Supreme Court allows appeal; lower court correctly sentenced witness for perjury under lenient circumstances.

Alioikeus oli tuominnut vastaajan jatketusta rikoksesta, joka käsitti perättömän lausuman esitutkinnassa ja erittäin lieventävien asianhaarojen vallitessa tehdyn valalla vahvistetun perättömän lausuman todistajana oikeudessa, ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Vastaajan valituksesta hovioikeus oli, hyläten syytteen enemmälti, tuominnut vastaajan vain erittäin lieventävien asianhaarojen vallitessa tapahtuneesta vastoin parempaa tietoa tehdystä valalla vahvistetun perättömän lausuman antamisesta todistajana oikeudessa samaan ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Hovioikeuden menettely hyväksyttiin, koska teosta tuomittu rangaistus oli yleisen rangaistuskäytännön mukainen.

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Kajaanin raastuvanoikeuden päätös 2.11.1987

Raastuvanoikeus on virallisen syyttäjän syytteestä lausunut selvitetyksi, että tutkittaessa Kajaanin kihlakunnanoikeudessa vireillä ollutta juttua, jossa olivat olleet syytettyinä 29.- 30.7.1986 Sotkamossa tapahtuneiksi väitetyistä kotirauhan häiritsemisestä ja vahingonteosta B sekä pahoinpitelystä C ja D, A oli

1) 2.12.1986 Iisalmessa asianomaisen poliisiviranomaisen toimittamassa esitutkinnassa todistajana kuulusteltuna edellä mainitussa asiassa tahallansa antanut perättömän lausuman kertomalla, että hän olisi ollut ulkona pihamaalle pysäköidyn auton luona koko ajan ja nähnyt hyvin läheltä suurimman osan kyseisistä juttuun liittyvistä tapahtumista, sekä sen perusteella antanut kuvan, ettei B:n väittämää pahoinpitelyä miltään osin olisi voinut tapahtua. Todellisuudessa A oli mainittujen tapahtumien aikaan ollut erään lomarakennuksen sisällä ja tapahtumapaikasta sellaisen matkan päässä sekä hämärän vuoksi sellaisessa näköyhteydessä, ettei hän todellisuudessa ollut pystynyt havaitsemaan, oliko pahoinpitelyä tapahtunut vai ei. Lisäksi A oli

2) 28.1.1987 Kajaanissa Kajaanin kihlakunnanoikeudessa edellä mainitussa jutussa valan nojalla kuulusteltuna todistajana tahallansa vastoin parempaa tietoansa kertonut, että hän oli havainnut B:n ottaneen kiven maasta ja heittäneen sen ikkunaan ja että hän oli ollut poliisien tuloon saakka paikallaan E:n auton vieressä sillä tavoin kuin edellä 1 kohdassa on mainittu, vaikka tosiasiassa A ei ollut nähnyt kiven maasta ottoa ja heittämistä eikä A ollut ollut koko aikaa mainitun auton luona.

Raastuvanoikeus on katsonut, että A oli syyllistynyt perättömän lausuman antamiseen oikeudessa erittäin lieventävien asianhaarojen vallitessa huomioon ottaen hänen osaltaan olosuhteet kokonaisuudessaan sekä hänen lausumansa arvon verrattuna muihin jutussa kuultuihin lausumiin. A:n teot, huomioon ottaen että ne olivat kohdistuneet valtion lainkäyttöön ja kertomukset oli annettu samojen rikosten tutkinnan yhteydessä, olivat saman rikoksen jatkamista.

Edellä mainituilla perusteilla raastuvanoikeus on tuominnut A:n rikoslain 17 luvun 1 §:n 1 ja 2 momentin ja 4 §:n sekä 7 luvun 2 §:n nojalla jatketusta rikoksesta, joka käsitti perättömän lausuman esitutkinnassa ja erittäin lieventävien asianhaarojen vallitessa tehdyn valalla vahvistetun perättömän lausuman todistajana oikeudessa, 1 kuukaudeksi vankeuteen. Rangaistus on määrätty ehdolliseksi 30.11.1989 päättyväksi määrätyin koetusajoin.

A on lisäksi velvoitettu yhteisvastuullisesti muiden jutussa rangaistukseen tuomittujen kanssa korvaamaan valtiolle syyttäjän oikeuteen henkilökohtaisesti saapumaan kutsumille asianomistajille ja todistajalle valtion varoista maksetut korvaukset 1.363 markkaa.

Itä-Suomen hovioikeuden päätös 30.12.1988

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A oli saattanut jutun, on lausunut, että raastuvanoikeuden päätöksen 1 kohdassa mainitun kuulustelun oli toimittanut asianomainen poliisiviranomainen. Ennen kuulustelua A:lle oli ilmoitettu, että häntä kuulustellaan todistajana. Sitä vastoin kuulustelupöytäkirjan asianomaiseen kohtaan ei ollut merkitty, että A:lle olisi tehty selkoa totuusvelvollisuudesta sekä perättömästä lausumasta säädetystä rangaistuksesta. Muutakaan selvitystä ei ollut siitä, että kuulustelussa, jossa ei ollut ollut läsnä todistajaa, olisi annettu A:lle tällainen selonteko. Tuon selonteon puuttuessa A:n kuulustelu ei ollut ollut rikoslain 17 luvun 4 §:ssä tarkoitettua esitutkintaa.

A oli 2 kohdassa mainitussa tilaisuudessa kertonut, että hän oli tapahtuma-aikana ollut ulkona hyvin lähellä paikkaa, jossa tutkittavana olleen pahoinpitelyn oli väitetty tapahtuneen, vaikka hän oli osan ajasta ollut erään rakennuksen sisällä ja osan ajasta niin kaukana väitetystä tapahtumapaikasta, ettei hän ollut voinut hämärän vuoksi nähdä sinne tarkasti, sekä että hän oli nähnyt B:n ottavan kiven maasta ja heittävän sen ikkunaan, vaikkei hän ollut tätä nähnyt.

Näillä perusteilla hovioikeus on, hyläten A:ta vastaan 1 kohdan osalta ajetun syytteen perättömän lausuman antamisesta poliisiviranomaisen toimittamassa esitutkinnassa, tuominnut A:n 2 kohdan osalta rikoslain 17 luvun 1 §:n 1 ja 2 momentin nojalla erittäin lieventävien asianhaarojen vallitessa tapahtuneesta vastoin parempaa tietoa tehdystä valalla vahvistetun perättömän lausuman antamisesta todistajana oikeudessa raastuvanoikeuden tuomitsemaan rangaistukseen. Muilta osin raastuvanoikeuden päätös on jäänyt pysyväksi.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

A:lle on myönnetty valituslupa 20.3.1989. A on vaatinut syytteen hylkäämistä tai ainakin rangaistuksen lieventämistä. A on katsonut, ettei hovioikeus hylättyään syytteen osittain olisi saanut tuomita häntä yhtä ankaraan rangaistukseen kuin raastuvanoikeus. Virallinen syyttäjä on antanut häneltä pyydetyn vastauksen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 15.3.1990

Perustelut

Hovioikeus on hylättyään syytteen toisesta raastuvanoikeuden A:n syyksi lukemasta rikollisesta teosta tuominnut hänet hänen syykseen jääneestä toisesta rikoksesta raastuvanoikeuden tuomitsemaan rangaistukseen. Raastuvanoikeuden tuomitsema rangaistus ei ole ankarampi kuin vastaavissa olosuhteissa erittäin lieventävien asianhaarain vallitessa tehdystä valalla vahvistetun perättömän lausuman antamisesta todistajana oikeudessa yleisen rangaistuskäytännön mukaan tuomittava rangaistus. Siten hovioikeuden menettely tuomita A samaan rangaistukseen kuin raastuvanoikeus on oikea.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätöstä ei muuteta.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Ailio, Takala, Nybergh, Ketola ja Paasikoski

---

[SV]

En underrätt hade dömt svaranden till ett villkorligt fängelsestraff för ett fortsatt brott, som innefattade osann utsaga vid förundersökning och under synnerligen förmildrande omständigheter som vittne inför domstol avgiven osann utsaga, som bekräftats med ed. Hovrätten, där svaranden hade anfört besvär, hade förkastat åtalet i övrigt och dömt henne endast för det sistnämnda brottet till samma villkorliga fängelsestraff. Hovrättens förfarande godkändes, eftersom det straff som hade utdömts för gärningen var i överensstämmelse med allmän straffpraxis.

Hela rättsfallet är i FKKO-registret