Supreme Court dismisses guarantor's claim; renewal of bills after notice of discharge does not release guarantor.
Legislator summary
AI generatedThe Supreme Court of Finland dismissed the guarantor's appeal against the lower courts' decision to hold him liable for bank debts. The guarantor had notified the bank of his withdrawal from the guarantee on October 12, 1984, yet the bank subsequently issued new bills with identical signatures to cover short-term loans. The court ruled that renewing these bills after the notice did not create a new debt basis, meaning the guarantor remained liable for the original obligations. Consequently, the court rejected the guarantor's argument that the renewal extinguished his responsibility.
Legislator headnote
AI generatedTakausA 4 §; Takausvastuun vanhentuminen ja uudistusvekselit: Vekselien uudistaminen takauksen irtisanomisen jälkeen ei vapauta takaajaa, jos uudistus perustuu samaan perusteeseen kuin alkuperäiset velat.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Pankkiin diskontattuja vekseleitä oli lyhyin väliajoin uudistettu siten, että uudistusvekseleissä oli ollut samat tunnukset kuin alkuperäisissä vekseleissä. Vekselien korot olivat vaihdelleet ja vekselien määriä oli joitakin kertoja lyhennetty. Vekselit katsottiin asetetuiksi luotoista, jotka oli myönnetty pitkähköksi, epämääräiseksi ajaksi. Näin ollen vekseliluotot käsittävän omavelkaisen yleistakauksen erityinen yhden vuoden vanhentumisaika alkoi vasta viimeisten uudistusvekselien erääntymisestä.
TakausA 4 §
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Kanne Turun raastuvanoikeudessa
Vastaukset
A ja B ovat kiistäneet kanteen ja vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan korkoineen.
A on lausunut muun muassa, että hän oli kanteessa kerrotuin tavoin tosin mennyt takausvastuuseen KestoPuku Oy:n veloista, mutta että vaadittujen vekselisaatavien peruste oli syntynyt 12.10.1984 toimitetun takauksen irtisanomisen jälkeen, koska vekseli nro 4021-8 oli asetettu 1.7.1985, vekseli nro 62 14.8.1985, valuuttavekseli 24.6.1985 ja uusvientivekseli 7.6.1985.
B on lausunut muun muassa, että pankki oli laiminlyönyt ilmoittaa hänelle niistä seikoista, joiden johdosta A oli vapautunut takausvastuustaan. Hän ei myöskään ollut saanut tietoa Kesto-Puku Oy:n huonosta taloudellisesta tilasta. Näin ollen hän oli menettänyt mahdollisuutensa vapautua 24.2.1977 antamastaan takaussitoumuksesta ja pankin oli kunnian vastaista ja arvotonta vedota hänen 15.11.1984 allekirjoittamaansa takaussitoumukseen.
Raastuvanoikeuden päätös 28.10.1987
Saksan markan (DEM) ja Sveitsin frangin määräisinä tuomitut määrät saatiin maksaa myös Suomen markoissa maksupäivän virallisen myyntikurssin mukaan.
B on velvoitettu suorittamaan oikeudenkäyntikulujen korvaukseksi Suomen Yhdyspankki Oy:lle oikeuden harkinnan mukaan 40.000 markkaa 16 prosentin korkoineen raastuvanoikeuden päätöksen julistamisesta lukien.
Turun hovioikeuden tuomio 3.2.1989
Hovioikeus, jossa Suomen Yhdyspankki Oy ja B hakivat muutosta raastuvanoikeuden päätökseen, on tuomiossaan lausunut seuraavaa:
Perustelut
Jutussa on selvitetty, että kaikki ne vekselit, joiden perusteella A:lta on vaadittu suoritusta takaajana, ovat uudistusvekseleitä ja tarkoittavat sellaisia luottoja, jotka on myönnetty ennen A:n takauksen irtisanomista ja joiden suorittamisesta A takauksensa perusteella näin on joutunut vastuuseen.
Takauksen irtisanominen ei vapauta takaajaa vastaamasta niistä sitoumuksista, joista hän oli joutunut vastuuseen ennen kuin velkoja oli saanut tiedon irtisanomisesta.
Mikäli velkoja uudistaa takauksen irtisanomisen jälkeen vekselin, ei tällainen uudistaminen lakkauta takausta, vaan perusvelkasuhde jatkuu ennallaan takaajaan nähden.
Vakiosopimusehtoja ei sinänsä ilman erityisiä perusteita sanamuotonsa vastaisesti tulkita ehtojen laatijan eduksi. Nyt kysymyksessä olevaan takaussopimukseen liittyvien yleisten luottoehtojen 5 kohdan tarkoittama ehto ei kuitenkaan ole tulkittavissa niin, että perusvelkasuhteesta annetun vekselin uudistaminen takauksen irtisanomisen jälkeen vapauttaisi takaajan. A:n Suomen Yhdyspankki Oy:lle lähettämän irtisanomiskirjeen sanamuoto ei myöskään osoita, että A olisi tarkoittanut päästä vapaaksi niistä vastuista, joiden peruste oli syntynyt ennen 14.4.1984 ja joista hän takauksensa perusteella jo oli joutunut vastuuseen.
Edellä kerrotuilla perusteilla A on velvollinen yhteisvastuullisesti B:n kanssa suorittamaan Suomen Yhdyspankki Oy:lle A:han kohdistetussa kanteessa kerrottujen vekselien määrät korkoineen, provisioineen ja protestikuluineen.
Koska asia on A:n kohdalta ollut niin sekava ja epätietoinen, että oikeudenkäyntiin on ollut perusteltua aihetta, saavat asianosaiset kärsiä heillä jutun vuoksi olleet kulunsa vahinkonaan.
Muilta osin hovioikeus on hyväksynyt raastuvanoikeuden perustelut.
Tuomiolauselma
Raastuvanoikeuden päätös on kumottu siltä osin kuin sillä on hylätty kanne A:han kohdistettujen vaatimusten osalta.
A on velvoitettu suorittamaan Suomen Yhdyspankki Oy:lle yhteisvastuullisesti B:n kanssa vekselin nro 4021-8 pääoma 139.860,18 markkaa 6 prosentin korkoineen 11.10.1985 lukien ja lisäksi 6 prosentin korkoa 185.000 markalle ajalta 1.9.-9.10.1985 ja 181.504,06 markalle lokakuun 10. päivältä 1985 sekä 1/3 prosenttia provisiota 185.000 markasta ynnä protestikuluja 39,80 markkaa, vekselin nro 62 pääoma 250.000 markkaa 6 prosentin korkoineen 10.9.1985 lukien sekä provisiota 1/3 prosenttia 250.000 markasta ynnä protestikuluja 39,80 markkaa, valuuttavekselin nro 2144816 jäännöspääoma 100.050 Saksan markkaa (DEM) 6 prosentin korkoineen 26.8.1985 lukien sekä 1/3 prosenttia provisiota mainitusta vekselin jäännöspääomasta ja uusvientivekselin nro 52822 pääoma 750.000 markkaa 6 prosentin korkoineen 7.9.1985 lukien sekä provisiota 1/3 prosenttia vekselin pääomasta ynnä protestikuluja 37,60 markkaa.
B:n yksin suoritettavaksi on jäänyt tuontiluoton nro 726748-9 pääoma korkoineen.
Saksan markan määräisenä tuomittu määrä saatiin maksaa myös Suomen markoissa maksupäivän virallisen myyntikurssin mukaan.
A:n vaatimus vastauskulujen korvaamisesta hovioikeudessa on hylätty.
B on velvoitettu suorittamaan pankille korvaukseksi vastauskuluista 800 markkaa 16 prosentin korkoineen hovioikeuden tuomion antopäivästä lukien.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
A:lle ja B:lle on myönnetty valituslupa 6.6.1989. A on valituksessaan vaatinut pankin kanteen hylkäämistä myös siksi, että hänen takauksensa oli takausmiehen edesvastaus-velvollisuuden tarkemmasta määräämisestä annetun asetuksen 4 §:n perusteella vanhentunut. Lisäksi hän on vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan hovioikeudessa ja Korkeimmassa oikeudessa. B on vaatinut kanteen hylkäämistä.
Pankki on antanut pyydetyn vastauksen ja vaatinut A:n ja B:n velvoittamista yhteisvastuullisesti korvaamaan sille vastauksen antamisesta aiheutuneet kulut.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 27.3.1990
Perustelut
Kysymyksessä olevat vekseliluotot
A:n irtisanomisilmoitus
A on 12.10.1984 antanut pankille seuraavan ilmoituksen: "A:n ja Kesto-Puku Oy:n välillä 14.4.1984 tehdyn sopimuksen mukaisesti A pyytää pankkianne ottamaan huomion, että A ei ole yleistakauksensa perusteella vastuussa niistä Kesto-Puku Oy:n veloista ja vastuista Suomen Yhdyspankki Oy:lle, joiden peruste on syntynyt 14.4.1984 jälkeen eikä missään tapauksessa niistä veloista ja vastuista, joiden peruste on syntynyt tämän ilmoituksen saapumisen jälkeen".
Vekselien 4021-8, 62, 2144816 ja 52822 perustetta ei ole selvitetty. Siten ei ole pääteltävissä, että 12.10.1984 jälkeen aikaisemmin asetettujen vekselien tilalle asetetuilla vekseleillä olisi toinen peruste kuin aikaisemmilla, samaa vekselisarjaa olevilla vekseleillä. Ilmoituksensa perusteella A näin ollen ei ole vapautunut takausvastuustaan kysymyksessä olevista vekseleistä.
A:n takausvastuun vanhentuminen
Siitä, että lyhyiksi ajoiksi asetetut vekselit on jatkuvasti korvattu uusilla vekseleillä, on pääteltävissä, että vekselit on asetettu luotoista, jotka on annettu pitkähköksi, epämääräiseksi ajaksi ja etteivät vekseleiden erääntymispäivät osoita noiden luottojen ennalta määrättyjä erääntymispäiviä vaan ainoastaan ajankohtia, joina pankilla luotonantajana on ollut mahdollisuus harkintansa mukaan periä takaisin vekseleiden ilmaisemia luottomääriä. Pankki on takauksen perusteella hakenut luottoja A:lta vuoden kuluessa viimeisten vekselien erääntymispäivistä. A ei näin ollen myöskään ole vapaa takauksestaan takausmiehen edesvastaus-velvollisuuden tarkemmasta määräämisestä annetun asetuksen 4 §:n perusteella.
Takausten pätemättömyys tai kohtuuttomuus
Korkein oikeus hyväksyy raastuvanoikeuden B:n osalta lausumat perustelut.
Myöskään A ei ole voinut näyttää perustetta sille, että hänen tahdonilmaisunsa takauksen antamisesta olisi pätemätön, eikä myöskään perustetta sille, että takaus, jonka mukaan hän on yleisen pankkikäytännön mukaisesti sitoutunut omavelkaiseen takaukseen kaikkien niiden sitoumusten täyttämisestä sekä muiden Suomen Yhdyspankki Oy:n saatavien suorittamisesta, joista Kesto-Puku Oy on tai vastedes tulee olemaan pankille vastuussa, olisi ehdoiltaan kohtuuton tai että takausehtojen noudattaminen johtaisi kohtuuttomuuteen.
Tuomiolauselma
Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta. A ja B velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan pankille korvaukseksi vastauksen antamisesta aiheutuneista kuluista 1.500 markkaa.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Portin, Riihelä, Roos, Taipale ja Krook
---
[SV]
Växlar, som hade diskonterats i en bank, hade med korta intervaller omsatts så att omsättningsväxlarna hade haft samma signum som de ursprungliga växlarna. Växlarnas ränta hade varierat och beloppen hade i några fall avkortats. Växlarna ansågs ha utställts för en kredit som hade beviljats för en längre, obestämd tid. Den särskilda ettåriga preskriptionstiden för den generella proprieborgensförbindelse som ingåtts för växelkrediten ansågs börja löpa först från de sista omsättningsväxlarnas förfallodag.
BorgesF 4 §
Hela rättsfallet är i FKKO-registret