nuorempi oikeussihteeri Virmasuo-Nordström: Esittelijän mietintö oli muutoin Korkeimman oikeuden ratkaisun mukainen, paitsi palautettavalle määrälle maksettavan koron osalta. Tältä kohden mietintö kuului seuraavasti: Palautettavalle määrälle tuomittaneen maksettavaksi korkoa 5 prosenttia vaatimuksen esittämispäivästä 27.2.1978 alkaen palautuspäivään asti.

Oikeusneuvos Nybergh: Käsittelyratkaisun osalta olen samaa mieltä kuin Korkeimman oikeuden enemmistö.

Pääasiaratkaisun osalta lausun, että perintökaaren 3 luvun 3 §:n mukaan ensiksi kuolleen puolison toissijaisia perillisiä suojataan eloon jääneen puolison sellaisilta toimilta, jotka olennaisesti vaarantavat hänen oikeuttaan eloonjääneen puolison pesää jaettaessa. Kun tällainen toimi on todettu tehdyksi, on vilpillisessä mielessä ollut lahjan saaja velvollinen palauttamaan joko lahjan tai sen arvon. Määräyksiä siitä, miten lahjan arvo vahvistetaan ei lainkohdassa ole. Kun lahjan saaja kuitenkin saa valita palauttaako hän lahjan vai sen arvon, seuraa siitä, etteivät nämä vaihtoehdot saa oleellisesti poiketa toisistaan. Sen vuoksi lahjana annetun omaisuuden arvo on määritettävä sen ajankohdan mukaan, jona lahjan palauttamista vaaditaan. Näin määriteltynä yhtiön saaman lahjan arvo on arvioni mukaan 1.020.000 markkaa.

Tällä ja muutoin Korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenevin perustein harkitsen oikeaksi muuttaa hovioikeuden tuomiota siten, että yhtiö velvoitetaan palauttamaan valintansa mukaan joko

a) F:n kuolinpesälle 11.5.1976 tehdyllä kauppakirjalla saamansa omaisuus jo maksamaansa kauppahintaa vastaan sen mahdollistamiseksi, että E:n perilliset saavat toimitettavassa perinnönjaossa heille kuuluvan pesäosuuden vähentymättömänä, tai

b) yhteisesti A:n kuolinpesälle, B:lle, C:lle ja D:lle saamansa lahjan arvosta 1.020.000 markasta niin paljon kuin F:n jälkeen toimitettavassa lainvoimaisessa perinnönjaossa todetaan pesän säästön lisäksi tarvittavan kattamaan näille kuuluva vastike heidän pesäosuutensa vähentymisestä. Palautettavalle määrälle enintään 495.000 markalle on maksettava korkoa 5 prosenttia ajalta 27.2.1978-23.5.1984 ja enintään 1.020.000 markalle 16 prosenttia 24.5.1984 alkaen palautuspäivään asti.

Oikeudenkäyntikulujen osalta jätän hovioikeuden tuomion pysyväksi. Velvoitan yhtiön korvaamaan A:n ja hänen myötäpuoltensa oikeudenkäyntikulut Korkeimmassa oikeudessa 3.000 markalla 16 prosentin korkoineen tämän tuomion antopäivästä lukien. J:n velvoitan suorittamaan B ja C:lle sekä D:lle yhteisesti korvaukseksi heillä vastauksen antamisesta olleista kuluista 1.500 markkaa niin ikään 16 prosentin korkoineen tämän tuomion antopäivästä lukien.

Oikeusneuvos Mörä: Hyväksyn esittelijän mietinnön.

Oikeusneuvos Ådahl: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Nybergh.

Oikeusneuvos Ailio: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Mörä.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Ailio (eri mieltä), Ådahl (eri mieltä), Mörä (eri mieltä), Nybergh (eri mieltä) ja Paasikoski

---

[SV]

På talan av den först avlidne makens arvingar ålades enligt 3 kap. 3 § 2 mom. ärvdabalken mottagarparten i ett köp av gåvonatur som han hade ingått i ond tro att återbära antingen a) den erhållna gåvan till den sist avlidne makens bo för att möjliggöra att den först avlidne makens arvingar skulle vid kommande arvskifte erhålla dem tillkommande andel i boet oförminskad, eller b) av gåvans värde åt den först avlidne makens arvingar så mycket som vid kommande laga kraft vunnet arvskifte skulle konstateras att det behövdes utöver boets behållning för att täcka dem tillkommande vederlag för minskning av deras andel i boet.

Omröstn.

Återbäringsskyldigheten förutsatte inte gåvoavsikt. Gåvans värde bestämdes enligt gängse pris vid överlåtelseögonblicket.

ÄB 3 kap 3 § 1 mom

ÄB 3 kap 3 § 2 mom

Hela rättsfallet är i FKKO-registret