Supreme Court dismisses appeal where driver's failure to wait for police and drink alcohol voids insurance claim.

Yleisten autovakuutusehtojen mukaan vakuutuksenottajan tuli myötävaikuttaa vahingon todellisen syyn selville saamiseen. Sen laiminlyömisen johdosta voitiin korvausta vakuutussopimuslain 21-23 §:n mukaan vähentää tai se evätä.

Kun vakuutuksenottaja, jonka kuljettama auto oli suistunut ojaan ja vaurioitunut, oli ilmoittanut tapahtumasta poliisille, mutta ei ollut jäänyt odottamaan poliisin saapumista vaan poistunut paikalta ja nauttinut alkoholia, vakuutusyhtiötä ei katsottu velvolliseksi suorittamaan korvausta.

VakuutussopimusL 21 §

VakuutussopimusL 22 §

VakuutussopimusL 23 §

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Kanne Ristiinan kihlakunnanoikeudessa

Ostaessaan auton A oli ottanut siihen autovakuutuksen Keskinäisestä Vakuutusyhtiöstä Tapiolasta. A oli tämän vakuutuksen perusteella vaatinut korvausta vakuutusyhtiöltä, mutta vakuutusyhtiö oli kieltäytynyt korvaamasta osaakaan vahingosta. Perusteeksi kieltäytymiselle vakuutusyhtiö oli esittänyt, että A oli poistunut onnettomuuspaikalta ennen poliisien tuloa ja nauttinut tämän jälkeen alkoholia ja siten vaikeuttanut sen selvittämistä, oliko alkoholilla ollut yhteyttä vahingon syntymiseen. Yleisten autovakuutusehtojen 63.4.2. kohdan mukaan vakuutuksenottajan tuli mahdollisuuksien mukaan tieliikenteestä annettujen säännösten mukaisesti osallistua vahingon selvittelyyn vahinkopaikalla sekä myötävaikuttaa vahingon todellisen syyn ja aiheuttajan selville saamiseen.

Vakuutusehtojen 63.4.5. kohdan mukaan, jos vakuutuksenottaja laiminlöi mainitut velvollisuudet tai jos hän vilpillisesti antoi vahinkotapahtuman selvittelyyn vaikuttavia vääriä tietoja, korvausta voitiin vakuutussopimuslain 21-23 §:n mukaan vähentää tai se evätä. A oli kuitenkin onnettomuuden jälkeen menetellyt vakuutusehtojen ja yleisen elämänkokemuksen vaatimalla tavalla. Vaikka A ei ollut onnettomuuden jälkeen käynyt tarkastuttamassa vammojaan lääkärissä, hän oli onnettomuuden yhteydessä joka tapauksessa loukkaantunut niin, että hänen menettelyään ei ollut voitu lukea hänelle sillä tavoin syyksi, että hän ei olisi ollut oikeutettu vakuutuskorvaukseen. Autovakuutuksen vakuutusehtojen 24.1.1. kohdan mukaan vakuutuksesta tuli korvata auton tieltä suistumisesta aiheutunut vahinko.

Vakuutusyhtiön korvauspäätös oli lakiin ja vakuutusehtoihin perustumaton. Yleisten autovakuutusehtojen 63.4.5. kohdan edellä selostettua määräystä oli tässä tapauksessa pidettävä kohtuuttomana ja se oli sen vuoksi varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetun lain 36 §:n 1 momentin nojalla jätettävä huomioon ottamatta. A:n auto oli ollut lähes uuden veroinen. Auto oli otettu käyttöön 11.8.1986 ja sillä oli ajettu 15.000 kilometriä. Onnettomuudessa auto oli vaurioitunut korjauskelvottomaksi. Yleisten autovakuutusehtojen mukaan A oli oikeutettu saamaan uuden vastaavan auton vahinkohetken arvon mukaisen korvauksen.

A on sen vuoksi vaatinut, että vakuutusyhtiö velvoitettaisiin suorittamaan hänelle korvaukseksi auton arvon osalta 53.600 markkaa ja auton nosto-, hinaus- ja kuljetuskulujen osalta 800 markkaa, molemmat määrät 16 prosentin korkoineen 1.1.1987 lukien, sekä korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa korkoineen.

Vakuutusyhtiön vastaus

Vakuutusyhtiö on vastustanut kannetta, koska A oli poistunut vahinkopaikalta jäämättä selvittämään asiaa ja oli välittömästi vahingon jälkeen ryhtynyt nauttimaan alkoholia ja täten vaikeuttanut sen seikan selvittämistä, oliko alkoholilla ollut yhteyttä vahingon syntymiseen. Yhtiö oli saattanut korvauskysymyksen Suomen Vakuutusyhtiöiden Keskusliiton vahinko-ja henkilövakuutuslautakunnan esinejaoston tutkittavaksi ja lautakunta oli yksimielisesti katsonut, että yhtiön ei tullut suorittaa vakuutuksenottajalle korvausta vaunuvahinkovakuutuksen perusteella.

Kihlakunnanoikeuden päätös 19.10.1987

Kihlakunnanoikeus on katsonut selvitetyksi, että A oli 31.12.1986 Ristiinan kunnassa valtatiellä nro 15 pimeän aikana kuljettanut omistamaansa Fiat Uno merkkistä henkilöautoa MHP-911, joka oli ollut vakuutettuna autovakuutuksella vastaajayhtiössä. Tuntemattomasta syystä auto oli suoralla tienosalla vajaa kolme kilometriä ennen Mikkelin-Lappeenrannan tienristeystä alkanut heittelehtiä ja suistunut ojaan vaurioituen. A oli hinauttanut auton pois onnettomuuspaikalta ja ilmoittanut asiasta puhelimitse poliisille. Hän ei kuitenkaan ollut jäänyt odottamaan poliisien saapumista, vaan oli mennyt veljensä asuntoon ja ryhtynyt siellä nauttimaan alkoholia. Poliisit olivat kello 21.20 samana iltana tulleet sinne ja vieneet A:n verikokeeseen epäiltynä rattijuopumuksesta. Vakuutusyhtiö oli kieltäytynyt suorittamasta osaakaan vahingosta sen vuoksi, että A oli poistunut onnettomuuspaikalta ennen poliisien tuloa ja nauttinut tämän jälkeen alkoholia ja siten vaikeuttanut asian selvittämistä.

Koska A ei ollut vakuutussopimuksen ehtojen mukaan myötävaikuttanut vahingon todellisen syyn selville saamiseen, kihlakunnanoikeus on hylännyt kanteen.

Jutun laatuun nähden vakuutusyhtiö sai kuitenkin pitää oikeudenkäyntikulut vahinkonaan.

Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 30.3.1989

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A oli saattanut jutun, on katsonut, että vakuutustapahtumiin liittyviin olosuhteisiin nähden yleisten autovakuutusehtojen määräystä, jonka nojalla vakuutusyhtiö oli kieltäytynyt suorittamasta vakuutuskorvausta, ei ollut kysymyksessä olevassa tapauksessa pidettävä kohtuuttomana. Tällä ja kihlakunnanoikeuden mainitsemilla perusteilla hovioikeus on jättänyt asian kihlakunnanoikeuden päätöksen lopputuloksen varaan. A on velvoitettu suorittamaan vakuutusyhtiölle korvaukseksi sillä hovioikeudessa olleista oikeudenkäyntikuluista 700 markkaa 16 prosentin korkoineen hovioikeuden tuomion antopäivästä lukien.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

A:lle on myönnetty valituslupa 9.6.1989. Hän on valituksessaan vaatinut kanteensa hyväksymistä ja korvausta oikeudenkäyntikuluistaan korkoineen myös hovioikeudessa ja Korkeimmassa oikeudessa sekä vapauttamistaan velvollisuudesta korvata vakuutusyhtiön oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa.

Vakuutusyhtiö on antanut siltä pyydetyn vastauksen ja vaatinut korvausta vastauskuluistaan.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 20.3.1990

Perustelut

A:n autovakuutuksen yleisten autovakuutusehtojen kohdan 63.4.2 mukaan vakuutuksenottajan tulee muun ohella myötävaikuttaa vahingon todellisen syyn ja aiheuttajan selville saamiseen. Samojen ehtojen kohdan 63.4.5 mukaan korvausta voidaan vakuutussopimuslain 21-23 §:n mukaan vähentää tai se evätä muun ohella sillä perusteella, että vakuutuksenottaja laiminlyö ensin todetussa kohdassa mainitut velvollisuudet.

Vakuutuksenantaja voi vakuutussopimuksen mukaan tietyin edellytyksin vapautua vastuusta, jos vahingon syntymiseen on myötävaikuttanut alkoholin nauttiminen. Siten korvausvastuun kannalta on tärkeää saada selvitetyksi, onko alkoholilla ollut osuutta vahinkoon.

A on ilmoitettuaan poliisille ojaanajosta laiminlyönyt jäädä odottamaan poliisin saapumista ja kohta tapahtuman jälkeen nauttinut alkoholia. Näin menettelemällä hän on estänyt sen selvittämisen, oliko alkoholilla ollut yhteyttä vahingon syntymiseen. Vakuutusyhtiön kieltäytyminen suorittamasta korvausta on siten ollut vakuutusehtojen mukaista.

Kysymyksessä olevan ehdon soveltaminen ei ole A:n kannalta kohtuutonta, koska hänen on täytynyt tietää, että alkoholin mahdollisen myötävaikutuksen selvittäminen vahinkotapahtumaan on ollut vakuutusyhtiön korvausvastuun selvittämiseksi välttämätön. Hovioikeuden tuomion lopputulos on siten oikea.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta. A velvoitetaan suorittamaan Keskinäiselle Vakuutusyhtiölle Tapiolalle korvaukseksi sille vastauksen antamisesta aiheutuneista kuluista 1.200 markkaa.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Ailio, Nikkarinen, Nbergh, Ketola ja Paasikoski

---

[SV]

Enligt de allmänna bilförsäkringsvillkoren skulle försäkringstagaren medverka till att den verkliga orsaken till skadan blev utredd. Om han underlät detta kunde ersättningen enligt 21-23 § försäkringsavtalslagen nedsättas eller förvägras.

En bil som hade framförts av en försäkringstagare hade kört i diket och skadats. Föraren hade gjort anmälan om händelsen till polisen men inte inväntat polisens ankomst utan avlägsnat sig från platsen och druckit alkohol. Försäkringsbolaget ansågs inte skyldigt att betala ersättning.

L om försäkringsavtal 21 §

L om försäkringsavtal 22 §

L om försäkringsavtal 23 §

Hela rättsfallet är i FKKO-registret