Supreme Court dismisses appeal allowing retrial when lower court fails to justify fee reduction under free trial law.

Kihlakunnanoikeus oli maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain nojalla määrätylle oikeudenkäyntiavustajalle perusteluitta maksanut vain runsaat 3/5 tämän vaatimasta ja erittelemästä palkkiosta. Kun kihlakunnanoikeus yksittäisiä palkkiomääriä yleisesti alentaen oli toiminut mainitun lain 15 §:n 1 momentin mukaisen harkintavallan perusteella normaalin palkkiotason rajoissa, ei palkkioratkaisun yksityiskohtainen perusteleminen ollut ollut tarpeen.

Ks.

KKO:1981-II-95

ja

KKO:1987:106

Hovioikeuden omalta osaltaan tekemä palkkioratkaisu kumottiin ja asia palautettiin hovioikeuteen, kun hovioikeus oli perusteluitta määrännyt maksettavaksi vain noin 1/8 laskutetusta palkkiosta eikä ollut määrännyt erikseen korvausta laskussa eritellyistä kuluista eikä hovioikeuden ratkaisusta siten ilmennyt, mistä toimenpiteistä palkkiota oli määrätty ja mistä ei, eikä muitakaan perusteita hovioikeuden ratkaisulle.

MOL 15 § 1 mom

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Jalasjärven kihlakunnanoikeuden päätös 25.4.1988

Kihlakunnanoikeus, joka oli 14.12.1987 myöntänyt eläkeläiselle B:lle maksuttoman oikeudenkäynnin ilman korvausvelvollisuutta valtiolle 22.10.1987 lukien ja määrännyt asianajaja A:n hänen oikeudenkäyntiavustajakseen jutussa, jossa B oli osastonhoitajaa Q:ta vastaan ajamassaan kanteessa vaatinut muun muassa B:n ja Q:n välisen kiinteistönkaupan julistamista mitättömäksi, on hylätessään lausumillaan perusteilla kanteen määrännyt valtion varoista suoritettavaksi A:lle kohtuullisena palkkiona 15.000 markkaa ja kulujen korvauksena 1.264,60 markkaa.

Vaasan hovioikeuden tuomio 10.11.1988

Hovioikeus, jossa B ja A olivat hakeneet muutosta A:n vaatiessa hänelle valtion varoista suoritetun palkkion korottamista hänen kihlakunnanoikeudelle esittämänsä laskun mukaisesti 23.770 markkaan, on, otettuaan oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 5 §:n nojalla huomioon B:n valitusajan jälkeen 4.7.1988 hovioikeudelle toimittaman lääkärinlausunnon oikeustoimikelpoisuudestaan, pysyttänyt kihlakunnanoikeuden päätöksen sekä pääasian että A:lle maksettavaksi määrätyn palkkion osalta. Valtion varoista on suoritettu A:lle, joka oli vaatinut B:n avustamisesta hovioikeudessa palkkiota 7.930 markkaa ja kulujen korvausta 305,20 markkaa, palkkioksi 1.000 markkaa.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

A on pyytänyt valituslupaa hänelle valtion varoista kihlakunnanoikeudessa maksetun palkkion sekä hovioikeudessa maksettujen palkkion ja kulujen korvauksen osalta. Korkein oikeus on 16.2.1989 myöntänyt A:lle valitusluvan. A on muutoksenhakemuksessaan vaatinut palkkioiden korottamista ja erikseen korvausta kuluistaan hovioikeudessa.

Virallinen syyttäjä, Jalasjärven piirin nimismies X on antanut häneltä pyydetyn vastauksen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 6.2.1990

Perustelut

Yleiset perustelut

Maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain 15 §:n 1 momentin mukaan on mainitun lain nojalla määrätyllä oikeudenkäyntiavustajalla oikeus saada valtion varoista kohtuullinen palkkio työstään ja ajanhukasta sekä korvaus tarpeellisista kuluistaan. Palkkiota määrättäessä on sen määrään vaikuttavana seikkana otettava huomioon erityisesti suoritetun työn laatu.

Oikeudenkäymiskaaren 24 luvun 3 §:n 1 momentin säännös tuomion perustelemisesta koskee myös ratkaisua, jossa on määrätty valtion varoista maksettavaksi oikeudenkäyntiavustajalle palkkiota ja kulujen korvausta. Korkein oikeus onkin ratkaisussaan KKO:1981-II-95 katsonut, että hovioikeuden, joka oli määrännyt oikeudenkäyntiavustajalle normaalia palkkiotasoa pienemmän palkkion, olisi tullut perustella ratkaisunsa. Ratkaisussa KKO:1987:106 on asia palautettu hovioikeudelle, kun se oli perusteluitta määrännyt eritellyn laskun palkkioistaan ja kuluistaan esittäneelle avustajalle vain palkkion ja oli ilmeisesti kokonaan hylännyt joitakin erittelyssä mainittuja vaatimuksia.

Kihlakunnanoikeudessa maksettu palkkio

A on toiminut kantajana olleen B:n oikeudenkäyntiavustajana jutussa, jossa B on eräisiin varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetun lain säännöksiin vedoten vaatinut Q:n kanssa 28.9.1985 tekemänsä kiinteistönkaupan, tilaan annetun lainhuudon sekä siihen vahvistetun kiinnityksen julistamista mitättömiksi tai siinä tapauksessa, ettei näitä vaatimuksia hyväksyttäisi, kauppahinnan korottamista sekä vielä korvausta tilalta kaadetuista puista. A:n toimenpiteet kihlakunnanoikeudessa ovat liittyneet pääasiassa näytön esittämiseen ja A on kirjelmissäänkin keskittynyt lähinnä näyttöön liittyvien seikkojen selvittämiseen. Asia ei ole ollut näyttö- ja oikeuskysymysten kannalta laadultaan, laajuudeltaan tai vaikeudeltaan erityisen työläs.

Kun otetaan edellä lausutuin tavoin huomioon asian ja A:n työn laatu, on kihlakunnanoikeudessa A:lle valtion varoista suoritettu määrä kohtuullinen palkkio hänen työstään ja ajanhukasta.

Hovioikeudessa maksettu korvaus

A on hovioikeudelle selvityksenä suorittamistaan toimenpiteistä ja kuluista esittämässään eritellyssä laskussa vaatinut korvausta postikuluista ja asiakirjojen jäljentämisestä sekä palkkiota kirjeenvaihdosta päämiehensä, tämän sisaren ja eri lääkäreiden kanssa, puhelinsoitosta eräälle lääkärille, neuvottelusta, jutun pöytäkirjoihin ja kihlakunnanoikeuden päätökseen tutustumisesta, valituskirjelmän laatimisesta, uuden lääkärinlausunnon toimittamisesta hovioikeuteen ja hovioikeuden ratkaisun selvittämisestä päämiehelle. Toimenpiteistään A on vaatinut valtion varoista maksettavaksi laskun mukaan palkkiona 7.930 markkaa ja kulujen korvauksena 305,20 markkaa. A on muutoksenhaulle säädetyn määräajan jälkeen toimittanut hovioikeuteen 30.6.1988 kirjelmän sekä 4.7.1988 kirjelmän ja 23.6.1988 päivätyn lääkärinlausunnon.

Hovioikeus on ottanut huomioon A:n sille toimittamat 28.4.1988 päivätyn ja mainitun 23.6.1988 päivätyn lääkärinlausunnon. A on siten oikeutettu saamaan palkkion niihin liittyvistä toimenpiteistään. Hovioikeuden maksaman palkkion määrän vertailu A:n laskusta ilmeneviin toimenpiteisiin osoittaa kuitenkin hovioikeuden ilmeisesti katsoneen, ettei A ole oikeutettu saamaan joistakin toimenpiteistään palkkiota. Hovioikeus ei ole lausunut, mistä toimenpiteistä A:lle on maksettu palkkiota ja mistä ei, eikä muitakaan perusteita, joiden nojalla ratkaisuun on päädytty. Hovioikeus ei ole myöskään antanut lausuntoa A:n vaatimuksesta saada korvaus kuluistaan hovioikeudessa. Tämän vuoksi asia on A:lle hovioikeudessa maksettavan palkkion ja kulujen korvauksen osalta palautettava hovioikeuteen.

Päätöslauselma

Hovioikeuden tuomiota ei muuteta A:lle kihlakunnanoikeudessa valtion varoista maksetun palkkion osalta.

Hovioikeuden tuomio kumotaan A:lle hovioikeudessa valtion varoista maksetun palkkion osalta. Asia palautetaan tältä osin hovioikeuteen, jonka tulee omasta aloitteestaan ottaa se uudelleen käsiteltäväkseen ja lausua A:n oikeudesta saada valtion varoista palkkio ja korvaus kuluistaan hovioikeudessa.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Ailio, Nikkarinen, Roos, Paasikoski ja Huopaniemi

---

[SV]

Häradsrätten hade åt ett rättegångsbiträde, som hade förordnats enligt lagen om fri rättegång, utan motivering betalt endast drygt 3/5 av det arvode som biträdet hade begärt och specifiserat. Eftersom häradsrätten genom att över lag nedsätta de enskilda beloppen hade utövat sin prövningsrätt enligt 15 § 1 mom lagen om fri rättegång och inom ramen för gängse arvodestaxor, behövde avgörandet inte motiveras i detalj.

Se

KKO:1981-II-95

och

KKO:1987:106

Det avgörande angående arvode som hovrätten för sin del hade fattat upphävdes och saken återförvisades till hovrätten eftersom hovrätten utan motivering hade utanordnat endast ca 1/8 av det debiterade arvodet och inte särskild ersättning för de i räkningen specifiserade kostnaderna och det av hovrättens avgörande således inte framgick för vilka åtgärder arvode skulle betalas och för vilka så inte skulle ske och inte heller några andra skäl för hovrättens avgörande.

L om fri rättegång 15 § 1 mom

Hela rättsfallet är i FKKO-registret